(( Hilla )) - päättynyt

Valkea alfa uroksemme asteli ptikin rajoja keäpäivä oli ollut onneksi viilenemään päin, mutta Valta tiesi hetkellisen viileyden tuovan kuuman aallon perässään. Pienimuotosta sadetta oli ollut lähiaikoina mutta mitään sen kummallisempaa ei ollut. Alfaa huoletti yhä miten lauma pärjäisi jos kuumuus menisi tuskalliseksi ja vettä ei rittäisi. Ja saaliseläimetkin kaikkoaisivat pitkälti pois laaksosta jos olot alkaisivat olla tukalia.
Hukak herra kulki retein askelin raja viivaap itkin lähellä haukan laumaa. Se oli elänyt varsin rauhallista ja rattoisaa aikaa sapaumisensa jlkeen.
Ei mennyt kuitenkaan pitkään ennen kuin Valta huomasi lähistöllä liikkuvan jonkun tuntemattoman hukaksen.

Sää oli ollut hyvin vaihtelevaa viime aikoina. Tämä ei ollut lainkaan helpottanut Hillan matkaa Vallan reviirille. Hilla oli matkustanut pitkin eri laumojen reviirien rajoja, saadakseen tietoa eri laumoista, se oli myös päässyt utelemaan tietoja muutamalta laumattomalta ja saanut perinpohjaisen kuvan jokaisesta laumasta. Nyt Hilla oli matkannut jo muutamia päiviä. Se oli lähestulkoon juossut koko matkan pohjoisilta vuorilta Aarnimetsän lauman reviirin luokse, nuorukainen oli tehnyt päätöksensä liittyä tähän laumaan. Se oli saanut äskettäin tavatulta Harakansilmältä itsevarmuutta ja päätti säilyttää sen laumaan pyrkiessään.

Vihdoin ja viimein oranssiturkki oli perillä. Hilla läähätti ja tassutteli hitain askelin, nuoren voimat olivat melko lopussa. Suden vaistot saivat Hillan ryhdistäytymään kun hän tunnisti toisen hukan. Suuri, valkea uros seisoi melko lähellä, suden olemus oli rauhallinen ja arvokkaan oloinen. Hilla kääntyi tuntematonta kohti. Mitä kaikkea se olikaan kuullut alfasta, jos tämä ei ollut itse Valta niin ei sitten kukaan! Rauhallisin ja hiukan varovaisin elein Hilla lähestyi urosta, narttu piti matalaa profiilia ja pysähtyi jonkin matkan päähän. Nuori heilautti häntäänsä ja lipaisi huuliaan ystävällisissä merkeissä.
"Oletteko te Valta?" Hilla kysyi varovasti. Nuori nosti päätään kun oli osoittanut ensin olevansa vaaraton ja tullut ystävällisin mielin. Hilla tarkkaili alfaa varovaisesti etäämmältä, oli kuitenkin parempi pitää vielä etäisyyttä.

Kooaks valkea uros käänsi katseensa kohti rajojaan josta se näki oranssihatvan hukkasen liikkuvan kohti rajoja. Valta silmäili tulokasta varsin tarkkaan ja pisti merkille että toinen oli varsin itse varma. noh ei mennyt aikakaan kun vallale esitettiin kysmys. " Kyllä olen valta, ja tämän lauman alfa mikä sinut tuo tänen " se kyäsiis topakasti mutta yleiseen tapaan hyvin lempeästi kuten alfalla oli taipumus tehdä. Vaikak valta olikin varsin lempeä otus osasi se pitää kuria. tähän asti sen ei ollut tarvetta kurittaa luamaansa ylimääräisillä jäkätyksillä tai muistuttaa toiminnosita. Ja lauma elo oli ollut rattoisaa jarauhallsita pitkään, vallan lauma taisikin olla ainut joka ei tähän saakka olltu saanut mitään komplikaatioita. Ken tietää minne kesä vielä lalumaa vie.
Lauma oli saanut hilajttain uuden alfa nartun Ruusun joka oli astunut valla nrinalla hyvin pieni aika sitten edes Valta ei ollut ehtinyt ottaa yhteyttä koko joukkioon ja kertoa tämän laumalle. mutta kaikki aikanaan. Jtuussao li sulattamista ensin itse alfalla ja ruusulla jolel oli vallan myötä tullut myös vastuu laumasta.
Valta tarkkaili tulijaa yhä kunens asteli kohti rajoja lähemmäksi puhujaa ettei tuon tarvitisis ryhtyä huutelemaan. Niin valkea alfa jäi odottamaan toisen vastausta

