Ensimmäinen kokoontuminen.

// Eli tänne Harakansilmän laumalaisia, kiitos! :) //

Alfauros askelsi jokseenkin aukealle paikalle, missä sen ääni kantaisi hyvin. Mukana roikkui myös Mustatiira. '' Isä, missä äiti on? '' ikäisekseen kookas pikkususi kysyi. '' Kohta varmaan tulonpäällä. '' Uros vastasi ja vilkuili pentuaan silmäkulmastaan.

Mustatiira istahti alas. Se vilkuili maisemaa, korkeita puita ja puuterimaista lunta. Harakansilmä seisoi pienellä maankohoamalla, kallistaen päätänsä takakenoon ja nostaen kuonoaan. Pian se ulvoi kumeasti, kantava ulvonta kuului varmasti pitkälle. Harakka kutsui laumalaisia luokseen. Ulvonta vaimeni ja uros kuunteli hetken. Sitten se ulvahti kantavasti vielä kerran, jääden odottamaan - jos joku tulisi.

//Täältä tulee Lumi-tähti//

Lumi-tähti niminen narttu kuljeskeli vuorilla, siellä missä lauman tai siis ryhmän alku eli. Lumi-tähti haistoi nuoren kauriin, narttu lähti heti seuraamaan hajua.
Hetken narttu kulki kunnes näki jo kauriin, Lumi-tähti mietti hetken kannattaisikosen yrittää yksin napata nuora kaurista. Lumi-tähti kuitenkin oli nälkäinen ja päätti yrittää.
Tähti lähestyi hiljaa kaurista joka oli eksynyt vuorille ja näytti olevan huonossa kunnossa, lähemmäs päästyään narttu huomasi sen ontuvan toista takastaan.
Tähti lähestyi ja hyökkäsi nopeasti, pitkään kauris jaksoi taistellavastaan, kunnes se kompastui kiveen. Kuului rasahdus ja kauris makasi maassa, sen nyt sen etunenkin oli poikki. Lumi-tähti kävi samantein kiinni kauriin kurkkuun ja tukehduttisen.
Kauriin kuoltua narttu siirtyi sivummalle nuolemaan haavojaan, mitä kauris oli aiheuttanut. Tähti läähätti sillä kauris oli ollut vahva vaikka sen koipi olikin poikki, se oli saanut nartun todella uupuneeksi.
Pian ilmassa kaikui kuuluva ulvonta "Harakansilmä?" Narttu sanoi itsekseen, pian kuului toinenkin ulvahdus. Narttu tarttui ruhoon kiinni ja lähti vetämään sitä eteenpäin. Onneksi Lumi-tähden alfa oli onneksi lähellä ja narttu saapui nopeasti paikalle, narttu raahasi nuoren kauriin vielä vähän lähemäs ja jätti sen siihen. Raato oli koskematon, narttu ei ollut viitsinyt aloittaa sillä lauma tarvitsisi ruokaa, narttu itse voisi syödä jäniksiä, kunhan muu lauma pärjäisi. Lumi-tähti askelsi rauhallisesti korvat luimussa alfansa luokse ja heilutteli häntäänsä matalalla, pennulle narttu hymyili ja heilautti häntäänsä. "Hienoa nähdä teidät arvon Harakka ja myös sinut nuorukainen." Tähti saneli läähättäen alfalleen ja tämän pennulle. Narttu askelsi hieman sivummalle ja jäi odottamaan alfan sanoja.

//muokkasin tuota vähän :) iso vanhemmilla kun tuli vähän sekavaa ja korjailin virheitä :) //

// Selvä. :) //

Harakansilmä kuunteli, seisten vakaasti. Uros käänsi pian kuitenkin katsettaan Lumi-tähden tulosuuntaan, sieltä kuului ääntä - kuin jotain olisi raahattu. Kookas uros siirsi sitten katsettaan kiertämään maisemaan. Se pudisti hieman harmaata turkkiaan ja jatkoi maiseman silmäilyä, etsien puolisoaan ja pentuja. Tuskattarenkin olisi pitänyt olla paikalla nyt, sillä Harakansilmällä oli tärkeää asiaa koko laumalle - mutta Tuiskuakaan ei näkynyt.
Harmaaturkki nyökkäsi Tähdelle, silmäillen sen saalista ylpeänä. Uros antoi alaiselleen pisteitä mielessään - Tähti oli näemmä varsin taitava saalistamaan. '' Tervehdys, Lumi-tähti. '' Uros sanoi, '' Olet saanut hienon saaliin. '' Harakka jatkoi, heilauttaen lempeästi häntäänsä.

Mustatiira mumahti jotain isälleen, siirtäen sitten katsettaan paikalle saapuneeseen narttuun. '' Hei. '' Mustatiira tervehti takaisin ja heilutti häntäänsä.

