Punertava hiekka.[V] (C.Fox Viillon kera, Harine Surman kera ) Jäässä?

// Aloitanpi nyt näin lyhyellä :) Edit; Peli sisältää siis väkivaltaa, joten lukekaa omalla vastuullanne! //

Keskikokoinen uros askelsi hitaasti, kello löi kuutta aamulla. Vaikkei Hiekka sitä tiennyt, mutta se oli herännyt todella nälissään. Uros ei ollut saanut riistaa pariin päivään, ja sen maha protestoi melkein liikaakin.

Uros nosti askellajiaan jolkotteluksi, rauhalliseksi sellaiseksi. Se seurasi juuri löytämää rusakonjälkeä, ja huomasi, että pian astuikin Aarnimetsän reviirin rajan yli. Mutta tuskinpa nyt olisi yhtäkään sutta hereillä... Mutta Hiekka oli väärässä.

// >:D //

Surma oli tallustelemassa rajoilla. Se nautti rauhallisuudesta ja hiljaisuudesta, mikä vallitsi aikaisin päivästä. Sellaiset hetken olivat nykyään vähissä. Kaiken tuon rauhallisuuden keskellä Surma vähiten osaisi odottaa, mitä pian tulisi tapahtumaan.

Suuren vaalean suden rento olemus muuttui täysin, kun se haistoi lähistöllä vieraan suden. Ja kuinka törkeästi se oli ylittänyt Aarnimetsän lauman rajoja! Tästä tulistunut Surma nosti niskakarvansa pystyyn ja lähti jolkottamaan vieraan suuntaan. Haju voimistui ja yhtäkkiä Surma huomasi suden vasemmalla puolellaan. Toinen oli sisemmällä reviirillä, mitä se itse oli tällä hetkellä! Tästä närkästyneenä Surma murisi ja paljasti kaikki hampaansa ja nosti karvansa pystyyn. Sen häntä oli korkealla ja pää hieman alhaalla. "Mitä laumaton tekee täällä? Ala painua tai saat katua!" Se ärähti. Hampaat välähtelivät vähän väliä. Se lähti tallustamaan röyhkeää sutta kohti vaarallisen rauhallisesti.

Hiekka säpsähti melkein irti nahoistaan, ai, sitä oltiin liikkeellä jo näin varhain.
Uros vain tuijotti tuota hetken, sen villamaiset karvat nousivat käskemättäkin pystyyn ja uros nosteli ylähuultaan. Nyt se oli tehnyt pahan virheen, tämän sitä sai kun ei ajatellut omaa kirsuansa pidemmälle.

'' Painu sinä nartunketale jonnekin koloosi takaisin nukkumaan! '' Meinattiin heti alkukättelyssä haistatella, mutta jätettiin se hieman myöhemmäksi. Uros kääntyi kohti narttua, siis vasempaan kierrokseen. Hiekka tosiaan oli melko pieni urokseksi, ja tuon oli vaikea saada itseään pelottavan näköiseksi. Uros toivoi, että tuo Aarnimetsän laumalainen lähtisi tiehensä. Mutta tuskinpa niin kävisi ilman rähinää. Hiekka tosin oli ottanut ei-niin-kauvan-sitten yhteen Turran kanssa, joten sillä oli vielä vanhoja, ja hieman kipeitäkin haavoja.

Jo oli aikoihin eletty! Laumaton uhoaa lauman rajojen sisäpuolella laumalaiselle. Surma ei kuuntelisi tuollaista paskaa hetkenkään vertaa. Tämä sai Surman veren lähes kiehumaan. Nyt se paljasti koko hammasrivistönsä. "Annan sinulle vielä yhden mahdollisuuden vastata: Mitä-teet-täällä?!" Surma ei olisi halunnut antaa edes tätä yhtä mahdollisuutta, vaan olisi halunnut hyökätä toisen kurkkuun tuollaisten sanojen jälkeen. Ehkä toinen olisi halukas liittymään laumaan, mutta ensivaikutelman perusteella taitaisi laumattomalle tulla hukkareissu. "Jos liittymistä mietit, voit unohtaa sen välittömästi. Valta tuskin jaksaa katsella tuollaista rääväsuuta." Surma sylki sanat suustaan. Se tekisi palveluksen muille, eikä sekottaisi johtoportaikkoa tähän häirikön aiheuttamaan konfliktiin. Valkoturkki viimein pysähtyi. Välimatkaa vieraaseen olisi suurinpiirtein kuusi sudenmittaa, mikäli häirikkö ei olisi siirtynyt kauemmas tai lähemmäs.

