Lumi pyryssä kasvaa orkkidea -päättynyt-

Pyry oli tullut laumansa reviiriltä Solaan etsimään ruokaa, valkea uros jolkotteli kaikessa rauhassa nuuskien. Uros katseli ympärilleen tarkkaavaisena, se myös ajatteli asemaansa omegana. Pyryä sen asema ei haitannut, uros tyytyi siihen mitä oli. Herras miehenä se ei tinkinyt, se oli sitä paitsi onnellinen Sysimetsän laumassa.
Pyry haisteli maata ja huomasi siinä tuoreen jäniksen jäljet ja hajun, valkea uros lähti hajun perään ja pian näkikin jo jäniksen kauempana.
Pyry lähestyi jänistä hiljaa ja pääsikin lähelle, päästyään tarpeeksi lähelle se ponnasi täyttä vauhtia jänistä kohti. Jänis säikähti ja lähti täyttä vauhtia karkuun, se kuitenkaan ei pärjännyt nuorelle urokselle. Pyry sai pian jäniksen kiinni ja tarttui tätä niskasta ja tukehdutti sen nopeasti. Pyry katsoi ympärilleen, mutta aloitti sitten syömisen.

//eli Pahisse tänne kera Orkkidean//

Orkidea kierteli yksikseen solassa. Sillä oli ollut tylsä viikko, naaras ei ollut törmännyt keneenkään uuteen tai vanhaankaan tuttavuuteen. Orkidea huokaili ja vilkuili ympärilleen. Pian se havahtui hieman. 'Mitä ihmettä, täällä haisee veri..', se säikähti. Orkidean häntä laskeutui alemmas ja korvat luimistuivat nopeasti. Naaras otti pari askelta taakse päin ja sitten taas eteen. Orkidea nuuhki ilmaa epäröiden. Se astui taas pari askelta hajun suuntaan. 'Se on jänis.. Kuollut jänis', Susi tuumi. Orkidea lähti kävelemään hajun suuntaan, pian se haistoi myös vieraan suden.

Kun Pyry oli syönyt jonkin aikaa, se kuuli lumen narisevan jossain. Uros hätkähti, joku oli haistanut sen saaliin. Valkea turkki jätti jäniksen raadon siihen ja otti muutaman askeleen äänen suuntaan, hiljaa nariseva ääni lähestyi ja uros tuijotti hiljaa äänen suuntaan. Pyry yritti nähdä äänen aiheuttajan, se ei kuitenkaan nähnyt mitään, vielä.
Pyry kulki vielä lähemmäs ääntä, kunnes näki valkoisen hahmon kauempana.
"Hei, kuka olet kulkia?" Pyry ulvahti vieraalle rauhallisesti, se pysähtyi ja katsoi vierasta hiljaa.

//sori lyhyt//

Orkidean korvat havhtuivat vieraan suden puhuessa sille. Ääni oli rauhallinen, joten naaras ei pelännyt. Ainahan se jännitti jonkin verran vieraisiin susiin törmäämistä, mutta piti siitä kuitenkin. Vielä kertaakaan vastaan ei ollut tullut riitapukaria, taisteluilta oli vältytty.
"Olen Orkidea", Naaaras sanoi myös lempeällä ja rauhallisella äänellä viestiäkseen toiselle olevansa vaaraton ja hyväntahtoinen.
Orkidea otti taas pari askelta eteen päin ja istuutui pehmeään lumeen. Sitten se kallisti päätään "Kukas sinä olet?".

(( yyy, sori mullaki lyhykäisiä D:: ))

Pyry kuunteli toista tuon esittäytyessä Orkkideaksi, uros rauhoittui hieman ja askelsi toisen luokse. Uros tuli noin kolmisen suden päähän nartusta ja vastasi toisen kysymykseen "Nimeni on Pyry, hauska tutustua" Uros lausui Orkkidealle ja heilautti häntäänsä rauhallisesti.
"oletko, muuten jossain laumassa?" Pyry kysyi kallistaen hitusen päätään, sen ruskeat silmä katselivat narttua ystävällisesti.
Myös Pyry istahti maahan ja silmäili Orkkideaa, se oli unohtanut saaliinsa, tosin se oli syönyt jo tarpeeksi.

//joo eipä mitään, täältäkin tuli lyhyt//

Orkidea huomasi toisen hännän heilautukset ja heilutti myös häntäänsä ystävällisesti. "En ole tällä hetkellä missään laumassa, vaikka ehkä haluaisinkin", Naaras sanoi. Se oli joskus miettinyt Paarman kanssa, että menisi samaan laumaan missä Paarma oli. Kuitenkaan asiaa ei oltu laitettu sitä pidemmälle, ainakaan vielä. "Oletko sinä?", se kysyi sitten uteliaalla äänellä.

