Sade tihkutti pienesti laakson yllä. Sudet olivat laaksossa hakeutuneet suojaan sateelta, joka saattaisi yltyä. Ja niin se tekikin. Kylmä sade satoi rankasti ja suoraan maatakohti, ei tuulen häivääkään sitä taivuttamaan. Kylmässä sateessa asteli kurainen susi. Valkea oli sen turkki, mutta muta ja lika oli sen tuhrinut. Minulla ei ole syytä olla valkea... Kun sinä olet poissa" neitokainen. Kuunsirppi nimeltään, jota Sirpiksi kutsuttiin, ajatteli ja raapaisi maata turhautuneena. "Hylkäsit minut... Jätit minut yksin hädän hetkellä... Luulin sinut rohkeaksi, mutta osoittauduitkin muuksi.. " mutisi Sirppi ja lysähti maahan makaamaan.
Surkea ulvahdus pääsi neitokaisen kidasta. " Minä rakastin sinua ! Luulin... Luuli nettä sinä välitit minusta... Rakastan sinua aina... Toska " narttu ulvahti itkuisella äänellä. Ajatuskin Toskasta sai sen sydämen liikkeelle, mutta nyt tuo uros oli poissa. Enään ei neitokainen sitä näkisi. Mitä järkeä sillä enään oli elää ? Sitä se lähtisi seuraavaksi selvittämään.
Silti neitokaisemme jää tälläkertaa purkamaan suruaan siihen maahan. Mutta sen seikkailua traagisessa elämässä voi seurata tulevissa peleissä !
// End //
Pääsivu 
Latest images 
Haku 
Rekisteröidy 
Kirjaudu sisään 
Ma Marras 22, 2010 5:29 am