Viilto sydämmellä - LOPPU-

Ilta oli laskeutunut laakson ylle, ja se ulottui jo Pienputouksen kohtaamispaikalle. Nuori naaras odotti alfaansa saapuvaksi paikalle hengästyneenä. Viilto oli juossut pitkän matkan takaisin Aarnimetsän reviirille Itäiseltä tasangolta. Naaras oli saanut hengähtää muutamisen minuuttia, joten nyt se odotti kärsivällisesti Vallan saapumista Pienputoukselle.

(( Eli -Mex- ja Valta paikalla jos pyydän ))

Valta oli kuullut aijemmin kutsun Viillolta ja oli täten lähtenyt matkaan nartun luokse. valta oli aijemminkin puhellut neidon kanssa melko ykstiyis asioista ja uskoi nytkin kyseen oelvan huolista joten jatkoi matkaansa kunens näki nartun ja hymyili tuon luokse saapuessaan. " kutsuit onko jokni vikana ? 2 se kysyi ystävällisesti.

Viilto kuuli liikettä ja unnisti pian tulian Vallaksi. Naaras huokaisi ja heilautti muutaman kerran häntäänsä. Silti se luimisti hieman korviaan, mutta käveli kohti alfaansa.

" Hei, Valta ! Mites sinulla on mennyt ? " Viilto kysyi ja kallisti päätään. Alfa sai kertoa ensin kuulumisiaan, sillä Viilto piti huoliaan jokseenkin epä-tarkeinä. Silti Viilto uskoi että Valtaa kiinnosti laumalaistensa olouhteet ja tunteet. Naaras oli jo pitkään miettinyt, miten kertoisi Vallalle tunteistaan. Silti se oli hieman solmussa. Se oli joutunut tekemään suuren päätöksen ja päätynyt oikeaan valintaan.

Valta kallsiti päätään kun toinen kysyi kuulumisia " Ei normaalia kummosienpaa hivenen huolissani kesän nopesta tulosta ja lämpimistä päivistä. mutta sinä puoelstasi näytyä huolestuttavasti alakuloiselta mikä on hätänä ? " se kysyi sitten neitoselta tietämättä mitä mahtoi toisen sydämmellä olla.

Viilto lumisti korviaan. Se katsoi hieman kaihoisasti alfaansa ja huokaisi.

" Valta oletko koskaan torjunut toisen suden rakkauden ? Näin taas sen suden josta kerroin sinulle viimeksi. Tällä kertaa hän sanoi pitävänsä minusta ja tunnutsi sen. Mutta en voinut vastata hänen tunteisiinsa koska... " Naaras sanoi ja sen silmäkulmasta valui pieni ja kumaltava kyynel. Sitä sattui ajatella Kuoleman katsetta Viillon sanojen jälkeen. Silti naaras oli tehnyt sen minkä koki oikeaksi valinnaksi.

VAlta piti päänsä sympaattisesti kenossa toisen puhuessak uolemasta jälleen. " Ikävä kyllä olen. " SE lausahti hivenen huolestuneseti. se katsoi laumalaistaan ikään kuin odottavan tuon kertovansa lauseensa loppuun mutta sitä enen valtamme ryhdisti ryhtiään ja hymyili " Tämä kuolema ei tainnut olla tyytyväinen vastaukseensa. mutta annas minä kerron sinulel jtoani enenkuin jatkat. Vaikka oletkin torjunut hänet hän ei voi kantaa siitä kaunaa, ensinäkänä täm äkuoelma ei kuulu meidän luamaamme joten minun kuulusi puuttua siihen että oeltte tekemisisä niinkin paljon että hän kykenee väittämään tunteistaan. ja toiseksi älä turhia murehdi toisen tunteista jos tiedät itse omasi. " valta puheli sitten ja odotti nyt otisen krertovan juttusen loppuun.

Viilto katsahti Vallan silmiin ja pieni hymyn tapainen ilme levisi sen tummille huulille. Tämä oli se Valta johon se oli rakastunut.

"... En voinut vastata hänen tunteisiinsa koska... Koska minä..." Mutta nyt naaras meni lukkoon. Sen olisi tehnyt mieli kertoa tunteistaan, muttei oikein osannut pukea tunteitaan sanoiksi. Silti se katsoi alfansa kiiluviin silmiin ja avasi kitansa jatkaakseen.

