Heinänkorsi tulessa.

Savu nousi ilmaan ja tuli levisi pahasti. Uros-susi Paarma oli päässyt pakoon täpärästi aarvimetsän laidalle, mutta liekit saavuttaisivat sen nopeasti. Pakko päästä Pohjoisille vuorille... Mutta sinne on pitkä matka ja aikaa vähän herra ajatteli ja läähätti. Näkö oli hukalta mennyt ja se haittasi hieman kulkua. Silti Paarma oli oppinut kehittämään haju, kuulo,-ja tuntoaistiaan. Siksi se osasi suunnistaa, mutta jos tulen leviäminen nopeutuisi, se ei ehtisi pakoon ilman näköä.

// Eli Shui tänne kuten sovittiin.

Seinäruusu oli tulen ajamana eksynyt joutomaille, sitä pelotti ja sen koko ruumis vapisi.
Narttu kaipasi nyt eniten lajitoverin seuraa ja tukea, pian savun ja tuhkan hajun läpi tunki lajitoverin ominaistuoksu.
Seinäruusu ei tunnistanut kyseistä sutta, mutta lähti rohkeasti jolkottelemaan kohti hajua.

Haju voimistui ja voimistui, pian näköpiiriin osui kookas susi. Tuo hukka ei ilmeisemmin ollut narttu, näin yhtäkkiä koosta arvioiden. Vaaleaturkkinen naaras ponnisti laukka-askeliin ja ulvahti ilmoittaakseen tulevansa sinne, '' Hei sinä siellä! '' Huudettiin jo kaukaa korvat uteliaasti pystyssä, hidastettiin parinkymmenen metrin päässä rauhalliseen jolkotteluun ja sen kautta käyntiin.

Paarma kuuli äänen. Se haisteli ilmaa ja haistoi suden Naaraan. " Vikka en näekkään kuulen ja haistan sinut. Jos olet vihamielinen älä astu lähemmäksi " Paarma sanoi ja sen harmaa katse oli jossakin aivan muualla kuin Heinässä. Uros asettui aivan maan lähelle, jolloin se kuulisi toisen askeleet paremmin. Ilmassa ei oikein kunnolla erottanut hajuja, mutta silti kirsu tunnisti naaras suden.

/ Lyhyttä

// Ei mitään, tarkoitit kai Seinäruusua? :D //

Seinäruusu askelsi lähemmäksi, häntä rennosti heiluen. Se yllättyi että uros oli sokea, ja vielä elossa.
'' Älä huoli, olen Seinäruusu. Haukan laumasta enkä aijo mitään pahaa. '' Äidillinen ja ystävällinen ääni selosti toistaiseksi tuntemattomalle uroskelle, sitten esitettiin kysymys; '' Kuka olet? ''

Seinäruusu mietti hetken, ja ystävällisenä sekä auttavaisena narttuna se tarjosi apuaan. '' Jos haluat, voin taittaa matkaa kanssasi jos olet tuonnepäin menossa, olisi sinulla minun silmäni käytössä. '' Katseltiin korvat höröllä toista ja katsottiin sitten suuntaa, missä Heinän pesä oli. Mutta sinne olisi vielä kilometrejä.

// Anteeksi ;3

Paarma kuunteli tarkkaan. Vai Haukan laumalainen. Kiintoisaa. " Voin mieluusti taittaa kanssani matkaa. Ja toimi sinä minun silminäni. Uskon että voin sinuun luottaa " Paarma sanoi rauhallisesti. Siitä oli tullut sokeuden myötä myös kohteliaampi, syvällisempi ja muutenkin erillainen. " Meidän kannattaa suunnata solaan tai vuorille. Siellä ei tuli meitä saavuta, ja jos törmäämme muihin, voimme ottaa heidät mukaamme " uros virkkoi ja hymähti häntä hieman heilahdellen.

'' Sepä mukavaa, lähdetään matkaan jo, ei ole varaa hidastella. '' Seinäruusu sanoi ja lähti jo askeltamaan, Paarma varmaan kuuli sen.
Seinäruusu hidasti aavistuksen vauhtiaan, sillä nyt se olisi vain halunnut juosta tulta pakoon joten se käveli automaattisesti nopeammin mitä yleensä. '' Varoitan sinua kuopista ja kivistä, '' tarjoutui Seinäruusu ja sitä osakseen rauhoitti että sillä oli joku, jonka kanssa taittaa
matkaa.

