Päivän paistetta-päättynyt-

Ruusu jolkotteli etsien jotain, vaikka ei tiennyt mitä. Narttu oli seuraillut laumalaisten elämää ja alfan tapaa johtaa, Ruusu oli tyyty väinen alfaansa. Alfa tiesi mitä teki ja oli hyvä... todella hyvä johtaja, sitä oli Ruusu toivonutkin alfastaan.
Hetken kuluttua se haistoi jotain tuttua, hyvin tuttua... "Valta" Ruusu sanoi hiljaa ja lähti seuraamaan hajua. Pian se näkikin jo kaukaisen hahmon ja lähemäs tultuaan tunnisti hahmon Vallaksi.
"Hei, arvon Valta!" Narttu huikkasi tervehdyksensä tultuaan kuulo etäisyydelle, nartun häntä heilui ystävällisesti ja askel hidastui pysähtyen pian kokonaan.
Ruusun häntä jatkoi heilumistaan ja se katseli alfaansa paris suden päästä auringon säteet hieman häiritsi ja narttu siristeli silmiään hieman. "eikö päivä olekkin ollut kaunis, arvon Valta?" Ruusu kysyi kunnioittavalla äänellä.

Valtasemme lokotteli lämpimässä auriongon paisteessa aarnimetsän uumenissa kunnes kuuli jonkun sapauvan ja tunnsitin hajun Ruusuksi. VAlta kellashti vatsalleen ja nosti päänsä kohti ruusua joka puhui sille 2 Tervhdys vain Ruusu " se lausui ystävällisesti häntäänsä heiluttaen pari kertaa puolelta toiselle. " ON ehkä hivenen liiankni kuuman puoleinen, joka vaikuttaa paljolti siihen että ruokaa ei ole välttämättä kovin pitkään luamat lähetvät täältä hyvin pian etsimään viielämpää paikkaa. " VAlta puheli sitten ja nousi istumaan piäten katseensa nartussa " mutta, miten sinä oelt voinut ? " valta kysi yhä ystävällsiesti

Ruusun olemus oli kunnioittava ja ystävällisen iloinen. Nartun häntä heilui laikasti ja ystävällisesti, "niin olet oikeassa, minä olen hieman huolissani tästä kevään tulosta ja kuivasta kelistä, olen kokenut paljon ja kevään olisi varmaan pitänyt tulla hieman märenpänä, mutta en ole ollut täällä kauaa niin en voi tietäää miten täällä kevät kulkee." Ruusu puheli rauhallisesti ja totisesti.
Narttu katsoi Valtaan tyytyväisenä ja vastasi sitten "no hyvin hän minulla on mennyt vanhat haavanikin ovat parantuneet. Ja muuten rajoilla on ollut ainakin minun nähteni aika rauhallista" Ruusu kertoi ja kysyi sitten Vallan kuulumisia "miten sinulla on mennyt?"
Ruusu ihstahti maahan ja tarkkaili ympäristöä korvillaan, mutta tyyni ja rauhallinen katse pysyi Vallassa. Ruusu oli niin onnellinen siitä että oli vaihtanut lauman Ovelasta Valtaan ja se ei ollut katunut sitä yhtään.

Valta nyökkäsi ruusun sanoille. " On hyvä että kevääseen meness haavasi ovat parantuneet etteivät ne pääse mätimään kun on näin kuuamkin. Mutta minulal on mennyt oikein hyvin luama kasvaa silmissä ja saalista on tähän asti riittänyt hyvin ja toivottavasti jatkossakin. Lauma alueemme on mieleeni varjoa on paljon ja ristaakin löytyy " Valta puheli lepposiasti " entä itsellesi ? " se kysyi sitten.

