Metku ja Paju (kutsupeli)

(Arcticafox ja Paju tänne)

Metku jolkoteli Pohjois-Aarnimetsässä ja nuuski jälkiä. Metku puristeli lunta turkistaan ja istahti hetkeksi se oli juuri selvinyt tiukasta tilanteesta.Metku oli nyt etsimässä Valtaa mutta ei ollut vielä löytä nyt, toisaalta se halusi ensin toipua kohtaamisestaan ja mennä sitten tapaamaan Valtaa. Metku haistoi etteise ollut yksin ja pelästyi että sitä olitiin tänne saakka seurattu joten se kysyi "Kuka siellä?" Metku höristeli korviaan odota en vastausta.

Paju liikautti korviaan hieman nolosti. Metkun huomattuaan sen oli ollut pakko seurata tuota jonkun matkaa, luonteeltaan kun utelias oli. Siro, mutta paksun turkin verhoama nuori narttu askelsi pirteästi, mutta kuitenkin viisaan kunnioittavasti lähemmäs.
Paju heilautti häntäänsä tuttavallisesti tervehdykseksi. Se ei voinut tietää kuinka toinen käyttäytyisi, muttei kokenut Metkua kuitenkaan uhkana. "Olen Paju", susi esittäytyi, "ei ollut tarkoitus säikäyttää... Entä kuka sinä olet?"

Metku katsoi toista pitkään sinisillä silmillään ennenkuin vastasi "no hei Paju." metku vastati huomatessaan tuon olevankin selainen hukka joka tuskin olisi uhka Metkulle "minä olen Metku." se sanoi ja heilautti hääntäänsä ystävälisesti. "oletko tässä laumassa?" Metku kysäisi.

(sori nyt lyhyt)

Paju inahti innokkaasti, ja vastasi; "Tarkoitat Vallan laumaa? Kyllä olen!" Sen äänestä kuulsi läpi ylpeys - se piti suuresti siitä että sai olla näinkin hyvässä laumassa. Paju hipsutti lähemmäs iloisesti häntäänsä huiskien ja kuononpää väristen sen haistellessa Metkun tuoksua. Sen silmissä paistoi hieman kysyvä ilme.

(Nämä on hirveän lyhyitä... Sori..)

Metku oli ilonen tavatessaan tuon mukavan seden. "oikun kivaa minäkin olen Vallan laumassa!" metku huudahti inoissaan ja hyppäsi leikisästi Pajua kohti ja meni leikki asentoon. sen silmistä paistoi ilkikurinen hymy joka kehotti Pajua leikkimään hieman. Metku hyppäsi ja yritti kaataa Pajua.

(ääh nyt ei inspaa. ei keksi siis mitään sori)

(Joo ihan sama täällä...)

Paju oli oitis mukana leikissä. Se kellahti kumoon lumeen, mutta hyppäsi ylös hieman turkkiaan ravistaen ja innokkaasti hyppäsi Metkua kohti. Paju haukahti pirteästi ja sohaisi tassullaan hieman. Sen häntä heilui alati, ja se oli onnellinen tavvatuaan näin mukavan uuden tuttavuuden.

Metku hypäsi taaksepäin ja kääntyi pölyytämään lunta Pajun kasvoille. Pian Metku kuitenkin lopetti ja huikasi "et saa kiinni!" Metku lähti juoksuun ja toivoi että Paju seuraisisi häntä.

(Karaseeta, sori lyhyys)

Nopeasti Paju ravisti päätään, ja pienet lumihileet lentelivät sen tuuheasta karvasta viileään ilmaan. Pajun kieli roikkui hieman suusta, ja hengitys huurustui kevyesti kun se katsoi Metkun sinkoavan pienen huudahduksen saattelemana juoksuun. Eikä hukka epäröinyt hetkeäkään, vaan lähti riemunsekaisin tuntein toisen perään, jättäen jälkeensä vain kylmässä leijuvan lumipöllyn.
"Katsotaanko" Paju hihkaisi ystävänsä jälkeen suurta pirteyttä äänessään. Se antoi tassujensa kuljettaa lumen poikki Metkun jälkiä mukaillen, nauttien hurmaavasta tuulesta joka tuiskutti suden kasvoille tuoden mukanaan kylmän väreissä kilmaltavaa lunta ja äänettömiä lupauksia mukavista hetkistä.

Kun Metku pysähtyi katsomaan seurasiko Paju. Metku pysähtyi hetkeksi purus tellakseen lunta tasustaan jossa oli ikävä lumi paakku, Metku unohti leikin. Kun Metku muisti että se leikki se katsoi Pajua ja hätkähti se oli todella lähellä ja Metkulle tuli kiire se ei ollut varma kerki äisikö se karkuun mutta ainakin see yritti.

