Ruostunut lumitähti!!

Lumi-tähti kutsuma nimeltään Tähti, jolkotti rauhallisesti eteen päin se mietti mitä tekisi seuraavaksi. Narttu ei ollut löytänyt ketään urosta kiusattavaksi jotense alkoi luovuttaa ja juoksutkin alkoi hiipua, eikä Tähti voinut pian kiusataketään. Päivä oli ollut auringoinen ja se alkoi jo painua iltaan aurinkö alkoi jo laskea ja solassa linnut lopettelivat laulujaan.
Nuorehko narttu pysähtyi katselemaan maisemaa ja se veti kunolla ilmaa keuhkoihinsa ja nautti kevät ilasta. "onnekise kesä tulee pian" Tähti sanoi haljaa itsekseen.

Samaan aikaan, lintujen visertäessä, Solassa liikkui alaskan tundrasusi uros. Ruoste oli tullut Solaan muistelemaan kaikkea sille tapahtunutta. Se oli liittynyt Haukan laumaan, tavannut Surman ja rakastunut tulisesti. Sitten Surma oli kääntänyt urokselle selkänsä ja Surman tilalle oli tullut kaunis Siro. Mutta valkea narttu oli lähtenyt yhdessä Papu nimisen naaraan kanssa pois laaksosta, kohti uusia tuulia. Nyt Ruoste oli eronnut Haukan laumasta eikä se oikein tiennyt mitä nyt tekisi. Olo li kuin uudelleen syntyneellä. Tuntui vapaalta ja raikkaalta.


Yht'äkkiä uros huomasi kymmenen metrin päässä suden. Naaraan näemmä. Kauaksikin erottuivat hiipuvat, mutta selvät juoksut.

" Anteeksi, mutta kuka olet ? Itse olen Ruoste " Ruskoturkki sanoi ja lähti kävelemään reippaana kohti uutta tuttavuutta.

Tähti hätkähti kuulessaan äänen ja hieman pelästyi kun huomasi sen olevan uros, mutta silti se oli tyytyväinen nyt se voisi kiusata toista jos Tähdestä silt tuntui.
"hei vain minä olen Tähti siis Lumi-tähti mutta sano vain Tähti." naaras sanoi hyväntuulisesti se nousi ylös varautuneesti ja valppaana, Tähti tarkaili toista varautuneesti ja oli valmis toimimaan.
Ruosteeksi esitäytynyt vaikutti kuitenkin ystävälliseltä, mutta ei sitä koskaan tiennyt mitä toinen aikoi sisimässään. Tähti katsoi Ruostetta uteliain silmin ja pää hieman kallellaan.

Ruoste katsoi nyt tutkivasti Lumi-Tähdeksi itsensä esittäytynyttä naarasta. Jaahas, taas yksi kiimainen tyttö.


" Noh, mitäs sinä täällä teet ? Kuulutko kenties johokin laakson laumoista ? " Uros kysyi korvat höröllä. Toinen vaikutti varautuneelta ja tilanne oli hieman kireä. Siispä ruskoturkki istahti maahan ja alkoi kirputtaa 'niskaansa'. Tunnelmasta olisi tultava mukava, ei kireä.

*toivottavasti tällä ei ole mitään taistelua mielessään* Tähti mietiskeeli itsekseen.

"no en juuri mitään kunhan nautin keväästä, enkä kuulu mihinkään laumaan vielä, olen katsos uusi täällä. Kuulutko kenties itse johonkin laumaan" Tähti lausahti jo hieman renompana, naaras ei oikein pitänyt tilanteen kireydestä ja halusi rauhoittaa sen. Tähti istahti alas rennosti, pian Ruosteen jälkeen. Tähti koitti sada tilanteen rauhoittamaan koska se oli iljettävän kireä, eikä narttu haluaisi tapella, se piti rauhasta.

//sori vähän tökköä tekstiä//

Uros nyökkäsi. Vai oli toinen laumaton. Hmmm...?


" Heh, olen itsekkin sangen yksin ja laumaton.Olen kuulunut erääseen suureen laumaan mutta lähdin pois " Ruoste sanoi ja virnisti. Se oli kuulunut Haukan riveihin, mutta lähtenyt omasta tahdostaan. Reviiri ei ollut sen koti, se ei tuntunut kodilta. Rajat ahdistivat sitä, ja laumalaiset olivat outoja uroksen mielessä. Se kaipasi jotakin muuta. Vapautta tai ehkä toista laumaa.

