Tylsän päivän piristys

//Shui Hiekan kanssa, avoin peli kaikille = 9 //

Pikkukynsi oli leiriytynyt mukavan suojaisan solan seinämän kupeeseen. Jyrkkä, routainen seinämä oli joskus aikojen saatossa haljennut ja vuosi vuodelta vesi ja lumi olivat kuluttaneet pienen pientä halkeamaa aina isoksi railoksi asti. Nyt railo tarjosi oivan suojapaikan pienelle susinaaraalle, joka oli mukavasti käpertynyt itseensä ja häntänsä kietaissut peitokseen.

Pikkukynsi tuhati, katsoessaan ulos tuiskuun ja tuiverrukseen. Sen turkki oli märkä lumesta ja anturoita pakotti pitkän tutkimusmatkan jäljiltä.

Oli vaikea kertoa, oliko ulkona varhainen aamu vai myöhäinen iltapäivä, sillä tummat pilvet verhosivat taivaan ja lumikuuro oli niin tiheää, että tuskin kirsuaan edemmäs näki.

Tämä railo oli mukava, vaikkakaan ei kovin suuri. Pikkukynsi antoi katseensa kiertää railon kiviseinillä. Hänen lisäkseen luolaan mahtuisi änkemällä varmaankin kaksi sutta lisää. Tämä paikka oli hyvä pitää muistissa, jahka Pikkukynsi joskus tekisi lisää tutkimusmatkoja laakson ulkopuolelle. Nyt naaras vain piti suojaa, hän oli kyllä menossa laaksoon, mutta lumipyry oli yllättänyt hänet.

Naarasta ei kuitenkaan nukuttanut ja sillä oli vähän tylsääkin omien ajatustensa kanssa.

Heinä oli pari päivää sitten tavannut Tulisilmän ja veljensä Hiekan, se oli lähtenyt sieltä tapaamaan uusia susia pikimmiten.
Heinä oli jolkotellut jo parisen kilometriä, Jossei paljon enemmänkin. Heinän anturat olivat kohmeessa ja koko susi oli jäykkä kylmästä pitkän juoksemisen jälkeen.

Yhtäkkiä vieraan suden hajuhiukkaset tunkeutuivat naaraan sieraimiin ja sitä kautta hermostoon, Se oli susi. Meksikonsusi naaraan karvat nousiman reaktiomaisesti pystyyn ja häntä nousi ylemmäksi uhmakkaasti, Solan seinämässä oli rako, vai mikä nyt olikaan ja Heinä katseli sitä varuillaan, solan seinämää pitkin askeltaen Heinä huusi viimein parin metrin päästä '' Kuka olet ?! '' Naaras tutisi ja tärisi kylmästä, tuommoiseen rakoon hakeutuminen oli ollut viisasta.

Pikkukynsi havahtui haistaessaan myräkän keskeltä toisen suden. Naaras ei kuitenkaan vaivaantunut nostamaan kuonoaan, koska kuvitteli toisen suden olevan vain ohikulkumatkalla ja että susi ei paksun lumimyräkän takia huomaisi railoa, jossa Pikkuinen lepäsi. Naaras oli kuitenkin väärässä ja haistaessaan paremmin lähestyvän suden, naaraan, ja kuulessaan kuinka naaras ärähti, Pikkukynsi säpsähti istualleen.

Naaras tirskiteli railon suuaukkoa ensin hämillään ja huomatessaan toisen, kylämästä kohmettuneen ja hyvin levottoman naaraan, Pikkuinen änkytti vastaukseksi:
"H-hei, olen Pikkukynsi." Pikkukynsi lipaisi huuliaan ja heilautteli pienesti häntäänsä, tehden selväksi, että hän oli täysin vaaraton, eikä asia, josta piti hermostua.

Pian Pikkukynsi huomasi kuinka vieras naaras hytisi kauttaaltaan ja hetken Pikkuisen kävi toista sääliksi.
"Tule tänne sisemmälle lämmittelemään", Pikkuinen kehoitti ystävälliseen sävyyn ja teki tilaa viereensä.

Naaras kuunteli tarkkaan toisen nartun äänensävyä, ei ainakaan uhmakas.
Heinä heilautti pari kertaa myös häntäänsä, mutta melkein huomaamattomasti ja kuikuili vielä aukonsuulla Pikkuista katsellen, Korviaan etuviistoon ja luimuun painaen ja nostaen vuoronperään.

'' Voisinhan minä tulla... '' Tavallisessa tilanteessa Heinä olisi vielä kököttänyt ulkona, mutta kamalan kylmyyden takia se ahtautui Pikkukynnen viereen istumaan, nyt olisi jo aika esittäytyä '' Olen Heinä. '' Ääni oli epävarma mutta tyyni, Heinä vilkaisi rakoa vielä tarkemmin, ettei mistään tipahtaisi kivenpalaa tai jotain muuta vastaavaa. '' Tämmöinen ilma on kamala. '' Lausahti Heinä vielä Pikkukynnelle kuin vanhalle tutulle ja siirsi katseensa tummista seinämistä haravoimaan Pikkukynttä, painaen muistiinsa tuntomerkkejä ja hajun.

// Tämä peli on nyt niin kauvan jumittanut että vedän Heinän pois täältä, sitten kun itse eddis sattuu taas Lupukseen(jos sattuu) voit merkitä tämän kuolleeksi. //