"niin se on hyvä. Hyvä että sinulla on mennyt hyvin ja niin sitä minääkin toivon, sillä suuri lauma tarvitsee enemmän saalista. Niin" Ruusu vastaili Vallalle vain sen mukaan mitä ajateli. Ruusu oli haaveillut joskus alfa nartun paikasta, mutta ne haaveet olivat jääneet tänne tultuaan, koska narttu oli niin onnellinen muutenkin täällä.
"minulle kuuluu hyvää olen niin onnellinen täällä ja paikka on niin kotoisa, olen niin onnellinen että tulin tänne ja olen kotiutunut loitavasti. Seutu on kaunista ja mukavaa" Ruusu kertoi iloisesti onnellinen susimainen hymy.

" hienoa kuulla että viihdyt täällä ja pidänkin sinut tääll jatkossakin hyvin mielläni. " Valta puheli sitten ystävällsiesti valkea lähes tulkoon karhumaiset muodot omsitaja jopa hivenen suurehko uros heilatti häntäänsä rauhallisena ja katsel imaisemia " Eniten pelkänä että tämä kuumuus saa aikaan metsäpalon joka karkoittaa sitten osan saaliista ellei kaikkea " VAlta lausahti sitten pitääkseen eksustelua yllä ettei puhe vaipuisi hiljaisuuteen.

Ruusu kuunteli alfan sanat loppuun asti ja alkoi sitten puhua "minä en voisi kuvitella olevani yhtä onnellinen missään muualla kuin täällä, vaikka ystäviäni kaipaan, siis ystäviä joiden kanssa olin samassa laumassa synnyin laumassani, mutta kyllästyin maisemiin ja vaihdoin niitä sanomatta sanaakaan.." Narttu vaikeni hetkeksi ja jatkoi sitten "Ja se oli pahin virheeni ikinä" Ruusu painoi silmänsä kiinni kun ne aalkoivat vetistyä surusta ja ääntäkään ei olisi enään tullut sen susta edes vingahdusta, narttu ei voisi antaa itselleen ikinä anteeksi sitä minkä oli tehnyt.
Hetken aikaa kului ennen kuin Ruusu pystyi puhumaan taas "anteeksi. Niin, jos niin käy voi olla jopa reviirit vaarassa ja se ei ole hyvä." Ruusu sanoi sen häntä oli lopettanut heilumisen Ruusun saatua surupurkauksen eikä vielä voinut heilua.
Ruusun katse painui hetkeksi maahan, mutta sitten se nostisen taas maisemaan, Ruusu ei halunnut huolestuttaa Valtaa omilla tuntueillaan eikä omilla ongelmillaan.

valta joka oli kuunnellut monen muunkin suruja ja huolia ei ajatellut mitään pahaa mosiesta reagiosta. Vallanmielestä oli hyvä jos kykeni puhumaan tunteistaan ja purkamaan täten itseään valta ei sihien itse kovin helposti pystynyt. Valta pukaksi ruusua päällään " Uskon että kadut tekojasi mutta se on turhaan menneet ovat menneitä eikä niitä tuo mikänä takaisin niidenkanssa on opittava elmään. " valta totesi ryhtinsä oikaisten sitten. kesä oli kuuma ja vallan valkea turkki oli aihtumassa eksä turkkiin joten se ei ollut mitnekään komeä näky karvatuppojen kera.

Ruusu istui paikallaan kunnes tunsi Vallan pään ja kuuli Vallan sanat. "niin tiedän, mutta oletko koskaan edes vahingossa tappanut hyvää ystävääsi? entä miten eläisit sen jälkeen ja mitä tekisit?" Ruusu heitti kysymyksen ja toisenkin surullisellä äänellä nostaen katseensa Valtaan.
Ruusu ei voinut olla katumatta tekoaan ja se teko tulisi aina kummittelemaan hänen sisällään ja mielessä. Ruusu uskoi ettei Valta ollut tappanut ketään ystäväänsä, mutta silti se kysyi sitä.
Ruusu katsoi Valtaa silmiin ja näki niissä jotain erikoista ja erikoinen tunne valtasi Ruusun kehon. Narttu käänsi katseensa hetkeksi taivaalle ja katsoi sitä kuin toivoen jotain, sitten se käänsi katseensa takaisin Valtaan.