Pyry kuunteli Orkkidean vastauksen ja vastasi sitten toisen kysymykseen tyynesti "Olenhan minä, Sysimetsän laumaan kuulun" Pyry ei sanonut mitään asemastaan, koska narttu ei ollut kysellyt siitä mitään, eikä Pyry asemat juurikaan toiselle kuulunutkaan.
Uros käänsi katseensa hetkeksi maisemiin ja hengitti kylmää pakkas ilmaa, sen ulos hengittäessä ilma nousi höyrynä kohti taivasta.
Pyry käänsi katseensa kuitenkin pian taas Orkideaan.

Orkidea katsoi Pyryä jonkin aikaa hiljaa. Sitten se nosti etutassujaan hetkeksi pois lumesta ja sitten taas takaisin maahan. "Hrr, täällä on todella kylmä", se sai sanottua. Naaras katsoi ylös taivaalle. Lunta satoi todella vähän, pienet ja suuret hiutaleet laskeutuivat hitaasti ja hennosti maahan ja susien turkile. Yksi iso lumihiutale leijaili hitaasti Orkidean kirsun päälle, tämän seuratessa sen matkaa. "Aa.. Atshiuh!!", se vinkaisi. Orkidea pudisti päätään ja naureskeli susimaisesti. "Olisipä kevät jo. Ja lämmintä..", se sanoi sitten todella hiljaa. Kuin ääneen sanottu ajatus. '..Paitsi että olisi aluksi märkää kun kaikki lumi sulaa. Yäk' , Naaras ajatteli lopun itsekseen. Sitten se loi katseen taas Pyryyn odottaen, että tämä keksisi jonkin paremman puheen aiheen kuin sää.

Pyry laski hetkeksi katseensa maahan, se mietti jotain puheen aihetta, kunnes Orkkidea aloitti jälleen puhumisen. Uros kuunteli ja katseli samalla narttua. Orkkidea oli kaunis susi neito, mutta se ei nuorta susi herraa hätkäyttänyt. Sitä ei kiinnostanut toinen muuta kuin ystävänä.
"No onhan täällä aika kylmä, mutta pahempaakin on. Esimerkiksi tämän kesäinen tuli palo, silloin ei ollut kylmä, mutta sitäkin kuumempi" Pyry sanoi tyynesti ja hieman haikeasti katsoen taas maisemaa, sieltä sun täältä saatoi nähdä hiileentyneet puun rungot. Toisen aivastaessa uros hymähti muutaman kerran huvittuneesti ja sanoi toiselle "Terveydeksi" Pyry kuunteli taas toista hiljentyen.
"Kevät on mukavaa aikaa, vaikka hieman kosteaa. Kevät on uuden elämän syntyä ja kasvun alkamista, keväällä puihin tulee lehdet, karibun vasat syntyvät ja paljon muuta. Meille susillekin se on juhlan aikaa, ruokaa on yllin kyllin ja rakkautta on ilmassa silloin." Uros sepitti, Pyryn lempi vuoden aika oli kevät. Uros piti sitä niin kauniina aikana ja elämän alkuna. Pyryn puhuessa sen suupielille levisi susimainen hymy ja sen häntä heilui tyytyväisenä, valko turkin nimi kuitenkin oli talvesta, vaikka uros piti keväästä. Se oli joskus jopa ihmetellyt miksi sen nimi oli Pyry, vaikka oli aina pitänyt keväästä. Tosin eihän sen vanhemmat olisi voineet tietää kyseistä asiaa, nimetessään pentuaan.

Orkidea vilkuili vähän väliin Pyryä ja sitten taas maisemia, kun uros puhui. Naaras mietti kesäistä metsäpaloa, silloin oli niin vaikeaa, paljon vaikeampaa kuin nyt. Miksi siis valittaa?
Pyry kuullosti Orkidean mielestä ihailtavan optimistiselta, sen puhuessa keväästä. Naaraan teki mieli sanoa myös jotain todella positiivistä keväästä. Onhan silloin todella, todella kaunista. Kun purot alkavat taas virrata ja jos auringon kauniit ja kirkkaat esisäteet osuvat veteen. Purot ja järvet kimaltavat kuin satumaassa. Kaunista.
Yllättäen Orkidea hätkähtää. Se huomaa vajonneensa aivan omiin ajatuksiinsa. "Niin", Se sanoo taas hiljaaa. Naaras kääntää taas päänsä Pyryyn. "Keväällä on kyllä todella kaunista". Orkidea vaihtaa taas tassujensa paikkaa. Sitten se hiljenee taas hetkeksi ja hengittää raikasta talvi ilmaa.

