Kevättä ilmassa, lempeä rinnassa

// Susu98 feat. Pyry. //

Ohuen ja huonolaatuisen turkin omaava nuori naaras askelsi hitaasti eteenpäin päättäväinen mutta jäykkä ilme suden kasvoillaan. Korvapuoli tunsi joka askeleella pienen vihlaisun jalassaan mutta tiesi tarvitsevansa yöksi sopivan kolon nukkumiseen. Haukan reviiri oli jäänyt kauan sitten taakse, kun metsästysinto oli vienyt voiton nuoresta mutta valitettavasti loukkaantuneesta naaraasta. Korvapuoli oli kesken saalistuksen tajunnut jalassaan aina vain kovenevan kivun, ja sitä kautta ymmärtänyt myös kipeän totuuden joka pitäisi laumalaisen poissa koti-reviiriltään. Naaras pysähtyi hetkeksi huohottaen hitaasta etenemisestä huolimatta. Kipu rauhoittui hetkeksi, mutta palasi sitten kun narttu lähti jälleen hiljalleen nilkuttamaan mahdollista nukkumakoloa etsien. Yö pimeni kovaa vauhtia ja hyvästä yönäöstä huolimatta narttu ei enää nähnyt kunnolla eteensä siristelemättä. Juuri kun Korvapuoli oli luopumaisillaan toivosta se äkkäsi puun juurien seassa ammottavan kolon johon se sitten innolla sukelsi käpertyen huojentuneena kerälle. Nyt pitäisi toivoa, ettei se joutuisi pitkän yön aikana puolustamaan koloaan...

Pyry herramme oli päättänyt liikua kolmella käpälällä kun oikea etunen oli murtunut Kuoleman purtua siihen. Pyry taisteli eteenpäin ja koitti löyttä myös suojaisaa koloa johon voisi käpertyä, Pyry oli tajunnut koika onnekas se oli kun tassu ei sentään mennyt poikki.
Valkoturkki pääsi aikahyvin liikkumaan kolmella käpälällä vaikka se tietenkin hidasti kulkua ja juoksemista ei voinut edes ajatella, herramme kuitenkin jatkoi ja koittaisi löyttä lauman itselleen johon turvautua siksi aikaa kun tassu tulisi tuntoon. Pyry ei kuitenkaan hylkäisi laumaansa tuon jälkeen vaan koitaisi auttaa ja korvata kaiken saamansa avun.
Pyry haistoi toisen suden ja lähti seuraamaan sitä ja toivoen että toisella olisi kolo ja toinen olisi ystävällisellä tuulella, Pyry haistoi vieraan oleven nuori narttu. Valko turki tuli kolon suulle ja kuiskasi varovasti "Hei kuka siellä?" se ei halunnut hermostuttaa ketään ainakaan nyt kun se oli kutakuinkin taistelu kyvytön.

Korvapuoli oli jo puoliunessa kun kuuli hiljaisen äänen kolon suulta ja kirosi sitä kovin itsekseen. Nartun juoksut olivat alkaneet jo, vaikkeivat kovin voimakkaita olleetkaan. Olikohan tämäkin tulokas eksynyt paikalle vain parittelumielessä? Korvapuoli kohottautui varovasti kyljeltään mutta jäi silti vielä makaamaan jalkasärkynsä takia.
"No minähän se täällä," narttu vastasi kysymykseen hieman äkeänä.
"Jos nukkumapaikkaa etsit niin käy peremmälle, kyllä tänne mahtuu," Korvapuoli kehotti ottaen ääneensä hieman ystävällisemmän sävyn. Tulokas oli kaikesta huolimatta tähän asti käyttäytynyt melko kohteliaasti ja ilmeisen harmittomasti. Korvapuoli tarkasteli toista tarkkana ja silmiään pimeässä hieman siristäen. Nuori uros oli valkoinen ja sen toinen etunen näytti jollain tapaa vaurioituneelta. Narttu oli salaa tyytyväinen huomioonsa. Jalkansa vahingoittaneella ei luulisi olevan paljoa tappelun aihetta.