"mutta miksi lähdit pois?" narttu kysyi uteliaana ja korvat höröllään, pää hieman kalellaan. Naaras tahtoi tietää mistä laumasta oli kyse ja minkä laista väkeä siellä oli, mutta ei kysynyt sitä vielä.
Tähti korjasi hieman istuma asentoaan renompaan ja siten sulki silmänsä, nauttien keväästä ja sen tuoksuista. Narttu ei juuri kaivannut mitään paitsi jotain mukavaa laumaa ja ehkä puolisoa, mutta enemmän lauman tuomaa perhettä. Naaras kuitenkin viihtyi myös yksin, mutta ihan yksin se ei jaksaisi kauaa.

Ruoste katsoitoista hieman ymmyrkäisenä, mutta vastasi silti kunnioittavalla sävyllä. Se toki kunnioitti Haukkaa vieläkin hyvin paljon.

" Kuuluin ennen arvon Haukan rivistöön. Mutta nyt lähden kohti Vallan laumaa " Uros sanoi. Se ei muistanut vielä Vallan lauman nykyistä niemä, joten tämä sai kelvata. Ja olihan liittymiseen toinenkin syy. Surma. Kkasiko oli kohdannut juuri täällä Solassa ja päätyneet hyviksi ystäviksi keskenään. Läheisiksi ystäviksi. Siksi Ruoste halusi liittyä Vallan riveihin ja kuulua samaan lauman ystävänsä kanssa, ettei heidän tarvitsisi taistella tai esittää vihollisia tarpeen tullen. He saisivat olla ystäviä julkisesti ja sovussa.

"vai Haukka ja Valta" Tähti toisti nimet, tähti katseli toisen yrmy naamaa ja totesi vielä toiselle ilkikurisesti "kuule yrmy naama löytyykö sietä Vallan laumasta puolisisi?" Tähti oli jo laaksoon päästyään päättänyt hankkia puolison, mutta ei ollut löytänyt vaihtoehtoja.

Ruoste naurahti. Vai puoliso ?

" Ehei neiti hyvä ! Ainoa tärkeä susi minulle siellä on itse Valta ja Surma. Surma on ystäväni, mutta emme oli pariskunta. Tosin joku hyypiö luuli myös niin, mutta teimme asian selväksi " Uros sanoi. Se oli ollut Surman ystävä jo pitkään eikä se halunnut muuta. Ystävyys Surman kannsa riitti sille mainiosti.


" Entäs sinä Tähti ? Onkos sinulla ketään rinnallasi ? " Uros kysyi ja höristi korviaan. Oli melenkiintoista kuulla toisen asioista jotakin.

Tähti kuunteli tarkkaan ja sen suupieliin nousi pieni hymy ja se jopa hymähti huvituneesti. "vai niin" narttu sanoi hiljaa virnistäen. Tähti painoi tarkkaan Surma nimen mieleen, vai oli surma ja Ruoste ystäviä.

"ei minulla vielä ole ketään" Tähti sanoi ja painoi katseensa alas kohti etusiaan ja korvat menivät luimuun, ehkä hitusen apeana. Tähti oli toivonut itselleen kumpania, mutta sitä ei ollut vilä löytynyt, ehkä osaksi johtuen nartun nuoresta iästä.
Pian Tähti kuitenkin nosti katseensa Ruosteeseen ja höristi korvansa.

Ruoste nyökkäsi. Se oli tuntenut saman tunteen ennekin. Olihan uroksella ollut rakastettu, mutta Siro oli lähtenyt pois. Oli aika aloittaa uudella sivulla.


" Noh, mitäs me yksinäistä sutta. Ilman laumaa, ilman rakkautta " Uros sanoi huvittuneesti ja heittäytyi makaamaan maahan ja osittain leikki nääntyvänsä surusta ja voihki siinä huvittavasti. Sitä alkoi kuitenkin pian naurattaa.