Samaan aikaan, rajoilla kierteli neitokainen, Viilto. Se oli kuullut epämääräistä ääntä ja lähtenyt tarkistamaan että kaikki oli kunnossa. Mutta mitä se näkikään ? " Surma, miksi tuot tänne vieraan suden ? " Viilto sanoi ja murisi hiljaa vieraalle urokselle. Ei ollut suvaitsevaa päästää laumattomia rakkeja lähelle laumaa. Mitä Surma oikein ajatteli ? Vai oliko toinen kenties vain tavallinen tunkeilija ? No, Viilto tiesi mitä tunkeilijoille tehtiin.

// I come with my wolf ^^

Hiekka ei enään vastannut huomatessaan toisenkin suden saapuvan, se ymmärsi että oli mennyt liian pitkälle. Mutta ei katunut, Hiekka kuolisi kunniallisesti, taistellessaan. Se ei lähtisi karkuun.

Hiekka kumartui, nosti pörheän häntänsä ja nosti niskakarvansa pystyyn. Se nosti ylähuulensa, näyttääkseen kahdelle nartulle hammasrivistöään ja murisi kellertävien, vähän kuluneidenkin hampaiden läpi.

Vastausta ei näyttänyt rajarikkurilta kuuluvan... Surma oli juuri aikeissa upottaa hampaansa toiseen, kun Viilto saapui paikalle. Mitä ihmettä toinen oikein selitti? "Minä en mitään vieraita rakkeja tänne tuo! Tuo....susi on vain harvinaisen röyhkeä rajarikkuri ja nyt se saa tuntea nahoissaan mitä tapahtuu kun ei osoita kunniotusta toisten rajoja kohtaan!" Se ärisi karvat pystyssä ja hampaat vilkkuen. Valkoturkki lähti hitaasti kävelemään rajarikkuria kohti ja oli valmis hyökkäämään. Viilto saisi tehdä mitä lystäsi. Toinen jäisi ja taistelisi tai pakenisi ja olisi pelkuri. Surma oli liian ärtynyt jaksaakseen kiinnittää toiseen paljoakaan huomiota.

Viilto katsoi ensin Surmaaj a sitten vierasta sutta. Vai niin, oli toinen sis tullut luvatta tänne ? " Ho hoo, vai uskallat sinä rikkoa tätä rajaa ? no, se olikin elämäsi viimeinen teko " naaras rähähti ja alkoi lähestyä kaksikkoa, katse pistävästi 'vihollisessa'. Viilto murisi uhkaavalla äänellä ja sen kellertävät silmät oikein leiskuivat inhoa ja vihaa. Toisella oli näemmä rohkeutta, mutta se oli tuhlannut sen väärään asiaan. Koska sen rohkeus katoaisi sen hengen mukana.

// Vähä lyhyttä ^^"

Surma siis lähti ensimmäisenä kohti, kun kyseinen narttu oli päässyt parin suden päähän. Lähti Hiekka kuin rusakko makuultaan hampaat irvessä tuota kohti, jo valmiiksi rähisten ja korviaan luimussa pitäen todella, todella vihaisena. Viiltoon Hiekka ei viellä pistänyt merkitystä, sillä tuo oli pidemmän matkan päässä.

