Miksi olla jos ei voi? ( Kutsupeli C.Fox kera Tuskattaren ) [P]

'' Hmh. '' Uros hymähti onnellisena ja nuolaisi naaraan poskea sekä kirsua itsekin korvat luimussa, laski sitten päätänsä ja päästi tyytyväisen huokaisun sieraimien kautta. Harakalla ei voinut olla parempi elämä, sillä oli puoliso ja kohta omia pentuja. Se sai jatkaa sukuaan upean nartun kanssa, ja oli saanut halunsa tyydytettyä. Tuskattaren tuoksu huumasi ja Harakansilmän teki mieli vieläkin paritella, tosin se oli väsynyt mutta parittelun huuma saisi siihen taas liikettä. Onneksi järki pakotti päätä ja Harakansilmä jäi ainakin toistaiseksi paikoilleen makaamaan mukamas väsyneenä.

Tuskatar näki toisen katseessa jotakin. Ihan kuin haaveilua. Narttu oli kuitenkin niin pentujen lumossa että päätti alkaa taas kutsua Harakkaa. Se heilautti häntäänsä pariin kertaan uroksen pään vieressä merkkinä ja asettui selälleen. Se tapitti kullankeltaisilla silmillään Harakkaa ja odotti.


Narttu ajatteli käytöstään hieman tyrkkymäisenä, mutta silti se tiesi mitä halusi. entuja ja se halusi varmistaa kaiken mahdollisen tavan saada ne varmasti.

Uros nuolaisi aistikkaita suupieliään ja nousi oitis salamana ylös, ehkä liiankin innokkaana. Kookas uros steppasi hetken innostuneesti paikoillaan, hellyydenosoitukseksi nuoli tai no putsasi Tuskattaren toista korvaa ja kookkaan harmaaturkin häntä heilui vimmatusti. Uros innostui ehkä liikaakin ennen parittelua, mutta tämähän oli luonnollista mutta niinkin rauhallisen uroksen kuin Harakansilmä ei olisi uskonut innostuvan näin paljon.

Harakansilmä asettui taas samaiseen asentoon, ja innokkaasti kietoi etusensa taas tuskattaren ruumiin ympärille tiukasti. Naaras ei varmanakaan pääsisi nyt karkaamaan. Ja kiihkeästi alkoikin Harakansilmän lantio hytkymään kohti Tuskattaren peräpäätä ja siitin työntyi ulos ja samantien Tuskattaren sisälle. Harakansilmä pääsi taas vauhdin huumaan, sen lantio hidasti välillä vauhtiaan mutta kiihkeästi sitten hakkasi taasen Tuskattaren peräpäätä. Harakansilmä ummisti silmiään ja läähätti kiimaisena. Parituksesta ei tulisi varmaan koskaan loppua jos Harakansilmä saisi päättää. Valkoista ainetta valui taas Tuskattareen.

Naaras tunsi Harakan 'orgasmin' ja mukautui heti rytmiin. Ruskoturkki nosti etutassunsa Harakan selälle ja tyänsi toista lähemmäksi itseään. Tämä oli nyt kaksikon kolmas kerta, mutta tästä saattaisi tulla se kaikista pisin. Sillä nyt narttu päätti hoitaa kaiken samalla perituksella.


Tuskatar alkoi kaataa urosta selälleen ja makasi nyt toisen päällä. Pentujen takia alkoi nartun lantio hytkyä vimmatusti ja se oli nyt päälimmäisenä. Se kyllä tunsi siitimen sisällään, mutta se hytkytti sitä aina vain syvemmälle itseensä.

Uros huomasi toisen kääntämis-aikeet ja kellahti itse vapaaehtoisesti selälleen, yritti työntää siitintään vain syvemmälle ja syvemmälle Tuskattareen ja onneksi naaras helpotti sen työtä joten se sai periaatteessa vain nauttia. Uros koukisti tassunsa rintakehäänsä vasten ja läähätti mielihyvästä, pennuille tulisi kyllä varmasti alku.