Pyryn nenään tulvi nartun huumaava tuoksu, mutta se vain puristi päätään, ei urokselle ollut peritelu mielessä ei lainkaan. "olisi kiva tietää nimenne neiti" uros sanoi rauhallisesti, sen teki mieli kirota itsensä *miksi minä törmään jo toistamiseen juoksuiseen narttuun* Pyry mutisi mielssään. Pyry ei juuri piitannut toisen äkeydestä hieman sitä häiritsi, mutta ei se siihen kiinittänyt huomiotaan.
"juu nukkuma paikka minä etsin" uros sanoi tyynesti, Pyry oli jo oppinut aikahyvin pitämään tassua ylhäällä eikä laskenut sitä alas. Pyry otti tarjouksen vastaan ja pujahti varoen koloon, se asetautui mahdollisimman syräiseen paikkaan ja kauas nartusta ettei toinen tuntisi ahdistusta.
Pyry tosiaan vältti turhaa rasitusta ja pitäisi taistelut poissa pelistä niin kauan kuin mahdolllista.

Korvapuoli oli tyytyväinen toisen rauhalliseen käytökseen ja vielä sitäkin enemmän siihen että uros ei tunkenut liian lähelle vaan antoi nartulle omaa tilaa ilman minkään maailman ahdisteluja tai liehittelyjä. Korvapuoli sävähti hieman ajatusta. Miksi kukaan ylipäänsä sitä liehittelisi? Vain yhden korvan omistavaa ja muutenkin kapisen näköistä narttua. Narttu laski ajatuksesta masentuneena päänsä käpäliensä päälle urahtaen toisen nimen kyselyille.
"Korvapuoli palveluksessanne," Korvapuoli tokaisi ja käänsi sitten väsyneesti päänsä toisen puoleen.
"Ja kukas se sinä olet susiasi?" narttu kysäisi ja antoi taas katseensa vaeltaa toisessa. Uros oli nuori ja hyväkuntoisen näköinen. Ainoa epäkohta ulkonäössä oli oikeastaan huonon näköinen tassu ja Korvapuoli luimisti sille hieman korviaan.
"Minnekäs olet tassusi telonut?"

Pyry toisti nemen mielessään ja painoisen meileen, urosta hämmensi toisen masentuneisuus, mutta oli urkkimatta toisen yksityis elämää. Tälle urokselle ei ulkonäkö ollut kaikki kaikessa, urosta kiinosti sisin ja luonne sun muut sisäiset asiat ulkonäkö oli sivu seikka.
"Korvapuoli, sehän on kiva nimi" uros tokaisi lohduttaakseen toista, mutta totta se oli uroksen mielestä toisen nimi oli osuva ja huomiota herättävä. "Pyry" Uros esitteli ja jatkoi pian "tuli vähän tapeltua" Pyry vastasi ja tuhahti vielä lopuksi, sitä hävetti että oli hävinnyt nartulle, mutta toisaalta tuo narttu oli vahva ja sisukas eikä lanistunut helpolla.
Pyry katsoi toista ja koitti erottaa yksityis kohtia, pimeässä se oli kuitenkin vaikeaa. Pian uros huomasi toiselta puuttuvan korva se sai nuorukaisen hieman apeaksi ja sitä harmitti toisen kohtalo jonka kanssa se joutuisi eläämään aina, tosin oli uroksellakin kova kohtalo kun jalka murtui ei sillä saalistettaisi ja Pyry kuolisi nälkään ainakin yksin ollessaan.

Korvapuoli kohotti pimeydessä kulmiaan toisen sanoille. Mikä nartun nimessä muka oli hienoa? Oli sillä ennen loukkaantumistaan ollut paljon hienompikin nimi, mutta se oli ajat sitten unohtunut. Kuullessaan toisen tunnustuksen Korvapuoli sai kuitenkin muuta ajattelemisen aihetta ja naurahti hieman vaikka asia olikin vakava. Kieltään pehmeästi kitalakea vasten naksauttamalla Korvapuoli tuotti ilmoille paheksuvan äännähdyksen.
"Ei kannattaisi. Näyttäisi olevan murtunut jos tässä pimeydessä nyt jotain pystyy siihen sanomaan. Miten olet ajatellut hankkia itsellesi ruokaa tuon kanssa?" Korvapuoli alkoi jo huolestuakin hieman ja nartun suojelusvietti heräsi, vaikka se olikin melko ironista. Olihan suden omakin jalka ajoittain hyvinkin kipeä, kuten esimerkiksi nyt paraikaakin, joten miksi se otti taakakseen vielä muidenkin huolia?