Hilla ilahtui hiukan itsekseen, kun oli arvannut oikein että tässä oli itse Valta. Oranssiturkki ei antanut alfan odottaa vaan vastasi kysymykseen "Hienoa, tulin etsimään teitä. Olen Hilla ja saavuin reviirillenne liittymään laumaasi" Hillaa jännitti jonkin verran, vaikka Valta vaikuttikin olemukseltaan melko rauhalliselta ja lempeältä. Nuorukainen yritti niellä ja unohtaa epämääräisen tunnetilansa ja pysyä itsekkin tyynenä.

Asioita joista koko lauma ei edes vielä tiennyt, oli Hilla niistä jo perillä, hänen perinpohjaista tutkimustyötään voisi kutsua melko salakavalaksi, vaikka Hilla ei itse sitä niinkään näin nähnyt. Hänen taitonsa tiedonkeräämisessä voisi itse asiassa olla jopa joskus hyödyksi.

VAlta kohotti kulmaansa mietteliäästi. TOisen itsevarmusu houkutteli alfaa todella. itsevarmoja susia tarvittiin aina. Mutta valta oli varovainen tälläsiten liittyjien kanssa. johtuen Turre nimisestä sudesta jonka temppu on yhä hoitamatta. sillä valta odottaa oikeaa hetkeä. " Kerro itsestäsi. " se lausahti tyyen lempeästi toiselle jääden täten odottaamn tosien puhe tulvaa. vallale oli tärkeää että laumaliseen kykeni luottamaan ja se ei tekisi toista kertaa virhettä ja ottaisi petturuin laumaansa. " Lisäksi voisit kertoa mikä tuo sinut juuri minun laumani luo " se lisäsi sitten tovin hiljaisuuden jälkeen.

Hilla nyökkäsi alfalle ymmärryksen merkiksi, henkäisi syvään ja aloitti "Olen peräisin pienestä laumasta kaukaa vuorien takaa, olen elellyt yksikseni jo jonkin aikaa ja olen hyvä metsästämään, en tosin ole vielä oppinut metsästämään laumassa kovin hyvin mutta opin varmasti nopeasti. Olisin uskollinen laumallesi ja ennen kaikkea teille Valta. Puolustaisin laumaa henkeen ja vereen! En varmasti toisi pettymystä."

Oranssiturkki piti pienen tauon, kunnes jatkoi taas. " Etsin laumasta turvaa ja seuraa. Uskon että laumasi tarjoaisi minulle kaiken tarvitsemani. Olen kuullut sinusta paljon ja minusta sinä ennen kaikkea Valta ansaitset minun luottamukseni." Hilla kertoi kiihkeän innokkaasti ajatuksensa ja jäi katsomaan suurta valkoista alfaa hiukan nöyränä ja pyytelevänä. Hilla oli vihdoinkin tavannut Vallan, mutta vielä ei voisi hyppiä ilosta. Päätös oli vielä tekemättä. Valta ei varmasti myöskään luottaisi Hillaan heti, mutta hän oli valmis kamppaillakseen todistaakseen luottamuksensa.

Valta kuunteli toista pää kallellaan miettien. Koskaan valta ei luottanu ensitapaamisesta lähtien mutta ei se juuri nähnyt syytä käänyttä ätuota sutta takaisinkaan. " Hyvä on, pääset luamaani. " valta puheli sitten vihdoin hiljaisuuden jälkeen. " Olet tervetullut laumaamme, ja toivonkin että tulet viihtymään joukossamme. " Herramme puheli sitten tyynesti ja rauhan omaiseti kuten sillä oli tapana. Leppoisa otus kun oli.