VAlta piti katseensa ruusussa tuon puhuessa. " Olen " se vastasi lyhyesti ja totuuden muakisesti. " laumassa on aina ystäviä kuten teidät, aijemassa luamassa jossa elin ja kasvoin varttuessani reilun kahden vuoden ikään laumassamme koko lapsuuden kanssani elänyt susi joka oli ainoa ystäväni jhon luotin. no tuttuun tapaan alfapiakasta tulee kiistaa jossain välissä. ja lauman alfana toimi silloin isäni ja tämä ystäväni sitten halaji paikkaa itselleen joten haastoi isäni taisteluun. isäni oli jo vanha eikä läheskään niin hyvässä kunnossa kuin tämä haastaja oli. hän haavoitti isääni niin paljon että hän kuoli verenhukkaan pian taistleun jälkeen kun minä kuulin siitä vviha täytti sydämmeni isäni puoelsta jolloin haastoin hänet ja hän kuoli tiastelussa. minulle on aina ollut tärkeää tietnkein elämän hyvin vointi enkä mielläni tapa ketään ellei se ole pakollsita " Valta puheli sitten mennisyydestään Ruusulle joka pian tuijotti sitä mystisesti silmiin. VAllan katse pysyi ystävällsienä pieni mietinäinen pilke silmäkulmassa. mitä mahtoi narttu ajatella pian siirtäessään katseensa taivaalle. metsä n puut peittivät auringon eikä se täten piastanut hukaksten silmille.

Ruusu kuunteli toisen puheet tarkkaan ja tiesi että Valta tekisen isänsä takia. "sinä sentään teit sen koska ystäväsi oli tehnyt sinulle jotain, mutta minä tapoin ystäväni ilman syytä, mutta se oli vahinko" Ruusu aloitti ja veti sitten henkeä että voisi jatkaa "kun ennen kuin tulin tänne olin ollut kahdessa laumassa ja synnyin laumassani minulla oli kolme hyvää ystävää ja me olimme erottamattomat, mutta kun minä vaihdoin maisemaa en sanonut mitään vaan lähdin vain pois. Ja sitten ystäväni lähtivät yksi kerrallaan etsimään minua ja sitten yksi heistä" Ruusu kertoi tapahtuneen surullisten ajatusten kera "Tippui kalliolta ja kuoli" Ruusu sanoi ja se oli kaatua maahan surun musertamana, tuo ystävä oli ollut hyvin rakas nartulle. Ruusun katse oli valunut maahan ja sitten se sanoi "jos olisin tiennyt en olisi lähtenyt sanomatta mitään ja sitten ei olisi käynyt näin" Nyt Ruusu oli saanut kertoa jollekin murheellisen tarinansa, jonka se oli kuulut ystävältään.
"ja sinullakin on rankkaa, mutta kuinka selviät siitä? minä pärjään aika huonosti kun ei ole ketään hyvin tärkeää tässä laumassa tai siis on kaikki laumalaiset ovat tärkeitä, mutta jotain todella tärkeää niin kuin minun ystäväni. Koska he kaikki ovat laumattomia enkä näe heitä usein" Ruusu kertoi vielä ja samalla se kertoi että sille olivat laumalaiset tärkeitä, mutta silti sillä puutui se kaikkein rakkain, laumalaiset olivet perhe ja hyvin tärkeitä, mutta se ei ollut yhtä tärkeä kuin raikkaimmat ystävät ja puoliso ja muut perheen jäsenet, sitten on laumalaiset.