Lumi-tähti kuunteli alfaansa ja vilkaisi ylpeänä saalistaan, se oli onnekas päästyään tähän laumaan, taino ryhmään. Narttu vastasi alfallen rauhallisesti ja arvostavasti "Kiitos arvon Harakka, se oli eksynyt vuorille ja ontui. Se oli varmaan loukannut sen kiveen kiivetessään ylös." Lumi-tähden ääni oli lempeä ja sen häntä heilahti muutaman kerran lempeästi, sen hengityskin alkoi tasaantua. Lumi-tähti mietti mitä asiaa alfalla olli ja kysäisi sitten jotain pitääkseen puhetta yllä "Mites teillä on mennyt arvon Harakka?" Lumi-tähti kunnioitti alfaansa kaikin puolin ja luotti tämän päätöksiin, se kuitenkin sanoisi oman mielipiteensä asioista, joista oli eri mieltä ja halusi ehdottaa jotain muuta ratkaisua. Lumi-tähti odotti innolla muiden susien saapumista, sillää se halusi tutustua muihin laumalaisiin.

Uros hymyili hetken, heilauttaen häntäänsä rennosti.
'' Sinulla oli onnea matkassa, '' uros sanoi. Harakansilmä tiiraili vielä maisemaa, mutta päätteli ettei ketään muuta tulisi paikalle.
Mustatiira heilutteli sivummalla häntäänsä.

'' Näemmä ketään muita ei ehdi paikalle, joten voin kai ilmoittaa asiani nyt heti. '' Uros sanoi ja siirsi katseensa Tähden silmiin. '' Olen vallannut reviiriä alempaa, puiden tasolta. Ja olemme pian siirtämässä laumaani sinne kokonaan. '' Harakka sanoi, vilkaisten olkansa yli lumessa kököttävää Mustatiiraa, jolla näytti olevan tylsää kuunnellessaan aikuisten juttuja.

Lumi-tähti kuunteli korvat höröllään Harakkaa ja ei katsonut tuota silmiin, vaikka Harakka katsoikin. Narttu lausahti sitten toisen lopetettua "kyllä muitakin varmasti tulee, mutta hieman myöhemmin. Minä uskon että muitakin tulee. Hienoa, lauma on turvassa alempana vuorilla. Alempana Lumi vyöryn uhka on pienempi ja ruokaa on enemmän, pentujenkin on turvallisempaa olla alempana vuorilla" Lumi-tähti kehaisi alfansa toimintaa rohkaisevalla äänellä, narttu kuitenkin olikin toivonut juuri sitä, että lauma siirrettäisiin alemmas. Lumi-tähti oli luottanut oikeaan suteen, se oli tyytyväinen alfaansa ja oli ylpeä ollessaan Harakansilmän alainen.
"Oletko ajatellut laskeutua vielä siitäkin alemmas arvon alfani?" Lumi-tähti kysyi kohteliaasti ja heilautti häntäänsä ystävällisesti katsoen Harakansilmään.
Lumi-tähti mietti olisiko sen mahdollista voittaa alfansa täydellinen luottamus ja nousta arvoasteikossa, mutta asemia se ei tavoittelemaan mitenkään rupeaisi. Narttu vain olisi kiitollinen jostakin suuremmasta asemasta, se tyytyisi silti mihin vain, eikä sen olisi pakko päästä mihinkään asemaan. Laumalaisenakin Lumi-tähti olisi tyytyväinen ja onnellinen.

// Here we come //

Tuskatar heräsi pitkiltä uniltaan, kun pentu näykkäisi sitä korvasta. " Tuo sattuu" murahti naaras Lieskalle ja tökkäsi sen kauemmaksi. Se kuuli pian ääniä. Kuin muita susia. Se nousi hitaasti, ja alkoi suunnistaa ääntä kohti, pennut kintereillään ja pian se tulikin muiden luokse. Se oli varsin hämmästynyt ja korvat pystyssä.

Lieska ja Kohtalo telmivät emonsa jaloissa kunnes näkivät muut. Kohtalo perääntyi hiukan, mutta Lieska pnkaisi eteen ja murisi pienesti. Se oli todella tullut äitiinsä.

Tuisku saapui paikalle myöhästymisestään huolimatta tyytyväisennäköisenä. Se osoitti alemmuuttaan kääntämällä korvansa taakse, ei muuta. Uros ei ollut huomaavinaan Tähden kaatoa, koska ei osannut juuri nyt suhtautua ruokaan uusien tuttavuuksien läsnäollessa.
"Anteeksi, minulla kesti", uros pahoitteli ja painoi takalistonsa maahan. Mustaturkki oli vatsaa myöten kurassa - se oli oikaissut mutaisempaa reittiä.

