Ab Lupus
Would you like to react to this message? Create an account in a few clicks or log in to continue.
Ab Lupus

Missä voitto tai tappio ei ole vain sinun, se on teidän. --- Muistetaan olla uskollisia realismille.
 
PääsivuPääsivu  HakuHaku  RekisteröidyRekisteröidy  Kirjaudu sisäänKirjaudu sisään  

 

 Yön hiljaiset salaisuudet

Siirry alas 
KirjoittajaViesti
Vieraili
Vierailija



Yön hiljaiset salaisuudet Empty
ViestiAihe: Yön hiljaiset salaisuudet   Yön hiljaiset salaisuudet EmptyTo Toukokuu 06, 2010 7:19 am

[[ Caramel.Fox med Paarma. ]]

Kultaturkkia ei nukuttanut niin ollenkaan ja se istuskeli suuren puun alla. Puun lajia se ei tunnistanut, mutta suuri se oli kuin mikä. Nartun silmät olivat kiinni ja se rentoutui yön hiljaisuudessa. Oli oikein kaunis yö, kieltämättä. Kuunsirppi paistoi kirkkaana pilvettömältä taivaalta ja valaisi maata valjulla valollaan. Tuuli pienesti ja tuuli oli ankaran kylmä, mutta Kultaturkkia se ei haitannut, oikeastaan päin vastoin. Harva olisi liikkeellä tähän aikaan yöstä, kohta olisi ja keskiyö ja Kultaturkki nautti joka ainoalla solullaan tästä kauniista, yksinäisestä ja taianomaisesta hetkestä. Ympäriltä kuului hyönteisten aiheuttamaa sirinää ja lintujen hentoa liverrystä ja Kultaturkin mielestä tunnelma oli niin kesäinen kuin ylipäänsä oli mahdollista oikeastikaan.
Takaisin alkuun Siirry alas
Vierailija
Vierailija



Yön hiljaiset salaisuudet Empty
ViestiAihe: Vs: Yön hiljaiset salaisuudet   Yön hiljaiset salaisuudet EmptyPe Toukokuu 07, 2010 3:23 am

Samaan aikaan, aarnimetsässä jolkotteli hyväkuntoinen uros susi. Haavat olivat parantuneet hyvin edellisestä tappelusta, joten Paarma oli loistokunnossa. Harmaaturkki yritti hieman kehnolla näköaistilaan vilkuilla aluetta ja kisu kiinni maassa se eteni omaa vauhtiaan. Uros oli menettänyt näön toisesta silmästään jo pentuna, joten näkö ei ollut entisensä. Yhtäkkiä Paarma haistoi vieraan suden läheisyyden. Se pörhsiti turkkinsa ja alkoi kävellä kohti suurta puuta, jonka vierellä näemmä istui toinen susi.

Uros pomppasi esiin varautuneen näköisenä ja lihakset jännitettyinä se alkoi murista hiljaa ja pian sen kidasta kantautui matala ääni;

" Kuka sinä olet...? " Paarma sanoi ja nuuhkaisi ilmaa. Toinen oli luultavimin joko laumalainen tai se osasi peittää lauman hajunsa hyvin.
Takaisin alkuun Siirry alas
Vieraili
Vierailija



Yön hiljaiset salaisuudet Empty
ViestiAihe: Vs: Yön hiljaiset salaisuudet   Yön hiljaiset salaisuudet EmptyPe Toukokuu 07, 2010 5:11 am

Narttu oli jo kuulevinaankin rapinaa, kuin suden askeleita, kun sen eteen pomppasi suurehko harmaa-valkoturkkinen uros. Ilmeisesti ilmestys oli hyvin varovainen ja hieman ärsyyntynytkin, koska sen kurkusta kimposi murinaa. Kultaturkki ei kuitenkaan pelännyt ainakaan vielä, päinvastoin. Nuorikko höristi innokkaana ja uteliaana korviaan kohti tulokasta ja heilutteli häntäänsä hyväntahtoisesti ilman minkäänlaista itsesuojeluvaistoa. Kuullessaan uroksen kysymyksen narttu ei vastannut heti. Nimensä mukaisesti kellertävän turkin omaava narttu kallisti päätään antaen katseensa kiertää tarkasti uroksessa. Arviolta minuutin välin jälkeen Kultaturkki päätti vihdoin vastata.
"Kukako? Olen Kultaturkki, toistaiseksi laumaton," narttu vastasi hitaasti antaen kirkkaan ja kantavan äänensä helähdellä yössä kauniisti. Kultaturkki nosti hieman käänsi hieman päätään katsellakseen maisemia. Silmänurkastaan se kuitenkin havaitsi myös uroksen.
"Haluatko kenties itse esittäytyä?" Kultaturkki kysäisi ystävällisesti kuin sille tapahtuisi joka päivä tällaista. Eikä sellainen luulo oikeastaan kovinkaan kaukana ollut. Narttu ei pitänyt siitä että yhtään ketään pakotettiin mihinkään ja se itse toimi elävänä esimerkkinä.
Takaisin alkuun Siirry alas
Vierailija
Vierailija