Valta kuunteli tosien sanelmaa tarkaavaisin mielin " Se ei ollut sinun vikasi, joakisen laumalsien tulsi ymmärtää että toisen etsiminen tietämättä olisi uhkarohkeaa jolloni koko lauma tulee kärsimään siitä. se että lähdit anomatta mitään oli ehkä ilkeä teko, mutta turhaan tsyytätä ystäväsi kuolemasta itseäsi. minä sleviä vain koska minun on pakko selvitä " valta puheli ja heilautti häntäänsä. Valta oli kokneut paljon paljon mtuakin. muttan yt oli kyse ruusun hyvin ovinnista ja laumassa viihtymisestä " Nämä lalumattomat joita kutsut ystäväksesi minä en keillä sinua tapamasta heitä kunhan tiedät säännöt. Lauamton susi on aina pieni riski laumalle siksi mosesti katsotaan useaan ekrtaan kun kyse tulee laumattoman kanssa kaveeraamisesta. kunhan tiedät sääntösi niin hätää ei ole sillä minä luota nsinuun. " Valta kertoi sitten " JA lisään vielä että minulel sinä oelt tärkä enkä halua menettä äsinua " Valtap uheli hiljentyen sitten.

Ruusu kuunteli Vallan rohkaisevat sanat ja painoi ne mieleensä. "se että lähdin sanotamma mitään olin vain ajatellut etten tuottaisi surullisia jäähyväisiä, mutta se olisi ollut perempi kuin tämä." Ruusu sanoi ja jatkoi sitten taas "Ja minä vain en voi sille mitään että syytän itseäni, kun tunnen tehneeni sen itse. Mutta kai minun pitää vain koitta rauhoittua ja jatkaa elämää niin kuin ennekin." Ruusu katsoi Valtaan ja se tunsi että sen oli kevyempi olo ja Vallan sanat olivat rohkaisseet sitä jatkamaan niinkuin tavallisesti.
"Kiitos Valta, minä taidan mennä tapaamaan jossain vaiheessa tapaamaan ystäviäni ja sinä ja koko lauma olette tärkeä minulle. Minä luotan ystäviini sillä he eivät ole koskaan pettäneet minua ja jos he pettävät minut voi olla ystävyytemme vaarassa vaikka en sen takia pelkästään heitä jätä sillä ystävät ovat ystäviä. Ja sinun ei tarvit se huolehtia minä olen uskollinen ja pidän huolta ettei ystävistäni ole vaivaa laumalle." Ruusu sanoi nyt jo iloisemmin ja sen suupielille levisi pieni suden hymy. Ruusu katsoi Valtaan kiitollisena, mitä se olisi tehnyt ilman Valtaa, alfaa joka rakasti laumalaistensa hyvin vointia, alfaa joka huolehti laumastaan hyvin.
"Valta minä en osaa sanoa muuta kuin KIITOS, kiitos kaikesta" Ruusu sanoi ja leilutti häntäänsä, sen sisällä oleva paha olo oli laantunut kuin tuhka tuuleen.

Valta hymyili susimaisesti ruusulle. Se välitti ruususta paljon, mutta sitä vaivasi tuon ystävyys laumattomien kanssa. vaikeki se pitäny seikaa pahana asiana ei se voinut antaa sydäntään sudelle joka liikkui paljon lauman ulkopuolla. Valta piti tämän asian omana titonaan sillä ei halunnut aiheuttaa ruusulle enepää vaivaa tai mruhetta. Valta hyräili itsekseen kunnes se nousi venyttelemään päivä oli yllättävän kuuma." tieädt että oelt " se lausahit stten tovin hiljaisuuden jälkeen.

Ruusu katse hetken taivaalle ja mietti jotian omaansa, sekä se mietti tulevan kesän ongelmia. "niin ja sen sanon vaikka minulla on laumattomia ystäviä ei tarkoita että olisin koko ajan laman ulko puolella, tälläkin hetkellä olen vain pyörinyt lauman alueella ja pitänyt rajoja omalta osaltani silmällä." Ruusu sanoi ettei Valta saisi sellaista käsitystä, että Ruusu pyöri aina paljon laumattomien alueella. Ruusu viihtyi lauman alueella ja eli siellä eikä ollut aikoihin käynytkään lauman alueen ulkopuolella. Ruusu nousi ylös ja venytti hieman ja istahti sitten maahan istumaan.