"... Koska rakastan toista. Sutta, jonka läheisyydessä tunnen itseni rohkeaksi ja turvalliseksi... Sinä... " Naaras sanoi hiljaa ja luimisti korviaan. Se oli puhunut nyt tunteistaan ja huokaisi syvään. Valta oli sen syvä rakkaus, mutta Viilto pelkäsi että Valta ei kelpuuttaisi tätä rinnalleen. Laumassa oli niin monia kunniakkaita ja hienoja naaraita, joten Viillto hieman pelkäsi. Silti se piti päänsä pystyssä ja rakasti. Ehkä yksipuolisesti, mtta silti.

VAlta kuunteli pää kallellaan yhä toisen juttua tarkasti. Kun viilto kertoi rakastavansa toista eikä siksi vointu vastata tosien urosken tunteisiin kun Viilto pääsi lauseensa loppunu hukka herramme käänsi päänsä kohti suoraan viiltoa yhä lempeä katse silmissään.
Valta ei ollut kovin usein ennen laaksoon saapumsitaan joutunut mosieen tilanteeseen, valta ei osannut tavallaan edes vastata tuohon kysymykseen herramme kun oli kuitenkin melkosien vaativa eläin kumppaninsa suhteen. silti sen kävi jollain tapaa sääliksi kovia kokenutta Viiltoa eikä haluaisi satuttaa tuota enepää. mtuta valta tiesi että aika oli valtti kortti eikä se voisi näin vain toista rinnalleen ottaa koska Viilto oli paljon rajojen ulkopuolella tekemissiä laumattomien susien aknssa tai mistä Valta tiesi oliko tuo mudien laumalaisten kanssa yhtä hyvissä väliesäs. vaikak se ei olltu järin kamala asia oli asia otettava huomioon lafa nartun piti olla jäntevä valmis johtamaan luamaa jos vallasta iaka jättäisi. Hukkamme oli tovin ollut hiljaa miettien asioita päässään. toisen tunteiden purkaus oli tullut hivenen yllätyksenä mutta kevät oli ihmeellsitä aikaa. " Viilto, olet hieno jäsen laumassa ja arvostan sinua paljon ja olet yksi tärkeämmistä susita mutta en kuitenkaan kykene ainakaan ihan vielä toteamaan tunteitani samaan mittaan. koska olen kuitenkin jo aijemmin elänyt kumppanin kanssa jonka näin kuolevan se tekee paljon sudelle ja kuten tiedät o eln tarkka elin kumpapnistani haluan tuntea hänet täysin. joten toivoisin että tutustuisimme paremmin ja katsomme mitä tulevaisuus tuo tullessaan. " valta puhui lempeästi pitäen yhä korvansa hörössä viiltoon päin suunanttuna.

Viilto luimisti korivaan, mutta sen häntä vipatti. Juuri tätä se ei olisi halunnut kulla, mutta osa Vallan sanoista oli juuri se mitä se oli halunnut kuulla.

" Valta, kiitos sanoistasi. Haluan tutustua sinuun enemän, ja annetaan ajan näyttää mitä elämä tuo. " Naaras sanoi ja heilautti häntäänsä. Hymy leveili sen tummilla huulilla.

" menneisyyteni vuoksi sanoin näin, koska en halua että tulet pettymään ja aika näyttää mitä tuleva tuo meille joko se on yhteinen tai sitten jaamme teimme ystävinä siihen emme osaa kukaan entuudesta vastat. minä haluan tuntea kumppanin täydellisesti en tee mitään päätöksiä ennalta en ota ketä tahanssa, haluan kumppanin jonka kanssa jaan koko elämnäi ja vastuun laumasta. Ja moni tässä laumassa halajaa alfan apikkaa monella eri tavalla joten ymmärrät varmasti kantani. " Valta lausui lempeästi hymyillen toiselle.

Viilto nyökkäsi vallalle.

" Jos olisin alfa, tekisin luultavasti samoin. En itsekkään haluaisi ketä tahansa, sillä susihan voi osoittautua petturiksi, tai olla vain alfan paikan perään. Minä ymmärrän hyvin kantane ja minusta kantanne on oikea " Naaras sanoi ytävällisesti ja katsoi toista kelertävillä silmillään. Viilto arvosti alfaansa, oli tuo sitten omega tai alfa. Silti naaran ei sanoisi kaikkea vielä, ettei Valta ahdistuisi.