Pyry kuunteli toista tarkasti ja koitti vain hillitä itsesä, mikä onnistui ihmeen hyvin näin nuorelta.
"en tiedä. Ja minä en taistelua aloittanut, vaan se oli se kapinen susi, joka aikoi tappaa minut ja Hienän ja minä vain puollustin." uros tuhahti ja laski päänsä alas tympeentyneenä sitä harmitti koska se tiesi hengensä olevan vaakalaudalla. Ja miksi? Siksi että Pyry oli puollustanut Hienää eikä antanut Kuoleman hyökätä suoraan toisen kimpuun vaan oli asettunut väliin, tosin Pyry oli tehnyt sen omasta tahdostaan ja sen mielestä se oli vain kunnia.

((sori inspi jossain päin maailmaa kieramässä))

// Oho, sori, en ollut huomannut viestiä. ^^' //

Korvapuoli huokaisi tympääntyneenä. Se tiesi eleen saavan sen kuulostamaan ylihuolehtivaiselta vanhukselta, vaikka se todellisuudessa olikin nuori narttu, puoliksi rampautunut vain.
"Miksi minä aina sotken itseni muiden asioihin?" Korvapuoli mutisi äksynä ja mulkoili Pyryä. Nyt narttu voisi ärhennellä kerrankin aivan vapaasti, koska jalkansa murtaneesta sudesta tuskin olisi tappelussa mitään vastusta vaikka suden omakin jalka oli kivulloinen.
"Oletkos jossain laumassa?" tajusi narttu kysyä. Haukan alaisena se oli oppinut jo lyhyessä ajassa varovaisuuteen, koska laumojen välit olivat todella kireät, etenkin Nuormetsän ja Rinnemetsän laumojen keskuudessa. Mikäli toinen kuuluisikin vaikka jälkimmäiseksi mainittuun, olisi Korvapuolen epäilemättä parasta antaa poloiselle kyytiä kolosta vaikkei sitä toki mieluusti tekisikään.

Pyry nosti katseensa hetkeksi kolon kattoon, mutta laski päänsä pian takaisin etusten väliin. Uros ei tavallisesti olisi näin alistuva nartuille, mutta nyt se tiesi parhaaksi olla alistuva ja rauhallinen.
"en, en ole vielä missään laumassa, entä itse?" Pyry sanoi ja katsoi korvapuolta kysyvästi. Pyry oli juuri tullut laaksoon ja heti toinen susi jonka se kohtasi mursi sen etusen ja sen jälkeen Pyry ei ollut tavannut ketään muutakuin Surman ja Korvapuolen.

//eipä haittaa ja sori lyhyt//

// No, vedetään lyhyillä vaan kun kerta näin nopeaa viestit kuitenkin suihkii. 8) //

Korvapuoli huomasi toisen olemuksessa tietyn muutoksen jonka se tulkitsi ainakin jonkintasoiseksi antautumiseksi. Outo helpotuksen aalto pyyhkäisi nartun ylitse sen kuullessa toisen laumattomuudesta. Milloin siitä oli tullut näin varovainen? Ei se pitänyt itsestään koskaan sen suurempaa melua, mutta ei ollut kuitenkaan ikinä ennen ollut edes hermostunut koipensa murtaneen suden seurassa. Korvapuoli oli pakostakin hieman pettynyt itseensä ja oli vähällä upota jälleen itsesäälin syvään suohon. Ainoa mikä sen esti, oli Pyryn esittämä kysymys joka oli meinannut mennä kokonaan nartun korvien ohitse. Korvapuoli ei heti tiedostanut kysymystä ja jäikin toljottamaan Pyryä hetkeksi kuin mikäkin vähämielinen yrittäessään ymmärtää mokomaa. Lopulta narttu sai itsensä kokoon ja ravisti hieman päätään selvittääkseen ajatuksensa.
"En," tokaisi narttu pöllämystyneenä, mutta tajusi sitten sanomansa ja alkoi sitten paikkailemaan sitä.
"Siis olen. Nuormetsän laumaan kuulun, tosiaan," Korvapuoli soperteli nolona.

