Kuumaa aurinkoa, viileää vettä (päättynyt)

Elettiin kesäkuun loppua, eikä auringon polttava paahde ollut hellittänyt. Kuura oli läkähtymäisillään paksun turkkinsa kanssa, eikä tuo ollut ihmekään, olihan uroksen verilinja sukupolvien ajan sopeutunut elämään kylmässä tundramaastossa ja tämä oli vallan toista. Mutta kuumuus ei voinut kestää loputtomiin, susi järkeili, eikä se ollut vielä saanut selville sitäkään olisiko tästä laaksosta soveliaaksi elinalueeksi.

Kuumuus oli kuitenkin liikaa juuri tällä hetkellä, ja siksi hukka suuntasi kulkunsa eteläisen aarnimetsän liepeillä kuohuavalle joelle. Kenties vesi viilentäisi oloa hieman. Kenties vesi viilentäisi oloa hieman enemmänkin! Kuura ei ollut mitenkään huono uimari, ja kenties pulahdus jokeen tekisi hyvää, kunhan piti varansa eikä pudonnut koskeen. Asiaa sieti harkita. Uros istahti joenpenkalle ja tuijotti kuohuavaa vettä.

#susu98 kera Metkun tänne.#

//täältä tullaan//

Metku oli Kuuran tavoin tullut metsän siimeksestä etsimään jotain paikkaa missä saattoi viilentää itseään, narttu pysähtyi kuitenkin nopeasti haistaessaan vieraan suden. Tuuli sattui olemaan Metkun puolella ja se lähestyi hiljaa vierasta sutta, sitä hieman hermostutti vaikka se olikin laumassa mihin voisi turvautua tarpeen tullen. Harmaa valkea turkkinen narttu pysähtyi viitisen metrin päähän vieraasta, oli tuo sitten havainnut narttua tai ei.
"hei kuka olet?" Metku esitti kysymyksensä uteliaasti ja ystävällisesti, sen pää oli hieman kallellaan ja se katseli tuon suden jokaista yksityis kohtaa sinisillä silmillään. Metku oli varuillaan vieraan suden läsnä ollessa, ainakin kunne tietäisi olisiko tuo ystävä vai vihollinen.

Kuura ei ollut havainnut lähestyvää sutta, joten tämän äkillinen tervehdys sai uroksen kavahtamaan. Valkea ponnahti jaloilleen, käännähti ympäri nähdäkseen tulijan mutta käänsi nopeasti katseensa sivuun haistaessaan tästä hajun, joka viittasi laumaan. Narttu haisi useammalta kuin yhdeltä sudelta. Itse haju viittasi sangen lähelle tätä paikkaa. Kuura oli ilmeisesti ohittanut kyseisen lauman reviirin joelle tullessaan.

"Olen Kuura", uros vastasi ja painoi korvansa niskaan osoittaen, ettei ollut uhka. Toisaalta susi oli varma siitä, että oli ohittanut kyseisen lauman reviirin eikä suinkaan ollut vahingossa erehtynyt toisten alueelle; tämä tieto toi urokselle hieman itsevarmuutta. Se oli kuitenkin varuillaan. Laumoista ei voinut koskaan olla täysin varma.

Metku kasoi toista arvioiden, toinen kyllä käyttäytyi alistuvasti mutta aina piti olla varuillaan. Harmaa valkea narttu heilautti häntäänsä rauhan merkiksi ja kävi istumaan, sitten se puhui taas "minä olen Metku" Narttu poimi ilmasta Kuuran hajuhiukkasia ja painoi ne mieleensä, samoin kuin nimen.
Narttu jännitti vielä lihaksensa hetkeksi, vaikka tunsi ettei tuosta sudesta olisi hyökkäämään juuri nyt. Metku oli kuitenkin itse varmenpi kuin ennen ja se tunsi olevansa tilanteen herra kun sen tukena olisi laumasta ainakin joku, jos tarve vaatisi. Narttu uskoi kuitenkin ettei sen tarvitsisi kutsua ketään, koska eihän Kuura ollut uhannut sitä tai laumaa.
"et taida olla laumassa?" Metku kysyi ystävällisesti, se ei pitänyt hiljaisuudesta juurikaan.