Valta piti katseensa vieläruusussa tuon puhuessa ettei ollut paljon viime iakoina reviirin ulkopuoella ollut. ikään kuin Ruusu olisi lukenut herramme ajatuksia. Siitä huolimatta valta piti tunteensa omana tietonaan. ehkei se tunteut ruusua kyllin hyvin ehkä se tarvitsi aikaa. Toinen oli kutiekin kokenut kovia jo ennestäänkin. Silti vallan suden joka raksti laumaansa koko sydämmestään, se halusi ajatlela laumansa parasta vaikak sillä olikin toive pitkän leämänsä päätteksi elää onnellisena yhdessä jonkun kanssa johaetn laumaa. mutt oliko tämä Ruusu ? siihen valta ei osanntu vastata. " En epäilekkään sitä. " Valta puheli sitten hieamn mietteliäästi.

Ruusu nyökkäsi Vallalle ja tämä sanoille, sen saatoi ottaa monella tavalla, mutta enimmäiseksi tarkoitti hyvänksyntää ja sitä että Ruusu tiesi tämän.
Ruusu siirsi hetkeksi katseensa ympäristöön ja näytti sitten hieman mietteliäältä, mutta pian se puristi päätään ja katsoi taas Valtaan. Narttu vain ajatteli monia asioita, joita se aina mietti etu käteen esim. Kesää ja muita vuoden aikoja sekä seuraavaa siirtoa elämässä ja tietenkin rakkaitaan.

"oletko kenties nälkäinen?" Ruusu kysyi hetken päästä, se katsoi Valtaan ja odotti hiljaa tämän vastausta.

Valta pysyi mietteissään tovin kunnes ruusun kysymys herätti sen todellisuuteen. " Mikä ettei, pieni hiukopala ei olsi ipahitteeksi " Valta vastasi sitten olettaen että kysymys oli kutsu joten se venytteli itseään ja nousi täten ylös katsoen ruusuun " Minne haluaisit lähtä saalistamaan. " se kysyi sitten ja hymyili leveästi tuolle narttuselle. päivä vaihtui iltapäivään ja ilma viileni hivnene aijemmasta joka helpotti paksuturkkaista valtaa liikkumaan eikä salaistaminenkaan tuntunut enää nini pahalta eleeltä.

Ruusu odotti kärsivällisesti että Valta heräsi ajatuksistaan ja oli iloinen että Valta oli ymmärtänyt asian juuri oikealla tavalla. "hienoa" Ruusu totesi rauhallisesti, "ja jos sinulle käy niin taisin nähdä pari tuoretta kauriin jälkeä lähistöllä" Ruusu sanoi ehdottaen samalla. Se kunnioitti Valtaa ja halusi ilman muuta kuulla tämän mielii piteen, se oli oppinut täällä ollessaan kunnioittamaan enemmän muitten mieli piteitä. Narttu nousi ylös raukeasti venytellen ja jäi sitten seisomaan. Narttu odotti Vallan vastauksen ja oli heti sen jälkeen valmis lähtemään liikkeelle, ilmakin oli mukavasti viilentynyt saalistukseen. Ruusu laumalaisena odotti Vallan tekevän aloituksen ja päättävän asioista, tosin ei toista voinut pakottaa siihen, mutta Ruusu oletti Vallan haluavan johtaa alfana.

Vaikka valta olikin alfa ei se halunnut yhtenään olla kaikesta päätös valtainen joten se antoi ruusun valita karuiit joten se katsahteli ympärilleen " johdata meidät jäljille ja napataan saalis kotiin " Valta sanoi vitsikkäästi ruusulle. Niin eheki kauriin kaataminen kahden suden voimin ollut ihan helppo seikak mutta olipahan aika olla yhdesä vaikkei tulosta tulisikaan. Joten Ruusu saisi johdattaa lafan kauriiden luo ja toimisvat kaksikko yhdesä.

