Auttaisiko Kuolo, Toivon lauman alfaksi? //kutsupeli on päättynyt//

Vaalea susi herra Toivo, liikuskeli tyytyväisenä sen uudella reviirillä. Toivo oli jonkin aikaa sitten tavannut mukavan oloisen Pilvi nartun, joka oli luvannut kertoa nuoren uroksen lauma suunnitelmista tapaamilleen susille. Uusi alfa tunsi olonsa itsevarmaksi, se oli tarkastanut Sysimetsän lauman puoleisen rajan tarkoi ettei yksikään Sysimetsäläinen olisi tullut sen alueelle. Nyt Toivo oli matkalla tarkistamaan Nuormetsän puoleista rajaa ja sieltä se varmaan jatkaisi matkaansa kivi pesille, jotka siatsivat suurin piirten keskellä reviirinä.

Hetken vaalea turkki oli jolkotellut kunnes se haistoi jäniksen. Pian kuului hiljainen murahdus, ääni oli peräisin uroksen vatsasta ja Toivo huomasi olevansa hyvin nälkäinen. Ruskeat silmät tarkkoina se lähti seuraamaan hajua ja näkikin pian jäniksen. Uros kyyristyi hieman ja lähestyi varovasti, se pinkaisi nopeasti täyteen vauhtiin kohti jänistä ja saikin sen nopean takaa-ajon jälkeen kiinni. Toivo puristi jäniksen niskasta/kurkusta ja pian tuo ei sätkinyt enään, vaalea turkki alkoi antaamuksella syödä. Alfan korvat haroivat edestaikaisen sen syödessä ja näin se varmisti ettei kukaan pääsisi yllättämään sitä.

//Eli Silkki tänne kera Kuolon//

// Ei, tein tämän taas. Minulla oli hieno, pitkä rooli kirjoitettuna ja yrittäessäni korjata yhtä lausetta, onnistuinkin palaamaan sivun taaksepäin ja poistamaan koko roolin. Samperin netti. Tämä on sitten lyhyempi vastaus... //

Kuolo oli tylsistynyt ja sen takia turhautunut. Tylsyys ei ollut jotakin, minkä kanssa Kuolo olisi tottunut kamppailemaan. Uros oli aina onnistunut viihdyttämään itseään vaikkapa metsästämällä tai muita piinaamalla. Viimeisten kuukausien aikana siitäkin puuhasta oli tullut tylsää. Hyvin tylsää. Kaikki oli liian helppoa, liian yksinkertaista. Ei ollut enää haasteita. Ei mitään uutta, mitä muistella jälkikäteen. Yksinelosta oli tullut naurettavan tylsää ja se turhautti Kuoloa. Uros halusi haasteita. Jotakin uutta tasaisen tappavaan elämäänsä.

Joten Kuolo oli lähtenyt vaeltelemaan. Suuri uros jolkotteli vuoristossa, kunnes haistoi tuoreet merkkaukset. Joku oli vallannut itselleen reviirin täältä... Mielenkiintoista. Kuolo päätti lähteä tutkimaan asiaa, olisihan hienoa selvittää uudesta laumasta jotakin. Ehkä laumaan voisi jopa liittyä. Ihan vain vaihtelun vuoksi.

Uros haistoi pian tuulessa lajitoverin tuoksun, ja kiihdytti vauhtiaan. Kuolo rikkoi hävyttömästi rajoja päästäkseen tuntemattoman uroksen luokse, sillä oli vain oikeus ja kohtuus löytää tuntematon susi. Pitäisihän mokomalta vähän kysellä tästä uudesta laumasta. Ihan vain, että olisi edes hetken verran jotakin muuta kuin tylsää.
"Tervehdys", Kuolo haukahti päästyään lähemmäs. Vaistomaisesti suden häntä kohosi korkeammalle ja lihakset jännittyivät, kun Kuolo omaksui maailman hallitsijan asenteensa. "Kuka olet?" Uros jatkoi tunteettomalla äänellä. "Ja mikä tämä on?" Susi vielä kysyi, viitaten sanoillaan reviiriin. Niin, mikä reviiri tämä oli, kenen hallinnassa, kenen lauma täällä eleli, millainen lauma. Kuka oli alfa, oliko paljon jäseniä ja muuta turhaa, merkityksetöntä tietoa. Kuolo halusi tietää. Ihan vain karkottaakseen päivänsä tylsyyden.

