Tuho palaa arnimetsään ( F.Wolf - sovittu peli ) - loppu

Oli kulunut päiviä siitä kun Tuho oli tavannut kerralla koko lauman, Viimasta oli nimetty laumalle Beta susi Tuho oli saantu pitää sijansa metsästys joukon johtajana sille oli pukannut monta oppilasta samalla ikäluokalla kaiketi kaikki yhtä kokemattomiakin. Tuho vähät välitti siitä mitä muissa oli vikana kunhan sen virheistä opittiin. Se oli ollut myös joskun kokematon ja oli viettänyt lyhyen nuoruutensakkin leikkien maailman uutuuksilla nyt se oli täysi kasvuisen suden mitoissa javarsin lihaksikaskin. Se oli karttunut vallan rinnalla eikä valta ole koskaan juurikaan mikään isä hahmo ollut. Sen sijaan Tuho oli erimieltä se olisi tarvinnut isällsitä huomiota pentuna mutta nyt se ei tiennyt mitä sellainen saattoi olla. Jos sillä joskus olisi oma perhe se saattaisi hyvin pitkälle tehdä samoin kuin Valta oli tehnyt tuhon kanss.a Totuushan oli kuitnekin että Tuho ei ollut biologisesti vallan poika vaan se oli vallan edemneen alfanartun petollisen reissun lopputulos. Valta oli häätänyt synnyttäneen nartun pois laumasta vaikka oli rakastanut narttua enemmän kuin ketään. Tuho oli kuitenkin saanut jäädä laumaan sillä ehdolla ettei koskaan tulisi uhmaamaan Valtaa tai sen asemaa. Tuho oli pitänyt sanansa sillä mitä lultavammin se olisi muutoin kuollut. Valta oli tehnyt Tuhosta varsinainsen metästäjän koksa laumassa ei sellaisia silloin ollut kuin Valta itse ja iäkäs alfa oli päättänyt jättää metsästyksen nuoremmille ja tuolloin nimittä joukosta parhaimman metsästäjän Tuhon. Tuhosta oli täten tullut yksi joukon tärkeimmistä susista vaikak ei beta sijaa ollutkaan. Metästys joukossa sillä olisi todella tarkoitus ja ilman Tuhoa tai tuhon ryhmää ei lauma saisi ruokaa kyllikseen ja se kaatuisi ennen talvea.

Tuho asteli aarnimetsän syvyyksissä tutkaillen mahdollsiesti uutta reviiriää johon lauma saattoi asettua vielä joinain pivänä. Tuhon tassut painautuivat pehmeään maastoon. Se saattoi aistia metsässä olevat eläimet mutta ei ollut tälläkertaa tappamassa mitään tai ketään. Se halusi tutustua aarnimetsän uumeniin vain uteliasuuttaan. Eikä se ollut suorittamassa tehtäviään se e ietsinyt ketää erityistä se vain tutkaili uutta sopukka auteliaana kuitenkin aina valppaana.

Myrkky oli mennyt tutkailemaan laaksoa toisten laumojen ulkopuolelta etsien jotakin/jotakuta.
Narttu jolkotti kevyesti haaveillen kohti aarnimetsää.Kun punaturkki tunsi kostean sammaleen
polkuanturoissaan niin tämä puuskahti raskaasti yksinolonsa vuoksi. Myrkky etsi kuivaa alustaa
johon mennä lepäämää. Pian murheissaa oleva hukka löysi kaatuneen männyn joka oli sen verran
korkealla että se ylsi aurinkoon joka oli kuivattanut sitä runsaasti. Sinne kavuttuaan neito vain haaveili
ja huokaili ääneen koska oletti olevnsa yksin.