Hiekka tiesi, että se jäisi alakynteen jos Viilto liittyisi mukaan rähinään. Joten nyt se pisti kaiken peliin, saadakseen edes jos jonkimmoista ruhjetta edes Surmalle. Hiekka yritti saada hampaansa iskettyä sinne minne ne saisi, näin ensisijaan se yritti tarrata Surman olkapäästä tai korvasta.

Ja mikäli Viilto oli jo tuossa vaiheessa liittynyt rähinään, yritti Hiekka näykkästä tuotakin narttua välillä. Mutta pahempana uhkana se piti Surmaa.

Kun vieras hyökkäsi, Surma oli samalla hetkellä kiihdyttänyt vauhtiaan juoksuksi. Surma keskittyisi täysin idioottiin, eikä huomioinut Viiltoa mitenkään. Se oli liian vihainen ja tohkeissaan siihen... "Nyt saat maksaa virheistäsi..." Narttu murisi. Yhtäkkiä toisen hampaat väläthtivät jossain lähellä ja vaistomaisesti Surma yritti väistää. Valitettavasti suuri koko ei aina ollut hyödyksi ja ruho liikkui hitusen liian hitaasti ja hampaat saivat pienen nirhauman aikaan etumukseen. Tämä sai Surman näkemään punaista ja se päästi sotahuudon kaltaisen karjaisun ja hyökkäsi. Se "tähtäsi" kaikkeen mikä vähäänkään haisi tai näytti sudelle.

// Anteeksi, olin ihan unohtanut tämän pelin >/////< //

Viilto hyökkäili sinne tänne, saavuttaakseen Hiekan paniikkiin. Silloin olisi helppoa tappaa toinen, tai ainakin saada sille pahat ruhjeet. Mustaturkki murisi ja louskutteli leukojaan ja yritti saada Hiekkaan katsekontaksin jolloin toista pelottaisi enemmän. Paniikkinen susi olisi mukava raadella kuoliaaksi.

// Ja lyhyttä ._." //

// herättelisin tätä peliä tässä pikkuhiljaa ;) //

Hiekka oli kuin adrenaliiniruiskeissa, eikä pystynyt saavuttamaan Viillon suunnittelemaa paniikkitilannetta.
Kömpelö uros kumminkin taistelun lomassa onnistui lyömään takasensa jomman kumman suden etuseen ja siitä lentämään rähmälleen, ei kumminkaan jääty siihen makaamaan odottamaan kuolemaa vaan pyrittiin nousemaan mahdollisimman nopeaa ja seuraavaksi kohteenaan Viillon etunen, se olisi helpointa napata suuhunsa. Meksikonsusi liikahteli nopsajalkaa jotta ei joutuisi Surman suoralle tulilinjalle, tosin, selväähän se oli että Surma pääsi niskan päälle sillä välin kun Hiekka keskittyi Viiltoon.

// I'm alive! :D //

//Jee... Hienoa! :DD//

Surma olisi voinut nauraa voitonriemuisesti, jos se olisi kerennyt kaikelta tuolta leukojen louskuttamiseltaan. Vihollisen ajattelu näköjään heikkeni voimien myötä, kun se tuollalailla lähti hyökkäämään. Eikö toinen tajunnut, että heitä oli kaksi vastaan yksi? Tai sitten toinen aliarvioi kaksikon pahasti. Kun Hiekka kääntyi Viillon suuntaan, Surma näki todellisen tilaisuutensa koittaneen. Se yritti iskeä toisen kylkeen. Jos valkoturkki saisi otteen, se riepottelisi vierasta kaikella kaula- ja niskalihasvoimalla mitä se ikinä löysi. Hyödyntäisi massiivista rakennettaan parhaansa mukaan, vetäen toista painonsa mukana. Murisi jokaisen riepottelun mukana. Tekisi kaikkensa, että ote myös piti.

Jos taas narttu ei saisi ensimmäisellä kerralla otetta, se yrittäisi sinnikkäästi uudelleen. Idiootti tunkeilija kun oli naama väärään suuntaa, mistä Surma ei pistänyt tietenkään pahakseen. Tämä juttu nopeutuisi huomattavasti.