Varrella virran (päättynyt)

#Ajankohdaksi jos otamme hieman ennen metsäpaloa, mikäli moinen järjestely sopii. Blacky kera Liekin tänne.#

Ilma oli kuuma, eikä helpotusta näyttänyt tulevan päivienkään myötä. Tämän yksinkertaisen tosiasian todettuaan Kuura oli päättänyt lähteä seuraamaan jokivartta pohjoiseen päin, mikä luonnollisestikin johdatti suden kulkemaan laakson halki. Koska laumojen reviirit vaikuttivat olevan ryhmittyneet joen ympärille tämä tuntui myös parhaalta vaihtoehdolta tutustua laakson eri laumoihin. Ja siksi Kuura pääasiassa tätä matkaansa tekikin, se tahtoi tietää millaisia laumoja laaksossa oli tarjolla.

Tällä nimenomaisella hetkellä uros oli pysähtynyt laumattomien susien käyttämälle kohtaamispaikalle, jolla tosin tällä hetkellä ei ollut paljoakaan kohdattavaa. Susi puoliksi pelkäsi, puoliksi toivoi, että lähimmästä laumasta päättäisi joku tulla tarkistamaan kuka yritti uhmata reviiriä, sillä oikeastaan Kuura olisi tavannut laumalliset mieluummin hieman neutraalimmalla maaperällä. Näin ollen se ei aikonutkaan viipyä tässä paikassa kauaa, oikeastaan susi oli pysähtynyt vain juomaan ja katsomaan olisiko muita laumattomia tavattavissa. Ja koska ei ollut, uros suunnisti lähemmäs vettä saadakseen jotain viilentävää sisuksiinsa.

Valkean korvat liikahtelivat levottomasti, sillä kohtaamispaikka oli todellakin epämiellyttävän lähellä Rinnemetsän rajoja. Toisaalta mikäpä olisi parempi vaihtoehto tavata kyseisen lauman jäsen? Tunkea suoraan reviirille? Saattoi vain toivoa, että mikäli joku todella paikalle saapuisi, tämä ei olisi vihamielinen.

#Tönkkö aloitus, mutta menköön.#

((Anteeksi vielä viiivästys. Ja asioita selventääkseni: Liekin kutsumanimi on siis Sota. ;D))

Voimakasrakenteinen susinarttu kulki tapansa mukaan häälyvillä rajoilla. Sen arpinen keho värähteli kylmästä, ja susi oli pahantuulinen nälästä ja päivä päivältä kylmenevästä pakkasesta.
Sota pysähtyi välimatkan päähän Kuurasta. Tuo oli vähän turhan lähellä rajoja, vähän turhan kiinnostuneena. Mitä se halusi ?
Narttu paljasti purukalustonsa ja murisi matalasti Kuuralle, muttei tullut lähemmäs. "Onko sinulla hyväkin syy olla täällä, muukalainen ?" Sota kysyi ja napsautti ylä- ja alahammasrivistönsä vasten toisiaan. Se tuijotti vierasta silmät kipinöiden, luoden väkivallan uhan leijumaan tilanteen ylle.

#Nimiasia selvä, vuodenajasta näemmä hieman sekaannusta. Tarkoitukseni oli siis, että peli tapahtuisi kesällä hieman ennen metsäpaloa, mikäli sinulle sopii. Pakkasta siis tuskin on. ;) Ja Kuura on siis tässä pelissä vielä laumaton, näin muistutuksena mainittakoon - siellä suunnittelutopicissa tämän mainitsin, mutta en tiedä luitko.#

Kuura ehti kumartaa kuononsa veteen ennen kuin kuuli vihaisen murinan. Tuo ääni sai uroksen säikähtäneenä pyörähtämään ympäri niin, että pystyi näkemään tulijan, ja huomasi näkemänsä perusteella että toive rauhallisesta tapaamisesta oli ollut turha. Jollei paikalle saapunut susi ollut vihamielinen, niin ei sitten mikään. Kuura ei varsinaisesti pitänyt tämänkaltaisesta tilanteesta, mutta se ei uskaltanut pinkaista pakoonkaan, koska toinen saattaisi lähteä perään - ja saisi uroksen varmasti kiinni. Niinpä susi veti korvansa niskaan, sanoi koko kehollaan en ole uhka ja varmuuden vuoksi vielä perääntyi pari askelta, mikä tosin sai aikaan sen, että se päätyi seisomaan jokeen.

