Mielipiteitä -The end

//Shui hukkineen~ ^^//

Surma jolkotteli joutomailla omassa rauhassaan. Valkoturkki ei oikeastaan hakenut mitään. Hyvällä tuurilla se vain saattaisi saada jotaki hyödyllistä tekemistä tai kuulisi jotain huhuja. Se ei poistuisi kauas Aarnimetsän lauman reviiriltä, mutta oli kuitenkin selvästi joutomaiden puolella. Se nuuhki ilmaa ja sen erilaisia tuoksuja. Nyt oli ollut varsin vaarallista aikaa, vasta riehuvine tulipaloineen ja kaikkineen. Talvella lumi hyökkää ja kesällä tuli. Tämä paikka oli kiehtovan vaarallinen. Uusia kokemuksia... Sitä oli pakko tutkia. Niinkuin pentu uutta maailmaansa.

//Sössön sössön xD //

// Täältäpi tullaan.:D //

Huurre oli ottanut Seinäruusun omaksi emokseen heti ensimmäisenä päivänä, ja nyt se askelsi reippaasti Seinäruusun perässä joutomailla. Leikkisä penikka olisi halunnut sännätä läheisen kuusen alla istuvan oravan perään, mutta hillitsi kuin hillitsikin itsensä ja seurasi ottoemoaan. Tarttuen lopulta Seinäruusun riippuvasta hännänpäästä, siinä roikkuen.

'' Huurre, lopeta nyt. '' Seinäruusu komensi pehmeästi ja äidillisesti, ja sudenpentu totteli. Kaksikko eteni peräkanaa vielä hetken, kunnes vieras haju tuli tuulen mukana. Haju ei nostattanut nartun karvoja pystyyn, mutta se sai Seinäruusun enemmän varuilleen kuin se olisi tavallisesti. Sillä nyt sillä oli Huurre mukanaan, jota olisi suojeltava.

Vieraiden susien haju, mistä Surma ei ottanut heti selvää. Se oli haistavinaan Nuormetsän laumalaisia, mutta mitä ne täällä tekivät? Varmaan samaa mitä se itse, mutta miksi näin lähellä heidän reviiriään. Tästä tuli ottaa selvää. Ei Haukan alaisista koskaan tietäisi. Valkoturkki nousi ja lähti kulkemaan hajun suuntaan ja pian sen näköpiiriin tuli kaksi sutta. Toinen oli selvästi vielä pieni pentu. Nyt Surma oli hitusen kiinnostuneempi. Kuka kulkee pennun kanssa laumattomien turvattomalla alueella pennun kanssa jos kuuluivat jo laumaan.
"Mitä mahtaa Haukan alaiset tehdä näin lähellä Aarnimetsän lauman rajoja?" Surma "tervehti" kaksikkoa.

Seinäruusu näki pian näkökentässään lähenevän suden, pysähtyi itse ja Huurre askelsi päin Seinäruusun takasia. Ja töpötti sitten nartun vierelle, utelemaan miksi pysähdyttiin. '' Seinäruusu... '' Huurre ehti vain lausua ottoemonsa nimen kun Seinäruusu pökki jo pentua taakseen, ja astui sittemmin paremmin pennun eteen. Huurre tajusi kuin tajusikin pysyä ottoemonsa takana.

'' Emme aijo tulla tästä Aarnimetsän rajoja lähemmäksi. '' Seinäruusu vakuutti, sen silmistä todellakin paistoi huoli Huurteesta.
Ja narttu nielaisi hieman hermostuneena tilanteesta, Surma näytti epäilevän. Ja ties mitä tuo keksisi tehdä Seinäruusulle tai Huurteelle.

Surma hymyili ilkikurisesti... Ehkä se saisi jotain mielenkiintoisia tietoja kaksikosta ja Haukan laumasta. Valkoturkki lähti kiertämään ympyrää kaksikon ympäri pitäen pienen turvavälin. "Sanokaan... Mahtaako betana toimia vielä Katala? Ja mahtaako metsästysryhmän johtajana toimia vieläki vanha kunnon Karhunkaataja? Miten Haukka voi?" Se luetteli Haukan laumalaisia kaksikolle hieman omahyväisesti. Sen ääni oli varsin matala ja siitä kuulsi mielihyvä. Se yritti saada kaksikon, tai oikeastaan lähinnä aikuisen suden hämmentyneeksi. Miten muka Aarnimetsän laumalainen tietäisi noin paljon Nuormetsän laumasta...

