Kuumaa aurinkoa, viileää vettä (päättynyt)

Metku kuunteli toisen sanat loppuun ja heilutteli häntäänsä. Nartun oli kuitenkin kuuma ja se halusi lähteä vilvoittelemaan jokeen.
"Mennäänkö vilvoittelemaan jokeen, johonkin matalaan kohtaan? Minä tiedän erään hyvän paikan" Metkun ääni oli ystävällinen ja rauhallinen, se kysyi toista mukaan sillä seura oli aina mukavaa.

Narttu lähti liikkeelle pian rauhallisesti jolkottaen, joko Kuura seuraisi tai sitten jäisi paikalleen. Hetken joen rantaa seurattuaan pohjoiseen suuntaan, Metku löysi etsimänsä ja kahlasi matalaan joen rantaan ja kävi makaamaan siihen huokaisten syvään.

"Mikäpä siinä", Kuura totesi toisen ehdotettua jokeen pulahtamista. Uros piti vedestä, ainakin niin kauan kuin se oli sulaa. Tai ainakin niin kauan, kuin siinä ei ollut jäätä, vaikka paikoitellen olisi sulaa ollutkin. Toki jäiseenkin veteen saattoi pulahtaa, mutta miellyttävää se ei ollut. Susi oli itse asiassa varsin hyvä uimari.

Metku lähti edellä ja Kuura seurasi perässä. Uros ei ollut ehtinyt vielä tutkailla joenvartta niin paljoa, että olisi osannut arvata minne toinen oli menossa, mutta päätti kuitenkin että kun aikaa olisi paremmin, se ottaisi selvää joka ikisestä joen mutkasta ja ylityspaikasta. Laakso oli pakko tuntea, jos sinne tahtoi jäädä. Narttu asettui jokeen makaamaan, ja uros asteli loiskutellen hieman sivummalle kumartaen uudestaan kuononsa veteen juodakseen tuota viilennystä.

Metku katseli toisen puuhia ja itse rentoutui joen viilentävässä vedessä. Metku itsekkin otti muutaman kulauksen viileää vettä kurkkuunsa, se tuntui hyvältä ja sai mielen virkistymään. "no minkä laista laumaa haluat? Minkä laakson lauman valitsisit jos olisi pakko?" Narttu esitti yllättäen kysymyksen ja katsoi toista päätään hieman kallellaan.

Narttu nousi ylös vedestä läpimärän turkkinsa kanssa ja puristeli sen, koittaen samalla hieman roiskaista toista leikkisästi. Nartusta oli joskus hauska kokeilla vanhempien susien hermoja, vaikkei se tiesi ettei se enään kauaa voisi tehdä sitä ellei haluaisi saada häätöä laumastaan. Metku ei kuitenkaan tarkoittanut pahaa ja tappelun tullessa olisi varmasti alfansa puolella, sekä tahtoisi suojata laumaa loppuun.

#Kuura ei tässä pelin ajassa vielä itse tiedä olevansa liittymässä Aarnimetsän laumaan. Se selviää sille vasta syksymmällä. ;)#

Kuura kohotti päänsä joesta veden tippuessa suurina pisaroina sen kuonosta ja mietti Metkun kysymystä. Minkä lauman tosiaan? Eihän se vielä edes tiennyt laumoista juuri mitään. Todennäköisesti se tekisi loppujen lopuksi ratkaisun vaistonsa varassa asiaa sen kummemmin miettimättä. Se lauma, joka tuntui parhaalta, olisi oikea valinta.

"Haluan sellaisen lauman, joka ottaa minut vastaan, muusta en tiedä. En edes tiedä vielä, jäänkö koko laaksoon."

Kun märkä vesi roiskahti uroksen korviin se hätkähti ja ravisti päätään äkäisesti, katsahti sitten ympärilleen selvittääkseen mistä vesi oli yhtäkkiä lennähtänyt. Eihän pilvettömältä taivaalta ainakaan sataa voinut. Ratkaisu oli kuitenkin lopulta melko selvä. Metku, tietysti. Uros huokaisi itsekseen ja rojahti vatsalleen jokeen. Väliäkö pienestä kastumisesta, kun kerran oli näin kuuma, mutta uuteen leikkiin Kuura ei tarttuisi.

