Reviiriä etsimässä nuori uros //Loppu//

Vaalea susi herra Toivo jolkotteli illan hämärtäessä vuorilla, se oli päättänyt kerätä muutaman suden lauman ympärilleen, mutta ensin se tarvitsisi reviirin. Toivo oli reviiriä etsiessään päätynyt vuorille, siellä se kuljeskeli ja etsi sopivaa paikkaa. Vaalea uros ei halunnut näin keväällä mennä kovin korkealle vuorille, sillä tiesi siellä piilevän omat uhkansa, joten Toivo etsi mahdollisimman matalalta.
Herranen kuitenkin halusi välttyä turhilta raja kiistoilta Sysimetsäläisten ja Nuormetsäläisten kanssa, siksi se oli hyvin tarkka mistä reviirin valtaisi. Kun "lauma" oli pieni ei kannattanut otta turhia riskejä.

Kun aurinko oli jo laskenut vuorten taakse, uros viimein löysi sopivan paikan. Toivo kuljeskeli edes takaisin ja varmisti, ettei alue ole liian lähellä muita reviirejä tai liian korkealla vuorilla. Kun Toivo oli varma paikan turvallisuudesta ja löytänyt sopivan pesä paikan kivikasan alta, vaalea herra alkoi merkata aluetta joka oli juuri sopiva lauman perustamiseen. Toivo mietiskeli minkä lainen se olisi alfana ja liittyisikö kukaan sen laumaan, se oli kuitenkin aika uusi laaksossa eikä kovin moni tuntenut vielä sitä. Uroksen toivo ei kuitenkaan laantunut, sillä uros ei ikinä luopuisi toivosta. "Aina on toivoa jos jaksaa uskoa ja aina on uskoa jos jaksaa toivoa." Uros sanoi hiljaa itselleen, tuo lause aina piristi sitä ja antoi toivoa epätoivoisena hetkenä.

Toivo hätkähti ajatuksistaan hereille, kun se haistoi jonkun nartun liikuskelevan lähistöllä. Vaalea turkki lähti katsomaan kuka oli näin lähellä sen uutta reviiriä.
Pian Toivo näki hämärässä illassa liikkuvan nartun(Pilvi) ja nosti häntänsä korkealle korvat höröllään ja mahtaillen se lähestyi tuota narttua. Vieras taisi olla aika vanha joten uros haukahti vaimeasti hiljaisessa illassa.

Lähtistöllä liikkunut susi oli Pilvi, se oli tullut vuorille rusakon perässä ja nyt se oli palaamassa alas vuorilta juuri syöneenä. Kun hiljaisuudesta kuului vaimea haukahdus, narttu kääntyi katsomaan äänen suuntaan ja näki siellä vaalean suden. Pilvi haukahti tervehdyksen toisen päästyä lähemmäs "Hei, kuka sinä olet?" Pilvi pisti merkille toisen eleet ja päätti itse käyttäytyä alistuvasti, se luimisti hieman korviaan ja piti häntänsä alhaalla.

Toivo vastasi toisen tervehdykseen rauhallisesti "Hei, minä olen Toivo ja tämän alue on nykyisin minun." Uros laski hieman häntäänsä ja rauhoittui kun Pilvi oli alistuva, ei uros nähnyt syytä olla töykeä. Sitten uros jatkoi rauhallisella äänellä "Entäs kuka te olette ja miksi olet täällä?" Toivo heilautti hieman häntäänsäkin rauhoittavasti.

Pilvi pysyi tyynenä ja kuunteli Toivoa, toisen lopetettua se vastasi lempeästi "Hauska tutustua Toivo, minun nimeni on Pilvi ja olen täällä koska jahtasin rusakkoa." Pilvi oli hetken hiljaa ja käänsi katseensa maisemaan jatkaen sitten "olen pahoilla, että olen alueellasi." Pilvi katsoi taas Toivoon ja kysyi sitten toiselta "Oletko perustamassa laumaa?"

Kun Pilvi kertoi jahdanneensa rusakkoa uros nuolaisi huuliaan, sen oli tullut nälkä etsittyään reviiriä koko päivän. Toivo pisti toisen nimen mieleen ja nuuski samalla ilmaa saadakseen toisen ominaishajun. Pilven kysellessä oliko se perustamassa laumaa, uros hätkähti kun Pilvi oli osunut naulan kantaan uroksen puuhissa Tosin ei se vaikeaa ollut arvata, miksi muuten nuori uros olisi hankkinut reviirin. Toivo vastasi Pilven kysymykseen uteliaana "Olen, olenpa hyvinkin" vaalea turkki oli innoissaan, jos toinen halusikin liittyä. Toivo kuitenkin tulisi pettymään, mutta ei aivan kokonaan, sillä Pilvi kertoi voivansa levittää sanaa muille. Pilvi kehotti myös urosta itseään käymään joskus laaksossa, tietenkään ei pitkäksi aikaa voinut Toivo reviiriltään lähteä. Hetken kaksikko siinä puheli, kunnes molemmat lähti omille teillensä; Pilvi lähti alas laaksoon kertomaan Toivon lauman perustamisesta niin kuin oli luvannut ja Toivo lähti jatkamaan reviirin merkkausta.

//loppu//