// Äh, lyhyt : ( //

Narttu alkoi painaa koko painollaan lantioitaan vasten uroksen lantiota. Tuskatar kun jotakin päätti, se teki sen kunnolla. Pennut olivat tärkitä sille ja kaikkihan sen saisivat pian tietää.

Uros nautti toimenpiteestä ja antoi nartun viedä, se kurkotti välillä kohti Tuskattaren kasvoja ja nuoli tätä poskesta. Harakansilmällä ei ollut mitään valittamista Tuskattaresta, suorastaan ihana narttu. Harakansilmällekin oli tärkeätä pennut, muttei se parittelun huumattuna ajatellut muuta kuin sitä että sai jakaa sukuaan Tuskattaren kanssa. Hormoonit hyrräsivät täysillä kookkaassa uroksessa ja sen jokaisessa elimessä oli säpinää.

Ruskeaturkki alkoi taas hytkyttää lantiotaan, mutta nyt nartun koko paino oli mukana. Sitin upposi aina vain syvemmälle. Päätös oli päätös.


Tuskatar läähätti sillä se oli hieman uuvuksissa. Lopulta narttu painoi lantionsa aivan kiinni toisen lantioon ja ponnisti. Silloin narttu tunsi siitimen hyvin syvällä itsessään, mutta jatkoi edelleen työntämistä. Se ei oikein tiennyt mitä piti tehdä, joten se vain jatkoi.

Uros ei pysynyt oikein mukana ja lopetti itse lantionsa hytkyttämisen, makasi vain paikoillaan ja tunsi itsekin siittimensä uppoavan syvemmälle narttuun. Uros läähätti ja katseli hieman poissaolevasti, mutta hyvin tyytyväisenä kolon kattoa.

// Nyt tuli kyllä lyhyt... //

Tuskatar läähätti ja lopulta vetäytyi pois uroksen päältä. Silti kaksikko jäi taas takamukset vastakkain kiinni toisiinsa ja narttu tapitti silmillään koloa.



" Lääh lääh ! Rankkaahan tuo.. " Ruskeaturkki sanoi hiljaa j läähätti.

(( Minullakin pukkaa lyhyttä ))

Uros siirsi mietteliään katseensa Tuskattareen, heilautti häntäänsä pari kertaa ja silmäili sitten jo hämärtynyttä koloa. Sade oli loppumassa ulkona mutta uros varmaan jäisi koloonsa nukkumaan ainakin täksi yöksi.

Harakansilmä sai siittimensä irti Tuskattaresta ja vetäytyi taas makuulteen samaiseen paikkaan missä oli hetki sitten maannut kyljellään. Uros urahti ja puhalsi sitten ilmaa sieraimiensa kautta ulos tyytyväisenä.

Narttu asettui makaamaan hieman hengästyneenä kolon selustalle ja asetti ruskean päänsä Harakan alaselälle. Se ei jaksanut pan enään pitää silmiään auki, ja pian se jo nukkui. Nukkui,nukkui,nukkui...


// Juu narttu päätti sitten nukahtaa, jote tästä tuli sitten aikas lyhyt... //

Harakka urahti tyytyväisenä ja nosti päätänsä sen verran että sai katseensa käymään Tuskattaressa, toinen ilmeisesti nukkui.

Uros laski päänsä ja vaipui myös hiljalleen tiedottomuuteen, uuvuttava päivä suoraan sanottuna. Uros oli kokajan silti puolivalkeilla ja vartin ollessaan puolivalkeilla ei Harakkaa enään väsyttänyt, se nosti päätänsä vilkaistakseen Tuskatarta mutta jäi paikoilleen. Uros kuunteli tarkasti, se pelkäsi että kolon lähettyvillä liikkuisi tuo samainen susi joka oli yllättänyt kaksikon.