Ei tuho turhaan ollut saanut osaansa metsätys joukon johtajana ellei sen asitsi olisi parhaimmillaan emtsästyksessä. Sen k orvat heilahtivat sillä se kuuli jonkin/ jonkun liikkuvan Tuho lakseutui automaattisesti tuulirajan alapuolelle liikkuen hitaasti kuin vainova tiikeri kerrakseen. Se haisoti toisen ja tulkitis tuon nartuksi joka oli varsin omsisa oloissaa.n Tuho sen sijaan oli päässyt tuulirajan mukana varsin lähelle neitoakista. Tuho tutkaili aikansa ja kunens leimasi lepäävän suden vaarattomaksi se nousi kokonaiseen kookkaaseen mittaansa katsoen tarkemmin toista. Tuho oli kookas ja ylväs näky kun tuo seiso könötti paikoillaan.
" Kuka olet ?!" Tuho lausahti maltasävyisesti neitokaiselle ottaakeen selvää ken tuo mahtoi olla, varsiniansta hajua toisesta laumasta ei ollut mutta paras oli varmistaa.

Myrkky säpsähti ja nolastui kun ei aistinnut takanaan liikkuvaa hahmoa.
Narttu kääntyi ja näki edessään oikean ihastuksen, mutta ennen utelua
hän vastaisi kohteliaasti ja rennolla aksentilla: "Olen Myrkky, herr kenelle
minä lausun nimeäni?" Punaturkki katsoi ihastuksen välkkeellä Tuhoa
sillä heti ensi silmäyksellä neito luuli että tämä olisi se oikea...

Tuho astahti lähemmäski nimen kertojaa että kuulsii tarkalleen sanoiko toinen todella Myrkky. Tuho säväytti kroviaan ja nyökähti sitten * Olen Tuho * se lausahti pitäen ryhtinsä koreana tarkkailessa toista tarkasti. Myrkky oli varsin mielen kiinotinene otus ainakni ulkonäöllisesti eikä sen puoleen että siiän olisi muutenkaan mitään vikaa ollut . Tai mistä Tuho toisen luonnetta teisi. eihän tuhokaan mikään ihana herras mies ollut. Se nyt vain oli mitä itskesekeisenpi oman tiensä kuljija jonka unelmat aina tuhottiin. Noh ehkä tuholla olisi vielä elämistä.

Myrkky ei koskaan ollut näin utelias joten heti nimen kuultuaan tämä kysyi:" Oletko yksin?minä olen ainakin ja kaipaisin seuraa kovasti." Narttu luimisti korviaan murheistaan kun tuli taas puhe.Sitten punaturkkinen neitokainen kierähti makuu asentoonsa ja huokasi taas kerran raskaasti.

Tuho antoi ruumiinsa rentoutua toinen oli ehkä utelias mutta ei vaaraksi Tuholle. JA olihan toinen kuitenkin narttu joten alakynteen oletti Tuho toisen taistleussa jäävän. Saattoihan se olla väärässäkin. * Olen yksin, tutkailin tässä juur i mahdollsita reviiriä laumalleni. Isäni Valta johtaa luamaa ja on puhunut tämän osan valtaamisesta lauman alueeksi. Kuulutko sinä johonkin laumaan ? * Tuho kysi sitten. se ei pitnyt toista vihollisena vaikka kuuluisikin otiseen laumaan. eihän tuho varsinaisesti olltu vielä osana mitään muuta kuin pientä ryhmää jossa se harjoitti nuorenpia itse asiassa ikäisiään metsästämään. tuho istahti alas ja heilautti häntäänsä ystävällisyyden merkeissä.

Myrkyn korvat nousivat innostuksesta ja itse hukkakin nousi häntä heiluen pystyyn. Neito vastasi hiukan kuin äkkiä vain jotain alulla - __-` : " Voih kuinka kamalaa. Olen Haukan laumasta, mutta olen sen rajojen sisällä vain jos on pakko tai ei ole muuta yö sijaa."
Ajatuksia: Nyt myrkkyseni, nyt aijon olla nyt suorasanainen..hermostuttaa....noh nyt!

Punaturkki rohkaisi mielensä ja kysyi:

Jos saan kysyä..niin oletko parillisesti yksin?