Koska valta oli kokenut ja varsin viisas eläin se huomasi Viillsota pian että tuolla oli yhä sydämmellään jotain joten se piti katseensa nartussa " Huomaan olemuskestasi että haluat vielä kertoa jotian kerro pois se helpottaa #" vata puheli lepposiasti knuten sillä oli tapana.

Viilto katsoi Vltaan hieman hämillään, mutta hymähti sitten. Se osasi kertoa tunteistaan, jos se vain yrittäisi. Se ei ollut aina helppoa, mutta se oli paras tehdä.

Haluan vain sanoa, että arvostan sinua ja pidän sinusta, olisit sinä Omega tai Alfa. Halusis sanoa tuon ettet saisi väärää käsitystä, että minä muka sanoisin tämän koska olet alfa. En pidä sellaisesta että jostakin pitää vain siksi että toinen ol Alfa " Naaras sanoi ja heilautti häntäänsä. Se oli totta. Omega tai alfa, mitä väliä ?

alfa naurahti susimaiseti " en minä niin kvuitellutkaan. mutta ymmärrät mitä tarkoitin. moni luamassa halajaa korkeaa asemaa joka saa lafan varpailleen. " vlta sanoi leppoisasti viillolle " kuten sanoin aika näyttää. " se jatkoi viielään sävyyn viillolle toivoien tuon ymmärtävän ettei alfamme tekisi mitänä hätiköityjä päätöksiä vain koska toinen tupapsi kertomaan tunteensa.

Viilto nyökkäsi. Se katsoi alfaansa iloisella katseella.

" Kävelisimmekö hieman ? " Naaras kysyi ja heilautteli häntäänsä. Aika näyttäisi olisiko naaraan rakkaus yksipuolista. Silti se ei luovuttaisi niin helpolla. Kuoleman tapaus oli vain vahvistanut sitä todellista asiaa, että Viillon sydän kuului vain Vallalle. Toki ystävät ja muut saivat siitä osansa, mutta sen suurin palanen kuulun sen alfalle.

" Oletko muuten huomannut, että tähän aikaan vuodesta on yllättävän kuuma ilma " Naaras snaoi ja läähätti hieman. Aiheesta kukkaruukkuun. Mistäköhän neiti keksi tämänkin aiheen ?

Valta nyökähti toisen ehdotukselle ja lähti sitten astelemaan suuntaan jolla ei niin olut mitään väliä kunhan nyt köpöttelisi lafa tämän viillon kanssa. Tok itosien tunteiden uls touminen pisti alfan miettimään asioita mutta mitään äkillsitä johtopäätöksia ja valintoja se ei tekisi. " kyllä, olen pistänyt mosien nseiakn merkilel siksi pelkäänkin lauman puoelsta jos liian kuuma tulee saattaa se aiheuttaa metsäpaljoa jolloin koko lauma on vaarassa. toistaiskesi meillä on asiat hyvin koska maasto on kosteaa pesäa uleella ja saalistakin riittää myöhemmin se saatta vaiekuttaa saalistamista sekä hyvinvointia laumassa ja rajatkin saattavat olal koetuksela. " alfa puheli sitten yksikantaan aiheesta kävelleesään.

Viilto kuunteli Vallan puhetta. Oli totta että kuuma ilma saattaisi aiheuttaa mesäpalon ja siitä ei seuraisi hyvää. Joku laumalaisista voisi loukkaantua tai jopa kuolla !

" Minua hieman huolestuttaa lauman puolesta. Jos joku vanhus tai pentu ei voi paeta... Olisin ehkä valmis kuolemaan toisen vuoksi, mutta kuolemani ei välttämättä hyödyttäisi mitään. Rohkeus ja uhkarohkeus ovat kaksi esi asiiaa. " Viilto sanoi hieman apealla, mutta vakavala äänellä. Sen korvat olivat hieman lumiussa, mutta niin vähän että sitä tuskin huomattaisiin.

" Toisen pulesta kuoleminen ei hyödytä mitään laumalaisen menettäminen on aina huono asia, mutta luonto ei anna meille päättämis vapautta sen asian puoelsta. joten meidän on sopuduttavan luontoäidin päätöksiin mukisematta. ja kuuma kesä on aina kohtalokas aina on niitä jotka menehtyvät ja aina on niitä jotka selviytyvät juuri ja juuri. ja tietnkin laumassa pyritään suojelmaan koko sakkia eikä vain itseään. ainakin toivon niin. " Valta jutusteli sitten viilolle tuon puheisiin kommentoiden.