Pyry ei niinkään ollut peloissaan, mutta sen piti taistelle hormoonejaan vastaan koko ajan naaraan juoksujen takia.
"seelvä siis olet nuormetsän laumassa" Pyry sanoi hieman lausettaan venyttäen. Pyrylle tuli mieleen liityminen, mutta siten se muisti surman sanat *haukan porukka on pettureita ja lieroja* Nyt Pyryn ajatukset muutui se tunsi jotain Korva puolta kohtaan, siten pyry tajusi tuntevansa kaikkia narttuja kohtaan jotain, mutta se oli vain jotai outoa ei rakkautta vaan jotain muuta.

Korvapuoli huomasi Pyrynkin hieman hämmentyneen ja hymyili hieman.
"Kas kas, mikä nero. Minä sanon että olen Nuormetsän laumassa, ja sinä oikein tajusit että minähän olen Nuormetsän laumassa! Oikea älyvälkky," nartun äänensävykin kertoi selvästi että koko asia oli vain leikkiä, eikä siitä kannattaisi turhaan ottaa nokkaansa. Korvapuoli ei osannut edes aavistellakaan Pyryn ahdinkoa, koska se oli jo sinut sen kanssa ettei koskaan saisi omia pentuja. Millainen elämä niillekin tulisi, kun emo olisi puoliksi rampa, etenkin jos isä sattuisi häipymään saatuaan haluilleen tyydytyksen.

Uros tajusi toisen vitsin ja naurahti uros maisesti ja hillitysti. Pyrun taisteli lujaa itseään vastaan, koska se ei halunnut saada toisen lauman vihoja niskaansa. Pyry käänsi päänsä pois ja sulki silmänsä, nyt sen teki mieli nukkua kaikessa rauhassa.
"oletko väsynyt neiti?" Pyry kysyi vielä kohteliaasti ja katsoi toiseen kysyvästi. Pyryllä oli onneksi kova itse hilintä ja itse kuri, jonka ansiosta pystyi pitämään itsensä rauhallisena.

Korvapuoli huomasi toisen väsymyksen ja tajusi itsekin olevan aivan poikki. Kuullessaan toisen kohteliaan kysymyksen narttu tuhahti. Eikö sitä voinut vain suoraan sanoa että halusi nukkua?
"Hyvää yötä," Korvapuoli kiersi kysymyksen ja käpertyi mahdollisimman tiukalle kerälle silmänsä sulkien, yrittäen olla välittämättä jalkaa kalvavasta tasaisesta kivusta.

Pyry vain hymähti ja koitti nukkua vastauksen saatuaan, "öitä" pyry sanoi sulkien silmät. Pyryä kuitenkin vaivasi pari asiaa: yks tassussa vihlova kipu ja kaksi naaraan juoksut.
Pyry katsoi vielä toista ja laski päänsä uudelleen maahan sulkien silmät.

//hypätäänkö suoraan aamuun, vai onko jotain suunnitelmia vielä täksi ilaksi? miulla ei ainakaan ole//

// Hypätään vaan. //

Korvapuoli kuunteli hyvän aikaa Pyryn rauhallista hengitystä ja yritti itsekin nukkua. Vieraan suden seura vain ei ollut parasta mahdollista nukkumaseuraa ja moinen hermostutti narttua. Lopulta Korvapuoli kuitenkin vaipui kevyeeseen unen ja valveen väliseen rajamaahan.
--aamu--
Narttu heräsi ulkoa kantautuvaan linnun sirkutukseen. Korvapuoli tajusi olevansa todella väsynyt, oikeastaan vieläkin enemmän kuin nukkumaan käydessään. Susi epäili kuitenkin unen lahjojaan ja nousi samantien ylös venytellen. Ulkona paistoi aurinko ja lumien lähtö sen kuin vain nopeutuisi. Korvapuoli muisti siinä samassa Pyryn ja kääntyi katsomaan urosta.