Myrkky oli valmiina toruttuun vastaukseen,mutta piti rauhallisen katseen Tuohssa silti toivon aikeissa

* Tuho nytkäytti koraviaan kuullessan HAukan alumasta. " Vai niin, siiän tapauskessap yydän että pidät seikkailuni ja sanomisen täällä vain meidän välisenämme. * Tuho lausui sitten Myrkylle pysyen tyynenä vaikak toisen laumalaisuus häirtisikin hieman hukkastamme * Vai parillisesti, olen olltu viimeiset kaksi vuotta ihan yksinäni. * Se lausui huvittuneena. Eihän tuholal ollut mitänä ketään johon se olisi sitotunut toki sillä oli olltu niitä niin sanotusti yhden illan juttuja mutta ei niitäkän ollut hetkeen ollut ei senjälkeen kun tuhosta oli tullut laumansa metästys joukkeen johtaja.
Tuhoa mietitytti kovasti Tämä Haukka. * Sopiik osinulta kysyä että millainen tämä haukka on, jos olet hänen laumassaan mutta häne nalueellaan vain jos on pakko ? * tuho kysäisi sitten tuolta uteliasuuttaa. ja toivoi että keskustelu jäisi heidän kahden juttuilemiseen.

Myrkky säpsäti onnestaan kuullessaan Tuhon vastauksen olevan negatiivinen ja vastasi seuraavaan kysymykseen jonka Tuho vastasi: "Noh Haukka on kyllä ystävällinen, oikeudenmukainen jne. En vain viihdy siellä, vaikka nyt sait varmaankin käsitteen
että olen aina näin utelias niin ei..en oikeastaaan oli vain niin piristäväää saada uros seuraa joka tulee yksin ja on ihan..parillisestikkin yksin. Sillä olen kaivannut juuri tällaista seuraa siitä asti kun sain tietää miten rakastaa.Olen itsekkin siis
parillisesti yksin."
Punaturkki nuuskaisi kosteaa ilmaa, nuolaisi huuliaan ja katsoi umpi ihastuneena Tuhoa.
Nyt narttu jopa laski koipiensa välissä olleen häntänsä, sillä oli sen verran rentona.

tuhokallisti päätään toisen puhuessa. Tuho ei ollut koskaan kuullut kenenkän puhuvan tuolla lailla. Se oli sille outo tilanne se ei tiennyt mitä sanoa. Parilliset sudet olivat oleet sille aina esimerkkinä siiät asti kun se oli vallan kanssa saapunut laaksoon. * Niin, tuota... * Se sanoi vaivautuneesti sillä ei tienynt mitä olisi sanonut. Tilanne oli sille aivan liian uusi. Mutta tieto haukasta ja sen laumasta oli kyllin hyvä aihe mistä Vallan täytyisi tietää. * anteeksi että kysyn, mutta miksi et sitten eroa laumasta ja vaihda sitä ? * Tuho kysi sitten heilauttaen häntäänsä. Myrkky oli osoittautunut varsin mukavaksi sudeksi Tuhon mielestä mutta ei se osannut vielä ihastuneeksi itseään sanoa. Eihän Tuho edes tienynt mikä moinen tunne oli. * Eikä tällä alueella ole tietojeni mukaan kaksi laumaa Vallan ja haukan lisäksi ? * Tuho sitten kyäsisi Myrkyltä.

Myrkky tiesi ettei Tuholle tilanne varmastikkaan ollut normaali, toisinsanoen se oli varmasti hullua kuvitella että kaiken tämän jälkeen se saisi kuulla että narttu susi oli etsinyt juuri tämän kaltaista seuraa..

Punaturkki kuunteli tarkasti ja vastasi hiljaisuuden juuri saavuttua: " Noh.. voisinhan minä kai.., mutta mihin muka menisin Vallan laumaanko? Vai oletko sinä..." Narttu keskeytti lauseensa, kuin odottaen saavan lopun tähän Tuholta joka varmasti tietäisi vastauksen tähän lausee loppuun.