Metku siis. Kuura katseli narttua sivusilmällä mutta arvioivasti, ja päätteli sitten, että tämä ei ollut käymässä hänen kimppuunsa. Ilmeisesti uros ei siis ollut syyllistynyt pahaan reviirivikkomukseen. Se itse oli tosin ollutkin varma siitä, että ei ollut moiseen asiaan vikapää, mutta eihän toisten näkökannoista voinut koskaan olla varma. Valkea perääntyi varmuuden vuoksi askeleen verran ja istuutui sitten kalliolle, jolle koski pärski vettä niin että sitä roiskui uroksenkin turkkiin. Se tuntui mukavalta!

"En kuulu", uros vahvisti nartun hyväntahtoiselta vaikuttavassa kysymyksessä esitetyn oletuksen. Lauma siltä tosiaankin vielä puuttui, mutta valkea ei ollut varma vielä edes siitä oliko aikeissa jäädä laaksoon. Toistaiseksi kyllä vaikutti hyvältä. "Tutkailen vasta vaihtoehtoja." Lause pääsi Kuuran suusta ennen kuin uros ehti ajatella, ettei moisten sanojen laukaiseminen välttämättä ollutkaan aivan järkevää. Mutta sanottu mikä sanottu.

Uroksen onneksi, Metku oli ystävällinen persoona ja ei ollut miettinytkään toisen kimppuun käymistä. Narttu katseli ympärilleen ja osoitti samalla luottavansa toiseen sen verran että kykeni irroittamaan katseensa Kuurasta. Metkua vain huvitti toisen käyttäytyminen, vaikka siihen olikin syynsä.
Harmaa turkki ei katsonut toista suotta silmiin, mutta katseli Kuuraa silti tarkkaavaisesti. "oletko jo ajatellut joitain tiettyjä laumoja tai minkä laista etsit?" Metku kysyi aidosti uteliaana, se kallisti päätään pentumaisesti ja katsoi Kuuraa kysyvästi sinisillä silmillään.
Narttu heilautti häntäänsä muutamaan otteeseen ja katsoi Kuuraa ystävällisesti.

Kuura raaputti korvallistaan miettien Metkun esittämää kysymystä. Tai ei itse kysymyksessä sinänsä ollut miettimistä, sillä tiesihän hän oikein hyvin vastauksen siihen. Miettimisen aihe oli siinä, miten hän muotoilisi vastauksensa. Vaikuttaisivatko hänen sanansa nartun suhtautumiseen? Kuka sen tiesi, ennen kuin kokeili.

"Etsin luonnollisestikin laumaa, joka vastaanottaisi uuden jäsenen. Muusta en osaa sanoa, en ole vielä perillä edes siitä, mitä laumoja laaksossa on."

Metkun suhtautumistapa asiaan rauhoitti Kuuraa. Kenties tästä nartusta saattaisi todella olla jotakin apua. Uros itse ei tosiaan ollut vielä ehtinyt tutustua laumoihin; se oli pääasiassa keskittynyt tutustumaan seutuun, joka ei ollut minkään lauman hallussa. Kenties Metku voisi kertoa jotakin laumastaan, jotakin sellaista josta olisi hyötyä tulevaisuuden kannalta.

Metku katsoi tyynesti toisen raaputtamista ja odotti vastausta häntä heiluen, kun vastaus tuli narttu oli yhä tyyni. Harmaa turkki kuitenkin mietti, voisiko se kysyä toiselta halukkuutta liittyä Aarnimetsän laumaan.
Metkulla kuitenkin oli järki päässä ja se kertoisi yleis asiat laumoista mitä laaksossa oli, tai ainakin sen mitä tiesi. "vai niin, no jos haluat minä voin kertoa sen mitä tiedän täällä laaksossa ja sen ulko puolella olevista laumoista. Mutta en tiedä hirveästi sillä en ole nähnyt ulko puolisia susia hetkeen, enkä ole kuullut muista." Metku kertoi ystävällisesti ja haukotteli raukeasti perään.Metku pähkäili ja muotoili jo seuraavaa kysymystä mielessään, odotellen vastausta.