" No hei ! Kyllähän me olemme näinkin pärjänneet ! Kyllä löydämme itsellemme oikeat sudet " Ruoste hyräili ja hailutteli ruskean kirjavaa häntäänsä.

Tähti ei tiennyt miltä rakkaus tuntui, Tähti tiesi vielä joskus löytävänsä sen oikean ja olisi valmis tekemään mitä vain rakkaansa puolesta.


"Niin" Tähti lausahti hymähtäen huvittuneena, Tähti nauroi heleästi ja hillitysti toisen voikiluille sillä se oli huomannut toisen pilailevan. Tähti katsoi toista huvittuneena ja liukui maahan makaamaan.

"niin, luovuttaa ei saa koskaan" Tähti sanoi ja sen häntä heilui iloisesti, se piti toisen seurasta toinen osasi naurattaa ja oli muutenkin huvittava.

Ruoste oli sanut kuulla useilta susilta olevansa vilpitön. Se ei ollut sellainen susi, joka esitti kovaa ja vahvaa. Ruoste näytti aina todelliset tunteensa ja sanoi rehellisiä mielipiteitä. Valehtelu ei ollut sen juttu. Uroksen seurassa ei kenenkään tarvinnut esittää muuta kuin oli. Ruoste oli opettanut sen monelle: Surmalle, Sirolle, Paarmalle...


Uros katsoi Tähteä kiiluvin silmin. Toinen oli oikein hauska tuttavuus todella !

Tähden häntä ei tuntunut voivsn pysähtyä se vain heilui ja heilui, tosin miksi sen pitäisi pysähtyä? Tähti käytäytyi eritavoin eri susien kanssa, ne jotka olivat ystävällisiä saivat tähdentä ystävällisyyttä ja ne jotka oli ilkeitä ei tähti niille ollut niinkään ystävällinen, mutta silti hitusen koska ystäviä sai olemalla ystävä. Tähti oli oppinut jonkin verran ainakin ystävyydestä ja valheista, vaikka itse ei valehtelua käyttänyt. #Valhe vie ystäviä, ystävät tuovat onnea# on Tähden motto jonka se oli oppinut aikoinaan toisilta. Tähti oli oppinut arvostamaan ystäviä sen jälkeen mitä hänen yhdelle ystävälle kävi, joka valehteli ja petkutti koko ajan ja loppujen lopuksi hänellä ei ollut ystäviä ja hän joutui taisteluun ja sai pahoja haavoja, mutta koska hänellä ei ollut ystäviä huolehtimassa hän kuoli vammoihinsa.

Tähti katsoi toisen kiiluvia silmiä ja hymyili hieman, toinen oli tosiaan mukavaa seuraa.

Ruoste katsoi Tähteen ystävällisellä pilkeellä. Toinen vaikutti järkevältä sudelta eikä kierolat kuten Safiiri. Narttu jonka se oli mutamisen päinää sitten tavannut.


" Tiedätkös, minä olen näinä päivinä oppinut arvostamaan kaikkea ympärillämme olevaa " Uros sanoi ja katoi taivaalle. Kaikki mitä se oli saanut.... Mistä kaikesta sen olisi pitänyt olla kiitollinen. Taivas, ilma, vesi, ruoka, toverit ja rakkaus. Kaikki se mistä se nautti täysin rinnoin.

Tähti ajateli tietämättään samaa kuin toinen, senkin mielestä toinen oli järkevä ja hyvä susi.


"niin minäkin kun saavuin laaksoon olen alkanut huomaamaan kaiken kauniin maailmassa, olen huomannut miten rakkaita lähimmäiseni ovat minulle" Tähti kertoi se oli oikeasssa tosin se oli aina huomannut kaiken tärkeän ja arvonstanut sitä, mutta ei yhtä paljoa kuin nyt kun oli tullut laaksoon. Tähti tunsi kuinka ilon tunne kuplisen sisällä, se olisi voinut hyppiä ilosta, mutta piti sen vain sisällään ja katsoi toista hetken silmiin. Pian se kuitenkin käänsi katseensa muualle maisemaan. Tähti piti tilanteesta, mutta ajateli tilanteen muutuvan pian liian tunteelliseksi ja päätti kysyä jotain "mistä sinä pidät elämässä ja mitä toivot siltä?" nuori naaras kysyi korvat uteliaana höröllään ja katse seilaisi Ruosteessa.