Viilto katsoi Vallan kiiluviin silmiin ja nyökkäsi. Sitä hieman pelotti Kaneli puolesta, mutta se ei antanut pelolle paljoakaan tilaa pääkopassaan.

" Voimme vain toivoa parasta. Minua vain hieman huolestuttaa Kaneli. Hän on vielä niin pieni, meinasi hyökätä Lyy-käärmeenkin kimppuun ennen kuin tulin väliin " Naaras sanoi hieman hiljaisella äänellä. Kaneli oli oppimaton, mutta onneksi Viilto oli kertonut hieman kesän vaaroita pennulle turvallisuuden vuoksi.

" Kyllä kaneli oppii, joskaisen pennun täytyy oppia kesän tuomista vaaroista ja keväällä täytyy olal varovainen kun karhut heräävät pentuinensa talvi unilta. " Valta puheli sitten toisen huolestuneisuuteen. " Olen lisäksi kuullut huhuja että täällä laaksossa on ollut ongelmia karhuejn kanssa, eräs karhu on tainnut toistumiseen häiritä susia täällä. " e lausahti jatkaakseen ja heilautti häntäänsä leppoisasti.

Viilto nyökkäsi. Kaneli oppi harvinaisen nopeasti asioita, muta sillä oli vielä luonnollinen, pennun huolettomuus ja varomattomuus.

"Niin, olen kuullut. Mikäköhän sitä kontiota vaivaa ? " Narttu ihmetteli ja heilautti häntäänsä myöskin leppoisaan tahtiin. Oli sangen hämmästyttävää että karhu kävisi luonnostaan, huvikseen, suden kimppuun.

" Niin sitä en teidä, mutta uskoisin että talven kylmyys vaurioitti sitä jolain tapaa ja siksi käyttäytyy epänormaalisti. " oli tosiaan outo näky jos karhu kävisi suden kimppuun taikak toisin päin. Karhun kaatamiseen tarvittiin useampi susi eikä se hyödyttäisi mitään. KArhun ja suden välinen suhde on rauhaa eikä kiistaa.
Karhun olemassao lo laaksossa sai ainakin Vallan varpailleen jos karhu eksyy herramme lauma alueelle olisivat lauman nuorimmat pulassa.

Viilto ei pitänyt ajatuksesta että karhu tulisi lauman maille. Pennut ja nuoret sudet eivät osaisi puolustautua suurta olentoa vastaan.

" Toivottavasti ne eivät tule lauman alueelle. En voisi kuvitella miten nuorille ja pennuille kävisi " Naaras sanoi ja ravisti päätään. Jos Kaneli kuolisi, olisi Viillon elämä tyhjääkin tyhjempää. Kaneli toi Viilolle sen tietyn hellyyden. Kun taas Valta toi jotain muuta. Ja Kuolemallakin oli oma paikkansa. Osittain Viilto toivoi tapaavansa nartun vielä, osittain tapaaminen sai Villon kananlihalle.

" En usko että ne tulevat ellei jokiin aja niitä reviirille. sen verran heilläkin on suoljus vaistoa. En huolehdi liiaksi karhuista tämä kuumusu minua huoelttaa. " Se lausahti leppoisasti ja huokasi syvään. " minust ameidän olisi paras palata pesille siltä varalta että nuorukaiset tietävät pysyä poissa rajoilta. ei ole hyvä liikkua yksin täällä nyt. " Valta puheli leppoisasti ja tyynesti yrittäen täten pitää laumalaisten olon turvallisena vaikka itse olikin huolissaan.

Viilto kuunteli, mutta jokin Vallan äänessä ei ollut kohdallaan. " Huolettaako sinua...? " naaras kysyi ja katsoi kiiluvilla silmillään Valtaa. Kuumuun saattaisi tosiaan olla pahsta. Tuli saattaisi levitä nopeasti kuivassa maaperässä ja se olisi pahempi kuin suuri ongelma.

" Lähdetään " naaras sanoi ja heilautti häntäänsä. Se yritti kannustaa Valtaa olemaan rohkea. Sitä itseäänkin huoletti, mutta sen huolet tarttuisivat myös alfaan. Ja se ei ollut hyvä asia.