#Anteeksi viipyminen, on vähän kiireitä.#

Kuura kallisti päätään ja katseli Metkua sivusilmällä. Toisen vastaus lupasi itse asiassa hyvää, mutta uros mietti vielä hetken mitä olisi parasta sanoa. Nartun lupaus kertoa laumoista kuulosti ensi alkuun hyvältä, mutta sitten kun tämä mainitsi ettei välttämättä ollutkaan asioista kovin tietoinen, valkea ei voinut mitään pienelle turhautumisen tunteelle. Vaikka olihan toki selvää, että laumassa oleva susi tunsi parhaiten oman laumansa, mutta olisi syytä kilpailijatkin tiedostaa.

"Jos kertoisit omastasi. Millainen lauma se on?"

//joo ei mitään, minullakin hieman kestää kun on kokeiden kanssa kiire :) //

Metku kuunteli toisen vastauksen ja mietti hetken, mutta pian se puhui tyynesti "no Aarnimetsän lauma on rauhaa rakastava ja alfa on mahatava alfa, tyyni ja ystävällinen. Lauman jäsenet ovat luotettavaa ja mukavaa porukkaa." Metku kertoi kaiken näköistä perus tietoa, mutta jättää lauman sisäiset asiat lauman sisäisiksi.

"Muuten ehdotan pysymään poissa Veren reviiriltä, siellä pääsee liian helposti hengestään" Metku varoitti ja jatkoi sitten "Veren reviiri siaitsee laakson sisällä joen länsi puolella, ehdotan pysymään kaukana sieltä ellet halua veristä ja riitaisaa alfaa joka on täynnä raivoa" Harmaa turkki kertoi kuitenkin asian niin kuin itse sen näki, jotkut sudet kunnioittivat tälläistä sutta ja jotkut inhosivat. Nartun häntä oli heilunut rauhallisesti koko ajan ja olemus oli rento ja ystävällinen.

Kuura kuunteli toisen puhetta ja painoi asiat tarkasti mieleensä vastaisuuden varalle. Sen olisi pakko selvittää laakson laumojen tilanne ennen kuin päättäisi mitä tekisi. Ellei sopivaa laumaa löytyisi, sen olisi lähdettävä muualle, mutta toistaiseksi kaikki vaikutti sangen lupaavalta. "Aarnimetsän lauma. Reviiri on ilmeisesti aarnimetsässä? Ottaako se ylipäätään jäseniä?" Uroksen kysymykset saattoivat kuulostaa typeriltä, mutta sen oli oltava varma kaikesta.

Kuvaus Veren laumasta kuulosti sangen huolestuttavalta, mutta uros oli melkeinpä varma, että toinen liioitteli. Oli tietysti mahdollista myös että tämä ei liioitellut, mutta asiaa ei voinut päättää ellei ottanut siitä selvää. Tämä puoli oli tosin ilmeisestikin syytä selvittää mahdollisimman varovaisesti, mikäli kuvauksesta oli puoletkaan totta.

Metku kuunteli Kuuran kysymykset ja mietti hetken miten muotoilisi vastauksensa "Kyllä aarnimetsässä hyvinkin ja kyllä sinne jäseniä otetaan, mutta ei aivan jokaista. Jos ajattelit liittyä sinun pitää saada alfa kiinnostumaan siitä mitä toisit laumalle. Laumamme on jo jokseenkin suuri, muttei liian suuri. Laumaan kyllä pääsee, mutta kuten jo sanoin ei kuka tahansa." Metku kertoi asian niin kuin se oli, kuunneltuaan vastauksen narttu käänsi katseensa hetkeksi muualle mietiskellen. Tovin harmaa turkki oli mietiskellyt, sitten se käänsi taas katseensa urokseen ja heilautti häntäänsä.

Metku oli onnellinen Aarnimetsän laumassa ja olisi siellä varmaan koko elämänsä ellei sitä häädettäisi tai jotain muuta kävisi. Narttu katsoi sinisin ystävällisin silmin Kuuraa ja sen häntä heilui tyynesti.

