Ruusuinen tie päättyy tähän - jäässä?-

Ilta alkoi hämärtää Aarnimetsän reviirillä . Samaan aikaan, hämärän liikkuessa, Suurjärven rannalla jolkotti Viilto. Susi naaras, joka mietti asioita päässään. Naaras oli juuri jättänyt Kanelin, otto pentunsa, nukumaan lauman muiden naaraiden kanssa, koska se itse halusi vähän aikaa itselleen. Villon korviin oli kuulunut huhuja ja ne häiritsivät tätä kovasti.

" Grrr, kyllä minun kohdallani piti miettiä pitkään, mutta sen ääliön kohdalla ei tarvittu kuin kaksi sekuntia... " Narttu murisi ja katsoi tuimasti veteen. Se ei olisi halunnut uskoa siä, mutta kaipa se oli totta.

Ruusu jolkotteli kaikessa rauhassa etsimässä jotain lepo paikkaa yöksi ja sitten se voisi taas etsiä Valtaa. Narttu kuitenkin huomasi hämärässä suden joka ei näyttänyt olevan kovin iloinen ja narttu halusi mennää katsomaan, mikä toista vaivasi. Ruusu jolkotti toisen luo, mutta se kuuli toisen puhuvan jotain vaikka ei saanut siitä juurikaan selvää, mutta ärtyneeltä se kuulosti.

"mikä sinua kiukuttaa?" Narttu kysyi ystäävällisellä äänellä, tultuaan kuulo etäisyydelle. Sen korvst olivat terhakkaasti pystyssä ja sen häntä heilui rauhallisesti, se katseli toista tyynesti ja sen katse oli ystävällinen.

Viilto huomasi Ruusun ja väläytti tälle hampaitaan, mutta selkä tähän piän ettei toinen huomaisi. Yrittää olla niin ystävällinen Grrrr Naaras manasi mielessään ja tuhahti.

" Sinua se varmaankin kiinnostaisi. Mitäs itselläsi ? Niin on häntäpystyssä tyytyväisenä neidillä, että ! " Viilto mutisi ja murisi itsekseen. Sitä kismitti osittain kaikki maailmassa oleva, paitsi Kaneli. Pentu oli ainoa jolle naaraan sydän ei lyönyt negatiivisia tunteita. Tällä hetkellä Viilto inhosi kaikkia, itseäänkin.

" Rakastatko sinä todella Valtaa ? " Viilto kysyi ja tuijotti pistävästi Ruusua.

Narttua alkoi hämentää toisen käytös ja se askelsi rauhallisesti eteenpä kunnnes oli parin metrin päässä toisesta. Narttu ei pitänyt korkeaa profiilia vaan piti selvästi matalaa profiilia, se ei halunnut mitenkään antaa huonoa ensi vaikutelmaa kenellekkään. Ruusu kuuli toisen mumisevan jotain mutta ei kuulut mitä se mumusi itesekseen, narttu ei pitänyt niitä itselleen kuuluvina jotein ei kysellyt niistä.

Kun toinen kysyi rakastiko hän todella Valtaa narttua alkoi epäilyttää hieman, mutta ei näyttänyt niitä ulkoisesti. Ruusu tuijotti hetken toista samaan mittaan ja vastasi sitten "kyllä, kyllä minä rakastan Valtaa" Ruusun ääni oli varma ja lempeä. "miksi sinä sellaista kyselet?" Ruusu esitti kysymyksen toiselle ennen kuin toinen kerkesi suutaan liikautta, sen ääni oli varma ja rauhallinen. Nartun häntä oli lopettanut heilumisen hetkeksi, koska Ruusu tunsi tilanteen hieman hankalaksi ja epäilyttäväksi.
Ruusu katsoi toista hieman vaivautuneesti ja se jännitti lihaksensa, koska se ei tiennyt mitä toisen päässä liikkui ja toinen vaikutti ärtyneeltä. Viillon käyttäytyminen sai Ruusun varautuneeksi.