//heh, eipä se mitään on minullekin käynyt niin :) //

Toivon ruoka halu oli suuri ja kun sen ruoka rauhaa häirittiin se olisi halunnut häätää toinen aivan heti käpälä mäkeen, mutta Toivo oli sen verran rauhallinen, että hillitsi itsensä ja kuunteli toista. Uroksen häntä kohosi ylös ja se murahti varoittavasti vieraalle, toinen oli tullut sne alueelle ja uros kyllä tietäisi mitä tekisi jos toinen alkaili hyppiä nenille. Toivo astui muutaman askeleen lähemmäs häntä korkealla, korvat höröllä ja lihaksen jännitettyinä.

Toivo katsoi hetken toista suoraan silmiin, mutta heilautti häntäänsä, siirtäen katseensa muualle toiseen ja osoitti ettei halunnut tappelua. Ruskeat silmät tarkkailivat Kuoloa ja samalla Toivo alkoi vastailla tuon kysymyksiin "tervehdys vain sinullekin, minä olen Toivo ja tämän alueen alfa. Olen perustanut lauman tänne." Vaalea turkki piti päänsä korkealla ja oli muutenkin mahtaileva, se oli ylpeä alueestaan ja asemastaan. Toivo jatkoi rauhallisella ja itsevarmalla äänellä "Kuka sinä olet ja mitä teet maillani?" Vaalea turkki halusi tietää miksi toinen oli täällä ja oliko toinen liittymässä kenties Toivon olemattoman pieneen laumaan. Toivo kuitenkin halusi näyttää olevansa alueen hallitsia ja yritti kertoa toiselle, ettei tämän kannattanut pelleillä vaalean uroksen kanssa.

Toivo vastasi itsevarmasti takaisin Kuololle, nousten seisomaan ja uhkailemaan. Uros tapitti takaisin tiiviisti, ja kun Toivo käänsi katseensa, Kuolo tunsi voittaneensa. Uros keräsi pienistä arjen iloista itselleen voittojen sarjaa, kuten huomata saattaa. Toivon kertoessa nimensä ja asemansa, Kuolo heilautti hiukan korviaan valpastuneena. Vai että alfa... tämän pienen reviirin alfa. Hmm...
"Olen Kuolo", uros vastasi. "Tulin tapaamaan sinua", susi jatkoi vastauksena seuraavaan kysymykseen. Kuolo mietti hetken, ennen kuin istahti alas. Ehkäpä oli turhaa uhmailla enempää. Varsinkin, kun kyseessä oli lauman alfa. Ei Kuolo niin typerä ollut, että haluaisi koko lauman vastaansa.

"Kerro toki laumastasi. Onko laumasi suurikin?" Kuolo jutusteli istuessaan lumihangessa. Susi heilautti hiukan häntäänsä ja näytti rentoutuvan. Toivo ei ollut vihamielinen eikä tylsistynyt Kuolo nyt kaivannut tappelua. Yhtä hyvin voisi jutustella mukavia ja urkkia lisää tietoa. Ehkä Toivon lauma olisi mahdollisuus. Ehkä liittymällä voisi välttää orastavan tylsyyden ja hyötyä jotakin. Tosin ennen kuin Kuolo edes suostui tarkkaan asiaa harkitsemaan, uros halusi tietoa. Paljon tietoa, niin laumasta kuin Toivosta. Alfasta sai helposti tietoa, kunhan vain kuuntelisi mitä toinen laumastaan sanoisi. Niinpä Kuolo oli valppaana, tarkkaili Toivoa ja odotti.