Yön hiljaiset salaisuudet Empty
ViestiAihe: Vs: Yön hiljaiset salaisuudet   Yön hiljaiset salaisuudet EmptyPe Toukokuu 07, 2010 6:44 am

Paarma kuunteli Kultaturkiksi esittäytynyttä sutta ja sen karvat alkoivat laskeutua. Paarma naurahti ja heilautti lyhyttä, katkennutta häntäänsä.

" Heh, olen Paarma. Laumaton minäkin " Uros tokaisi ja katsoi ystävällisesti narttuun. Toinen vaikutti nuorelta, tosin saattoihan neito olla vanhempikin. Nuorelta se ainakin tuoksui. Paarma nuuhkaisi vielä kerran Kultaturkkia ja painoi hajun mieleensä.

" Noh, mitäs sinä täällä ? " Paarma kysyi ja katsoi pää kallellaan naarasta.
Takaisin alkuun Siirry alas
Vieraili
Vierailija



Yön hiljaiset salaisuudet Empty
ViestiAihe: Vs: Yön hiljaiset salaisuudet   Yön hiljaiset salaisuudet EmptyPe Toukokuu 07, 2010 7:13 am

Kultaturkin hymy vain levisi, kun toinen alkoi jo käyttäytyä ystävällisesti. Narttu lipaisi huuliaan kuullessaan toisen nimen, Paarma, ja painoi sen mieleensä. Kuullessaan uroksen kysymyksen Kultaturkki kallisti päätään hieman yllättyneenä.
"Ei nukuttanut," narttu tokaisi yksinkertaisesti. "Entäpä sinä?" Kultaturkki kysäisi ja antoi katseensa palata harmaan suden harmaisiin silmiin... Jokin toisessa silmässä häiritsi narttua, mutta se ei tajunnut mikä siinä niin sutta kummastutti.
"Onko sinun toiselle silmällesi tapahtunut jotain? Se näyttää jotenkin... en minä tiedä, erilaiselta," Kultaturkki päästi kysymyksen valloilleen ja kallisti päätään kulmiaan rypistäen ja ankarasti miettien.
Takaisin alkuun Siirry alas
Vierailija
Vierailija



Yön hiljaiset salaisuudet Empty
ViestiAihe: Vs: Yön hiljaiset salaisuudet   Yön hiljaiset salaisuudet EmptyPe Toukokuu 07, 2010 7:25 am

Paarma nyökkäsi. " Noh, minä pidän yöstä. Silloin on yleensä rauhallisempaa ja hiljaisempaa kuin päivällä " Uros totesi ja hymähti hyväntuulisesti. Se oli tottunut yö valvontaan. Pentuna sen sisko Kide oli herännyt usein yöllä.

" Tuota... Pentuna veljeni raapaisi minua silmään ja näköni meni. Mutta onneksi toinen silmä on hyvä ja hajuaisti mahtava ! Häntäkin katkesi leikin tohinassa " Paarma sanoi ja naurahti. Se oli tosiaan hieman rappeutunut nuoreksi sudeksi, mutta ei sentään niin vakavasti.
Takaisin alkuun Siirry alas
Vieraili
Vierailija



Yön hiljaiset salaisuudet Empty
ViestiAihe: Vs: Yön hiljaiset salaisuudet   Yön hiljaiset salaisuudet EmptyPe Toukokuu 07, 2010 7:36 am

Kultaturkin silmät pyöristyivät uteliaina sen kuunnellessa Paarman hyväntuulista selostusta vammoistaan. Nartulta pääsi sanojen loputtua pieni ihastunut huokaus.
"Vau, sinulla on ollut jännittävä elämä. Tai tiedä nyt, onko se sitten niin jännittävää elää vain yhden silmän varassa, vaikka hajuaisti olisi kuinka hyvä," Kultaturkki syventyi pohdiskelemaan ja puhui vahingossa taas hieman tökeröitä vaikka tarkoittikin vain hyvää.
"Huomenna olemme luultavasti kummatkin väsyneitä kun näin yöllä valvomme," nartulta pääsi pieni tyttömäinen ja typerähkö kikatus.
Takaisin alkuun Siirry alas
Vierailija
Vierailija