Askel askeleelta, metri metriltä kaksikko läheni Heinän pesää, joka oli juuri syttymässä palamaan. '' Oletko muuten jossakin laumassa? Uskon että Haukka ottaisi sinut ilomielin suojiinsa. '' Seinäruusu puheli, ja yritti vaikuttaa huolettomalta mutta äänestä paistoi silti pelko.

Paarma kulki hiljaa Seinäruusun perässä. Se keskittyi kuuntelemaan ja haistelemaan ympäristöä ja mahdollista vaaraa. Ilman näköä se olisi yksin hyvin hukassa. varsinkin nyt kun tulipalot myllersivät laaksossa.

Kun naaras otti puheeksi lauman. muisti Paarma erään tärkeän seikan. Orkidean. Uros ja Orkideahan olivat suunitlleet Vallan laumaan liittymistä, mutta eipäs ollut Orkidea ilmestynyt herranskuvioihin pitkään aikaan. Ei Paarma edes tiennyt missä mentiin. Ja huolisiko naaras enän rinnalleen sokeaa ja haavoittunutta sutta. ? " Ei, en kuulu. Ja Haukan lauma kuulostaa hyvältä. Mutta täällä on myö toinen lauma, johon minä ja puoli... Siis Orkidea olimme suunnitelleet menevämme. Mutta eipä tuota ole näkynyt... Alan kohat jo pelätä pahinta " herra anoi ja huokaisi. Tulet voisivat hyvin niellä Orkidean mukaansa. Ja silloin olisi suden henki hyvin ohut.

'' Surullista. '' Seinäruusu sanoi, eikä jatkanut ettei sanoisi mitään väärin. Seinäruusu sisimmässään epäili toisen joko kuolleen metsäpaloihin, joutuneen veren kynsiin tai lähteneen laaksosta. Mutta Seinäruusu ei halunnut lausua niitä ääneen, jottei tuo vaipuisi täydelliseen epätoivoon.

'' Iso kivi edessäsi! '' hihkaisi Seinäruusu äkkiä, ja tökkäsi sitten kirsullaan tuota poskeen jotta tuo siirtyisi Seinäruususta poispäin, eli oikealle ja väistäisi kiven.

Kun kiven ohi oltiin päästy, pian Seinäruusun nenään tunkeutui savun haju. '' Edessä palaa. '' Seinäruusu sanoi hieman hätääntyneesti, varmaan Paarmakin oli haistanut savun.

Paarma luimisto korviaan hukan, mutta ei keskittynyt siihen. Se väisti kiven Seinäruusun avulla ja oli tyytyväinen neidon tarkkaavaisuuteen. Mutta, mitäs nyt ? Ihan kuin... Savua. Herran kirsuun punki savun kitkerä käry ja se oli juuri sanomassa sitä neidolle, mutta ehtipäs Seinäruusu ensiksi. " Meidän tulee kiiruhtaa. Tuuli on meihin päin, ja tulikin siis leviää tänne " uros sanoi ja huokaisi. Jos se ei pääsisi pakoon olisivat sen päivät hyvin lopussa. " Näetkö mahdollista reittiä ? " uros kysyi rauhallisesti ja nuuksi ilmaa, koska savun haju voimisui koko ajan.

Seinäruusu nopeutti askeliaan huomaamattaan, se hätääntyi yksinkertaisesti.
'' Edestäkin tulee savua, meidän pitää kaikota sivulle. Itään, kohti jokea! '' Seinäruusu sanoi, se tunti onneksi laakson ja sen maastot. Jotta pakenemisen pitäisi olla melko helppoa, tai niin sen ainakin luuli.

Seinäruusu sai vihdoin näkökenttäänsä pienen tulipalon, joka levisi puun ympärillä. Kuului pieni vingahduksen tapainen, Seinäruusu arveli kuulevansa harhoja. Kun nyt muutenkin oli näin peloissaan, sitten se pieni ja onneton vigahdus kuului taas. Seinäruusu nosti korvansa oitis pystyyn kohti tulipalon suuntaa, ja siirsi katseensa sitten Paarmaan.'' Paarma, kuulitko? '' Se kysyi ja heilutteli häntäänsä hermostuneena.