Toivo valpastui kun Kuolo sanoi tulleensa tapaamaan sitä, se kuunteli toisen sanoja. Uros katsoi edelleen tiiviisti ruskeilla silmillään Kuoloa ja sanoi tuon lopetettua "vai Kuolo ja tulit siis tapaamaan minua?" Uros heitti retorisen kysymyksen ja rauhoittui hieman kun Kuolo oli käynyt istumaan 'ei tuo uros aivan tyhmä näköjään ole' Toivo saneli mielessään, se mietti hetken mitä se saattoi tietoa se saattaisi luotta tuolle urokselle.

Ruskea silmä alkoi kuitenkin pian puhua "Noh. Laumani ei ole vielä kovin suuri, eikä reviirikään ole suuri kuten varmaan tiedätkin. Perustin tämän lauman vasta hetki sitten ja arvoasteikossa korkealla olevia susia ei ole muita kuin minä. Mutta sinä et taida olla missään laumassa, vai kuinka?" Uros kysyi toiselta, se ei halunnut kertoa suoraan olevansa ainoa jäsen laumassa, sillä toinen saattaisi hyökätä helpommin.
Toivo ei kuitenkaan valehdellut kertoessaan lauman olevan pieni, sillä lauma oli todellakin pieni. Vaalea turkki kertoi asemista, sillä sen mielestä toinen voisi olla voivallinen jäsen laumaan ja arvoasteikossa korkealla olevien susien puuttuminen saattaisi houkutelle. Sitä paitsi se olisi loppujen lopuksi uroksen ratkaisu kuka korkealle arvoasteikossa pääsee ja sitä paitsi jos Kuolo kävisi hankalaksi, voisi Toivo erottaa sen. Vaalea turkki kuitenkin uskoi ettei erottamisille tulisi tarvetta, sen mielestä Kuolo vaikutti lupaavalta sudelta, koska Toivo ei tuntenut sen luonnetta.

//sori vähän tönkköä :( //

Kuolo kuunteli valppaana, miten Toivo kysyi retorisesti, oliko uros tullut tapaamaan sitä.
”Juurihan minä sanoin niin”, uros vastasi tylsistyneen kuuloisena. Nopeasti Toivo kuitenkin jatkoi, kertoen edes jotakin hyödyllistä tietoa laumastaan. Kuolo kuunteli valppaana, mutta kuunteluakin enemmän susi luki sitä, mitä Toivo paljasti rivien välistä. Uros tarkkaili jokaista elettä, jonka vain sai keskustelukumppaniltaan irti. Ilmeisesti lauma oli huomattavasti pienempi kuin Toivo halusi Kuolon olettavan, sillä uros tuntui etsivän jäseniä laumaansa kuumeisesti.

”En ole missään laumassa”, Kuolo kertoi Toivolle. ”Mutta mielelläni laumaan liittyisin”, susi jatkoi hetken mielijohteesta. Se ei tarkoittanut haluavansa ehdottomasti Toivon laumaan, muttei sekään lauma ollut huonoin vaihtoehto. Sitä paitsi, Toivon puheet arvoasemista kiinnostivat. Jos laumassa ei vielä ollut montaakaan jäsentä, korkealle kohoaminen olisi helppoa. Toisaalta Kuolo piti haasteista, ja juuri niitä lähti laumaelämältään hakemaankin. Ehkäpä haasteiksi voisi lukea laumassa korkealla pysymisen, ehkä se olisi sitä kaivattua vaihtelua. Kuolo kun uskoi että voisi kohota missä tahansa laumassa haluamaansa asemaan helposti ja vailla epävarmuutta.

”Reviirisi on pieni, enkä haistanut muiden merkintöjä rajoilla. Joko valehtelet laumasi koosta tai pidät muut kaukana rajojen merkkaamisesta”, Kuolo esitti huomionsa. Hetken hiljaa oltuaan susi heilautti häntäänsä hyväksyvästi. Huvittuneisuus pilkahti silmissä, kun uros jatkoi, ”mutta minä pidän siitä. Rajaa vahvistamaan kelpaavat vain vahvat yksilöt. Mitä vahvemmalta reviirin rajat tuoksuvat ja mitä voimakkaammat sudet sitä vartioivat, sitä harvempi eksyy reviirille, kun koko lauman kuvitellaan olevan yhtä vahva.”
”Laumasi on heikompi kuin yksikään toinen laakson laumoista”, Kuolo kommentoi kuin sivuhuomautuksena. Tosiasiassa suuri uros halusi nähdä, miten Toivo reagoisi. Veren kaltaisista päättömistä riekkujista Kuolo oli saanut tarpeekseen. Jos uros laumaan haluaisi, niin alfan olisi ainakin oltava viisas ja vahva susi. Toivo oli vahva, ainakin ulkomuotonsa puolesta. Viisaudesta Kuolo halusikin nyt selvää, koettelemalla Toivoa mitä erinäisimmillä puheilla ja viittauksilla.