"Hyvä syy..." Kuura mutisi, sanoi sitten selkeämmällä äänellä: "Olen matkalla kohti pohjoista ja pysähdyin juomaan. Onko se riittävän hyvä syy?"

((Ai...juu... Anteeksi. :''D))

Sota vähän pettyi toisen osoittaessa alemmuuttaan. Se oli kaivannut jonkun aikaa Tulisilmän kaltaisia kohtaamisia - tilanne oli ollut nöyryyttävä, mutta Tuli oli saanut osakseen rajavahdin ihailun.
Kuuran vastauksen saattoi tulkita vinoiluksi, mutta sutena Sota ei katsellut rivien väliin vaan luki aionoastaan elekieltä.
"No juo sitten, kunhan et jää syömäänkin", kirjavaturkkinen murahti ja laski häntäänsä aavistuksen. Se tuli varautuneesti lähemmäs ja nuuhki Kuuran suuntaan, joka ei onnekseen tuoksunut miltään laumalta. "Taidat olla laumaton?" susi kysyi tai totesi, ja jatkoi: "Mitä teet yksinäsi pohjoisessa, kun talvikin on tulossa ?"
Pörröturkki nuolaisi huuliaan. Kuura ei uhannut sitä mitenkään, ja susi pakitteli kolmen metrin sijasta kahden päähän toisesta, eikä ollut enää kovin hyökkäävänoloinen. Sen turkki oli tasainen, mutta häntä pysyi kohollaan ja jokainen lihas jännittyneenä.

((Lyhyttä ja huonoa tulee. -_-' Mihin hävisi roolipelaustaitoni?))

Jos Sota ei sutena tulkinnutkaan vastausta rivien välistä, ei myöskään Kuura ollut sutena tarkoittanut sanojaan vinoileviksi vaan juurikin siksi mitä ne olivat. Se oli siis yksinkertaisesti pohtinut, oliko veden juominen riittävän hyvä syy olla paikalla. Valkean onneksi toinen ei kuvitellutkaan sanoista mitään turhia, sillä ilma oli liian kuuma tapella puhumattakaan siitä, että tappelusta seuraisi väistämättä vammoja jotka yksinäiselle olisivat epäilemättä kohtalokkaita.

"Eihän tässä edes ole mitään syötävää", Kuura totesi tarkkaillen toisen eleitä sivusilmällä. Se näki parhaimmaksi välttää suoraa katsekontaktia, mutta pitihän suden toki nähdä mitä vieras teki välttääkseen yhteenoton jos mahdollista. Kun toinen sitten pääsi haistelututkimuksensa päätökseen ja näytti hieman rauhoittuvan, Kuurakin uskalsi aavistuksen verran rentoutua. Se ei muuttanut asentoaan, mutta tunsi olonsa rauhallisemmaksi.

"Olen laumaton", susi vahvisti. "Kierrän laaksoa ja yritän selvittää millaisia laumoja täällä on, jotta tiedän mihin mahdollisesti yrittäisin liittyä." Uros näki parhaaksi selittää asiat juuri niin kuin ne olivat. Itse asiassa Kuura oli kaiken kaikkiaan hyvin rehellinen susi, vaikka sisimmät ajatuksensa salasikin.

Päinvastoin kuin Kuura, Sota tuijotteli toista empimättä ja vältti vain huolimattomasti katsekontaktia.
Vai tälläinen tapaus. "No omasta puolestani voin sanoa Rinnemetsän lauman olevan varmasti voimakkain lauma, joten meille huolitaan vain voimakkaita susia laumalaisiksi", Sota sanoi. Sitten sen silmissä leikitteli jotain sadistisen ja julmantapaista, ja näytti vähän kuin sen mustat suupielet olisivat vetäytyneet hymyyn. "Heikoille on sitten muuta käyttöä." Narttu naurahti. Se oli rentoutunut, sen ei tarvinnut pelätä yksinäistä Kuuraa.
Mutta Sota ei ollut ymmärtänyt, että jos sen lauma todella olisi niin vahva kuin se kuvitteli, suden ei olisi tarvinnut pelätä ketään. Kenenkään ei olisi tarvinnut. Lauma olisi suojana, lojaaliteetin, kiintymyksen ja ryhmätyön ohjaamana. Laumasudet eivät olleet koskaan yksin, eivät ainakaan muissa laumoissa.
Rinnemetsän lauman suoja perustui vain yksilöiden itsenäisyyteen ja pelkäämättömyyteen väkivaltaa kohtaan. Anteeksiantoa ei tunnettu, joko toimit niinkuin sanotaan tai maksoit kalliisti. Vahvat purkasivat ärtymystään heikompiin. Yksinkertaisesti lauma ei toiminut.