Tuho hmyili susimaisesti nartulle * No valintahan on sinun tietenkni minä puollan Isäni laumaa En ole lauman beta mutta kyllä minua kuunnellaan metsästys lauman johtajana kyllin hyvin. * Tuho totesi ja heilautti häntäänsä sitten tyytyväisenä.
Toki se ottaisi Myrkyn kaltaisien neitokaisen laumaan jos VAlta vain hyväksyisi toisen. eihän Tuholla juuri olltu sen suhteen sanomista se kehotti vallalle hukkia joitka olivat laumattomia. Mutta ätmä neitokainen kuului jo Haukan laumaan siksi Tuhoa hieman epäilytti koko asia mutta aikoi yrittää se jatkaisi miellään matkaansa tämän kanssa yhdessä. Toki Tuho kaipasi tutustumista huomattavasti enemmän milät Myrkky näytti tarvitsevan. Myrkky taitaisi olal suin päin otettavissa kun taas tuho halusi olal varam siitä että kyseessä ei ollut minkänä sortin vakooja. vaikka siitä tuntuikin pahalata epäillä toistaa laumassa näin kuului kuitenkin tehdä.

Ajattelua: Se olisi ihanaa matkata tämän Tuhon kanssa, mutta entä jos Haukka ei suostu?? Noh mutta eiköhän eroaminen ole luvallista..heti seuraavaan aamuun menen kysymään..aivan takuulla en voi jättää tätä tilaisuutta väliin.. Myrkky piristyi hurjan pian ja vastasi: " Tiedän mutta aion tulla." Punaturkki hymyili ja heilutti häntäänsä niin onnissan kertoakseen Tuholle että hän tulisi tämän seuraan ja luopuisi omasta laumastaan mihin oli littynyt. Myrkky ravisteli itseään, venytteli ja katsoessaan ylös narttu ei enään auingon paistetta nähnytkään vaan oranssista violettiin väriin sekoittuva taivas. " Ohoh" sanoi hämmästyksestä narttu joka tarkkaili edelleen taivasta mutta samaan aikaan nousi ylös ettei jäisi vaivalloisesti niskaa kurottamaan. Hän mietti hetken ja sanoi: " Kuules Tuho minun pitäisi nyt mennä Haukan reviireille ellet sinä voi jakaa yö sijaa. Joten onko sinulla jakaa yösijaa?"Myrkky jäi hiukan alistuen odottamaan vastausta...

Tuho kallsiti jälleen päätään kun toinen vastasi " mukava kuulla, tuen sinua päätöksessäsi loppuun saakka ja ymmärrän jos et halua liittyä toiseen laumaan ja jättää haukan laumaa * Tuho lausui ymmärtäväisesti sitte n neitoselle. ja nousi pian itsekkin ylös kun Myrkkykin nousi. Tuhon katse kohottautui pian taivasta kohti joka oli auringon laskun aikaansaamana värjäytynyt mitä ihanenpaan väriin. Tuho katsahti pian puhuvaan Myrkkyyn. * Tämän aluehan on vapaa, jos haluat voisimme yhteis tuumin etsiä täältä jonkun pienen pesäkolon mihin asettua. Koska niin kauan kun kuulut haukan laumaan en voi viedä sinua laumani luo, ymmärrät varmasti. * Tuho sanoi ja kjatsahti ympärilleen ei sillä ollut mitänä sitä vastaan että neitokaisenne jäisi Tuho herran kanssa viettämään yötä. Vaikkakin Tuho ei ollut koskaan tälläisessä tilanteessa ollut se ei tiennyt mitä se olisi tehnyt joten se tarjosi toiselle yöllistä seuraa. Tietenkin tuho osasi käyttäytä olivathan hukat vasta tavanneet.