Muut kysyisivät suoraan, mitä haluaisivat tietää. Kuolo teki kaiken taas vaikeamman kautta, mutta ainakin pääsi osoittamaan Toivolle, ettei ollut turha susi. Kuolohan oli kaikkea muuta kuin turha tallaaja!

Toivo kuunteli Kuolon puheita ja painoi jokaisen sanoista mieleensä, se halusi tietää minkälainen susi Kuolo oikein oli. Vaalea turkki toivo Kuolon haluavan liittyä, mutta piti sen omana tietonaan ja sanoi toiselle "en valehtele sanoessani lauman olevan pieni, en vain kerro tarkkaan kuinka monta sutta laumassani on" Toivo katsahti reviirilleen ja jatkoi sitten "Tiedän laumani olevan heikoin tällä hetkellä. Siksi valtasin reviirin täälltä vuorilta missä ei heti tule rajakiistaa muiden laumojen kanssa" Toivo pysyi rauhallisena ja toivoi antavansa hyvän alfan käsityksen itsestään, samalla se oli oma rauhallinen itsensä.

//sori lyhyt ja tönkköä//

Kuolo kuunteli Toivon vastauksia tarkasti. Vielä tarkemmin uros kiinnitti huomiota siihen, mitä Toivo jätti sanomatta. Kuolo veti nopeasti johtopäätöksiään, laskeskellen mielessään jatkuvasti. Toivon lauma vaikutti lupaavalta, uros oli sopivan oloinen alfa. Ehkäpä Kuolo voisi tämän kerran nöyrtyä ja alistua asemaansa? Yksinelo oli niin kurjaa ja tylsää. Susi kaipasi ympärilleen toisia susia. Lauma olisi paras vaihtoehto. Koska Nuormetsän lauma oli veljen takia poissa laskuista, Verta Kuolo ei kesän jälkeen alfakseen haluaisi ja Ovela kuulosti vanhalta ja raihnaiselta, ei Toivo olisi huonoin vaihtoehto. Tietenkin oli Aarnimetsän lauma ja mukava Surma, joka lupasi puhua Kuolon laumaansa, mutta... Sekin lauma olisi liian lähellä veljeä.

"Viisas ratkaisu", Kuolo sanoi tyytyväisenä. Toivo oli valinnut viisaasti laumansa alueen ja kuulosti muutoinkin viisaalta puheidensa perusteella. Uros ei pystynyt suoraan sanomaan Toivolle, että toinen oli viisas, mutta kunnioitus oli luettavissa tuonkin sanonnan takaa. Tyhmät sudet harvemmin tekivät viisaita ratkaisuja.

"Haluan laumaasi", Kuolo sanoi yllättäen. Sanat olivat yllätys myös sudelle itselleen, sillä Kuolo ei ollut ajatellut asioita näin pitkälle. Varmaa kuitenkin oli, että susi tarkoitti sanojaan. Kerrankin ilkeä uros puhui suoraan sydämensä syvyydestä.