Viilto katsoi Ruusua, tuli hyvin lähelle tätä, jopa naaraan katseen voisi Ruusu nyt tuntea sisimmässään. " Jos teet Vallalle jotakin, en takaa mitä teen sinulle " Viilto murahti ja katsoi uhkaavasti Ruusua silmiin. " Ja tätä keskustelua ei sitten koskaan käytykkän " Viilto sanoi ja tuijotti tuimasti toista. Viilto oli syvästi rakastunut itsekkin Valtaan, joten pieni kateus majaili neidin sydämmessä. Vallan onni oli Viillon hartain toive, joten Ruusu ei loukaisi alfaatai Viilto raatelisi tämän hengiltä.

" Valta on hyvä alfa, mutta toivon ettet leiki hänen sydämmellään. Valta on susi, joten toivon ettet nää häntä vain alfana. Moni susi antaisi jalkansa päästäkseen hänen rinnalleen, joten kunnioita häntä. Jos mielit vain alfanartun paikalle... " Naaras sanoi, hieman lempeämmin, mutta silti tuimasti ja pistävästi Ruusua katsellen. Naaras pitäisi huolen ettei Ruusu alkaisi isotella lauman suhteen. Jos toinen alkaisi pomotella Viiltoa, niin kuin Veri, lähtisi Viilto kuin leppäkehäs tästä laumasta. Vaikka Valta jäisikin tänne. Viilto katsoi Ruusua silmiin ja nuolaisi huuliaan hieman. Viilto kyllä osaisi sulkea Ruusun kidan tarpeen tullen, mutta jos toinen tekisi työtä käsekttyä, ei sitä välttämättä tarvittaisi.

Ruusu tuijotti toista varautunneesti ja yhtä tuimasti takaisin Viiltoa, se kuunteli tämän sanat ja vastaisi sitten "Luuletko sinä että minä haluan vain alfa nartun paikka? Siinä sinä olet pahasti väärässä, MINÄ RAKASTAN VALTAA KOKO SYDÄMMESTÄNI!" Ruusu sanoi tumasti ja jatkoisitten "Jos luulet että minä loukkaisin Valtaa, niin olet taas väärässä ja minä kunnioitan häntä enemmän kuin ketään toista sutta ja haluan että hän on onnellinen. Minä olen aina nähnyt Vallan vain sutena joka on hyvä, lempeä ja kunnioituksen arvoinen, ja vaikka hän eii olisikaan alfa rakastaisin häntä silti. Valta on susi johon minä olen rakastunut syvästi." Ruusu puhui ja korotti hieman ääntään jotta asia menisi varmasti perille toisen pää koppaan.

Ruusu oli hetken hiljaa, mutta puhui taas pian "ja jos sinä luulet voivasi komennella minua, niin turha luulla ja jollet itse varo sanojasi voit olla varma että minä en jätä kertomatta Vallalle mitään, minä en pidä mitään mikä liittyy laumalaan salassa Vallalta, siitä sinä saat olla varma" Ruusu sanoi toiselle rauhallisesti ja hieman ystävällisesti, se ei halunnut altaa huonoa kuvaa itsestään, vaan halusi antaa mukavan ja hyvän vaikutelman itsestään. Vaikka narttu olikin ystävällinen ei se antaisi itseään komennella susien joiden ei sitä kuulunut tehdä, Ruusu totteli vain niitä ketä kunnioitti tai ketä halusi totella ja jos häntä yritetään komennella liikaa, niin hän tietää mitä tekee.
Ruusu on aika vahva nartuksi ja siksi tulisi pärjäämään Vallan rinnalla loppuun asti, Ruusu taistelisi Vallan kanssa vaikka kuolemaan.

Viilto sähähti toiselle, mutta nyökkäsi. " Hyvä niin. Minusta olet hyvä kumppani Vallalle, halusin vain etstata kuinka reagoit laumalaisen käyttäytymiseen ja halusin myös tietää pidätkö hänestä tosissasi. Kiitos sanoistasi Ruusu, olet Vallalle hyvä puoliso " Siilto sanoi rauhallisesti ja hymyili nartulle.

Jos Valta hänet tahtoi, sai alfa Ruusun.