"Sysimetsän lauman johtaja on vanha ja heikko, mutta hänen laumaansa en väheksy. Aarnimetsän laumassa on vahva johto. Nuormetsän lauma on täynnä osaamattomia kakaroita, niin johtoa kuin laumaakin myöten. Eikä missään näistä laumoissa ole kurinalaisuutta ja oikeaa tärkeysjärjestystä", Sota selitti. Se antoi Kuuran hetken sulatella tietoja, ennen kuin jatkoi. "Eivätkä Aarnimetsän ja Nuormetsän sudet ole luotettavia. Aarnimetsäläinen susi oli kuulemma juorunnut meidän suurelle alfallemme,-" Sodan ääni oli tässä yhtä nuoleskeleva kuin jos itse Veri olisi ollut paikalla, "-tai jotain sinne päin, ja Nuormetsäläisten seassa on vanhoja Viiman laumalaisia jotka suunnittelevat - tai suunnittelivat jotain arvon Verta vastaan..."
Pörröturkkinen muisteli temperamenttista alfanarttua, mustaa Viimaa ja sen hienoimpia johtovuosia. Salaa Sota oli jopa pelännyt sitä, kun se oli vielä ollut Sysimetsän laumassa. "Mutta Viimasta et taida tietääkään... Se menee vähän Laakson historian puolelle. Kerron jos haluat, hänestä ja hänen lopustaan etenkin puhun mielelläni", Sota sanoi ja nuolaisi huuliaan. Se tunsi voittaneensa kun oli Rinnemetsän laumassa, jota Viima ei enää koskaan hallitsisi.

Kuura tunsi oitis vastenmielisyyttä keskustelukumppaniaan kohtaan, mutta koska susi muutenkin esitteli alistuneita eleitä, olemuksen pidättyvyys ja hienoinen välttely tuskin paljastivat mitään erikoista koetuista tunteista. Sehän olisi vältellyt toista joka tapauksessa, koska ei tahtonut saada aikaan tappelua. Kerrotut tiedot olivat kuitenkin hyvin mielenkiintoisia, ja uros höristi korviaan jottei ainutkaan sana pääsisi hukkaan.

Oli tietysti selvää, että Sota kertoi vain oman näkemyksensä asiasta - tai ehkä laumansa näkemyksen - mutta yhtä kaikki Kuura painoi tiedot mieleensä. Niistä voisi olla vielä hyötyä, joskin se aikoi muodostaa käsityksensä itse, ei suinkaan omaksua toisten käsityksiä. Rinnemetsän laumasta oli kuitenkin selvästi syytä pysyä kaukana. Tosin matka jokivartta pohjoiseen oli tässä kohtaa lähimmillään lauman reviiriä, joten ehkä suden ei kuitenkaan tarvitsisi muuttaa kulkureittiään tämän tapaamisen vuoksi.

"Jollei kertomisesta ole liikaa vaivaa", Kuura totesi niin neutraaliin sävyyn kuin vain osasi ja hienoiselta hermostukseltaan kykeni, "se kuulostaa hyvin mielenkiintoiselta."