Yön hiljaiset salaisuudet Empty
ViestiAihe: Vs: Yön hiljaiset salaisuudet   Yön hiljaiset salaisuudet EmptyPe Toukokuu 07, 2010 7:52 am

Paarma naurahti. " Noh, minä ja siskoni olemme hyvin tunnistettavissa; kummalakaan ei ole kuin puolet hännästä " Uros snaoi ja heilautti lyhyttä ja harmaata häntäänsä iloisena. Toki elämä oli ollut jännittävää, mutta rauhallisempikin olisi käynyt. Toki Paarma oli tavannut mukaia susia laaksossa. Metkun, Kissankellon, Seinäruusun... Ja Orkidean.
Takaisin alkuun Siirry alas
Vieraili
Vierailija



Yön hiljaiset salaisuudet Empty
ViestiAihe: Vs: Yön hiljaiset salaisuudet   Yön hiljaiset salaisuudet EmptyPe Toukokuu 07, 2010 11:33 pm

Kultaturkki vakavoitui hieman ja nyökkäsi Paarman sanoille.
"Mistä olet saanut nimesi?" narttu kysäisi mietteliäänä. Se oli aina ollut hyvin kiinnostunut nimistä ja naureskellut niistä tyhmimmille. Nykyään se oli kuitenkin tajunnut, että ei nimi sutta pahentanut, pääasiassa tapaamansa nuoren suden, Pyryn ansiosta.
Takaisin alkuun Siirry alas
Vierailija
Vierailija



Yön hiljaiset salaisuudet Empty
ViestiAihe: Vs: Yön hiljaiset salaisuudet   Yön hiljaiset salaisuudet EmptyLa Toukokuu 08, 2010 3:39 am

Paarmaa huvitti toisen kysymys. Sen sisko oli saanut nimensä kauniiden silmiensa takia, mutta Paarman nimi oli aivan toisenlainen.

" Olin pentuna hyvin halukas puremaan kaikkia. Joten minut nimettiin Paarmaksi, niinkuin paarma puree susia " Uros naurahti ja heilautti häntäänsä. Tosiaan, se oltiin nimetty puremisen takia. Kun paarma (se hyöntinen) puree, se nipistää vimmatusti. Ja niin nipisti uriksenkin näykkäisy.

" Entäs sinun nimesi Kultaturkki ? " Paarma sanoi, vaikka osittain tajusi toisen nimen merkityksen.
Takaisin alkuun Siirry alas
Vieraili
Vierailija



Yön hiljaiset salaisuudet Empty
ViestiAihe: Vs: Yön hiljaiset salaisuudet   Yön hiljaiset salaisuudet EmptyLa Toukokuu 08, 2010 7:03 am

Kultaturkki kuunteli hetken aikaa vakavana Paarman selitystä, mutta purskahti sitten kikatukseen. Yrittäessään rauhoittua sitä nauratti vain enemmän, ja se toivoi ettei uros loukkaantuisi moisesta. Tähän asti toinen oli tosin ollut hyvin rauhallinen ja hyväntahtoinen, eikä Kultaturkki uskonut että Paarma tekisi sille mitään pahaa. Kuullessaan suden kysymyksen narttu kuitenkin onnistui rauhoittamaan ja hymyili enää leveästi.
"Kai sen nyt näkee? Ei minun turkkini kovinkaan kultainen ole, ennemminkin keltainen. Miten sen nyt vain haluaa ottaa," narttu hymyili selittäessään asiaa. Kultaturkilta pääsi haukotus ja sen perässä pieni inahdus. Samalla se tajusi alkavansa jo olla väsynyt, vihdoin.
"Yö on kaunis, mutta nukkuminen on silti tärkeää. Tiedätkö onko tässä lähistöllä minkäänlaista pesän tapaista?" Kultaturkki nosti katseensa suoraan Paarman silmiin toiveikkaana.
Takaisin alkuun Siirry alas
Vierailija
Vierailija



Yön hiljaiset salaisuudet Empty
ViestiAihe: Vs: Yön hiljaiset salaisuudet   Yön hiljaiset salaisuudet EmptyLa Toukokuu 08, 2010 10:14 pm

Paarma oli käynyt hyvin vähän aarnimetsässä, eikä tuntenut seutua paljoakaan. Silti viimekerralla kun se oli oleskellut metsän syövereissä, se oli löytänyt muutamisen koloa aivan metsän rajalla.