Pyrykin oli vajonnut omiin ajatuksiinsa, selostamisen jälkeen uros vaipui miettimään jälleen kysymystä, miksi sen nimi oli Pyry?
Kun Orkkidea alkoi taas puhua, uros hätkähti hereille ja kuunteli. "Kevät on taian omaista aikaa, silloin kaikki ikään kuin alkaa alusta, kesän runsaus ja kuumuus, kaikki alkaa synnystä ja keväästä." uros kertoi, sitten sen mieleen juolahti kysymys "Oletko koskaan mietti nyt miksi vanhemasi nimesivät sinut juuri Orkkideaksi?" Pyry sanoi ja katsoi suoraan eteenpäin, miettien. Pyry katsoi pian taas narttuun ja heilautti häntäänsä lausuen "Tai miksi minun nimeni on Pyry? Minusta se kuvastaa kylmä sydämmistä ja villiä, mutta minä en ole sellainen. Sitä paitsi minä pädän keväästä enemmän kuin talvesta." Pyry puhui ja katsoi Orkkideaa, odottaen.

//sori ei inspaa ja tuli vieraita niin piti lopettaa//

Orkidea katsoi Pyryä suoraan silmiin ja hymyili tälle. 'Oletko koskaan mietti nyt miksi vanhemasi nimesivät sinut juuri Orkkideaksi?', Kysymys soi Naaraan päässä. 'Miksiköhän', se mietti. "En yhtään tiedä", Orkidea naurahti ja katsoi taas ylös kohti taivasta, lumihiutaleita. "Olin ainut narttu pentueessa, kaikki muut uroksia. Ne kiusasivat minua siitä ja kun olin huono metsästämäänkin, aika tyhmää", Orkidea kertoi. Sitten se piti taas pienen paussin, siirteli tassujaan.
"Ehkä, koska olin ainut naaras, vanhempani tahtoivat nimetä minut jonkin kukan mukaan, vertauskuvallisesti. Kuin olisin joku erityinen. Ainut naaras, ainut kukka keskellä karua maata.", Valkoturkki hymyili.
Sitten se alkoi miettimään Pyryn nimeä. Naaras ei ollut ikinä kuvitellut sitä kylmäsydämisenä nimenä, kummalista. Se toisti päässään Pyryn sanomat sanat: 'Sitä paitsi minä pädän keväästä enemmän kuin talvesta.', Orkidea naurahti taas. "Aika ristiriitaista, että olet Pyry", Se totesi ja katsoi Pyryä. "..Etkä vaikka..", Naaras koetti miettiä nimiä, muttei keksinyt mitään urokselle sopivaa. Vain jotain tyhmiä, naarasmaisia, kuten auringonkukka. "..Vaikka, vaikka. Äh, en tiedä. En tosiaan tiedä", Se sanoi pudistaen päätään.

Pyry katseli Orkkideaa tämän puhuessa ja kuunteli hiljaa, häntä laiskasti heilahdellen. Pyry kuunteli toista loppuun ja vastasi sitten huokaisten syvään "Sinun vanhempasi antoivat sinulle ainut laatuisen nimen ja kauniin nimen, ole ylpeä siitä. Pyry taas on kauhea lumi Pyry, vihainen ja kylmä. Vaikka sitä minä en ole" Pyry sanoi ja katsoi kohti taivasta. Pyry saneli mielessään 'miksi, nimeni pitää olla pyry?' Uros uppoutui taas omiin maailmoihinsa.

//äh sori ei inspaa :/ //

"Oi voi...", Orkidea sanoi surullisella äänellä. Se katsoi Pyryä alakuloisena. Oli niin väärin, että toinen vihasi nimeään noin paljon. Naaras huokaisi. "Voisimmepa keksiä sinulle uuden nimen.. Tai lempinimen, joka mukailee Pyryä, mutta tarkoittaa aivan muuta..", Se sanoi. "On kamala katsoa sinua surullisena".
Orkidea katseli maahan valkoista lunta, joka oli yön ja päivän aikana pyryttänyt maahan. Se siirteli jälleen tassujansa ja huokaili. Naaraalla ei ollut ikinä ollut ongelmia nimensä kanssa, joten se ei ollut koskaan tullut ajatelleeksikaan miltä tuntuu, jos ei pidä nimestään. Nimi kuitenkin oli ja pysyi koko elämän ajan ja jos siitä ei pitänyt niin.. Ei varmaan ollut mukavaa.
Naaras nosti taas päänsä ja katsoi Pyryä, joka ei ollut kuin pyry, kylmä ja vihainen.