Ruoste höristi korviaan ja mietti hetken. Mitä se halusi elmältään ? Oli monia asioita mietä se oli toivonut ja halunnut. Mutta ne oliat kaikki miltein varisseet pois uroksen pääkallosta.


" Toivon onnea. Puolisoa ehkä, mutta onnea " Ruoste sanoi ja nyökkäsi sanojensa perään. Onnellisuus oli suden elämän pää virta ja se piti mielen iloisena.

Narttu mietti ja kuunteli samaan aikaan, korvat höröllä, ilme iloisena ja pirteänä.


"Vai niin, no minä haluan kaikkea ihanaa ja puolisoa tunteita ja onnea ennen kaikkea ONNEA" Tähti vastasi hieman hymyillen. Tähti ei kuitenkaan ollut ihan varma mitä tarkasti halusi elämältään.
Tähti käänsi katsettaan hieman maisemaan ja veti kunnolla ilmaa keuhkoihinsa, "eikö olekkin ihana ilma?" Tähti kysyi ikään kuin ohimenne.

Ruoste nyökkäsi. Kaksikolla oli samantapaiset halut elämää kohtaan.


" Sangen kaunishan se " Uros sanoi ja se tunsi kevyen tuulahdusken turkillaan. Oli ihanaa kun oli kevät ja pian tulisi kesä. Aurinko paistaisi ja pääisis lumesta ja loskasta.

Tähti katsoi Ruostetta ja hymyili, "pidän saurastasi, et ole sellainen niin kuin jotkut esim. pettureita, lieroja ja muutenkin ärsyttäviä" Tähti sanoi korostaen hieman ääntä kuvaavien sanojeen kohdalla.
Tähti katsoi kiiluvin silmin Ruostetta, mutta käänsi sen pian pois. Tähti ei tiennyt mitä oikein ajateli ja puhui.


//valitan teksti on vähän tönkköä, mutta olen virmu väsynyt//

Ruoste katsoi toita hieman hämilään, mutta sen huulilla oli silti hymy. Vai niin. Oli mukavaa kuulla tuollaisia asioita kerrankin pitkään aikaan. Sitä oltiin viimeksi solvattu, ja solvaaja oli ollut itse Haukan tytär.


" Noh, kaikkihan ajattelevat omalla tavallaan. Sinusta minä olen erillainen ja sehän on ihan mukavaa kuulla " Uros totesi ja hymähti matalalla äänellä. Tähti osasi sanoa kilttejä asioita jos vain tahtoi, ja se oli ehkä osa nartun viehätysvoimaa minkä se varasti omisti.

(( eipä tuo mitään. Ja anteeksi kesto ))

Tähti todella osasi sanoa jotain kaunista jos siltä tuntui ja tähti piti totuuden ja hyvien asioiden kertomisesta, ne saivat nartun aina paremmalle tuulelle. Tähti hymyili pienesti toiselle ihan tavalliseen tapaansa.

"usko pois olet erilainen" narttu sanoi. Tähti mietti voisisivatko he tehdä jotain yhdessä ennen eroamistaan?

// sori lyhyt :(( ja ei haittaa //

Ruoste hymähti. Vai oli se todella erillainen.


" No mikä tekee minusta erilaisen ? " Uros sanoi hieman herrasmiesmäisellä äänellä ja katsoi toista kulmiensa alta lempeästi.

(( Mullakin pukkaa lyhyttä ))

Lumitähti katsoi toista olisesti ja alkoi kertoa "no et valehtele ainakin sen perusteella mitä olen huomannut, olet suora tunteissasi ja olet ystävällinen. Olet sitä paitsi kaikin puolin mukava susi" Tähti hymyili hieman, *miten toinen pystyi olemaan niin ystävällinen ja mukava?* TÄhti mietiskeli itsekseen, se nousi seisomaan ja venytteli hieman hupaisasti tietenkin kunnon haukotuksen kera. Sitten se jäi seisomaan, katsellen ympäsilleen mietteliäänä.

"voisimmeko tehdä jotain?" Tähti kysyi katsoessaan Ruosteeseen kysyvästi, korvat höröllään ja pää hieman kallellaan.