Kuura kuunteli nartun sanoja ja nyökytteli mietteliäästi. Sutta ei niinkään huolettanut se, ettei jokainen yrittäjä pääsisi laumaan - sen pääasiallinen huolenaihe oli siinä, että sen kimppuun käytäisiin mikäli se edes rohkenisi yrittää. Uros painoi mieleensä jokaisen nartun lausuman yksityiskohdan siltä varalta, että niistä saattaisi vastaisuudessa olla hyötyä. Varmahan asiasta ei saattanut olla, sillä valkea ei ollut vielä päättänyt mihin laumaan yrittäisi. Itse asiassa se ei edes ollut varma siitä, kuinka monta laumaa laaksossa oli.

"Kuinka monta laumaa täällä itse asiassa on?" susi huomasi yllättäen kysyvänsä, ja hämmästyi itsekin. Se ei nimittäin ollut tajunnut lausuvansa sanojaan ääneen ennen kuin kuuli ne - uros oli uskonut vain ajatelleensa koko asian. Mutta sanottu mikä sanottu, eikä moinen kysymys varmastikaan ollut mitenkään uhkaava kenenkään kannalta.

Metku oli hetken ajatuksissaan kunnes Kuuran sanat palauttivat sen takaisin maan pinnalle, narttu ravisti nopeasti päätään ja mietti hetken. Pian Kuura sai kuitenkin vastauksensa "minun mielestä neljä, Rinnemetsän, Sysimetsän, Nuormetsän ja tämä Aarnimetsän. Muista en ole ainakaan kuullut." Metku kertoi niin kuin asiat olivat, vuorilla tosin oli yksi lauma lisää, mutta tästä narttu ei tiennyt vielä mittään. Metku heilutti häntäänsä edelleen, samalla sen katse tarkkaili toista ja koitti saada kaikki tuntomerkit toisesta.

//lyhyt//

"Rinnemetsä, Sysimetsä, Nuormetsä, Aarnimetsä", Kuura toisti toisen lausumat laumat hitaasti ja keskittyneesti painaakseen nimet mieleensä. Tämänkaltaiset tiedot olisivat tärkeitä, kun susi suunnittelisi tulevaisuuttaan. Vielä pitäisi tunnistaa kaikkien reviirit ja selvittää olisiko jokin näistä Se Oikea Lauma. Mutta eiköhän se tässä vielä selviäisi.

Uros ajatteli kiivaasti. Tässä hänellä oli yksi yhden lauman jäsen. Mikäli se aikoi päästä johonkin laumaan, sen olisi varmastikin syytä antaa itsestään laumojen jäsenille sellainen kuva, että moinen kannattaisi. Toisin sanoen olisi syytä kerätä positiivista mainetta itselleen. Näinpä Kuura päätti varmistaa, ettei ollut antanut itsestään turhan päällekäyvää vaikutelmaa. "En kai utele liikaa?" se tiedusteli.

Metku kuunteli kun toinen toisti kaikken laumojen nimet ja nyökkäsi toiselle. Metku painautui hetkeksi mietteihinsä ja jäi tuijottamaan toisen koipia.

Kun toinen alkoi taas puhua se heräsi nopeasti ajatuksistaan ja vastasi ystävällisesti "et toki" narttu naurahti hieman sanojensa perään. Metkun suupieliin levisi pieni hymyn tapainen, sen häntä heilui iloisesti. Pian se kuitenkin muisti että sen pitäisi lähteä takaisin reviirille ja se sanoi vain "minun täytyy pian mennä"

//äh lyhyttä pukkaa :( ///

Kuura mietti hetken toisen eleitä, vastasi sitten hännänheilautukseen toisella samanmoisella. Oli kai aivan luonnollista, että laumaan kuuluva susi ei viitsinyt kuhkia joenrannassa laumattoman seurassa, joten poistumisilmoitukseen ei ollut syytä reagoida mitenkään sen kummemmin. Uros oli saanut tietää haluamansa, ja se riitti hänelle; miksipä narttua olisi sen paremmin pitänytkään yrittää lähimailla pidätellä.

