Sumu löytää rajat - Trishaa tänne kaivattaisiin

Matka oli ollut pitkä.
Jo useita päiviä valkoturkki oli matkannut, päämääränään löytää lauma. Se oli löytänyt laakson, jossa oli kaksi laumaa, ellei enemmänkin. Ovelan lauma kuitenkin tuntui parhaimmalta vaihtoehdolta, ja tuo valkoturkki, nimeltään Sumu, lähti etsimään rajoja.

Valkoinen turkki ei varmastikaan näkyisi kunnolla kaukaa hangen seasta, mutta liikkeen ehkä huomaisi.
Mitähän tästä tulee? uros ajatteli. Nyt sen vain pitäisi vakuuttaa alfalle, että siitä todella oli johonkin.
Mitään yhteenottoja Sumu ei tosiaankaan kaivannut; se oli kyllin viisas tietääkseen ettei pärjäisi niissä. Uroksen rakenne oli hoikka, kuitenkin pitkäjalkainen. Kokenutkaan se ei ollut, joten Sumusta ei olisi puolustamaan itseään kokonaista laumaa vastaan.

Vaiti oli sinä aamuna erkaantunut laumasta ensimmäistä kertaa pitkään aikaan. Se oli jättänyt jo puolen vuoden ikään ehtineet penikkansa lauman muiden susien hoidettavaksi ja lähtenyt saalistamaan. Näillä lumisilla lakeuksilla ei yleensä talvisin liikkunut kuin riekkoja ja muutama satunnainen jänis, mutta Vaiti halusi yrittää. Enemmän kuin ruokaa se kaipasi saalistuksen riemua ja omaa aikaa. Pennut kävivät rasittaviksi kasvaessaan ja emo ei olisi jaksanut viettää niiden kanssa enää hetkeäkään. Niinpä se oli sitten lopulta vain lähtenyt ja luottanut nuoret vesansa muiden huoliksi.

Lumihanki vaikutti koskemattomalta. Missään ei näkynyt jälkiä ja kylmä tuuli pöllytti lunta varmaan niiden vähienkin päälle, mitä täällä jossain mahdollisesti oli. Vaiti jatkoi häntä korkealla ja loikki läpi paksujen kinoksien. Viima sai sen silmät sirrilleen ja suun tyytyväiseen sudenvirneeseen. Paksu turkki esti palelemasta edes tällä pakkasella.

Äkkiä nartun matka katkesi. Se jöi tuijottamaan eteensä kaikki raajat jähmettyneinä ja korvat höröllään. Kauempaa, lauman rajoilta, tuuli toi oudon tuoksun. Vaiti oli erottavinaan hangella liikettä. Sudelta tulija tuoksui, mutta Vaiti ei osannut sanoa muuta. Tuo upposi valkeaan, auringossa kiiluvaan hankeen niin hyvin, ettei Vaiti osannut sanoa edes, oliko se kookas vai pieni susi.

Sumu olisi valmis ottamaan vastaan lauman,jossa hänenlaista sutta tarvittaisiin.Valkoturkkinen sirohko nuori uros susi joutui joko jatkaa
etsimistä läpi paksujen lumihankien tai se joutuisi olemaan epätoi-
voinen ja ulvomaan laumaanpääsemistä.Ensin etsintä..sitten ul-
vonta..gulpUros ajatteli.Sumu haisteli tuulen tuomia hajuja vähän-
väliä puuskutellen.


Hetken kuluttua valkoturkkinen kyllästyi kylmettämään kirsuaan.Niinpä
hän avasi kuonosa ja ulvahti rauhalisesti lähettäen viestiä "Olen laumaton
nuori susi uros etsimässä laumaa."Rauhanomaisena Sumu istahti odottamaan vastausta tai toisen lauman sutta tervehtimään.


(anteeksi jäi lyhyeksi.On ollu kiirettä täällä Virossa)