(( Juu juonenkäänteestä toiseen. Sopisiko että Dafiiri tulee ahdistelemaan Harakkaa ja Tuskatarta hieman ? :3 ))


Ruskeaturkki makasi tyytyväisenä pää Harakan turkilla ja uneksi jostakin. Sen jalat tekivät pientä juoksuliikettä sillä uni oli vilkas, mutta muuten Tuskatar oli yllätävän rauhallinen.

(( Sopiihan se, voitaisko tehdä niin että Tuskatar jää koloon nukkumaan ja Harakka ajaa sitten Tuskattaren nukkuessa Safiirin pois? :D ))

Uros havaitsi toisen nukkuvan niin sikeästi että uskaltautui tarttumaan toisen niskavilluksista, nostamaan päätä aavistuksen ylös ja luikahtamaan itse alta ja laski sitten puolisonsa pään lämpimälle hiekkapohjalle. Harakka meni kolon suuaukolle päivystämään mutta tuijotti nukkuvaa Tuskatarta, kumminkin sen korvat havaitsivat jokaisen pienenkin äänen.

(( Sopiihan se :3 Harakka saa näyttää nyt sankarilta ))


Tuskatar ei huomannut mitään vaan jäi makaamaan tyytyväisenä koloon. Päivä oli ollut väsyttävä joten naaras kaipasi kipeästi unta.

------ ------- ------ ------- ------- ------ ------- ------- ------- ------- ----- --- -- -- -- -- -- -- --- --- -

Samaan aikaan, samalla seudulla liikuseli yhä musta naaras susi. Safiiri polo oli joutunut tappelemaan juuri muutamisen tuntia sitten erään sekopään karhun kanssa ja sen korva oli revennyt pahasti. Mustaturkki naaras oli päättänyt seurata tiettyä hjua ja tarkkailla laumalaisensa petosta lisää.

Safiiri huomasi pian suurikokoisen uroksen seisovan kolon edustalla. Naaras tajusi heti kolossa makaavan Tuskattaren, joten se päätti saada kaksikon eroamaan.

" Hei sinä komea uros ! Mitäs sinä tällaisessa paikassa ? Olet niin komea että voisin tehdä vaikka mitä..." Safiiri sanoi hieman flirttailevalla äänellä ja punki päänsä Harakansilmän kaulan alle.

Uros iski silmänsä mustaturkkiseen narttuun, tämä ei tiennyt hyvää.

'' Kauvemmaksi. '' Lausui harakka kylmästi tuntiessaan tönäisyn kaulassaan, samassa siltä pääsi vaimea murahdus jonka se yritti tukahduttaa. Harakansilmä näki läpi kyseisen nartun, mutta oli leikissä mukana ja esitti tietämätöntä toisen aikeista. Harakansilmä oli sen verran viisas. Uros vilkaisi olkansa yli pesään ja siirsi sitten katsettaan taas mustaturkkiseen, ilmeisesti se oli ollut taistelussa revenneen korvan takia.

Safiiri katsoi tosita viekkaasti.

" Hei he, erämies ! Äläs nyt tällaista tummaa kaunotarta torju " Safiiri sanoi ja punki taas Harakan kaulan alle. Se ajatteli että jos Tuskatar heräisi, eroaisi pari luultavimmin. Tosin silloin Veri ei saisi niin mehevää juttua.


-------

Samalla Tuskatar availi silmiään. Se hivuttautui raskaasti tassuillaan kolon suulle ja näki Safiirin Harakan kaulan alla. Kyynel tipahti ruskeaturkin silmäkulmasta ja se perääntyi takaisin koloon.

Uros ei kuullut Tuskattaren kolon suulla käymistä sillä oli keskittynyt täysin Safiiriin.

'' Nyt irti minusta! '' Sanoi Harakansilmä kovempaan ääneen ja murahti vaimeasti. Se pysyi silti aloillaan eikä alkaisi räyhäämään, muuten se herättäisi Tuskattaren. Eihän se tiennyt että Tuskatar oli jo hereillä. Uros katsoi tavallisesti, ehkä hieman pistävästi Safiiria ja veteli päätänsä ylös jottei toinen pystyisi yhtä hyvin kiehnaamaan.