Pyry nukahti nopeasti, koska sillä oli ollut rankkoja aikoja, uros nukkui aika sikeästi vaikka se ei tiennyt voisiko toiseen luottaa.
--aamu--
Uros heräsi aikaisin ja katsoi nukkuva naarasta, se hiipi hiljaa ulos ja venytteli kunnon haukotuksen kera. Pyry istahti katselemaan maisemia, paikka näytti jotenkin mukavemmalta kuin yöllä.
Jonkin ajan kuluttua Korvapuoli kömpi kolosta ulos ja Pyry kysyi kohteliaasti ja pirteästi "nukuitko hyvin?" uros hymyili hieman katsoessaan narttuun.

Korvapuoli huomasi toisen hyväntuulisuuden ja se jos mikä pännikin narttua.
"Nukuinko? Hyvä jos puolta silmällistä!" Korvapuoli tuhahti äkeänä ja haukotteli.
"Sinua ilmeisesti on siunattu ilmiömäisillä unen lahjoilla," narttu tajusi tökeryytensä ja yritti paikkailla tilannetta parhaansa mukaan. Korvapuoli vilkaisi kulmiensa alta Pyryä. Oliko toinen loukkaantunut sen sanoista, vai nielisikö kaiken tyynesti niinkuin aikaisemminkin? Korvapuoli pani äksyilynsä suoraa päätä juoksujensa syyksi. Ei se normaalisti ollut moinen kiukuttelija, mutta nyt se oli väsynyt, kiimainen ja ennenkaikkea tympääntynyt odotukseen. Viimeksi Tuhosta erotessaan Korvapuoli oli aavistellut, että laumasta toiseen siirtyminen ei olisi Tuholle niin pieni asia kuin se oli antanut ymmärtää, ja sitä jännitti tulevaisuutta odottaessa.

Pyry katsoi toista huvittuneena ja vastasi toiselle tyynesti "sen huomaa" uros naurahti sanojensa päätteeksi. Se ymärsi narttua koska se oli itsekin joskus kärtyinen unen puutteen takia. Pyry mietti tulevaa kesää ja kaikkea mitä se saisi kokea täällä, jos saisi ellei kuolisi nälkään ennen sitä. Laumattomana Pyry kuolisi nälkään koska murtuneella käpälällä ei juostu eikä siten saatu saalista.

Pian Pyry huomasi olevansa nälkäinen, mutta se tiesi ette toinen välttämättä saisi saalistaa laumattoman kanssa.

Narttu helpottui kuullessaan toisen leppoisan kuittauksen sen äksyilylle. Korvapuolikin tajusi yhtäkkiä olevansa nälkäinen ja vilkaisi taas kulmiensa alta toista varoen. Jos narttu onnistuisi itse saamaan jotain kiinni, niin kyllä se mieluusti jakaisi saaliinsa Pyryn kanssa. Toisaalta Pyryn ego voisi olla kaikesta huolimatta liian taipumaton ottaakseen "armopaloja" toisilta. Vaikka Korvapuoli oli itsekin puolirampa, kävi sen edelleen sääliksi tassunsa murtanutta. Nartun mielessä ei edes oikeastaan käynyt saisiko se saalistaa moisen laumattoman kanssa. Mutta miksei saisi? Haukka ei oikeastaan kovinkaan tarkasti vahdannut laumalaistensa tekemisiä, ja ei moinen teko varmasti kovinkaan rangaistava ollut. Korvapuoli alkoi pikku hiljaa todella heräilemään, ja tajusi vihdoin kunnolla kuinka kaunis maailma oikein olikaan. Lumia ei ollut oikeastaan nimeksikään, aurinko paistoi ja luonto heräsi kovaa vauhtia jälleen eloon talven jäljiltä. Korvapuoli hengitti syvään kevään tuoksua ja raikkaan kirpeää ilmaa. Oikeastaan kevät oli kaikesta märkyydestään huolimatta nartun lempi-vuodenaika, kaikki heräsi eloon ja luonto tuntui olevan täynnä jos jonkinlaista öttiäistä ja härpäkettä, puut saivat lehtipeitteen ja... Korvapuoli havahtui mietteistään ja tajusi tuijottaneen kaukaisuuteen tyhjin silmin ainakin pari minuuttia.
"Minulla on nälkä. Kelpaako sinulle jos saan jotain?" narttu kysyi, ja tajusi hieman liian myöhään asettaneen sanansa aivan väärin. Sehän nimenomaan tarjosi toiselle niitä armopalojaan, ja jopa vahvinkin henkiinjäämisvaisto voisi kieltäytyä tarjouksesta itsetunnon vaatimuksesta. Korvapuoli luimisti korviaan hieman pettyneenä itseensä mutta ei alkanut korjailemaan sanojaan. Pyry kyllä tietäisi itse mikä olisi sille itselleen parasta ja tekisi niin kuin parhaaksi näkisi.

