Harha

(c) Monty Sloan



Nimi : Harha
Ikä : 8-vuotias
Sukupuoli : Uros

Lauma : Ovelan lauma
Asema : Laumalainen

Tunnusmusiikki : Nickelback : If Everyone Cared


Ulkonäkö :
Harha on järkälemäinen susivanhus, joka on kokoluokaltaan suurempi kuin normaalikokoinen, aikuinen susiuros. Harha on lisäksi roteva ja jäntevä vartaloltaan, eikä ikä näytä painavan sitä. Uros on ryhdikäs olemukseltaan, sekä hiukan juro ja joskus vähän yrmynkin näköinen. Harhalla on melko suuri pää, joka on kuitenkin sopusuhtainen muun ruumiin kanssa, sekä uros omaa myös vahvat, kookkaat käpälät ja rakenteeltaan vahvat jalat. Uroksella on pystyt korvat ja pehmeän ruskeat silmät, joissa on usein lämmin katse. Harha omaa vahvat leuat ja paljon puruvoimaa.
Harhan turkin väritys koostuu harmaan eri sävyistä, sekä myös hiukan valkeasta ja mustastakin. Kuononpäällä ja kasvoilla yleensäkin on jo vanhuuden tuomaa, hopeaista karvaa, joka on ainakin Harhan tyttären, Kullan mielestä tehnyt isästä oikein charmanttisen vanhan herran.
Turkki on tuuheaa, mutta paikoittain karheaa, joka sekoittuu paikoittain pehmoisempaan karvaan. Lisäksi Harhalla on tuuhea häntä.
Lukuisten taisteluiden ja metsästysretkien merkkeinä on urokselle kertynyt arpia sinne tänne kehoa, mikä ei haittaa urosta itseään lainkaan.


Luonne :
Harha on vahvan luonteen omaava uros, joka tahtoo olla hyödyksi laumalleen ja itselleen. Uros ei tahdo jäädä huonoksi häviäjäksi ja siksi hän ei aio hävitä mitään. Tästä johtuukin mm. se seikka, että uros harkitsee tarkkaan milloin kannattaa taistella omapäisesti ja viisaasti ja milloin pitää jättää taisto väliin ja häipyä. Asennetta hänellä kyllä siis löytyy. Uros on viisas ja osaa tehdä nopeastikin hyviä päätöksiä.
Harha on hyvin kovakalloinen ja mitä hän ikinä päättääkään, hän myös tekee niin, vaikka sen oma henki olisi uhattuna. Uros suojelee laumalaisiaan ja tytärtään, jonka elämästä hän huolehtii välillä vähän liiankin paljon. Kulta on hänelle kuitenkin tällä hetkellä se elämän tärkein asia ja tyttärestän hän aikoo pitää huolta, sekä katsoa, että toinen pärjää elämässään.
Uroksen päämääränä on pyrkiä mahdollisimman korkealle lauman arvoasteikossa ja hierarkiassa.
Tyhmänrohkea uros ei todellakaan ole, mutta omapäinen sitäkin enemmän. Se asettaa muiden edun etusijalle, mutta ajattelee myös itseään. Se ei pelkää kuolemaa ja uhmaa sitä joskus muiden mielestä vähän liikaakin. Uros kuitenkin ymmärtää omat rajansa, mutta hänhän sen rajan aina vetää ...
Harha inhoaa itsesääliä ja liiallista pelkuruutta, sekä pettureita.

Puhuessaan uros puhuu viisaasti ja harkitusti, eikä sano mitä sylki suuhun tuo. Hän ei puhu paljoa, mutta silloin kun puhuu, hän puhuu asiaa. Hän on hiukan tuntemattomien ja hyvänpäiväntuttujen seurassa hiljainen, mutta tyyni ja tarkkaavainen. Jotkut ovat sanoneet, että tämän ominaisuuden vuoksi Harha vaikuttaa hyvinkin salaperäiseltä, koska tämän mielenliikkeitä on hyvin hankala ulkokuoren perusteella aistia. Läheisilleen uros ei ole sen puheliaampi, mutta on huomattavasti rennonpi ja ehkä huumorintajuakin sieltä juron kuoren alta löytyy.
Uroksen luottamus on vaikea voittaa ja tästä saattaa johtua, ettei sillä ole paljoa ystäviä tai luottohenkilöitä. Niille vähille ystävilleen hän ei osoita juuri minkäänlaista välitystä tai sympatiaa, paitsi joskus. Uros viihtyy hyvin yksinäänkin, mutta omasta mielestään parasta seuraa hänelle on hänen tyttärensä Kulta ja mukavat naaraat. Harha arvostaan naaraita hyvin paljon, sekä pitää heitä ikään kuin lahjana maan päällä. Uros Harha on siinä missä muutkin ja hän omistaa uroksen halut ja tahdot. Hän osaa hallita itseään ajattelemalla viisaasti ja pitämällä päänsä kylmänä, ainakin tiettyyn pisteeseen asti. Uros ei sen suuremmin välitä pennuista, vaikka ne ihan mukavia pikku veitikoita ovatkin. Isänä Harha on lempeä ja rakastava, mutta kuitenkin hyvin vaativa.