Valta ei arvannutkaan kuinka onnelliseksi teki juuri nuoren otuksen, oranssiturkki oli niin innoissaan että sen teki mieli kirmailla ympäriinsä kuin pikkupentu, mutta hillitsi itsensä. Nuoren häntä kuitenkin vispasi edestakaisin, sen oli kuitenkin vaikea täysin tukahduttaa tunteitaan.

Hilla päätti ettei toisi pettymystä uudelle alfalle ja laumalleeen, sen päämäärä olikin seuraavaksi sopeutua laumaan ja tulla toimeen muiden kanssa, jotta saisi laumansa tuen ja luottamuksen. Hillasta luottamus laumassa olikin pohja kaikelle. Jotta lauma toimisi, tuli kaikkien pystyä luottamaan toisiinsa. Oranssiturkkinen nuori narttu tekisikin parhaansa osoittaakseen kaikille olevansa osa laumaa, ajatuksissaan Hilla oli valmis uhraamaan jo itsensä lauman puolesta, niin tärkeä lauma sille olisi.

Hilla piti mielessä että hän oli nyt Aarnimetsän lauman omega ja hänen tuli käyttäytyä sen mukaisesti. Nuorukainen olikin palvelusaltista tyyppiä ja sijoitti usein toiset aivan normaalisti itseään korkeampiarvoisiksi. Hillasta ei ainakaan sen puoleen tulisi olemaan haittaa laumassa, se ei ainakaan helposti toisi eripuraa lauman keskuuteen.

"Oi kiitos Valta! En taatusti tuo pettymystä! Teen parhaani osoittaakseni että olen arvoinen laumaasi!" Hilla seurasi uutta ja arvokasta alfaansa valppaana "Tulen varmasti viihtymään" Hilla kertoi positiivisen iloisena ja oli kovin onnellinen kuuluessaan juuri tähän laumaan. Valta on juuri sellainen kuin kuvittelinkin, paremmin ei olisi voinut käydä. Hilla oli mielissään ja hymyili leveää sudenhymyään.

// Olisiko tämä tässä? Voinko siirtää Hillan esittelyn Aarnimetsän lauman esittelyihin?//

Valta heilautti häntäänsä kun huomasi miten innoissaan uusi tulokas oli myönteisestä vastauskesta. Valkea varsin kookas eläin käänsi katseensa pesille päin " Voit lähteä pesille ja etsiä itsellesi sopivan yön vietto paikan, ja liikkua miten haluat. Ainoa pyyntöni on että pysyt rajojen sisäpuolela. sillä olen huolissnai tästä kuumuudesta ja haluan että lauma pysyy koossa jos jotain sattuu. " Valta puheli. sitä huoletti yhä vaihteleva lämpötila ja äkilliset helleaallot siavat alfan varpailleen. laumassa kun oli suurin osa nuoria susia ja jopa pentuja halusi alfa että kaikki selviäisivät jos jotain tulisi. ja kun laumalaiset olisivat kukni reviirin sisäpuolella ei olisi niin suurta riskiä erkaantua laumasta.

( juu siirrä vain. tässä lähi tulevaisuudessa on tulossa pieni muotoinen lauma kokoontuminen. mutta koksa pelissä on paljon jäseniä se saattaa kestää. ja suunnittelen tässä samalal miten totutean mosien pelin. ))

Oranssi narttu nyökkäsi taas Vallalle " Selvä, ymmärrän. Lähden siis pesille ja pysyn valppaana. Viimeaikaiset olosuhteet ovatkin olleet huolestuttavia" Hilla tokaisi Vallan sanojen varmistukseksi.

Alkavan kesän olosuhteet olivat tuntuneetkin epätavallisen kuumilta. Mitään vastaavaa ei ainakaan Hilla ollut kohdannut vielä. Se uskoi kuitenkin kaiken hoituvan paremmin ja turvallisemmin nyt kun oli päässyt osaksi laumaa. Vaikka suurta laumaakin voisi hädän tullen olla vaikea ohjailla.

Nämä asiat eivät kuitenkaan painaneet uuden laumalaisen mieltä joka jo lähti hauskan onnellisen iloiseen tyyliinsä loikkelehtimaan pesille päin.

// Kuulostaa kivalta! Sitten varmaan Hillakin pääsisi heti laumaansa mukaan :) Toivottavasti peli toteutuu onnistuneesti! //