Ruusu kuuli alfan sanat ja osaksi yllättyi niistä, mutta ei jäänyt mitenkään epä varmana paikoilleen. "miten haluat" narttu sanoi ensin ja otti rauhallisen askeleen suuntaan jossa oli nähnyt kauriin jäljet ja nuuskaisi ilmaa, se lähti rivakkasti jolkotelle liikkeelle kuin olisi tottunut johtamaan. Se nuuski ilman tarkasti ja koitti poimia jotain merkkiä kauriista. Se katsoi sitten Valtaan ja hymyili hieman, pian se taas nuuski maata ja ilmaa.
Jonkin aikaa kerkesi narttu jolkottelemaan kun Ruusun kirstu havaitsi melko tuoreita kauriin jälkiä, *viimein* se totesi mielessään ja katsoi Valtaan sanoen "kauriit ovat melko lähellä."
Ruusu jatkoi matkaa rivakkaa vauhtia, se tiesi että kauris ei ole mikään halpoin vaihtoehto saaliiksi ainakaan kahdelle sudelle, mutta aina kannatti yrittää.
Kun oli kulunut jonkin aikaa alkoivat kauriit näkyä kauempana ja Ruusu vilkaisi taas Valtaan jatkaen samalla matkaa. Narttu koitti näyttää mahdollisimman hyvältä johtamaan, mutta narttu oli aika kokematon. Tosin oli nartun luonne jokseenkin johtava joka helpotti nartun tilannetta.
Se pysähtyi kun kauriit olivat helposti nähtävillä, mutta se piti huolen etteivät he olleet liian lähellä etteivät he paljastuisi. Ruusu katsoi Valtaan ja mietti hetken miten tästä eteen päin olisi järkevä mennä.

Valta Kulki ruusun perässä tasaisesti valkea turkki liikkeessä heiluen. Kun ruusu ilmoitti kauriiden olevan lähellä alfa siirtyi lähemmäksi narttua " hienoa" se lausahti vaikka uros ei juuri kauriita ajatellut. Se sijaan tarkkaili ruusUa ja tuon tapaa johtaa. Kukaan ei ole seppä syntyessään. Kun kauriit olivat lähellä valta lipaisi huuliaan mutta turhaan. Kaksikko tuli nähdyksi ja kauriit pinkoivat karkuun. Valta tuhahti itseskeen. " annetaan niiden mennä. Keksitään jotain muuta. " valta totesi tyynesti ja katsoi kauriiden perään. Valta oli oivaltanut mielessään jotain jonka se halusi kertoa nartulle. " haluan kertoa sinulle jotain. " valta aloitti antamatta toiselle suun vuoroa $ olet ollut laumassa vasta vähän aikaa, mutta olet silti tehnyt minuun vaikutuksen. Siksi kysynkin että haluaisitko jakaa kanssani loppu elämäsi? En tietenkään odota sinun tekev2n äkkinäisiä päätöksiä kunhan vain haaveilen omista pennuista vihdoin. Olet minulle tärkeä ja välitän sinusta enemmän kuin kenestäkään muusta. Rakastan sinua" valkea kaverimme heittäytyi tunteelliseksi ja oli täten hieman suora puheinen. Oli valta kuitenkin varma siitä että halusi juuri ruusun puolisokseen. Valta jäi odottamaan ruusun vastausta hiljaisena.

Ruusu huomasi kauriiden juoksevan pois ja pettyi hieman, "niin menkööt" Ruusu sanoi rauhallisesti. Se käntyi valtaa kohti joka oli tullut lähemmäs narttua ja kuunteli kun tämä alkoi puhua, se hämmästyi ja alkoi hymyillä. Narttu ei oikein voinut usko kuulleensa oikein, mutta silti se jotenkin uskoi. "Valta, todellako? Siis rakastat minua ja haluat jakaa loppu elämäsi minun kanssani?" Narttu toisti ja jatkoi sitten "Kyllähän minä haluaisin, mutta en tiedä olenko valmis" Ruusu sanoi, se ei oikein tiennyt miten olisi kuvaillut tunteitaan. Se oli tuntenut jotakin kun oli katsonut Valtaa silmiin ja se tunsi jotain muutakin Valtaa kohtaan, mutta ei tiennyt oliko se rakkautta, koska se oli nartulle hieman uusi juttu. Ruusu ei ollut ikinä rakastunut kehenkään paitsi nyt.