Paarma seurasi Seinäruusun ääntä. sillä ei ollut valinnan varaa. Kun se kuuli vingahduksen se sätkähti. " Tun äänen päästi pieni pentu " herra sanoi ja hengitti raskaasti. Ne olisi pelastettava, koska niiden emokin olisi luultavasti vaarassa. Ja jos niiden emo olisi vaarassa, eivät pennut lähtisi minnekkään. " Meidän on mentävä katsomaa... Tai siis sinä katsot, minä kuuntelen " herra sanoi ja tömisti maata tassuillaan, kuin merkiksi että nyt lähdettiin.

'' Mennään! '' Seinäruusu melkein huusi huolestuneena, pentuja! ja vielä vaarassa!
Äidinvastoinen Seinäsuuru lähti heti liikkeelle ripein askelin, se vain halusi nyt juosta tuonne pesälle. Mutta odotti silti malttamattomasti Paarmaa.
Askel askeleelta, metri metriltä kaksikko eteni kohti pesää ja Seinäruusu toivoi että kaikki olisivat selviytyneet. Tullessaan oikein lähelle, poltti tulipalon kuumuus Seinäruusun kasvoja ikävästi, vingahduksia kuului kolosta. Mutta ei aikuisen suden ääntä, oliko emo poissa?

Paarma seurasi Seinäruusun ääntä, j se kuuli kun he saapuivat kololle. Mutta, tosin, liekit oliovat aivan lähellä ja se teki hengittämisen vaikeaksi. Nyt oli päästävä jonnekkin ja pian. Ja pennut mukana. " Seinäruusu, ojenne minulle osa pennuista !! " Paarma huusi. Se saisi kyllä kuljetettua pentuja, vaikka ei näkisikään. Herra suuntasi vaistolla kololle ja nuuhki aluetta, että löytäisi kolon suun. Pian se löytyikin, mutta nyt Paarman olisi pitänyt haistaa emo.

Seinäruusu jäi pelosta lamaantuneena katsomaan paikalleen Paarmaa, sillä oli karvat sekä häntä pystyssä. Kuin kauhean fobiansa kohdanneella, niin, tuli oli todellakin Seinäruusun fobia.

'' Ei! Paarma! Tule pois, minä näkevänä menen! '' Seinäruusu nieleskeli palaa kurkussaan, mutta ryntäsi sitten kolon suulle. Jopa kolon suu oli pienissä liekeissä jo ja Seinäruusun piti siristellä silmiään koska savun takia niihin sattui ja kirveli paljon. Narttu huomasi isomman hahmon kolon nurkassa, varmaan pentujen emo.

Paarma väistyi ja yski hieman. " Kiiruhda Seinäruusu...!! " uros köhi, koska liekit alkoivat saartaa koloa. Ja Paarma tunsi sen kuumuuden, ja ahistoi kitkerän savun. Sen silmiä kirveli, vaikka se ei nähnytkään. " Jos sisällä on joku *köh* tuo hnet ulos varovasti...*köh* Paarma sanoi, muttei pystynyt sanomaan enempää. Savu tunkeutui kurkkuun ja kipinät polttivat turkkia. Jos naaras ei pitäisi kiirettä, ei kukaan enään selviäisi. Liekit nielaisisivat kaksikon hyvin nopeasti.

Enempää miettimättä ryntäsi Seinäruusu uhkarohkeasti savuavaan koloon sisälle, vaikka se oli peloissaan. Sen äidinvaistot pakottivat sitä toimimaan, kolossa liikkui kaksi pentua. Muut kaksi oli liikkumattomia, samoin niiden emo. Heinä tökki pari sekunttia kirsullaan kahta elotonta pentua ja niiden elotonta emoa, ja totesi nämä kuolleiksi. Mitään ei voinut enään tehdä. Paitsi pelastaa kaksi jäljelle jäänyttä.

Seinäruusu yski ja köhi, mutta nappasi kuin nappasikin kaksi elävää pentua suuhunsa, toisen syvälle suuhun ja toista niskavilloista roikottaen. Äkkiä kolosta juosten ja kompuroiden palasi Seinäruusu, laskien pennut maahan ja istuutui itsekin päätään riiputtaen. Seinäruusu oli juossut kuudensadan metrin päähän tulipalosta.