" Seuraa minua " Uros sanoi ja lähti jolkottamaan kohti metsän laitaa. Sielä olisi muutama kolo.
Takaisin alkuun Siirry alas
Vieraili
Vierailija



Yön hiljaiset salaisuudet Empty
ViestiAihe: Vs: Yön hiljaiset salaisuudet   Yön hiljaiset salaisuudet EmptyMa Toukokuu 10, 2010 5:00 am

Kultaturkki oli kiitollinen Paarman lähtiessä opastamaan sitä ja lähti täysin luottavaisin mielin jolkottelemaan uroksen perässä kohti oletettua pesäkoloa tähyillen samalla maisemia. Yö oli tosiaankin pitkä ja kello lähenteli luultavasti aamu yhtä taivaanrannan täydellisestä pimeydestä päätellen.
Takaisin alkuun Siirry alas
Vierailija
Vierailija



Yön hiljaiset salaisuudet Empty
ViestiAihe: Vs: Yön hiljaiset salaisuudet   Yön hiljaiset salaisuudet EmptyMa Toukokuu 17, 2010 5:09 am

Paarma löysi yhden suurehkon kolon ja nuuhkaisi sitä ensin, varmistaakseen sen tyhjyyden ja kestävyyden. Kolo oli luultavasti hyvässä kunnossa, joten uros huitaisi hännällään Kultaturkille.

" Sisään vain neiti " Paarma sanoi kohteliaasti ja osoitti kuonollaan koloa. Kolon sisällä oli kuivia heiniä ja hieman rahkasammalta. Ei se mikään maailman paras ollut, mutta sentään kuiva ja siellä voisi yöpyä yön yli.
Takaisin alkuun Siirry alas
Vieraili
Vierailija



Yön hiljaiset salaisuudet Empty
ViestiAihe: Vs: Yön hiljaiset salaisuudet   Yön hiljaiset salaisuudet EmptyMa Toukokuu 17, 2010 5:53 am

Kultaturkki jolkotteli ja lopulta pysähtyi kiltisti Paarman perässä hämärästi syviä mietiskellen. Järkevimmät ajatukset tuntuivat aina tulevan esiin väsyneenä. Harmi vain, ettei niitä yleensä muistanut enää aamulla kun olisi tarpeeksi levännyt niiden julki tuomiseen. Nuori narttu haukotteli jälleen, nyt hiljempaa ja lähes huomaamattomasti. Kuullessaan Paarman ympäripyöreän ja kohteliaan kehotuksen susi tirskahti väsyneesti ja hyppeli sisällä koloon. Nopeasti nuori käpertyi kerälle kolon perälle.
"Kiitos. Oletko täällä vielä aamulla?" narttu kysäisi ja pakottautui aina vain voimakkaammista haukotuksista ja uneliaista ja raskaista silmistä huolimatta pysyttelemään hereillä tämän lyhyen keskustelun ajan.
Takaisin alkuun Siirry alas
Vierailija
Vierailija



Yön hiljaiset salaisuudet Empty
ViestiAihe: Vs: Yön hiljaiset salaisuudet   Yön hiljaiset salaisuudet EmptyTi Toukokuu 18, 2010 3:47 am

Paarma asettuo kolon suulle vartioiaan ettei kukaan tulisi häiriköimäät kaksikkoa. Uroksen mielessä myllersi nyt useampikin asia. Liittyminen Vallan riveihin tulisi joskus tapahtumaan. Uros ei ollut oikein halukan sen uroksen laumaan, mutta se oli luvannut Orkidealle liittyvänsä laumaan. Ja lupaukset oli pidettävä.