//muokkasin vähän, se eka oli vähän huono//

Valta kallisti päätään ruusun puhuessa " miksi sanoisin jotain mitä en tarkoita. Ymmärän täysin että haluat miettiä asiaa enka aijo painostaa sinua sen suhteen päätös on sinun. " valta puheli sitten ruusu oli vallalle tärkeä ja halusi antaa tuolle tilaa. Valkea hukkasemme piti suuresti ruusun toiminnasta. Moni ei olisi sanonut alfalle samoin. Vallalla oli kovasti ollut kevään alussa vientiä siksi se olikni halunnut kertoa ruusulle tunteensa ajoissa ettei sen tarvitisisi loukata liian monen neidon sydäntä kieltätymällä. Mutta Vallan tunteen olivat todellisia eivätkä mitään tekosyitä . Alfa halusi ruusun rinnalleen emon pennuilleen jolloin laumassalkaisi uusi vaihe. Monelle saattaisi tullä tämä yllätyksenä sillä valta oli pistänyt merkille että moent olviat kuvitelleet vallan hamuavan viimaa puolisokseen. No Viiama valta arvosti suuresti ja Viima oli herralle tärkeä mutta e ismaoin kuten ruusu. päivä viileni hiljalleen iltaa kohden ja valkea hukka istahti alas. " Haluan sinun todella tietävän että et tee päätöstäsi minu takiani vaan itsesi, ajattelet itseäsi et minua ja minun tunteitani. " vlata vielä lisäsi sitten tyynen rauhallsiesti tuttuun tapaan puhuen.

Ruusu piti siitä että Valta antoi nartun tehdä niinkuin halusi ja itse toivoi. Narttu kuunteli Vallan puheet, ensimmäiseen Ruusu ei vastannut mitenkään paitsi pienesti nyökäten. Ruusu hymyili Vallalle, se tiesi että jotkut olisivat hyväksyneet ehdon vain että toinen oli alfa eivätkä olisi oikeasti tunteneet mitään toista kohtaan, mutta Ruusu ei ajatellut toisen asemaa laumassa vaan itse sutta ja omia tunteitaan.
Narttu luotti Vallan sanoihin, mutta halusi varmistaa että se oli totta ja se oli kuulut oikein. Vallan sanat olivat tulleet yllätyksenä nartulle ja siksi se ei ihan heti ollut uskoa korviaan. Ruusu katsoi Valtaa ja oli jo syventyä omiin ajatuksiinsa, vain Vallan sanat saivat sen taas maanpinnalle. "niin" Ruusu sanoi rauhallisesti ja tyynesti, se tiesi ettei se saisi nyt mennä vain Vallan tunteiden perässä, vaan sen pitäisi päättää omia tunteitaan ajatellen. Se ei ottaisi toista puolisokseen vain siksi että tämä sattui myöntämään tunteensa tai että tämää oli alfa, nämä asiat ei olleet tärkeitä, tosin rakkauden piti olla molemmin puoleista.
Narttu istahti rauhallisesti alas ja katseli ympärilleen, se syventyi hetkeksi omiin ajatuksiinsa ja ajatteli kaikkea mitä nyt oli tapahtunut. Pian se kuitenkin taas palasi maanpinalle ja alkoi puhua "ennenkuin päätökseni teen haluaisin tutustua sinuun rauhaas paremmin, siis jos se sinulle käy" Se sanoi tyynesti se katsoi Valtaan tyynen iloisesti ja sen häntä heilui rauhallisesti sekä sen korvat olivat terhakkaasti pystyssä.