Myrkky alkoi heti etsiä ympäriltään jotakin kohtaa mihin voisi kaivaa luultavasti väliaikaisen pesäkolon tai kunnostaa sellaista.
Narttu alkoi kävellä ja nuuskia ympäristöä missä voisi olla kosteaa maata kaivamista varten. Punaturkki kiersi kaatuneen puun ja ajatteli että puun rungossahan pitäisi olla pehmeää maastoa ja olihan väite oikea, rungon alla oli juuri oikeaa pesän valmistus maastoa, joten tuumasta toimeen Myrkky alkoi kaivaa koloa joka olisi tarpeeksi iso volemmille hukille.

Tuho katseli mietteliäänä Myrkyn toimia. Se ryhtyi kaivamaan oitis pesäkoloa, vaikak Tuho itse olisi ehdottanut pelkkää suojasta paikkaa pusikoiden lomasta. Noh ei Tuho pisätnyt haitaksi. Siinä välissä kun otinen uurasti kavuutöiden parissa Tuho ajatteli etät voisi saalistaa jotian pientä purtavaa toinen oli varamsti nälissään.
Tuho nuuski ympäristö tarkoin kunens sai vainut pien eläimestä jtoa se ei tuntenut. Se suutnasi kohti hajua pysytellen tuuli rajan alapuoella täten se välttäisi turhia hätinäitä. Aikansa tuhosemme uurasti jäljityksen perässä ja löysi kuin löysikin hajun utottaman eläimen joka oli kookas mäyrä. mäyrää tuho ei ollut ennen nähnyt itse mutta oli kuullut paljon mosisita eläimistä. Ne olivat ensnäkin vaarallisia mutta näkivät hyvin vain pimeässä. aurinko ei ollut vilä laksenut että olisi ollut pimeää. Se oli tuhon etu. tuho tiesi myös että Kookas mäyrä oli voimakas ja notkea. täten sen tuli taktikoida hyökkäys nopeasti j a kivutotmasti kuolemiseen.

Tuhon suunniteltua kaikk ivalmiiksi se ryhtyi kohdistamaan hyökkäyksensä mäyrään. Se saavutti hyvän hajuaistin omaavan eläimen hyvin lähelle kunnes oli aika hyökätä enennkuni mäyrä huomaisi sitä vaanivan suden. Thumps kävi kun Tuho ampaisi mäyrän niskaan ja taittoi tuon kerralla. Tuholla oli ollut tuuria harvemmin sitä kukaan mäyrää tuosta noin vain tappoi. Tuho oli tyytyväinen itseensä jälleen kerran. Se ei kutienkaan tienynt mikä sillä odotti saapuessaan takaisin "peäskololle" jota Myrkky para aikaa kaveli tai kenties oli jo kaivanutkin.

Tuho saapui paikalle hyvissä milin kanten mäyrän ruhoa Myrkyn luo se laski mäyrän lähelle kaivausta * Maisutisiko ? * Tuho kysyi myrkyltä huvittunut ilme kasvoillaan. Se ei tiennyt miten se olisi kohdellut Myrkkyä koska toisaalta se piti nartusta tosiaalta se oli hyvinkin varovainen tuon kanssa koska tuo kuului yhä Haukan laumaan.

Myrkky oli aivan yltäpäältä liassa ja mullassa, kunnes kuuli kysymyksen, niinpä Likaa täynnä oleva hukka ryömi ulos kolosta ja vastasi " Toki, kiitos Tuho. "
hymy levisi nartun huulille ja tämä puraisi palan uskomattoman hyvää herkkua,
mäyrää. Se oli mahtavaa kaiken sen turkin alla sijaitsi upeat elimet ja maut tämä mäyrä oli siis hyväkuntoinen.

Pienen ruokatauon jälkeen Myrkky laittoi vain hiukan omaa turkkiaan, havuja ja sammalta pehmusteeksi koloon.

" Huoh.. no nyt se on sopiva. Ei ehkä mikään upea mutta ihan kelvollinen."
sanoi punaturkki ja katsoi uudelleen taivaalle, siellä tuikkivat jo kirkkaat tähdet ja
kaunis sirpin muotoinen kuu joka täydensi tyhjyyden taivalla näin öisin. Eläinistä suurempi osa alkoi olla vilkas, mutta ainakin Myrkkyä alkoi jo väsytttää. Hän haukotteli samalla venytelleen ja meni sisälle koloon, mutta ennen sitä tämä tietysti kutsui että Tuho menisi edellä tai tulisi kun huvittaa..

