Raportti alfalle

((C.fox Safiirin kera tänne))

Kun alfa katseli rinteeltä kauas horisonttiin, näytti maisema ihastuttavan keväiseltä. Valkeita lumikinosten jäänteitä näkyi siellä täällä läikkinä. Aurinko lämmitti jo mukavasti. Uros oli tyytyväinen, ettei tarvinnut enää hytistellä pakkasia, vaan oli mukavan vilpoisa olla. Siellä täällä ruskeankirjavaa turkkia oli suuria tuppoja karvaa epätasaisesti joka kieli talviturkin vaihtumista kesäturkkiin. Tuulenvire välillä nappasi heppoisimmat karvat matkaansa. Iho kyllä kutisi ja Varpu näin ollen istahti alas ja alkoi rapsuttelemaan takakoivellaan korvantaustaa.

Safiiri juoksi, juoksi ja juoksi. Sen lihaksia alkoi jo heikottaa, mutta se ei pysähtynyt. Sen oli löydttävä alfansa.


Mustaturkki haistoin pian lähistöllä Varpun hajun ja lähti juoksemaan lumi roiskuen eteenpin kohti uroksen tuoksua. Naaraan hengitys oli tiheaa ja kiivasta. Mustat tassut olivat likomärät koska lumi oli alkanut loskaantua ja sulaa paikoittain.

Safiiri näki edessään ruskeahkon kookkaan suden. Hienoa, se oli näemmä löytänyt alfansa. Nyt piti vain miettiä mitä toinen ajattelisi. Ääh mitä väliä..


" Hooi ! Verihän se siinnä, olen etsinyt sinua kauankin. Missä hitossa olet oikein lusinut ? Äh avian sama, minulla on sinulle tärkeitä uutisia. Kaksikin " Mustaturkki sanoi viekkaan näköisenä ja karvat ylpeänä pörhöllään.

Alfa oli tavallaan hieman hämillään, kun Safiiri pöllähti paikalle kuin tyhjästä. Suuri uros mutristi kuonoaan ja tuijotti tuimalla katseella naaraaseen.
"Ensinnäkin, minä olen siellä missä olen ja omapa on vikasi, jos et minua tassuihisi löydä...", mutta sitten alfa hiljeni ja korvat ponnahtivat pystyyn uteliaisuudesta.
"Kerro heti! Liittyykö se näihin laumattomiin lusmuihin, jotka kärkkyvät minun reviirini rajoilla?!"
Varpu oli hermona syystäkin, sillä viimeaikoina olivat laumattomat käyneet ahkerasti Rinnemetsän lauman alueella. Joten alfa tietenkin oletti, että asia koskisi tätä ja oli jo valmiiksi raivoissaan, mikäli uutta tietoa näistä rajarikkureista tulisi.

Safiiri murisi matalasti, mutta kun alfa käski kertoa mustaturkin hulille levisi hieman vihainen virne.


" Sinun kannattaisi ottaa yhteyttä laumalaisiisi paremmin. Ensimmäinen uutinen: Tämä laumalaisesi, Tuskatar vai mikä liekin, on pariutunut LAUMATTOMAN kanssa ! Kävin kärkkymässä laumattomien alueella, ja siitä anteeksi, mutta ONNEKSI huomasin kaksikon touhun, mutta liian myöhään, oen pahoillani " Mustaturkki sanoi. Sitä kismitti suunnattomasti, sillä narttu oli yrittänyt erottaa kakskon, mutta ei ollut onnistunut.


" Haluatko kuulla toisen ? " Safiiri sanoi. Tämä uutinen oli vakavampi, ja se saattaisi muuttaa koko lauman olotilaa.

"Että MITÄ?!" alfa ärjyi. Että se narttu kehtasi! Jos se ikinä tulisikaan lähelle Varpun maita, alfa taittaisi tämän niskat nurin. Tuskattarella ei olisi minkäänlaista asiaa enää takaisin laumaan. Alfaa raivostutti silminnähden hyvinkin paljon ja huonot uutiset eivät ilmeisesti olleet vielä päättyneet.

Varpu katsoi Safiiriin odottavasti, jotta tämä kertoisi lisää.

Safiiri murisi hiljaa, ei Varpulle vaan Tuskattaren ääliömäisyydelle. Vai halusi alfa lisää ?

" Tapasin vähän aikaa sitten Sola nimisen suden. Esitin vastentahtoisesti lempeä, yök, ja sain selvile erään asian. Sola kuului pieneen ryhmittymään jonka tarkoituksena on syöstä sinut vallasta. Heitä johtaa luultavasti Sammal... Sen nimen minä kuulin " Naaras sanoi ja katsoi alfaansa silmiin. Jutelu Solan kanssa oli yököttävä. Mustaturki olisi tehnyt mieli katkaista toisen elämä siihen paikkaan, mutta yllättävä kuolema voisi paljastaa kaiken.

Alfa terästäytyi. Nimi Sammal kuullosti jotenkin tutulta. Varpu katsoi tiukasti narttuun ja murahti muutaman kerran itsekseen. Tämä se tästä vielä puuttuikin, ulkopuolisia susia, jotka tahtoivat vallata Varpun reviirin! Ei käynyt päinsä! Ei tosiaankaan! Varpu ei maistaan luopuisi ikinä! Vain kuolleen ruumiin ylitse!
"Sinä saat tehtävän, nar.... Safiiri." alfa aukaisi kuononsa tovin hiljaisuuden jälkeen ja yhä tuijotti tätä intensiivisesti silmiin.
"Ota muutama vahva susi mukaasi ja saatte luvan kiertää reviirin rajoilla. Vahvistatte merkit ja annatte niiden puhua tunkeilijoille. Se on viimeinen varoitukseni. Jos rajoilla tapahtuu jotain, niin ilmoitatte hetimiten minulle ulvomalla niin paljon, kuin keuhkoistanne lähtee."

Safiiri katsoi Varpun kiiluviin silmiin, ja nyökkäsi. Mustatukki ymmärsi, ja oli osittain kiitollinen, ironisella tavalla, että Veri oli sanonut sitä Safiiriksi, eikä nartuksi, kuten yleensä.

" Otan mukaani muutaman vahvan suden, mutta e ketä tahansa. Anna minun valita huolella, ettei mukaani tule turhia lusmuilioita " Naaras murahti ja sen hampaat narskuivat. Sitä kismitti ajatus kahdesta uikuttavasti rakista kantapäillä.