Tunnustus, ennustus ja pahempi osapuoli.

Yö oli muuttumassa hiljattain aamuksi kun musta naaras haukotteli kuusenjuurella. Yöllä oli näemmä satanut, sillä maa oli märkää ja puusta tippui pisaroita.


Vesi venytteli raajojaan ja haukahti hiljaa. Se oli eilen tavannut vanhan ystävänsä ja päättänyt matkata Haukan rajoille etsimään kotia. Mutta se olikin yöllä joutunut Vallan rajoille ja kuka tahansa voisi tulla häätämään sen pois.


--------------------------------------------------------------------

Viilto oli herännyt aikaisin ja istuskeli 'aamuvahdissa'. Oikeasti se kuului metsästysjoukkoisin, mutta Surma ei ollut vielä herännyt joten naaras vartioi rajoja aivan huvikseen. Pian kuitenkin kuului rasahdus ja naaraan karvat pörhistyivät. Se kuunteli hiljaa ympäristöä.


Pian pensaikosta astui esiin musta susi. Naaras hänkin näemmä. Mutta mitä toinen oikein aikoi ?

" Mitä sinä täällä teet !? Nämä maat kuuluvat Vallalle etkä pääse tätä pidemmälle " Viilto murisi ja näytti uhmakkaalta. Jos toinen olisi vakooja se aisi kyllä opetuksen.

-----------------------

Vesi katseli Viiltoa hämmästyneenä. Se luimisti korviaan ja kyyristyi alistuvasti.

" Anteeksi... Olen Vesi ja olin matkalla erän lauman rajoille... Tunnetko sattumoisin Haukan ? " Naaras sanoi ujosti ja hymähti hieman. Jos toinen sattuisi tietämään jotakin, se olisi mainiota.

-------------------------------.-------

Viilto kuunteli ja naurahti. Vai Haukka ?

" Sinä et sitä sutta täältä löydä. Painu matkoihisi täältä. Sen uroksen reviiri sijaitsee jossakin tuolla, mene ! " Viilto äyskähti ja huitaisi tassullaan kohti kuusikkoa ja niiden takana heijastuvaa lunta. Murina , vaimea selainen, tulvi naaraan kidasta varoituksena.

---------------------------------------

Vesi nyökkäsi ja alkoi peruuttaa pos päin Viillosta. " Hy-hyvä on ja kiitos... Susi " Mustaturkki sanoi ja käänsi varovasti selkänsä toiselle. Vai niin, ei Haukkaa täällä. Harmi.

The end