Pyry upoutui omiin ajatuksiinsa, kesä olisipa kesä jo... uros haaveksi kesästä ja joskus mahdollisesta pennuista.

Pyry heräsi ajatuksistaan kun korvapuoli alkoi puhua se kuunteli tarkasti ja mietti toinen tarjosi ja pyryllää oli nälkä, mutta kunnon uros selviytyisi omillaaan. "en voi ottaa sinulta, kiitos kuitenkin... tai en tiedä... "uros sepitti eikä oikein löytänyt oikeita sanoja, se ei olisi halunnut ottaa nartulta ja se oli nolannut itsensä jo nartujen kanssa monta kertaa vuoro kauden aikana ja taas se meinasi tehdäsen. Pyryn ego kärsisi tästä vielä pahasti, mutta selviytyminen oli nyt tärkeää, että sitä sukuakin pääsisi jatkamaan joskus. Uros ei kuitenkaan sanonut mitään enään vaan katsoi muualle maisemaan.

Korvapuoli tajusi Pyryn takeltelun ja tiesi arvanneensa oikein. Vaikka uros olikin kohtelias, oli silläkin oma itsetuntonsa ja egonsa joka kielsi narttujen saalistaman lihan syömisen ehdottomasti. Narttu alkoi kuitenkin innostua ajatuksesta ja asteli ihan Pyryn eteen pukaten sitä kuonollaan poskeen.
"Kuules nyt, herrasmies. Tuolla tassulla ei saalisteta pitkään aikaan. Sinuna söisin vaikka sitten nartun saalista kuin kuolisin nälkään, koska se on sinun väistämätön kohtalosi mikäli jatkat tuohon malliin," Korvapuolen ääni oli tiukka ja hieman käskeväkin, mutta pohjimmiltaan hyväntahtoinen ja ystävällinen. Narttu ei jäänyt kuuntelemaan vastaväitteitä vaan lähti kävelemään rivakasti poispäin nuuhkien samalla ilmaa saaliin toivossa. Pian kuonoon osuikin maahan kaivautuneen jäniksen haju ja silmien edessä oli selvä todistusaineisto, eli jäljet. Pupujussi oli luultavasti vieläkin kolossaan ja sekös meillytti narttua.
"Pyry, alas kalppia tänne päin. Kohta saadaan jänistä," Korvapuoli nauroi hersyvästi ja alkoi sitten kaivamaan touhukkaasti koloa suuremmaksi. Katsoessaan sen sopivaksi se työnsi käpälänsä sinne. Herkät anturat tapasivat karvaisen ja lämpimän möykyn, jäniksen. Kynnet tarrasivat parhaansa mukaan kiinni jänöön sieltä mistä saivat ja kiskoivat sen ulos suojastaan. Saaliin ilmestyessä esiin Korvapuoli tuhahti hieman pettyneenä. Jänis oli melko laiha ja ruipelo, mutta siltikin parempi kuin ei mitään. Korvapuoli piti hädissään sätkivää jänistä paikallaan jalallaan ja otti sen sitten leukojensa väliin taittaen sen niskat nopeasti ja siististi.
"Aterianne on katettu, arvon herra," narttu murahti jänis edelleen suussaan. Korvapuoli tipautti saaliin eteensä ja riuhtaisi siitä jalan irti siirtyen sitten syrjemmälle sitä järsimään ja tarkkailemaan Pyryä.