Ruusu kuunteli toisen sanat ja alkoi itsekin rauhoittua. "Niin, kiitos itsellesi. Ja sinä olet mukava laumalainen" Ruusu sanoi tyynesti ja ystävällisesti, narttu ei halunnut kuitenkaan isotella koska ei se vielä tavallaan ollut vielä alfanarttu ja ei se muutenkaan välittänyt muiden turhasta pompotuksesta tai isottelusta.
Ruusun häntäkin tuntui heränneen ja se heilui laiskasti, sen olemus oli muuutenkin ystävällinen ja tyyni. Narttu kävi istumaan ja korvat olivat höröllään, mikä kieli sen itse luottamuksesta.

Tämän Ruusu olikin halunnut kuulla, se halusi tietää laumalaisen kantilta sopisiko hän Vallan kaltaiselle sudelle.

Viilto luimisti korivaan. Se ei ollut tottunut kohteliaisuuksiin ja siksi tämä tuntui hieman oudolta. Naaras heilautti hieman häntäänsä ja katsoi kunnioittaen Ruusua. " Muista, että en totu ihan heti sinun alfan paikkaasi. Saatan kohdella sinua normaalina vielä kauan " Viilto töksäytti ja naurahti Ruusulle.

Ruusu katsoi toista ja tämän kunnioittavaa katsetta, narttu ei oikein tiennyt miten tämäkin pitäisi ottaa, mutta siitä se oli varma että kunnioitus oli ihan kivaa mutta jos sitä olisi liikaa narttu saataisi vaivautua hieman kun se ei halunnut mitään palvontaa.
"ei se haittaa, totta puhuen minä en edes halua mitään hössötystä ainakaan vielä ja muutenkin en halua mitään palvontaa susihan minä vain olen" Ruusu sanoi Viillolle ystävällisesti ja pieni susi mainen hymy kävi sen suupielillä.

Viilto nosti takamustaan ja heilutti häntäänsä, kuin kutsuisi Ruusua leikkiin. Toinen oli Vallalle Se Oikea, ja Viilto tiesi sen paemmin kuin uskoikaan. Neiti hypähtei Ruusun ympärillä ja kutsui tätä leikkimiseen. Oli hyvä tutustua tulevaan alfaansa ennen muuta hössötystä.

(( Wää lyhyt :S ))

Ruusu katsoi hetken toista, mutta suostui leikkiin ja nousi seisomaan, se laski etu roppansa maahan ja heilutti häntäänsä hieman. Narttu oli rauhallinen, mutta kyllä se joskus leikki muitten susien kanssa ja silloin siitä usein sai pennun esiin. Ruusu ei juuri nyt heittäytynyt sivsn pennuksi vaan pysyi arvokkaana, mutta leikki silti.

Narttu hypähti Viiltoa kohti ja laskeutui vähän matkan päähään sitten se hypähti taaksepäin, siihen se jäi etu pää alhaalla odottamaan laiskasti häntä heiluen.


//ei se mitään//

Viilto hypähteli ketterästi oikealle sekä vasemmalle. Eteen ja taakse. Lopuksi naaras hypähti kevyeillä liikkeillä kohti Ruusua, ja sen kieli lerpatti avonaisesta kidasta hauskasti ulos. Neiti ravisti turkkiaan hieman ja nuolaisi suupieliään. Sitten Viilto lähti taas kevyeen 'raviin' ja hypähteli Ruusun puolelta toiselle.

Ruusu katseli hetken Viillon hyppelyä, kunnes toinen hyppäsi sitä kohti. Ruusu pakitti pari askelta ja se olisi naurahtanut kevyesti jos olisi osannut. Nartun häntä helui ja ilme oli iloinen, se hypähti sivulta toiselle ja välillä eteen ja taakse. Viilto hyppelehti ja Ruusu koitti päästä samaan rytmiin ja yritti hypäätä toisen eteen niin että toisen pitäisi joko hypätä yli, pysähtyä tai törmätä narttuun. Jos se pääsisi toisen eteen seisoisi se sivuttain toisen edessä jolloin toinen tuskin kerkeäisi väistää, tosin sekin oli mahdollista.