Korvan ja pennun puolikkaita

[[ Shui med Heinä. ]]

Korvapuoli oli jo tervehtynyt kohtalaisesti päähän saamastaan tallista, mutta se nukkui edelleen suuren osan päivästä. Narttu oli ollut poissa Nuormetsän reviiriltä kohta nelisen päivää, mutta se ei halunnut näyttäytyä laumalaisilleen niin huonossa kunnossa kuin oli pahimmillaan ollut. Yhden yön kunnon unet vanhan nartun, Lemmen, armollisessa suojeluksessa olivat tehneet ihmeitä ja nyt Korvapuoli pyöriskeli Nuormetsän reviirin rajoilla epäröiden. Se palaisi mieluiten jonkun toisen seurassa, mutta ketään ei ollut vielä näkynyt. Epävarma pyöriskely ahdisti narttua, mutta sitä nolotti palata. Miksi se alunperin yleensäkään oli poistunut uudesta laumastaan, kun olisi voinut pysytellä sen suomassa turvassa? Karibut tosin olivat aloittaneet vihdoin vaelluksensa, joten ruuasta ei olisi pulaa eikä nuorta narttua luultavastikaan ainakaan vielä kaivattaisi. Korvapuoli istahti huokaisten puunjuurelle. Joku saisi osua piakkoin paikalle, tai narttu pakottaisi itsensä lähtemään eteenpäin yksinään.

Heinä oli silminnähden pyöristynyt, sen askeleet olivat hieman raskastuneet ja narttu hengästyi jo pienimmästäkin.

Läähättäen ja silmiään kevätauringossa siristellen saapui Heinä tuntemattoman luokse. Sen häntä heilahteli iloisesti puolelta toiselle hieman aaltomaisesti ja jo kaukaa tervehti Heinä toista. '' Kukas sinä olet? ''

Korvapuoli kuuli erehtymättömästi suden askelien ääntä lähistöltä ja kääntyi katsomaan juuri ennen kysymyksen kuulemista. Ilmeisesti kantavana oleva narttu tallusteli hitaasti sitä kohti, mutta ilmeisen hyvissä aikeissa. Narttu kurtisti hieman kulmiaan kauniissa kevätpäivässä. Molemmat olivat Haukan reviirin rajoilla ja Korvapuoli oli ainakin lähes varma ettei tämä vieras narttu kuulunut samaan laumaan kuin se itse. Korvapuoli nousi pystyyn ja pörhisti selän ja niskan alueiden turkkinsa varoittavasti mutta ei suoranaisen aggressiivisesti. Se tiesi, että häviäisi luultavasti taistelussa toisen suden kanssa jos sellainen tulisi vaikka se olisi viimeisillään.

"Minua kutsutaan Korvapuoleksi ja ehdotan että pysähdyt siihen paikkaan. Usko pois, en halua olla töykeä tai mitään, mutta olet hälyttävän lähellä Nuormetsän lauman reviiriä. Oletko liittymis-, vakoilu-, läpikulku- vai vain ohikulkuaikeissa?" Korvapuoli kysyi. Sen ääni oli aavistuksen verran epävarma, mutta se ei haitannut narttua. Se ei halunnut käydä kenenkään kimppuun ollessaan siinä tilassa kuin oli, puhumattakaan sitten pentuja sisällään kantavan nuoren nartun.

Heinä ei edes jaksanut uskoa silmiään, luuliko toinen tosiaan että kantava narttu toimisi rajarikkurina taikka kävisi toisen kimppuun.

Heinä istahti kun toinen huomautti asiasta että molemmat olivat lähellä nuormetsän laumaa, Heinä mulkaisi toista hieman ärtyneestikkin tuon vieraan nartun käytöksen ansioista. '' En ole kuin ohikulku matkalla. En minä Haukan reviirille ole astumassa. Älä huoli. '' Mumahti pyöreä narttu hieman tympeästi ja tukahdutti pienen murinan tuhahdukseen. Kirputtikin sitten kutiavaa kohtaansa olastaan Heinä ja sitten siirsi taas katsettaan Korvapuoleen joka ei ollut näemmä hyökkäämässä kantavan nartun kimppuun, no sepä hyvä. Ties mitä siinä taistelussa voisi käydä pennuille. Viimeisillään oleva narttu läähätti keväthelteessä ja siristeli edelleen silmiään hieman, varjoisampi paikka olisi kova sana.