(lyhyt :(

Paju huomasi Metkun pysähtyvän, ja tajusi tilaituusensa koittaneen. Se ponnisti entistä nopeammin hangesta laukaten välimatkaa lyhyemmäksi. Innostus kasvoi sen sisällä kuplien. Kun Paju arvioi olevansa juuri tarpeeksi lähellä, Metka säntäsikin silloin liikkeelle. Narttu kompuroi hetken jalkoihinsa hieman hämmentyneenä, lennahtäen lumeen kuonolleen, kuitenkaan kerkeämättä pysähtyä kunnolla. Kierähdettyään kinoksessa se räpiköi pystyn nopeasti ja jatkoi takaa-ajoaan.
Paju saavuttikin Metkaa. Se jännitti lihaksensa ja loikkasi eteenpäin, koittaaen saada ystäväänsä kiinni.

Metku juoki minkä tussuistaan pääsi, niin kauan kunnes Paju lensi lumeen. Metku pysähtyi katsoman miten ystävän kävi. Jos sudet naurasivat Metku naurasi kippurassa lumi hangessa. Metku oli niin huvitunut ettei pystynyt juokemaan hetkeen. Juuri kun Paju pääsi ykös Metku heräsi ja lähti juoksuun Paju kuitenkin saavutti hänet. Kun Paju loikasi Metku pysähty ja Paju kaatoi Metkun maahan. Metku sanoi "okei sait mut kiinni, Nyt mmää otan sut kiinni. Metku nousi nopeasti ja Meni leikki asentoon odottamaan että Paju nousisi myös ylös. Kun Paju nousisiu Metku lähtisi perään. jos paju ei nousisi se hyökäisi tuon päällä painiakseen ystävänsä kanssa.

Paju humahti pehmeään hankeen. Se nousi ylös sudenvirnistys kasvoillaan ja pudottautui hetkeksi leikkiinkutsuasentoon ennenkuin ampaisi liikkeelle lunta jäljessään pöllyttäen. Se loikki eteenpäin suurella innolla, häntä villisti perässä viuhtoen.
Pajun harmaata turkkia koristi upea lumihiutaleiden peite, joka hohti valon osuessa siihen. Pieniä lumipaukkuja oli tarttunut sen tassuihin ja vatsakarvoihin, mutta Paju ei välittänyt niistä. Sillä oli hauskaa.
Hetkeksi narttu pysähtyi ja vilkaisi taakseen nähdäkseen, tuliko ystävä perässä.

Metku oli melkein heti lähtenyt Pajun perään tämän nuostua. Metkulla oli ilonen virnistys kasvoillaan kun se huomasi Pajun pysähtyvän Metku kiristi vauhtia ja hypäsi kohti Pajua. Metku oli niin onnelinen että ihan unohti oleensa tapelussa ja saaneensa haavan niskaan.

(Sori ei yhtään inspaa)

Katsoessaan taakse Paju huomasi Metkun loikkaavan. NopeastiPaju pudottautui Metkun loikan alta matalaksi. Sen kuono upposi hankeen ja hukka pärskikin äänekkäästi ravistellen päätään.

(Joo ei mitään, ihan sama juttu..)

Kun Metku huomasi ystävänsä pärskivän se kysyi "oletko kunnossa?"
Se oli ystävälinen mutta oli silti valmis jatkemaan leikkiä.
Jos Paju jatkaisi keikkiä metku olisi hati valmis juoksemaan tuon perään tai karkuun tai painiman.

Paju tyrskähti vielä kertaalleen ja kohotti päätän pieni virne kasvoillaan. "Olen kunnossa, kyllä."
Samassa se heittäytyi leikkiinkutsuasentoon, mutta käänsi korvansa taakse päin. Se vilkaisi sinne nopeasti.

Metku oli valmiina ja huomasi tilaisuutensa tulleen, toisen katsottua taakseen. Metku ryntäsi kohti Pajua ja koitti kaataa sen lumeen uudelleen. Jos metku onistuisi se kellahtaisi maahan ja antaisi toisen hyökätä välillä. Jos Metku ei onnistu se yritäisi uudelleen.

Paju kierähti nurin Metkun alle komealla kiepillä. Se makasi hetken selällään, jalat juoksivat ilmassa, ennen kuin pääsi kääntymään kyljelleen ja tassuilla maata kaapien könysi ylemmäs. Se pysähtyi puoliksi istuvaan, puoliksi makaavaan, huvittavaan asentoon katsomaan ystäväänsä hetkeksi odottaen. Sitten se pomppasi takasilleen ja kouhaisi ilmaa etutassuillaan.

Metku kellahti selälleen ja odotti toisen tekevän sen mitä aikoi. Narttu katsoi Pajua huvittuneena ja virnisti toiselle hieman. "mitä odotat?" Narttu kysyi iloinen virne naamavärkissään ja tuijotti toista sinisillä silmillään.

(sori en keksi)

Paju vain virnisti vastaukseksi, pudotti eturuumiinsa maahan niskojaan taaksepäin heittäen. Sen kieli roikkui hieman sivulla, kun se haukahti leikkisästi häntä suuresti heiluen.

((AAA lyhyt D:))

Yhtäkkiä Metku valpastui se kuuli ääniä... "kuulitko paju?" narttu kysyi huolestuneena noustessaan ylös. se vilkuli ympärilleen ja katsoi pajua, pientä narttua pelotti ja se melkein tärisi pelosta.

((lyhyt))