'' Pyydän anteeksi, mutta en vuoda tietoja. '' Tokihan Seinäruusu nuo kaikki asiat tiesi, ja alussa hieman hämmentyikin toisen tiedoista. Mutta se ei ulkonäöllisesti näkynyt.
Seinäruusu oli luotettava ja fiksu laumalainen, joka ymmärsi hetken päästä asian. Luultavasti tuo narttu oli ollut myös joskus Haukan laumalainen.

Huurre pujahti Seinäruusun kestävien takasten välistä nartun mahanalle istumaan, ja vaaleaturkkisen Seinäruusun katse kiersi Surman mukana.

Surma oli hiukan pettynyt, kun tietoja ei tullut, mutta se piti saman ulkokuorensa. Valkoturkki päätti kuitenkin vielä yrittää. "No mutta.... Voithan sinä nyt vanhalle laumalaiselle sanoa, onko laumalla metsästysonni ollut mukana?" Surma viilasi hieman linssiin. Sitten se kääntyi nuoren suden puoleen kumartumalla hiukan. "Eikös se olisikin mukavaa? Muistella vähän Haukan laumaa. Sinähän pidät siitä laumasta, vai mitä?" Se kysyi pehmeällä äänellä. Sen korvat olivat eteenpäin, kieli roikkui hieman kidan ulkopuolella ja häntä heilui hieman. Ei mitään uhkaavia eleitä. Pennun ei pitäisi ainakaan pelätä.

[[Lyhyttä.... >.<]]

Seinäruusu puuskahti hieman toisen linssiin viiltämisestä, kaartaen korviaan taaksepäin.
Jykevästi seisoen tämä katseli surmaa hieman ontosti, ehkei Seinäruusu ollut vieläkään selvinnyt pentujen pelastusoperaatiosta.
'' En kieli tietoja, en edes vanhalle laumalaiselle. '' Narttu vastasi, silmissä aito päättäväisyys.

Huurre nykäisi itseään taaksepäin huomatessaan Surman lähenevän, mutta huomatessaan toisen ystävälliset eleet tämä kiri välimatkaa takaisin sen askeleen. Kurottaen hieman toista kohti nuuskiakseen pienellä ja tummalla kirsullaan.
Huurre veti korviaan luimuun kuullessaan toisen kysymyksen, pentu ei edes tiennyt kuka Haukka oli. Ei ollut koskaan nähnykkään. '' En minä... tiedä kuka Haukka on... '' Pentu piti pienen katkon mutristaakseen suupieliään hieman.

// Ei mitää, itelläkää tuu mitää mammutteja :D //

Surma mietti hetken... "Eli te ette ole Haukan alaisia. Mitä te juonitte, kerran kiertelette rajoja, muttette kuulu Haukan laumaan?" Surma kysyi varsin painokkaasti. Mikäli nyt kaksikko vastaisi huonosti, Surma ei vastaisi seurauksista. Se oletti kaksikon tekevän saman tempun minkä se oli myös vähän aikaa sitten tehnyt. Se väitti Rinnemetsän laumalaiselle olevansa Nuormetsän laumalainen ja tästäkös soppa syntyi. Surma tekisi hyvin selväksi noille kahdelle, että Aarnimetsän lauman kanssa ei pelleiltäisi. Ja se oli varma.

'' No selvennän tilannetta. '' Seinäruusu alkoi, ja siirsi hieman etustaan Huurteen peitoksi.
'' Minä olen Haukan alainen, mutta Huurre varsinaisesti ei. Ajauduin kauvaksi nuormetsän lauman rajoilta tulipalon alettua, pelastin Huurteen tulipalojen aikana ja nyt olemme tässä. Olen matkalla alfani rajoille. Vaikak en siltä tällä hetkellä näyttäisi. '' Seinäruusu selosti parhaansa mukaan, ja toivoi ettei Surma saanut semmoista kuvaa että narttu jotenkin pilkkaisi aarnimetsän laumaa. Tai sen rajoja.

Surma kuunteli kertomusta epäluuloisena. Se katsoi jopa kertomuksen jälkeenkin kaksikkoa varsin epäluuloisesti. "Hyvä on, mutta tuon tarinan on pakko olla totta tai teille ei hyvää seuraa..." Se lisäsi vakana. Se ei tekisi kaksikolla oikeastaan mitään, kerran se ei saanut kaksikosta nyhdettyä enempää irti. "Sitten teidän on parempi kadota ennenkuin muutan mieltäni" Se lisäsi ja narttu taatusti tarkistaisi, että näin myös tapahtuisi.

//Päätetäänkö tämä peli, että saadaan alta pois? x3//