Korvapuoli suorastaan huokaisi helpotuksesta toisen myöntäessä asiansa olevan täysin viaton. Narttu lipaisi huuliaan ja asteli paikallaan levottomana. Jos joku nuormetsäläinen näkisi sen kaveeraavan melkein rajarikkomuksen tehnyttä narttua, voisi se olla viimeinen niitti Korvapuolen huonoon valoon työntämiselle. Nartun sydämellinen puoli kuitenkin voitti ja se istahti vastapäätä vierasta narttua ja hymyili arasti.
"Pahoittelen edelleen töykeyttäni, mutta Nuormetsän lauma on varsin... kriittisessä tilassa. Palataksemme mukavampiin asioihin: sinä tiedät minun nimeni ja laumani, mutta minä sen puoleen en sinusta vielä mitään," Korvapuoli kannusti narttua kertomaan itsestään jotain. Nartulla itsellään ei ollut kovinkaan kuuma, koska sen turkki oli varsin ohut ja vaalea. Huomatessaan toisen kuitenkin läähättävän antoi Korvapuoli katseensa kiertää lähiympäristössä.

Toinen näytti leppyvän ja Heinäkin pystyi rentouttamaan lihaksiaan. '' Eihän tuo mitään, itse olisin samanlainen samassa tilanteessa. Niin, nimeni on Heinä ja kannan pentuja Tulisilmälle. Kuulemma tämä kyseinen uros majailee nyt Veren laumassa joten tuskin kuulen tuosta enään mitään. '' Heinä vastasi hieman mietteliäästi ja antoi katseensa myös kiertää ympäristössä hetken.
Heinällä oli vielä osa talviturkistaan tallella, ja se irtoilikin vaaleina tuppoina koko ajan. Heinää harmitti hieman se että pentujen isä oli mennyt ja liittynyt sen inhottavan Veren laumaan, vaikka oli saamassa jälkikasvua. Mutta näköjään Heinä saisi synnyttää yksin ja hoitaa pentunsa yksin, ei montaa viikkoa menisi ennen kuin pennut pyrkisivät maailman. Voisi olla kyse jopa päivistä.

Korvapuoli rypisti hieman kulmiaan Heinäksi esittäytyneen puheille. Oli tainnut nartulla käydä huono mäihä pentujensa isän kanssa. Korvapuoli oli itse kuullut pelkkää pahaa tämän Veren laumasta, ja juuri Veri oli alaisineen pitänyt nuormetsäläiset varpaillaan viime kuukaudet. Narttu nuolaisi huuliaan äkämystyneenä pelkästä ajatuksesta. Toisaalta, eihän se ollut Heinän isä, jos se oli sattunut tykästymään sellaiseen suteen.
"Oletko missään laumassa? En halua tunkeilla, mutta jos pentujen isä on häipynyt, voi laumattomalla tehdä tiukkaa vaikka olisikin niin huolehtiva äiti, kuin uskon sinun olevan," Korvapuoli yritti tiedustella mahdollisimman hienotunteisesti. Sen omat ongelmat unohtuivat jälleen yleisen avuliaisuuden tieltä jonka kohteeksi päätyi tämä viimeisillään oleva narttu.

Toki sille oli hieman köpelösti käynyt Tulisilmän suhteen. Mutta aika näyttäisi miten kävisi.
'' Niin no, en ole laumassa mutta en tiedä mihin laumaan kannattaisi hankkiutua. En haluaisi sitoutua laumaan, mutta kai se on pakko pentujen ajaksi liittyä laumaan. '' Harmitteli Heinä hieman.

(( Lyhyt :s ))

Korvapuoli höristi korviaan ja sen silmissä oli huolestuneen ja uteliaisuuden sekainen katse. Narttua olivat alkaneet toisen asiat toden teolla kiinnostaa ja se halusi ehdottomasti auttaa Heinää jollain tavalla, edes sitten olla ystävällinen.
"Minkä takia et pysyvästi sitoutuisi?" Korvapuoli kysäisi päätään uteliaasti kallistaen. Tajutessaan oletetun tungettelevuutensa se kuitenkin vetäytyi kiireesti kovan kuorensa sisään.
"Anteeksi jos utelen liikoja, eihän se sinänsä minulle kuulu," narttu mutisi arasti ja painoi päänsä vetäisten korvansa alistuneesti ja häpeillen taakse päin. Joku saattaisi luulla että Korvapuoli ylireagoi moiseen, mutta narttu oli oppinut kantapään kautta, ettei toisten asioita kannattanut nuuskia liian uteliaasti ikinä.

Heinä mietti hetken tarkkaan, mutristi suupieliään hetkellisesti mutta vastasi sitten hieman ahdistuneeseen sävyyn, ei Korvapuolen utelusta vaan siitä ettei sen tehnyt todellakaan mielie sitoutua kunnolla laumaan. Jo pelkkä ajatus ahdisti ja puristi rinnasta. '' Niin tuota, minä ahdistun suuressa joukossa helposti. Vetäydyn ja ... niin. '' Heinä oli lisäämässä alakuloisuuden, mutta oikeastaan se oli melko hyväntuulinen koko ajan. '' Eihän tuo haittaa, olethan sinä näemmä mukava susi ja eihän tässä nyt ainakaan yksityisissä asioissa olla. Ei hätää. '' Heinän Ei hätää-lause oli hieman äidillinenkin, tottakai sen käytös oli muuttunut nyt viimeisillä ollessaan.