Susi hymähti. Se oli arvannutkin Kuuran sanovan noin.
"Nykyinen Rinnemetsän alue kuului ennen Viima-nimiselle alfalle. Laumaa tai johtoa ei suinkaan pelätty, mutta arvostettiin vähän turhankin paljon", Sota kertoi ja jälleen omasta näkökulmastaan, "Lauma oli oikein hyvinvoiva ja kilpaili Sysimetsän lauman kanssa alueista, vallasta ja karibuista. Sitten Viima alkoi kokemaan takaiskuja, ja lopulta hänen ihailtava veljensä, arvon Veri", (äänensävy oli jälleen kuvottavan hunajainen), "tuli ja ajoi Viiman matkoihinsa. Viiman typerät rakit lähtivät alfansa perään, mutta eivät löytäneet. Musta susi oli kadonnut. Nykyään kulkee huhuja että Viima on Aarnimetsän lauman beta eikä pyri enää entiselle reviirilleen. Siitä huolimatta useat sudet, jotka ovat toimineet hänen alaisinaan, ovat yhä kuin pakonomaisesti sisimmässään vain Viimalle uskollisia."
Sota ei käsittänyt sitä sidettä, joka Viiman ja sen laumalaisten välille oli syntynyt. Sellainen oli harvinaista. Laaksossa kulki yhä mustanpuhuvan, entisen alfan entisiä laumalaisia, joista osa vannoi uskollisuuttaan muualle vaikka vieläkin tappaisivat Viiman puolesta.
"Viiman entinen beta, joka on - tai ainakin oli - yhtä arvostettu kuin Viima itse, on nykyään Nuormetsän lauman beta. Veikkaan, että Viiman kannattajat palvovat yhtä lailla maata hänen kuin Viimankin jalkojen alla... Suden nimi on Katala", Sota kertoi. Kylmät väreet kulkivat sen alaselässä, Katala oli ollut aikoinaan pelätty susi.
Kirjava ja arpinen susi ravisteli turkkiaan ja läähätteli kuin hymyillen. Sen keltaiset, kiiluvat silmät jotka olivat nähneet paljon kuolemaa, tarkkailivat Kuuraa. "Onko muuta, mitä haluat tietää, utelias?"

Kuura kuunteli tarkkaavaisesti ja tuli siihen tulokseen, että tiedot toden totta olivat kerrassaan mielenkiintoisia. Käsitys siitä, että tuon suden laumasta oli syytä pysyä kaukana, siinä sivussa vain vahvistui. Onneksi laaksossa oli enemmänkin valinnanvaraa. Susi mietti kuulemaansa, sen korvat nytkähtelivät ajatusten tahdissa, mikä tietysti saattoi näyttää hieman hassulta. "Ymmärsin aiemmista sanoistasi, että tämä Viima olisi kuollut", valkea mutisi itsekseen. "Taisin käsittää väärin."

Vaikka sanat olikin tavallaan kohdistettu Sodalle, niitä ei oikeastaan ollut tarkoitettu tuon suden kuultaviksi, joten Kuura ei odottanutkaan toisen vastaavan. Se oli puhunut oikeastaan vain itsekseen. Toisen tuijotus teki uroksen enemmän kuin vähän vaivautuneeksi, mutta se teki parhaansa pitääkseen äänensä kurissa, koska kuten oli todennut jo aiemmin, Sota seisoi ainoan poistumistien tukkeena. Sitten toinen esitti kysymyksensä, ja Kuura puntaroi hetken sekä kuulemaansa että omia sanojaan.

"Tarkoitukseni ei ole tunkeutua reviirillenne, joten voinko poistua rauhassa?" Kuura katseli toista arvioivasti, vaikka tekikin edelleen selväksi ettei aikonut uhmata toisen ylempää asemaa tässä tilanteessa. Sillä ei totta vieköön ollut tällä hetkellä mitään muuta halua kuin päästä matkoihinsa, mutta se ei aikonut myöskään härnätä toista tai tämän koko laumaa takaa-ajajikseen.

Sota arvasi mitä Kuuran mielessä liikkui sen viimeisen lauseen johdosta. Narttu ei voinut olla nauramatta.
"Juu, mene toki, mutta älä tule takaisin - ellet sitten halua tutustua laumamme hampaisiin lähemmin", susi sanoi sanoistaan huolimatta hyväntuulisesti ja heilutteli häntäänsä. Se siirtyi oman reviirinsä suuntaan ja käkätteli yhä itsekseen.
Vallantunne on huumetta.

((Tämä on tässä? :D))

"Ei ollut aikomukseni", Kuura totesi viileästi vastaukseksi Sodan esittämään tulevaisuudenkuvaan. Ja susi todellakin tarkoitti mitä sanoi - sillä ei ollut pienintäkään aikomusta tehdä tuttavuutta Rinnemetsän hampaiston kanssa. Kun vieras lähti siirtymään oman reviirinsä suuntaan, Kuura ponkaisi ylös joesta, vilkaisi vielä hetken Sodan perään ja lähti itsekseen muristen jolkottamaan pohjoiseen joenvartta pitkin.

#Kyllä, hyvinkin. Kiitos seurasta!#