Liian paljon samankaltaisuutta.

// Tässä ensimmäinen osa Hiekan ja Kuoleman taistelemisesta missä kaksikko varsinaisesti tapaa, taistelu tulee seuraavassa viestissä kunhan kerkiän sen raapustamaan. Kiitos kun luette ^^ //

Hiekka oli askeltanut jo useamman kilometrin pitkin Joutomaita, se oli rättiväsynyt ja turhaantunut roimasti.
Uros jäi katsomaan maisemaaa korvat luimussa ja odottaen jännitystä elämäänsä, se ei aavistanutkaan minkälaisen höykytyksen se saisi kohta vaativalta nartulta. Ei todellakaan.

Samassa jolkotteli mustaturkkinen narttu ryhti kasassa ja keltaiset silmät kiiluen sadistisesti, virne suupielillään, korvat luimussa tiukasti ja häntä terhakkaasti pystyssä. Naaras oli vaellellut taas pitkin Joutomaita etsiessään uutta kiusattavaa taikka mahdollisesti myös ystävää, mutta mielummin mustaturkkinen paholainen kiusasi ja haavoitti toisiaan kuin rupeaisi hömpäksi ja etsisi ystäviä. Mustaturkkinen Kuolema havaitsi nopeasti näköpiiriinsä ilmautuvan uroksenvätyksen ja huudahti kovaa '' Kuka olet kirppusakki?! '' Naaras murisi jo hyvin uhkaavasti ja sen jokainen karva oli ainakin osittain pörhistynyt, mustaturkkinen paholainen pörhisteli turkkiaan entistä enemmän ja se sai jo kookkaan nartun näyttämään kamalan suurelta nartuksi. Olemus oli kunnioitusta herättävä ja kerrassaan pelottava, naaras otti uhkaavia askelia kohti Hiekkaa ylähuuli ollen vetäytynyt hampaiden päältä täten paljastaen valkeat tikarimaiset hampaat.

Hiekka käänsi päätänsä liki pelästyneenä toisen agressiivisuudesta ja pörhisteli itsensäkin isomman kokoiseksi, vilautteli hieman säikysti mutta uhkaavasti hampaitaan takaisin ja murahteli katkonaisesti. Sen häntäkin pörhistyi ja nousi terhakkaasti pystyyn, Hiekka odotti paikallaan että Kuolema hyökkäisi. '' Haista karibunsonta senkin nartunkuvatus ! '' Huusi meksikonsusi uros halveksuvasti nauraen nartulle parin metrin päästä ja jäi sitten tuimasti katselemaan sitä ja odotti tuskastuneena.

Tilanne räjähti, Kuolema ei sietänyt moista epäkunnioitusta ja haistattelua - ja vielä urokselta! Narttu ryntäsi oitis kiihkeään laukkaan kohti uhriaan, sen korvat oli liimautuneet niskaan vihaisesti - agressiivisesti, mutta ei todellakaan alistuvasti.
Turta puhkui nyt vihaa, se tappaisi tuon uroksen. Ei antaisi armoa, repisi jok' ikisen karvatupsun tuon ihosta irti ja levittelisi uroksen ruumiinosat pitkin laaksoa, kyllä, sen se tekisi mielellään.

Hiekka hermostui, mutta agressio valtasi uroksenkin. Keskikokoinen, jopa narttua pienempi uros odotti että Kuolema olisi tarpeeksi lähellä. Hiekka murisi ja näytteli hampaitaan, sitten osui kranaatti kovaan maahan. Hiekka yritti purra Kuolemaa ihan minne sattuu, ja päästä niskan päälle agressiivisesti. Uros rähisi jokaikinen karva pystyssä ja yritti myös päättää Kuoleman päivät.

Kuolema yritti samaa, näykkiä ja purra Hiekkaa minne vain saisi kiinni. Kumminkin narttu onnistui jotenkin kaatamaan Hiekan selälleen, uros potki ja raapi takasillaan sekä etusillaan narttua joka yritti iskeä hampaitaan sen rintakehään. Hiekka sai iskettyä hampaansa Kuoleman kurkkuun, sen henkitorvea hipoen. Hiekka piti kiinni kaiken voimin, pisti kaiken peliin ja Kuolema yritti riuhtoa itseään irti vaikka koski, koski ihan jumalattomasti.

[Jatkoa seuraa, pidän teidät jännityksessä BD]