Pyry katsoi kuinka toinen asteli sen eteen tökkäisi kuonollaan ja alkoi puhua. Pyry ei kometoinut mitenkään vaikka vastaan olisi tavallaan tehnyt mieli sanoa, mutta nyt sen mielessä oli vain selviytyminen. Pyry tuli hitaasti, mutta varmasti korvapuolen mukaan, se piti oikean etusen ilmassa ja etupää hieman hyppi sen kulkiessa kolmella käpälällä. Pyry ei tullut ihan toisen takana koska tiesi muuten vaistojen ottavan vallan ja voisi häiritä saalistusta.
Uros tunsi pientä nolostumista kun toinen oli sanonut sitä herrasmieheksi.

Kun uros kuuli että lähistöllä olisi jänis sille herahti vesii kielelle, se ei ollut syönyt aikoihin, mutta sen omatunto kolkutti kahta asiaa: ei narttujen hankimaa ellei kyseessä ollut puolisi tai laumalainen, eikä myöskään sen lapsuuden opit ollet menneet hukkaan eli kohteliaisuus.

Kun jänis oli saatu kiinni ja tapettu uros epäröi hieman, mutta alistui kiusaukselle ja tuli syömään jänistä, hieman varovasti se jänistä järsi, mutta silti se järsi. Pyry lopetti hetkeksi ja nosti katseensa narttuun "kiitos, kiitos kolosta ja tästä, mutta tule itse ottamaan tästä se mitä haluat.... ja miten voin ikinä korvata tämän kaiken,kun tavallaan pelastiti henkeni." uros sanoi ja katsoi korva puolta kiitollisena. Pyry nousi istumaan ja käänsi katseensa pois ja sulkien silmänsä.

Korvapuoli katseli Pyryn varovaista jäniksen näykkimistä ja hymyili. Tavat eivät toiselta hävinneet edes nälkäisenä. Kuullessaan Pyryn sanat narttu purskahti hersyvään nauruun, jossa ei kuitenkaan ollut ivan tai pilkan häivähdystä, vain auttamisen tuomaa iloa.
"Se on kuule ihan toverihenkeä. Olen itsekin ollut aikoinani tappelussa, ja en valehtele sanoessani että sain vielä pahemmat vammat kuin sinä. Katso vaikka tätä korvannysääni!" Korvapuoli sai lopulta hillittyä itsensä. Narttu tajusi kalunneensa jäniksen jalkansa jo loppuun ja vilkaisi raatoa. Pyry mahtoi todellakin olla nälkäinen... Kyllä Korvapuoli nyt vähän vähemmälläkin pärjäisi, olihan se kuitenkin sentään laumassa.
"No niin Pyry-herra. Oli mukava tavata, ja toivon että tapaamme jatkossakin. Nyt minusta tuntuu että minua aletaan ennen pitkää kaipailla Nuormetsän alueilla, mikäli vielä kauan olen omilla teilläni, joten tiemme taitavat ainakin toistaiseksi erota," Korvapuoli iskosti katseensa suoraan Pyryn silmiin, joissa se viipyikin hieman liian pitkään.
"Näkemiin siis," narttu tokaisi ja lähti jolkottelemaan poispäin reippaana ja pirteänä. Korvapuoli muisti kuitenkin vielä jotain ja käänsi päätään aavistuksen verran taaksepäin.
"Nauti jäniksestä, jalan parantuminen voi kestää eivätkä kaikki ole yhtä hyväsydämisiä kuin minä," Korvapuoli huikkasi taaksepäin, mutta ei jäänyt enää odottelemaan enempää vaan ulvahti ilosta ja vaihtoi askelluksensa nopeaksi ja pontevaksi, elämäniloiseksi, laukaksi, joka kantoi sutta nopeasti kohti Nuormetsän reviiriä.

// Tämä taisi olla tässä, kiitos pelistä. :3 //