Tuho hymyili susimaisesti Myrkylle joka maistoi mäyrää ja näytti oelvan mielissään. Tuho odotti että toinen olisi saanut syötyä joten laskeutui itse makuu asentoon mäyrän lähelle. Se oli tottunut jopa sihien että saaliin symisessä odotettiin vuoroa eikä tungettu kaikki yhtä aikaa syömään. Kun Myrkky oli syönyt Tuho ryömi kohti mäyrää ja musersi siitä itselleenkin palasen. Mäyrä oli kaikin puolin oikeinkin maukas ateria. Kun tuho oli nauttinut ateriansa se tuhahti tyytyväisenä kunnes Myrkky pyysi sitä katseellaan yöpuulle. Tuho ei juurikaan ollut tottunut nukkumaan yö aikaan, mutta nyt se oli ollut hereillä pitkän päivän ja lepo voisi tehdä hyvää. Tuho suuntasi kohti kolosta jonka Myrkky oli tehnyt. " Se on oikein hyvä " Se lausahti ja pujahti koloon jonka Myrkky oli pehmentänyt sammalilla ja havuilla. hukkamme asettui aivan kolon perälle ja osotti joskos Myrkky saapuisi perässä.
Tuho odotti innoissaan päivää jolloin se kykenisi kertomaan Vallalle että Myrkky olisi valmis tulemaan heidän laumaansa. Toisaalta thoa epäilytti yhä pienimuotoisesti Haukka. Mitä haukka saattoi ajatella asiasta että MYrkky lähtiisi vieraan uroksen matkaan ja eroaisi laumasta.

Myrkky astahti juuri valmiiksi kaivettuun koloonsa kun Tuhokin jo ryömi sen perälle.
Narttu pyöri pari kierrosta itsensä ympäri ja meni makuulle nukkumis valmiudessa.
Punaturkki hymähti susimaisesti ja venytteli vielä ennen käpertymistä olelliseen asentoonsa. Tämä nautiskeli ajatellessaan mitä tulevassa tapahtuisi kun kaikki oli jo suunniteltu valmiiksi, paitsi Haukan mielipide hänen eroamisesta laumasta. Noh se olisi vain pieni palanen kakusta jos esimerkillä meinataan koko asiaa.


Myrkky katsoi Tuhoa ja lausahti " Hyvää yötä Tuho..." ja hymähti taas ihastuksissaan tälle vaikka ei sitä kertonutkaan.

Tuhomme oli mietteliääänä kolosen perällä. Sitä mietitytti että pitäisikö sen mennä Myrkyn mukaan varmistamaan että tuo eroaisi haukan laumasta ennenkuin veisi tuon oman laumansa luokse, vai mitä se tekisi. Oliko koko asia mitenään hyvä juttu. Tuhomme piti valtavasti Myrkystä mutta estona oli Haukka ja tuon lauma. " Hyvää yötä " Se lausahti sitten takaisin ja pysyi tovin hiljaa miettien asioita. " Kun menet haukan luo ja eroat niin älä mainitse syyksi että vaihdat laumaa. sillä saataisimme saada Haukan kimppuumme nopeammin kuin olemme siihen valmiita. " Tuho lausui sitten. Se ei halunnut että sen takia tulisi ongelmia laumalle siksi se epäröi. Kuitnkin Tuhosemme kiepsahti myrkkyä lähemmäksi ja laski päänsä tuon selälle. Se ei itse edes huomannut tekevänsä m osita siirtoa. se oli tullut automaattisesti.