" Olen minä " Harmaaturkki sanoi hiljaa ja sulki silmänsä. Silti sen korvat olivat tarkkana kutsumattomien vieraiden varalta. Jos jokunen hukka sattuisi kololle tulemaan, häätäisi Paarma tämän nopeammin kuin ehtisi toinen sanoa ' raato'
Takaisin alkuun Siirry alas
Vieraili
Vierailija



Yön hiljaiset salaisuudet Empty
ViestiAihe: Vs: Yön hiljaiset salaisuudet   Yön hiljaiset salaisuudet EmptyTi Toukokuu 18, 2010 7:43 am

Kultaturkki hymyili Paarman sanoille ja nukahti heti sen jälkeen hymy edelleen huulillaan. Unissa seikkailivat se ja Kuolema, jotka kirmailivat iloisina ympäriinsä karibulauman keskellä, mutta sitten uneen ilmestyi karhu ja Kuolema oli nartun oma emo, joka raadeltiin jälleen kerran sen silmien edessä kuoliaaksi. Samassa narttu säpsähti hereille ja se huomasi aamun saapuneen. Heiveröinen aamun kajastus tunkeutui koloon Paarman ruumiin ohi. Kultaturkki ei jaksanut vielä nousta vaan jäi raukeana loikoilemaan ja karkotti unen muistoa mielestään parhaansa mukaan.
Takaisin alkuun Siirry alas
Vierailija
Vierailija



Yön hiljaiset salaisuudet Empty
ViestiAihe: Vs: Yön hiljaiset salaisuudet   Yön hiljaiset salaisuudet EmptyKe Toukokuu 19, 2010 2:00 am

Paarma uneksi myöskin. Tosin ei tositapahtmia vaan painajaista. Pahinta painajaista.

(( Paarman uni ))

Oli yö ? Ei nyt voinut olla yö. Kaikki oli pimeää. Yhtäkkiä taivaalta iskeytyi valo ja sen keskellä seisoi valkoinen susi. "Orkidea ? " Uros kysyi ja lähti kävelemään kohti valkoturkkia. Mutta mitä lähemmäs Paarma pääsi, sitä kauempana näytti Orkidea olevan. Salamana uroksen näky oli krmaiseva. Valkoturkkisen nartun rinnasta purskahti verta. Paarma huusi ja lähti juoksemaan kohti Orkideaa. Mutta se ei ollutkaan Orkidea... Vaan Kide. SEN SISKO.

(( Paarman uni: päättynyt ))

Uros säpsähti hereille ja huohotti. Paarma nielaisi ja hengitti syvään. Tuo uni olu ollut kamala. Kide ja Orkidea samassa. Hirvittävää.
Takaisin alkuun Siirry alas
Vieraili
Vierailija



Yön hiljaiset salaisuudet Empty
ViestiAihe: Vs: Yön hiljaiset salaisuudet   Yön hiljaiset salaisuudet EmptyMa Toukokuu 24, 2010 3:58 am

Kultaturkki havahtui mietteistään kuullessaan Paarman tukalan oloisen huohotuksen sekä pelästyneen säpsähdyksen. Narttu kohottautui uneliaana istumaan.
"Oletko kunnossa? Näitkö jotain pahaa unta?" Kultaturkki kysyi ohimennen, vaikka kepeästä äänestä huolimatta oli hieman huolissaankin. Se oli itse ajautunut sen hetkiseen hulluuden tapaiseen tilaansa - vaikkei sitä tietenkään itse tiedostanut - juuri sitä vainonneiden painajaisten takia, eikä välttämättä enää koskaan palautuisi entiselleen. Sisimmässään se kuitenkin tiesi vaistomaisesti, että Paarman olisi parempi oppia välttelemään painajaisia, ainakin noin pitkällä tähtäimellä.
Takaisin alkuun Siirry alas
Vierailija
Vierailija



Yön hiljaiset salaisuudet Empty
ViestiAihe: Vs: Yön hiljaiset salaisuudet   Yön hiljaiset salaisuudet EmptyTo Toukokuu 27, 2010 2:36 am

Paarma räpytteli sllmiään ja huomasi Kultaturkin vierellään. Hengitys alkoi tasaantua ja sittenuros vain tapitti naarasta. Uni oli ollut kamala, mutta onneksi Paarmalla oli seuraa.

" Ei hätää. Olen kunnossa " Uros sanoi ja hengähti. Oli varmaankin aamu, tai ainakin aamun tapainen. Kultaturkki oli tullut eilen illalla... Juu. oli aamu.
Takaisin alkuun Siirry alas
Sponsored content




Yön hiljaiset salaisuudet Empty
ViestiAihe: Vs: Yön hiljaiset salaisuudet   Yön hiljaiset salaisuudet Empty

Takaisin alkuun Siirry alas
 
Yön hiljaiset salaisuudet
Takaisin alkuun 
Sivu 1 / 1

Oikeudet tällä foorumilla:Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
Ab Lupus :: Joutomaat (in-game) :: Etelään avautuva aarnimetsä-
Siirry: