Ensilumi. (C.Fox ja Naali.)

// Oh, odotan innolla tämän pelin kulkua. Anteeksi myöhäinen aloitus, on ollu kiireitä D: //

Oli melkoisen pimeä ilta jo, tuuli ujelsi metsässä ja kuun varjossa liikkui tumma hahmo. Jättäen jälkeensä suuret tassun painaleet, jotka pian hävisivät lumipyryyn.

Ensilumi, niin ihanaa kun se voikin olla. Silti Kuolema ei nauttinut siitä täysin siemauksin.
Kuolema tosin oli saanut melkoisen muodonmuutoksen, sen turkinväri oli vaihtunut karvanvaihdon myötä mustasta haalean harmaan, valkean ja tummanharmaan sekoitukseen.

Lunta tuli melkoisen paljon, ja kauniit, melko suurehkotkin lumihiutaleet tipahtelivat ja tanssahtelivat tiiviisti tummaturkin päälle.
Kuolema askelsi raskaasti syvällä aarnimetsässä, jokea ei ollut lähelläkään. Maisema oli vaihtanut väriä valkoiseksi ja askeleiden alla narisi hassusti. Narttu askelsi raskaasti ja riiputti päätään, se piti suurehkot ja pehmeäkärkiset korvansa luimussa.

Viimein tummaturkki asettui makuulteen massiivisen kuusen alle, huokaisten syvään ja katsellen maisemaan. Josta juuri tuli.
Narttu oli etsinyt Naalia, ja nyt luovutti. Kuolema oli jo melkein sinut sen asian kanssa että valkeaturkki, se susi joka sai Kuoleman ajattelemaan toisin, olisi kuollut.
Turta ummisti kellertäviä silmiään, sillä oli haikea olo. Ilkeys ja agressiivisuus oli hävinnyt paksuturkista, se tunsi itsensä jopa heikoksi - haavoittuvaiseksi.

// Eipä mitään ^^ //

Samaan aikaan lumihiutaleiden sadellessa käyskenteli aivan lähellä susiuros. Valkoturkki maastoutuisi hyvin valkean lumeen, jos sirta määrää sitä edes tulisi. Naali nuuhki maata innoissaan, tulipalot olivat loppuneet, ainakin sen mielestä, koska sää oli kylmennyt ja lunta satanut.

Uros huomasi pian puun juurella makaavan harmaan suden. Hetken jälkiä nuuhkittuaan se tunnisti hukan Kuolemaksi. Häntä heiluen alkoi naali lähestyä naarasta. Melkoisen muodonmuutoksen toinn oli saanut osakseen. Harmaa turkki ja tuo katse... Se ei enään ollut samallainen pahansuova ja agressiivinen kuin yleensä. Mitä lieneekin tapahtunut ?

Naali jolkotti naaraan luokse ja pukkasi tätä kevyesti kylkeen. " Terve ! " sanoi susi hukkanen reippaalla äänellä ja sen valkea häntä heilahteli innosta. Oli onni löytää Kuolema uudelleen, pitkästä aikaa.

Kuolema laski päätänsä etustensa keskelle, urahtaen pienesti jotain.
Narttu vilkaisi viellä viimeisen kerran maisemaa ennen kuin painoi karvalliset silmäluomensa kiinni. Tummaturkki oli täydessä levossa, sen karvanvaihto oli alkanut myöhään ja nartussa oli myös rusehtaviakin paikkoja.
' Väsyttää... ' kuului nartun pääkopassa pieni kuiskaus, harmaaturkin antautuessa nukkumatin unihiekan voimalle ja vaipuen täydelliseen lepoon.

Sitten kylkeä tuuppasi jokin, se sai nartun kavahtamaan hereille ja rähähtämään varsin lujaa samalla kuin paksuturkki hyppäsi jaloilleen unihiekkaa silmänkulmissaan ja korvat luimussa. Narttu oli ehtinyt jopa saamaan ylähuulensakin vedettyä valkeiden hampaiden päältä, ja nyt kaikessa kauneudessaan - no, ehkä tässä tilanteessa se ei ollut kaunista - irvisteli Naalille.
'' Perkele soikoon! '' Narttu kirosi, pudisti päätään ja katseli melkoisen hämillään urosta. Totta, se oli naali.
Irvistely oli loppunut ja jopa lyhyenläntä häntä heilahti pari kertaa. '' Naali... ''

Naali pomppari ketterästi hiukkasen taaksepäin kuin neitokainen ärähti tälle. Silti naali tunki kirsunsa taas lähelle Kuoleman naamataulua ja virnisti hyväntuulisesti. Nyt sillä oli pirteä olo ja se oli kuin mikäkin energiapommi. Valkoturkki heilautteli häntäänsä tyytyväisen näköisenä. " Pitkästä aikaa " herra tokaisi ja katsoi naarasta ystävällisellä katseella ja sen silmissä heijastui innokkuus ja uteliaisuus kuin pennulla.


Naali istahti maahan ja jäi katselemaan Kuoleman liikkeitä odottaen samalla.

(( Taa lyhyttä >//////< ja sekavaa ))

'' Saamarin kiilusilmä, säikytellä noin nukkuvia! '' Naalille suotiin torjuva ja äkäinen hampaiden näyttö. Vaikka Kuolema oli varsin iloinen ja onnellinen toisen saapumisesta, mutta tummaturkki luuli että jos näyttäisi että välittää. Toinen saattaisi luulla nartun täysin pehmittyneen. Kyllä se rakkaus teki ihmeitä, ainakin Turtalle.

'' Niin, pitkästä aikaa. Missä oot luuhannu? '' Kuolema lopetti viimein ärhentelynsä ja istuutui lepposammin alas. Suupielillä kävi kierohko hymy nartun heilauttaessa pari kertaa tuuheaa häntäänsä vasten pehmoista lunta.

// Ei haittaa mtn! :) //

Naali luimisti hiukkasen korviaan toisen irvistykselle. Siitä oli tullut nöyrä Kuolemaa kohtaan, mutta muita susia kohtaan se oli edelleen viileä. Uros vain oli oppinut alistumaan neitokaiselle. Valkoturkki peruutti hitaasti, muutaman askeleen taaksepäin, valkoisella lumella. " sinunlaisesi, ei varmastikkaan pitäisi säikähtää vähästä " herra sanoi nokkelasti ja virnisti. Se tahallaan hiukkasen ärsytti Kuolemaa. Leikillään toki.

Kun Kuolema heilautti häntäänsä, nousivat Naalinkin korvat taas pystyyn ja rohkeni hukkanen ottaa askelee taas eteenpäin. " Olen kierrellyt siellä täällä, ja tavannut uusia susia... " Naali selosti ja vaikeni sen jälkeen. Jos vaikka Kuolema haluaisi sanoa jotakin. Se oli tavannut Veden, neidon joka oli ollut kateissa hyvin pitkään. Ja tietysti sen toisen neitokaisen... Mikäköhän se nimi olikaan...? Kuura !

" Niin, minä tapasin useita susia, etenkin Kuura oli mielenkiintoinen tapaus... Mutta en siis tunne mitään sitä kohtaan ! " Valkoturkki huudahti lauseen päätteeksi ja luimisti taas koriviaan nöyrän näköiisenä.

Naali luimisti hiukkasen korviaan toisen irvistykselle. Siitä oli tullut nöyrä Kuolemaa kohtaan, mutta muita susia kohtaan se oli edelleen viileä. Uros vain oli oppinut alistumaan neitokaiselle. Valkoturkki peruutti hitaasti, muutaman askeleen taaksepäin, valkoisella lumella. " sinunlaisesi, ei varmastikkaan pitäisi säikähtää vähästä " herra sanoi nokkelasti ja virnisti. Se tahallaan hiukkasen ärsytti Kuolemaa. Leikillään toki.

Kun Kuolema heilautti häntäänsä, nousivat Naalinkin korvat taas pystyyn ja rohkeni hukkanen ottaa askelee taas eteenpäin. " Olen kierrellyt siellä täällä, ja tavannut uusia susia... " Naali selosti ja vaikeni sen jälkeen. Jos vaikka Kuolema haluaisi sanoa jotakin. Se oli tavannut Veden, neidon joka oli ollut kateissa hyvin pitkään. Ja tietysti sen toisen neitokaisen... Mikäköhän se nimi olikaan...? Kuu !

" Niin, minä tapasin useita susia, etenkin Kuu oli mielenkiintoinen tapaus... Mutta en siis tunne mitään sitä kohtaan ! " Valkoturkki huudahti lauseen päätteeksi ja luimisti taas koriviaan nöyrän näköiisenä.

// Hihi, postauksesi taisi tulla kaksi kertaa! :D //

Kuolema puuskahti hieman, Naali ärsytti näköjään tahallaan. Muttei Kuolema pistänyt siitä pahakseen, kannibalisminen narttu veti syvän hengenvedon ja pudisteli päätään aavistuksen huvittuneena.
'' Mutta juuri kun olin uskaltautunut rentoutumaan - ja melkein viellä nukahdinkin, niin väitätkö ettet itse olisi säikähtänyt? '' Tummaturkki mumahti toiselle.

'' Äh, itse olen luuhannut yksin ja käyskennellyt myös Veren rajoilla. Näyttää olevan melkoisen autiota Veren reviirin sisällä, Sotaa en ole nähnyt pitkään aikaan. Siskoani siis. '' Kuolema selosti. Niin, missä oli Sota? Nartulla oli jo ikävä siskoaan ja tämän samankaltaista luonnetta. Tummaturkki muisteli viimetapaamista. Turta oli vinoillut siskolleen jälleen, mutta tällä kertaa palaneesta turkista ja jotain kaljusta sudesta. Hyviä muistoja, hyviä muistoja.

Kookkaalla nartulla kapsahti korvat höröön uroksen lausuessa jotain mielenkiintoisesta nartusta, ai oli Naali kerinnyt pokaamaan jo toisen tytön? Oliko Kuolema muka liian... no, kyyninen? Mutta narttu henkäisi syvään sisimmässään.
Tummaturkki oli mielikseen huomannut Naalin nöyryyden. '' No ei se minua haittaisi, omapahan on elämäsi... '' Vastasi paksuturkki lyhyenläntästi. Niin, vaikka se haittaisikin Kuolemaa niin ei tämä voinut Naalia ohjata miten sattui. Olihan uroksella omakin elämä, varsinkin kun tämä ei ollut edes nartun puoliso.

Naali heilautti häntäänsä ja virnisti tyytyväisenä. Jaahas, samaa kuin viimeksikin. Karua kohtelua. No, olipas uros siihen tottunut. " Vai niin, vai niin " sanoi Naali hyväntuulisella äänellä ja nosteli tassujaan hiukkasen lumessa.

" vai haitaisiko ? " uros sanoi matalalla äänellä ja työnsi päänsä aivan Kuoleman pään vierelle. Kuono oli miltein naaraan kuonossa kiinni ja korvat hipoivat toisiaan. Virne leveili valkoturkin tummilla huulilla ja häntä viuhahteli puolelta toiselle.

Narttu katseli kaukaisuuteen, kaartoi sittemmin korviaan takaviistoon ja tuhahti. Sen päässä liikkui juuri nyt Liekki, oma ja pieni Liekki. Kuoleman olisi mentävä taas joku päivä käyskentelemään Veren rajamaille, josko Sota olisi rajavahdissa. Mutta narttu ei tiennyt ettei enään koskaan näkisi siskoaan.
'' Ei todellakaan, mistä niin päättelet? '' Tummaturkki siirsi katsettaan mulkoilevasti Naaliin. Valkoturkki epäili varmasti jo jotain mustasukkaisuudesta... '' Minä en niin pidä väliä hempeilystä ja tunteista, '' Kuolema tivasi perään.

Sitten kookas karvakasa siirsi taas katsettaan edespäin kaukaisuuteen, lumi laskeutui hienoksi harsoksi maanpäälle ja tassunjäljet hävisivät tiuhaan tahtiin.

Naali heilautti häntäänsä ja asetti kuononsa Kuoleman kuonon vierelle. " He he ! " hukka naurahti ja lipaisi toisen korvaa kevyesti. Sitten se pomppasi taaksepäin, mutta mätkähti lumihankeen vatsalleen. Sen tassut olivat luistaneet lumen alla olevaan jäähän ja sekös oli mukavaa. Hiukkasen nolostuneena, nousi valkeaturkki ylös hangesta ja ravisteli turkkiaan luesta. Ja lumi pöllysi.

Toisen lipaisulle suotiin tympääntynyt murahdus, Kuolema ei vaikuttanut enään niin iloiselta kuin alussa.

'' Nössö! '' Kuolema huudahti toisen kaatuessa ja räjähti sitten pieneen räkättämiseen. Narttu laski hieman päätään, tunki kirsunsa lumen alle ja rupesi pökkimään/heittelemään pienessä kaaressa lunta toisen päälle.
Häntäkin jopa heilahti pari kertaa.

Sittemmin narttu istahti ja mulkoili urosta.

Lunta tipahteli Naalin päälle kun Kuolema sitä heitteli. Sitten uros katsoi kun toinen tätä tuijotti. Hmmm.... " Vai nössö ! No kokeilaanpas ! " valkoturkki huudahti , heilautti häntäänsä ilmassa ja alkoi kaivaa takaperin lunta niin, että sitä roiskui ja pöllysi naarasta kohti. Sitten se loikkasi ketterästi hiukan lähemmäksi Kuolemaa ja näykkäisi tätä hiukan korvasta ja pomppas taas kauemmaksi. Naali ärsytti nyt leikillään naarasta tahallaan ja toivoi saavansa tämän liikkeelle kanssaan.

// Lyhyttä, anteeksiiih >.< //