Valkea kääntyi hieman ja kumartui juomaan joesta. Aivan täysin selkäänsä uros ei toiselle kääntänyt, tai ei ainakaan jättänyt tätä täysin havainnoimatta, sillä korvat liikkuivat tarkkaillen ääniä, mutta joka tapauksessa susi osoitti, ettei aikonut vaivata narttua enempää, mikäli tämä aikoi tosiaankin mennä.

Metku katsoi hetken vielä toista ja toisen aloittaessa juomisen, narttu mietti pitäisikö sen mennä. Toisaalta Metku olisi halunnut tutustua paremmin toiseen, mutta lauma odotti sitä vaikkei korkeassa asemassa ollutkaan.

Hetken narttu siinä vielä oli, mutta laski sitten takamuksensa "tosin, mitä minä siellä tekisin? kaipa voin hetkeksi jäädä" narttu sanoi tyynesti, se katsoi toista hetken. Metku asteli toista kohti häntäänsä heilautellen, se halusi testata toista hieman. Metku asteli aivan toisen viereen, mikäli tämä antoi ja hypääisi toisen päälle ja koittaisi kaataa Kuuran. Narttu kuitenkin heilautteli häntäänsä rauhallisuuden merkiksi ja murahteli leikkäsisti

Kuura valpastui huomatessaan toisen lähestyvän, ja kohotti kuononsa joesta karvat vettä tiputellen. Se helpotti kuumuutta hetkeksi, mikä oli hyvä, koska nartun lähestyminen vaikutti huolestuttavalta. Uros astui puoli askelta joen suuntaan, mikä tosin tarkoitti sitä, että se seisoi pian joessa, mutta ranta oli onneksi tässä kohtaa loiva. Sitten susi huomasi, että toisen eleet eivät olleet niinkään uhkaavat kuin leikkisät.

Saattoihan sitä kokeilla, katsoa mitä toisella oli mielessään. Uros rauhoittui hieman ja kyyristyi kääntyen kuono Metkua kohti, mutta suden olemus oli pirteä ja häntä heilahteli hiljakseen. Kuura ei ollut leikkinyt aikoihin, ja pieni huvitus voisi piristää mieltä.

Metku loikkasi Kuuraa kohti leikkisästi haukahtaen ja yrittäisi kaataa toisen kumoon, vaikka tuskin onnistuisi kevyen rakensteensa takia. Jos narttu onnistuisi se loikkaisi pois päin toisesta ja härnäisi toista takaa ajoon haukahtaen leikkisästi. Jos taas narttu ei onnistuisi jäisi tämä nakertamaan toisen korvia satuttamatta toista.

Narttu oli kaivannut leikki seuraa jo pitkään, muttei ollut löytänyt. Metkua ei yhtään haitannut se että saattasi saada vihoja niskaansa leikittyään laumattoman kanssa, mutta narttu voisi sanoa olleensa kahnauksessa laumattoman kanssa.

Koska leikillä on tapana kääntää rooliasetelmat päälaelleen, uroksen vankka olemus lysähti kasaan nartun kevyen massan iskeytyessä sitä vasten, toisin kuin järkisyin olisi voinut olettaa. Ensinnäkin se kuului leikin luonteeseen, toiseksi Metku oli selvästikin vasta penikka, ja nuorisolle oli oltava mieliksi. Näin uros pääteli siitäkin huolimatta, että kyseessä ei ollut hänen laumansa nuoriso. Mistäs sen tiesi?

Uros yleensä suosi takaa-ajoleikkiä silloin harvoin kun ylipäänsä omaehtoisesti leikki, mutta koska ilma oli perin kuuma, kävisi tarkoitukseen varmasti kevyt painiottelukin, Kuura tuumi. Kun Metku sitten loikkasikin sivuun tarkoituksenaan selvästikin juuri sama takaa-ajo, uroksen korvat singahtivat oitis yläasentoon ja katse tarkentui, kun Kuura jäi tarkoituksellisen hitaasti kompuroimaan jaloilleen.