Pyry heräsi omista ajatuksistaan ja kuunteli narttua, Pyry tajusi vasta nyt että oli saanut toisen huolestumaan uroksen omista ongelmista. Pyry alkoi heti korjailemaan tapahtunutta ja sanoi toisen pitäessä taukoa puheensa välillä "Ei sinun tarvitse minulle lempinimeä keksiä" Valko turkki sanoi luimistaen korviaan hieman. Uros ihmetteli kun toisen oli ikävää nähdä uros surullisena vaikkei Orkkidea edes tuntenut Pyryä. "Sinusta on kamalaa nähdä minut surullisena vaikket edes tunne minua kunnolla? Se kertoo sinusta paljon, mutta se on myös hieman ihmeellistä." Uros sanoi ja höristi korviaan jälleen, sekä heilautti häntäänsä ystävällisesti. Pyry myös toivoi ettei Orkkidea ymmärtänyt väärin sen sanoja sillä se tarkoittivain hyvää. Pyry lisäsi sitten vielä "Orkkidea, sinä jos kuka olet hyvä susi" Pyry katsoi toista ruskein ja lempein silmin.
Uros tunsi kuinka kylmä tuuli alkoi yltyä ja lumi sade alkoi tihentyä, pian voisi tulla aika moinen lumi myräkkä.

Orkidea hämmentyi hieman itsekkin siitä, kuinka paljon se huolestui Pyrystä. Se katseli maahan hetken hämillään, vaikkei siinä mitään väärää ollutkaan. "Ohoh, hupsis..", Orkidea sanoi ja naurahti ujosti. "En tiedä tosiaan... Ehkä se johtuu vain siitä, että olen narttu", Orkidea sanoi. "Äidinvaistoa", eli joskus täysin turhaa huolehtimista ja huolestumista. Naaras siirteli taas tassujensa paikkoja.
Pyryn sanoessa Orkideaa hyväksi sudeksi, se pysähtyi hetkeksi täysin. Sitten naaras hymyili susimaista hymyä ja heilutti häntäänsä hitaasti puolelta toiselle. "Kiitos..", Se sanoi. Orkidea ei keksinyt mitään sanottavaa. Se oli tottunut siihen, kuinka sen veljet aina tiuskivat sille, eivät koskaan kehuneet. Paitsi äiti ja isä välillä ja Paarma. Hänen rakas Paarma.

Pyry katseli toista hiljaa, se ihmetteli edelleen sitä kuinka toinen oli huolissaan uroksesta vaikkei tuntenut edes. Mutta olihan se hyvä että joku välitti ja huolehti. Pyryn mielestä Orkkidea oli mukava ja ihmetteli miksi tuota oli kiusattu nuorena, Orkkidea oli sitä paitsi suloinen ja ujo. Ei se siltikään urosta kiinnostanut, Pyry oli rauhallinen ja ystävällinen uros.
Pyry havahtui pian hereille ajatuksistaan ja katsoi taas Orkkideaa.

//äh ei taas oikein inspaa D: //

Orkidea oli hiljaa, kun Pyrykään ei sanonut mitään. Aurinko alkoi laskea pikku hiljaa, maisema hämärtyi. Naaras ei keksinyt taaskaan mitään sanottavaa. Se vilkaisi taakseen ja hengitti ulos korkealle leijailevaa höyryä. Sitten se katsoi taas Pyryyn.


(( Äääää, ei tule päähän niiin mitään :< ))

Pyry oli aivan omissa maailmoissaan, kunnes hätkähti. Kuinka kauan se oli ollut täällä? Pyry puristeli päätään ja sanoi "minun täytyneepi lähteä Orkkidea neiti, mutta me varmaan törmäämme vielä" Pyry sanoi kohteliaasti ja kääntyi mennäkseen, se kuitenkin odotti jos toisella olisi jotain sanottavaa.
Jos toinen ei sanoisi mitään uros katsoisi Orkkideaan sanoen "Hei sitten" Pyryn ääni oli lempeä ja se lähti rauhallisesti jolkottamaan takaisin sysimetsän lauman reviirille.

// jos lopetellaan tähän :) Kiitos mukavasta pelistä //

(( Juu, lopetellaan vain. Kiitos pelistä :> ))

Orkidea hymyili Pyrylle. "Nähdään", Se sanoi. Pyry hävisi omille teilleen laumansa luokse ja Orkidea lähti kävelemään omaan suuntaansa. Etsiskelemään ruokaa ja nukkuma paikkaa.