Myrkky höristi korviaan ja käänsi päänsä tätä kohti kuunnellakseen mitä Tuho sanoi tälle.
Tuho kertoi asiansa ensin vastaamalla Myrkylle ja sitten kertomalla mitä kannattaisi erotessa välttää.
Punaturkki painoi sanat tiukasti pääkoppaansa ja sulki jälleen silmät sekä kääntyi poispäin, ei viha mielessään vaan se oli Myrkyn yleinen nukkuma asetelma/asento.

Narttu kuuli Tuhon tulevan tästä hän ei tietenkään piitannut , mutta vaistomaisesti säpsähti kun Tuho nojautui nukkumaan pää tämän selällä. Myrkky hymyili niin iloisena ajatellessaan että juuri tätä se oli kaivannut elämältään. Narttu nosti päänsä hiljaa, nuolaisi tätä poskelle a lausui kuiskaten: " Tuho... rakastan sinua..." Sitten tämä taas painoi päänsä maahan ja jatkoi nukkumista

Myrkkyä ei Haukan laumasta eroaminen vainonut tätä enään vaikka normaalisti varmasti vaivaisi, mutta ei.. sillä Myrkky oli rakastunut.. rakstunut Tuhoon aivan hännästä kirsuun saakka ja siitä hän ei luopuisi pelon takia.. ja pelkohan on vain tunne...

Tuhosemme reagoi korvia heilauttamalla MYrkyn säpäshdykseen mutta sulki pian silmänsä kunnes sen korvat kuulviat jotain k usikutusta. Tuho parka oli mennä sekaisin. Se ol ivasta tavannut neitokaisen joka sanoi juuri rakastavansa tätä. Tuho ei tiennyt mitä olisi tehnyt tai sanonut levoton hännä heilautus sai sammaleen akhisemaan susien alla. Tuho ei yksinkertaisesti tienynt enää mistään mitään. se mietti yhä HAukkaa ja Myrkkyä tuon laumalaisena mutta kaiketi Nartun mieli oli muutettu ja tuo liittyisi Vallan laumaan. Enää edessä olisi Vallan reaktio mitä Valta ajatteli sitiä että rakastunut neitokainen sirityisi Huakan laumasta heidän laumaansa. Pitkän hiljaisuuden jälkeen Tuho liikautti päätään MYrkyn selkää ptikin " Niin... minäkin sinua " se lausui sitten hieman pätkiväisesti. Se ei ollut koskaan aijemmin mosita sanonut kenellekkään. Raukka polo oli sekaisin eik äsillä ollut minkänä laista käsitystä siitä missä mentiin.

Koko päivä oli Myrkylle ikimuistoinen, romanttinen ja hyvin tärkeä sillä kaiken tämän aikana... Myrkky oli murheissaan, sai tavata Tuhon, narttu rakastui tähän ja he ovat seuraavan päivän aikana tekemässä eroamista ja liittymistä kahdella eri laumalla.. joten on hyvä päästä lepäämään ennen sen päivän haasteita.

// pliiz.. alot huomisesta aamusta //

Tuho nukkui yönäs hyvn levottomasti ja täten nousiksi huomattavasti aikaisemmin kuin yleensä. Sitä mietitytti monet asiat. Ptiikö sen mennä Myrkyn mukaan, oliko se hyvä asia vai huono asia. Tulisiko Tuhon kohdata ensin valta vai haukka. kysymksiä kerta otisensa jälkeen. Tuho nousi hitaasti ja hiljaisesti Myrkyn viereltä ja suutsi ulso kolosta ja istahti sen ulkopuolle. Aruonko oli noussut ja muakva syys kylmyys sai Tuhon hengityksen höyryämään.
Tuho mietti asioita päässään eikä yksin kertaisesti tinenyt mitä se tekisi. Joak tapauskessa se olisi palattava pian laumansa luo ennenkuin sitä alettaisiin etsimään. Suurin kysymys oli kutienkin tällä hetekllä VAlta, pitiko vallalle ilmoittaa enennn mitään seuraavaa siirtoa. Mitä Tuho tekisi se oli varsinainsesti pulassa. itsensä kansa.