Historia :
Harha syntyi myöhään keväällä. Ajankohta oli pennuille mitä otollisin, koska ravintoa oli jo runsaasti saatavilla ja paksut kinoksetkin olivat muisto vain. Isänsä johtaman pienen lauman mailla oli suojaista ja turvallista asua, joten pennut kehittyivät normaalia tahtia. Osaksi hyvän asuinpaikan ja loistavan metsästysonnen ansiosta Harhasta kasvoikin kookas ja hyväkuntoinen nuorukainen, jota isä ylpeänä opetti metsästämään ja tappelemaan. Taitojensa ja ansiosta uroksesta tulikin melkein heti vahvin ja paras ehdokas lauman perijäksi, mikä antoi urokselle poltteen sydämeen elää elämäänsä eteenpäin.
Harha kohosi nopeasti hierarkiassa jo varsin nuorena, mikä aiheutti hiukan paheksuntaa muutamien lauman jäsenten keskuudessa, koska uskottiin, että uros oli saavuttanut paikkansa auringossa isänsä auttamana. Nuori uros ei pitänyt näistä puheista, mutta ei aikonut tehdä asialle mitään, koska itse tiesi saavuttaneensa kaiken tämän omien taitojensa ja viisautensa ansiosta.
Kesä meni ohi nopeammin kuin oltiin osattu odottaa ja syksyn jälkeen talvi iski kovine pakkasineen pienen lauman kimppuun. Monta yksilöä menetettiin, koska ravintoa oli niukalti. Tänä talvena Harha menetti emonsa Naakan, sekä veljensä Laikun ja sisarensa Taivaan.

Tästä rankasta talvesta kului vuosi ja huomattavasti leudompi talvi kohensi heikentynyttä laumaa, jossa oli vain noin kymmenisen yksilöä. Toukokuussa olivat jo kaikki lumet sulaneet ja parivuotias, sukukypsäksi tullut Harha astui ensimmäisen naaraansa, lapsuudentoverinsa Päivän, jonka seurassa Harha oli viihtynyt tiiviisti koko edellisen talven. Kun naaras sitten tuli kantavaksi, lähti Päivä pois lauman luota syystä, joka ei koskaan selvinnyt Harhalle, joka oli ennen kaikkea pettynyt nartun käytökseen. Uros olisi mielellään halunnut kauniin Päivän kumppanikseen ja huolehtia sen kanssa heidän pennuistaan.
Kuitenkin aivan kevään loppupuolella Harha alkoi viihtyä erään toisen naaraan, mustaturkkisen Sulotuulen seurassa. Sulotuuli oli raisu ja ärhäkkä narttu, joka oli saanut hormoneista villiintyneen Harhan huomion osakseen. Kaksikko parittelikin ja koko tiineyden ajan Harha vietti Sulotuulen kanssa, ollen toiselle hellä ja tuoden toiselle ruokaa.
Kun sitten pennut syntyivät, Harha ei jättänyt naarasta yksin. Mutta kun pennut sitten varttuivat ja Sulotuuli pystyi itse metsästämään, siirtyi Harha johtamaan laumaa isänsä kanssa. Nopeasti uros syrjäyttikin entisen, vanhan johtajan ja otti paikkansa lauman johdossa.