Metku katsoi Kuuraa huvituneesti onnistuessaan roiskimaan toista, se hymähti iloisesti vaipuen omiin maailmoihinsa. Harmaa turkkinen narttu muisteli aikaa jolloin se itse oli vielä saman kysymyksen äärellä kuin Kuura nyt. Metku oli iloinen siitä että saattoi nyt olla jo onnellisesti lauman suojissa, narttu ei kestäisi enään yhtään talvea ilman suojaa ja turvaa.

Hetken Metku oli omissa maailmoissan kunnes palasi takaisin maanpäälle, se katsoi edelleen Kuuraa tyhjällä katseellaan. Harmaa turkki käänsi taas katseensa maisemaan joka oli kauniisti virtaava joki. Metku katseli jokea ja se ei voinut olla heulauttelemasta häntäänsä ilosta.

//äh lyhyt ei inspaa :( //

Kuura makasi hetken joessa ja erehtyi sitten ajatuksissaan laskemaan päänsä etujalkojen päälle. Tästä oli tietysti seurauksena se, että uroksen kuono tuli täyteen vettä, mikä puolestaan johti siihen, että uros loikkasi jaloilleen pärskien hurjasti. Oli tämäkin nyt, tunkea päänsä veden alle. Kuura soimasi itseään moisesta älyttömyydestä, sillä älyttömyyttä se oli, ei mitään muuta.

Uros katsahti sitten kohti Metkua, joka huiski hännällään, ja tunsi itsensä niin uupuneeksi tässä kuumuudessa ettei jaksanut omaa häntäänsä liikauttaakaan, saati sitten mitään muuta, vaikka turkki valuikin vettä ja aurinko porotti. Joki viilensi kuitenkin mukavasti. "Kuinka te oikein selviätte tässä kuumuudessa?" susi halusi tietää, ei pelkästään Metkun vaan koko sen lauman puolesta. "Ei kai täällä joka kesä ole näin tukahduttavaa?"

#Pitäisikö lopetella?#

Kuuran aloittaessa puhumisen narttu vastasi toiselle rauhallisesti "No me olemme metsän varjoissa suojassa täydeltä paahteelta ja minä en tiedä onko täällä näin kuuma joka kesä, sillä tämä on minun ensimmäinen kesäni täällä" Metku hymyili pienesti toiselle ja katsoi sitten takaisin Aarnimetsän suuntaan.
"minun täytynee mennä, mutta nähdään joskus taas" Metku sanoi ja lähti jolkottelemaan rauhallisesti Aarnimetsän suuntaan, narttu kuitenkin kääntyi katsomaan hetkeksi vielä toista. Sitten se jatkoi matkaansa ja katosi näkyvistä.

//no lopettetaan tähän, kiitos kivasta pelistä :) ///

Kuura mätkähti uudelleen makaamaan veteen ja harkitsi vakavasti, että jäisi jokeen koko päiväksi. Toisaalta silloin oli vaarana törmätä karhuun, joten ajatus jäi harkinnan asteelle. Oli parempi kärsiä kuumuudesta kuin joutua raadelluksi, sen toki jokainen susi käsitti - tai ainakin melkein jokainen. Pennuista ei tässä yhteydessä kannattanut puhua, nehän puuhasivat muutenkin kaikkea järjetöntä mikä ei pälkähtäisi aikuisen päähänkään.

"Ahaa", uros totesi Metkun vastaukseen laumansa selviytymiskeinoista. Mielessä kummitteli Veden lausuma aavistus metsäpalosta ja sen mahdollisista vaikutuksista sankkaan metsään, mutta tuo ajatus hävisi hetken kummiteltuaan. Jostain syystä Kuura tunsi olonsa niin miellyttävän raukeaksi veden kohistessa valkeassa turkissa, että se ei keksinyt mitään muuta sanottavaa, heilautti vain laiskasti häntäänsä matkoihinsa lähtevälle Metkulle. "Nähdään jos tavataan."

Aikansa loikoiltuaan susi kohottautui jalkeille, ravisteli tarmokkaasti itseään ja suuntasi varjoisampaan metsään.

#Kiitos itsellesi.#