Paarma kuuli vain äntä ja sitten oli näemmä naaras rynnännyt pois. Mutta minne menisi Paarma ? Tässä tohinassa oli vaikeaa erottaa hajua ja kuunnella. Vai että päätti neiti lähteä ja jättää uroksen oman onnensa nojaan ? Paarma kuunteli ja lähti eteenpäin kirsu aivan maassa, koska se haistaisi kyllä Seinaruusun jäljet, vaikkakin heikosti. Pian se löysi naaraan ja aloitti; " Tajuatko että minä olen sokea !? Sokea, sokea, SOKEA !! Jos en olisi hyvä jäljittämään olisin varmasti jäänyt sinne vangiksi ja kuollut !! Olisit voinut sanoa että menet tai jotain, etkä vain jättää minua oman onneni nojaan !! " susi huusi, ja huohotti. Se oli oikeasti peloissaan, mutta ei näytänyt siltä. Se oli luottanut Seinäruusuun ja oli siksi yllättynyt että neito tuolla lailla karkaisi.

'' Tajuatko sinä kuinka pakokauhuissani olin tuolla sisällä?! Luuletko että selväjärkisesti pystyn siellä ajattelemaan! '' Seinäruusu huusi takaisin, tämä ei todellakaan ollut nartun tapaista, tämä huutaminen. Mutta nyt sen sydän löi liiankin monta kerta ekstraa ja koko susi tärisi pelosta vieläkin.

Narttu hiljeni, ja häpesi jo nyt huutamistaan. Nöyrästi se käänsi katseensa poispäin, huokaisi ja yski hetken. Seinäruusu oli pienoisesti myöskin loukkaantunut toisen huutamisesta, ja nyt tuijotti poispäin Paarmasta. Ymmärsihän narttu että Paarmalle tuo oli ollut kova paikka, mutta Seinäruusu pelkäsi tulta yli kaiken ja sen oli vain sen enempää ajattelematta silloin päästävä pois kolosta.

Paarma oli juuri huutamassa takaisin, mutta tyytyi vain tuhahdukseen. Se ei jkaksanut riidellä nyt nartun kanssa. " Anteeksi, ei olisi pitänyt huutaa sinulle. Olin vain hämmentynyt " uros sanoi ja istahti maahan. Tui ei vilä saavuttaisi kaksikkoa ja pentuja, mutta silti olisi hyvä siirtyä pian muualle. Tulie i säästäisi ketään, joka ei pakenisi.

Seinäruusu siirsi katsettaan takaisin Paarmaan ja luimisti hetkeksi korviaan, mutta samassa narttu jo hermostui taas tulesta. Se tuuppi kirsullaan toista pentua kohti Paarmaa. '' Otatko sinä tuon toisen? Lähdetään, '' sanoi Seinäruusu. Nousi hitaasti pystyyn ja nappasi vikisevän pennun niskavilloista.

Narttu katseli vielä ennen lähtöä olkansa yli kohti pesäonkaloa, susiparka joka oli menehtynyt tuonne kahden pentunsa kanssa. Niin, nyt Heinä oli poissa elävien kirjoista. Sitten Seinäruusu vilkuili josko Paarma olisi jo valmis lähtemään.

Paarma nuuhki hieman ja tarttui sitten hampaillaan pentuun. Uroksella meni hetki, että se sai poikasn suuhunsa kunnolla, mutta saipas kuin saikin se otteen. " Mentiin " Paarma sanoi hieman tukahtuneella äänellä, koska pentu hankaloitti puhumista. Tuli alkoi taas levitä j savu alkoi ottaa kaksikkoa kiinni. Seinäruusun ja Paarman tuli pitää nyt kiirettä että ne ehtisivät alta pois, kohti solaa tai vuoria.

" Minne ? " herra kysyi ja nuuhki ilmaa vähän väliä. Se seurasi Seinäruusun ääntä, koska ei ollut muta vaihtoehtoa. Kun naaras pysähtyisi, pysähtyisi Paarmakin.

'' Mennään kohti solaa. '' vastattiin ja jolkoteltiin semmoiseen tahtiin että Paarmakin pysyi mukana.

// Aarrr, anteeksi tämä lyhyys, nyt ei todellakaan inspaa. Laitetaanko jatkopeli solaan? :) //

// Laitetaan vaan :3

Paarma huokaisi hieman, mutta eurasi naaraan ääntä.

// Voitko sinä aloittaa, niin tulen sitten Seinäruusun kanssa sinne pikimmiten :3 //