Meni pari vuotta ja laumalla meni jälleen hyvin. Uusia jäseniä tuli kyllä vähän, mutta onneksi pentuja syntyi tasaista tahtia. Harha johti laumaansa oikeudenmukaisesti ja vakaasti. Häntä arvostettiin ja kunnioitettiin. Uros oli luotettava esikuva kaikille lauman jäsenille.
Samana vuonna, kun Harhasta tulisi viisivuotias, se astui erään Neito-nimisen naaraan, joka oli jo pitkään pitänyt silmällä johtajaansa ja viihtynyt tämän seurassa usein. Uros oli mielissään naaraasta, jolla riitti sievää ulkokuorta kuin luonnettakin, sekä tempperamenttia ja taitoa pärjätä elämässä. Tällä kertaa Harha odotti pentujen syntymistä hyvin innokkaasti, mikä puolestaan rasitti hiukan tiinenä olevaa emoa, joka ei pitänyt siitä, ettei saanut juuri olla rauhassa urokselta. Erään kerran Neito tekikin varsin selväksi tämän kaiken Harhalle, joka päätti jättää mokoman nartun oman onnensa nojaan ja muiden laumalaisten hoidettavaksi. Harha keskitti kaikki voimavaransa lauman johtamiseen, eikä piitannut pennuista, jotka sitten ajan kuluessa näkivät päivänvalon.
Pentujen syntymän jälkeen laumalla alkoi mennä jostakin syystä huonommin: riistaeläimet alkoivat loppua ja siirtyä muualle laiduntamaan, sekä elinolot huonontuivat muutenkin. Lauma alkoi hajota, kun laumalaiset tahtoivat lähteä muualle. Pian laumasta ei ollut jäljellä ketään muita kuin Harha, sekä pari tämän läheisintä ystäväänsä, sekä Neito pentujensa kanssa. Harmaaturkki ohjasi pienen joukkonsa muualle ja otti tehtäväkseen pitää huolta pennuista, eikä niiden emokaan ollut yhtään pahoillaan saamastaan uroksen huomiosta. Se oli oikein mielissään Harhalta saamastaan kohtelusta, eikä ollut enää niin omahyväinen kuin aiemmin.
Eniten Harha oli kiintynyt kermanvalkeaan jälkeläiseensä, Kultaan, jolla oli paljon potentiaalia oppia kaikenlaista tärkeää, mitä elämässä tarvittiin. Uros panosti eniten tähän pentuun, mutta piti toki huolta muistakin.

Kun jälkikasvu alkoi olla jo siinä iässä, että ne kaipasivat jo omaa elämää ja aikoivat lähteä omille teilleen, Harha päätti itsekin jättää menneen ja edetä elämässään. Neito oli ehdottoman pettynyt siihen, että sen suurikokoinen suojelija jättäisi sen nyt, mutta Harha ei vaivannut sillä päätään. Uroksen pojat lähtivät kuka mihinkin suuntaan ja Neito Harhan ystävien seurassa pohjoiseen, kun taas Harha itse lähti länteen tyttärensä Kullan kanssa, joka kovasti tahtoi lähteä isänsä matkaan. Se ei haitannut isää laisinkaan, koska pitihän hän tyttärestään niin kovin.

Kaksikko vaelsi siellä ja täällä parin vuoden ajan ilman lauman apua, tukea ja turvaa. Kun Harha sitten ehti kahdeksan vuoden kunnioitettavaan ikään, alkoi hän kovasti kaipaamaan lauman yhtenäisyyttä ja sen tuomia hyviä asioita. Parin vuoden ajan uros oli kuullut erilaisia huhuja ja puheita Ovelasta, viisaasta laumanjohtajasta, joka oli suurin piirtein samaa ikäluokkaa Harhan itsensä kanssa. Eräänä päivänä uros sitten päätti, että aikoisi liittyä tuohon laumaan hinnalla millä hyvänsä ja viedä tyttärensäkin sinne. Kullalle se sopi paremmin kuin hyvin ja näin kaksikko etsi tiensä Ovelan lauman reviireille päämääränään liittyä laumaan.


Muuta :
o Harha on loistava taistelija, eivätkä sen metsästäjäntaidot kovin huonoiksi jää
o Taistellessa uros ei hyökkää koskaan ensin


Perhe/Suhteet :

Emo : Naakka (kuollut)
Isä : Ruoste (kuollut)
Veljet : Laikku (kuollut) ja Revontuli (elossa)
Sisaret : Nöyrä (elossa) ja Taivas (kuollut)

Tavannut : Ovela, Varma


Jälkeläiset :

: Ensimmäinen pentue :

Pentujen emo: Päivä (elossa)
Pojat : Valpas (elossa)
Tyttäret : Loiste (elossa) ja Vieno (elossa)

: Toinen pentue :

Pentujen emo : Sulotuuli (kuollut)
Pojat : Nero (elossa), Peloton (elossa), Nuoska (elossa) ja Mainio (kuollut)

: Kolmas pentue :

Pentujen emo : Neito (elossa)
Pojat : Voima (elossa), Leimu (elossa) ja Rohkea (elossa)
Tyttäret : Kulta (elossa)



Pelaaja : Karma