#Älä turhan huonoa mainetta Kuuralle kerää, hän on aikeissa liittyä Aarnimetsän laumaan.#

//en toki, en ilkeäkään ole :) Metku vain vähän testaa toisen hermoja //

Metku katsoi toista haukahtaen iloisesti ja lähti juoksuun Kuuran noustessa ylös. Nuorukainen oli innoissaan ja juosi niin lujaa kuin käpälistään pääsi. Narttu ei ollut kuitenkaan laumansa nuorin sillä siellä oli pentuja Kaisla ja Kaneli, Metku kuitenkin antoi nuoren vaikutelman ja sitä se olikin. Metku luimisti korvansa ja meni kyyrympään juostakseen nopeammin. Se vilkaisi taakseen katsoakseen, pysyikö Kuura sen perässä jatkaen juoksuaan samalla.

Hetken juostuaan Metku pysähtyi ja kellahti maahan kyljelleen huohottaen pienesti katsoen missä Kuura oli. Missä tämä olikaan Metku tarkkaili tätä ja katseli oliko toinen kuinka väsynyt tai mitä tämä teki.

//vähän lyhyt//

Metku pinkaisikin laukkaan yllättävän lujaa, mikä sai Kuuran kiirehtimään nousemistaan. Uros kiihdytti nopeasti vauhtiin, mutta huomasi saavansa pinkoa parasta saalistuslaukkaansa saamatta silti toista kiinni, mikä soti pelin sääntöjä vastaan ja oli kaiken lisäksi tuskastuttavaa tällä säällä. Vauhtia oli pakko hidastaa, mutta susi pyrki tekemään sen niin, ettei sentään kadottanut toista näkyvistään. Avoimella joenrannalla se ei ollut niinkään vaikeaa.

Kuura jolkotti kita ammollaan ja kieli suupielestä roikkuen, kun Metku lopulta pysähtyi. Uros hidasti vauhtiaan vielä piirun verran ja lähestyi kaartaen, jotta ei olisi tavoittanut toista liian pian tämän pysähdyttyä. Parin metrin päähän päästyään uros pysähtyi juoksuvauhdistaan ja heitti jarrutuksensa päätteeksi tyylipuhtaan kuperkeikan, jonka seurauksena mätkähti mahalleen maahan.

"Turhan kuuma ilma", uros läähätti.

Metku katseli toista huvittuneesti ja läähättäen rauhallisesti, narttu odotti että Kuura pääsi sen luokse. Narttu heilutteli häntäänsä ja kuunteli toista hiljaa. "totta, mutta sinä olet hyvä juoksemaan" Narttu vastasi toiselle susimaisesti hymyillen. Se oli onnellinen saatuaan juosta taas hetken sydämmensä kyllyydestä ja sitten kellahtaa juttelemaan toiselle sudelle.

Metku nousi hetken paikallaan maattuaan ylös ja puristeli turkkiaan jotta se viilenisi nopeammin. Pieni viileä tuulen vire pyyhkäisi susien ohitse ja viilensi kaksikkoa hieman, mutta ilma oli silti liian kuuma. Metkun teki mieli lähteä kahlaamaan johonkin matalaan paikkaan ja tuntea raikas vesi turkissaan. Narttu kuitenkin jäi vielä seisomaan paikalleen katsellen ympärilleen.

Kuura retkotti läähättäen mahallaan maassa ja yritti saada hengityksensä kulkemaan. Toinen oli ilmeisesti täysin tyytyväinen tähänkin lyhyeen leikkituokioon, eikä uros olisi tosiaankaan jaksanut nyt juosta sen enempää, joten oli sangen hyvä ettei narttu sitä kaivannutkaan. Ainakaan, jos tämä olisi tahtonut seuraavaksi lähteä ajamaan urosta itseään takaa, sillä juoksuvauhdista päätellen Metku saisi sen hetkessä kiinni, ellei tajuaisi hidastaa.

"Hyvä juoksemaan...? No, mitä nyt turhan hidas." Kuura hymähti itsekseen niin kuin susi nyt vain hymähti, ja mietti mitä toinen oli oikeastaan tarkoittanut. Toki uros jaksaisi juosta tuntikaupalla, ellei vain olisi näin tukala ilma, mutta ei sillä liikoja nopeutta vauhdissaan ollut. Toki näinkin pärjäsi, mikä oli todistettavissa jo sillä, että susi oli selvinnyt tänne asti.