Safiiri pörhisti mustat karvansa tiheäksi ja murisi.

" Jos en saa sinua pois tuon kuvatuksen luota, teen sen väkisin " Naaras murisi ja louskautti leukojaan muutamaan otteeseen. Se saisi kuitenkin maistaa petturin verta, kun Tuskatar karkoitettaisiin.


-----

Tuskatar ei kuullut kolossa mitään. Se kyhjötti yksin ja peloissaan. Ei siksi että sitä pelotti muuten, vaan siksi että se pelkäsi Harakan hyppäävän heti seuraavan kauniin ja siron naaraan matkaan.

'' Nyt lähdet, enkä takaa mitä teen josset lähde. '' Parhaimpanakin viilipyttynä nousi kookas uros seisomaan, murisi varoitukseksi matalalta ja nosti terhakkaasti häntäänsä. Pörhisti karvansa näyttääkseen vielä kookkaammalta. Harakansilmä ei pitänyt toisesta, ja oli arvannut toisen aikeet, tai ainakin puoliksi.

Safiiri murisi hetken vimmatusti ja hampaat julman näköisenä irvessä. Silti vekas hymy levisi sen mustille huulile ja se naurahti ilkeästi.

" Hah !! Veri saa kuulla mukavia uutisia teistä kyyhkyläisistä. ONNEA VAAN LUOPIOT !! " Mustaturkki nauroi ivallisesti ja julmasti, ja lähti juoksemaan pois. Vielä paaaljon myöhemmin sama kiero virne makasi sen viekkailla huulilla.


-------------------------

Tuskatar makasi hiljaa kolossa. Se kieriskeli aina välillä ja nuuhki ilmavirtaa ulkoa. Se i tiennyt miten suhtautua. Oliko Harakka vain vahingossa saanut toisen kaulalleen vai oliko toinen jokin vanhempi tuttu.

Harakansilmä murahti toisen räyhätessä sen nokan edessä, toisen lähdettyä Harakansilmä laskeutui koloon päättäväinen ja vakava ilme naamavärkillään. '' Sinä et mene enään Veren reviirille. '' Uros sanoi niin voimakkaasti ja päättäväisesti että oletti Tuskattaren tajuavan että asia oli loppuun keskusteltu, ja nyt tehtäisiin Harakansilmän säännöillä.

Murahtikin uros hermostuneena, huolestuneena mutta päättäväisenäkin sitten jälkeenpäin. '' Se vakooja on mustaturkkinen nartunketale Veren laumasta. ''

Kun uros rymisti sisään Tuskatar säikähti todella. Se katsoi pelokkain silmin Harakansilmää ja pain sanat tulvivat sen kidasta.

" Miksi haluat määrätä minua ? Miksi olet näin töykeä... Minun pitisi olla vihainen kun sitä romansseilet muiden narttujen kanssa !! Näin kun sinä ja se mustaturkki olitte ulkona ! Miksi sinä saisit olla töykeä ?! " Ruskeaturkki huusi kyynelten seassa ja juoksi ulos kolosta. Se luuli tuntevansa Harakan, muttei näemmä siltikään...


(( Voi voi, Tuskatar taas dramatisoi tätä ;3 ))

Uros rymisti suuaukolle tyynenä, vaikka sen sisällä kiehahti laimeasti. Että se Veren laumalainen oli taas sotkenut kaikki, Harakansilmän olisi täytynyt tappaa se siihen paikkaan. '' Minä en ole siihen tassullanikaan koskenut! Se itse kiehnasi tuiki tuntemattomana kaulani alla ja kielsin, Tuskatar, uskotko minua ? '' Harakansilmä vakuutti ja esitti sitten kysymyksen varmistaakseen ettei toiselle jäänyt mitään luuloja, jos se edes uskoi Harakkaa. '' Ja minä olen töykeä koska se on niin nyt parasta! '' Uros sanoi kovaan ääneen vielä perään.