((Jos minusta ei kuulu niin vuoroni yli saa hypätä. ;D))

// Hyi ku häpeällistä, jumitan oman hahmoni oman lauman kokoontumista! //

Harakansilmä oli tyytyväinen että tulivat. Katse kävi jokaisessa sudessa. Rento hännänheilautus ja syvä hengitys. Harakansilmä oli kertonut jo osan suunnitelmistaan Tähdelle.
'' Arvostan sitä, että te kaikki tulitte. Minulla on tärkeää asiaa. ''
Mustatiira liikahti lähemmäksi isäänsä ja löi maaten. Kevyt tuuli heilutteli susien turkkeja ja muutti sitten suuntaansa, kookas uros aukaisi suunsa puhuakseen. '' Talven tullessa tulee myös vaaralliset oltavat vuoristossa, lumivyöryt ja saaliin puute. '' Katse kiersi taas jokaisessa sudessa. '' Olen siirtämässä laumaa - sekä valtaamassa Veren maita. Se ei kuitenkaan tapahtu heti. Pennut osallistuvat valtaukseen ja valtaamme aluetta heti kun se on mahdollista. ''
Katse lasittui Tuiskuun, mutta silti Harakka puhui kaikille. '' Haluan välttää verilöylyä, en halua menettää yhtäkään sutta laumastani. En yhtäkään! '' Katse kiersi taas kaikissa hitaasti. Harakansilmä oli tulistumassa puhuessaan, se puhui lujempaa ja vahvoin painottein, sen ryhti kohoni ja sen puheessta kuulsi ylpeys omaa laumaansa kohtaan. '' Ja jos jonkun veri vuotaa, niin se on Veren laumalaisten! Tarvittaessa tapan jokaisen luukasan siitä laumasta! '' Ja sitten Alfa rauhoittui. Sen silmät hakeutuivat poikansa uteliaisiin silmiin. Kesti tovin ennen kuin se puhui taas. '' Kuka on mukanani raivaamassa laumalle parempaa tulevaisuutta? '' Katse kiersi taas, mutta se viipyi kaikista kauviten Tuiskussa, Harakan eräänlaisessa luottosudessa ja sitten se siirtyi Tähteen ja tämän saaliiseen, siinä oli myös uroksella aikaansaava ja reipas laumalainen.

//ei se mitään Shui, ei aina voi olla aktiivinen vastailemaan :) Ja minulla on hieman lyhyttä //

Lumi-tähti katseli tarkkaavaisesti ja uteliaasti muita laumalaisia, sen ruskeista silmistä loisti onnellisuus ja uteliaisuus. Nuoren nartun sisällä oli täyttynyt jokin tyhjä paikka, kun viimeikin nartulla oli lauma tai perhe mihin se kuului.
Ruskeaselkä hätkähti hieman Harakan alkaessa puhua, se höristi korviaan ja kuunteli tarkkaavaisena alfansa puhetta. Se ymmärsi talven tuomat vaikeudet ja sen myötä tulisi myös vastuuta kaikille, että jokainen kantaisi kortensa kekoon ja huolehtisi rajoista sekä saalistamisesta.
Harakan puhuessa valtaamisesta nartun häntä heilahti ja sen mieleen tuli ajatus alueen valtaamisen tuomasta jännityksestä, sitä narttu kaipasikin. Alfan kysyessä kuka olisi mukana reviirin laajennuksessa, narttu haukahti kuuluvasti "Minä ainakin olen!" Tähti nousi jopa seisomaan ja heilautti häntäänsä kunnioittavasti, mutta itse varmasti.

((Hyppään Caramelin yli, kun häntä ei ole kuulunut. Toivottavasti ei haittaa.))

Tuisku pani merkille alfan katseet ja nyökkäsi lähes huomaamattomasti. Se arvosti tätä huomiota, tosin sen mielessä kävi, tiesikö Harakka jotain sen henkilökohtaisista motiiveista. Susi oli vaiti.
Musta uros kuunteli johtosutensa sanoja katselematta sen enempää ympärilleen, kuten se normaalisti olisi tehnyt. Aivan, Harakansilmä olikin puhunut sille aiemmin lauman siirtämisestä. Tässä oli hieman kohtalonivaa Tuiskulle itselleen, mutta se ei ollut kovin olennaista joten se valitsi olla huutelematta asiasta. Oikea aika kyllä tulisi. Tosin, mitä pikemmin, sen parempi. Mieluummin alfa kuulisi Tuiskun kaunasta Rinnemetsää kohtaan sudelta itseltään kuin Vereltä.
"Minä olen", uros sanoi matalalla äänellään. Sen ei tarvinnut lisätä 'tuen sinua ja laumaamme mihin ikinä ryhdytkin' - Tuisku uskoi alfan tietävän sen kyllä. Muutenkin teot merkitsivät enemmän kuin sanat. Susi ilmaisisi uskollisuutensa toiminnallaan.
Tuiskun mieleen tuli väkisinkin, että Rinnemetsäläisiä oli enemmän. Se ei kuitenkaan kyseenalaistaisi alfaansa, ennen kuin antaisi tämän selittää suunnitelmansa.