Toivo kuunteli toista ja katseli reviiriään samalla, se oli ylpeä alueesta, vaikkei sillä ollut vielä muita asukkeja. Kun toinen sanoi ratkaisua viisaaksi, uros heilautti häntäänsä ikään kuin kiitokseksi. Se siirsi katseensa takaisin Kuoloon ja kuulikin samantein todella yllättävät sanat, sen pää hätkähti taaemmas nopeasti ja sen silmäkulmat kohosivat ylemmäs. Toivo näytti todellakin yllättyneeltä ja se katsoi toista lempeillä ruskeilla silmillään. Kuolo olisi varmaan kelpo laumalainen, mutta uros ei halunnut päästää tätä aivat helpolla. "Vai haluat liittyä." Uros aloitti rauhallisesti jatkaen pian "Pakko myöntää että vaikutat lupaavalta, mutta haluaisin tietää mitä toisit laumalle ja onko sinulla tavoitteita laumassa?" Vaalea turkki kyseli leppoisasti, se ei halunnut päästää ihan ketä tahansa riveihinsä vaikkei sillä ollut vielä seuraajia. Kuolo vaikutti kuitenkin hyvältä sudelta ja sen voisi jättää rajapartioonkin, ensin vain piti saada tietää voisiko tuohon suteen luottaa.
Toivo heilutteli häntäänsä rauhallisesti, se oli edelleen kohollaan sillä olihan Toivo täällä alfa. Uros oli innoissaan kun Kuolo halusi liittyä, mutta piti ulko kuorensa hillittynä. Toivo ei halunnut vaikuttaa pennulta joka riehaantuisi pikku jutuista, se halusi olla rauhallinen, tyyni ja hyvä alfa.

Toivon rauhallinen suhtautuminen vain vahvisti Kuolon spontaania päätöstä liittyä laumaan. Toinen ei riehunut turhasta vaan näytti hallitsevan itsensä ja sitä kautta tilanteen yllättävienkin käänteiden jälkeen. Hienoa. Lisäksi Toivo näytti avoimen kiinnostuneelta, muttei kuitenkaan aikonut hyväksyä ketä tahansa ilman taustatietoja. Kuolo arvosti molempia piirteitä. Toivo oli ehkä uusi alfa laaksossa, mutta huono alfa ei toinen ollut.

"Mitä toisin laumalle... Vahvan ja pelottoman suden, joka puolustaa omiaan viimeiseen asti", Kuolo totesi sitten lyhyen ytimekkäästi. Uros oli suurikokoinen, paljon suurempi kuin useimmat muut tässä laaksossa ja hyvässä kunnossa. "Olen selvinnyt tähän asti ilman laumaa, vaikka koitoksia on riittänyt. Kesän maastopaloista ja koko raskaasta talvesta selvinneenä uskon pärjääväni yhä ilman laumaa, mutta haluan laumaan. Uskon tuovani laumaan myös selviytymistaitoa", Kuolo vielä jutusteli. Uros puhui toki ylpeästi, olihan susi selvinnyt ties mistä, mutta kerskailemaan ei Kuolo alkanut. Kunhan vain totesi tosiasiat, väheksymättä omia suorituksiaan. Olihan siinä jo pärjäämistä, että yksinään eli karun talven läpi.

"Tavoitteeni... Haluaisit varmasti kuulla jotakin sen suuntaista, että saada lauma selviämään hyvin ja kasvattamaan kokoaan, mutta en aio valehdella. Haluan laumaan kunnioitetuksi jäseneksi, en vain yhdeksi niistä, joita mahtuu kolmetoista tusinaan. Uskon, että taitojeni ja tietojeni pohjalta korkea asemani takaisi myös laumalle paremmat mahdollisuudet selvitä. Lauman etu on minun etuni, enkä kaihda keinoja tavoitellakseni sitä", Kuolo myönsi suoraan. Uros halusi hyvään asemaan, sillä muiden höykytettäväksi ei tästä sudesta olisi. Kuolo tosiaan uskoi, että vahvana mutta viisaana sutena uros auttaisi laumaa parhaiten hyödyntämällä kykyjään ja kokemuksiaan korkeassa asemassa. Susiuros tuijotti koko puheensa ajan suoraan Toivon silmiin, odottaen vastausta. Joku ehkä pitäisi Kuolon vastauksia törkeinä, mutta uros puhui totta. Olisiko muka ollut parempi sanoa, kuinka Kuolo olisi mielellään omega jos lauman etu sitä vaatisi, kun Kuolo ei missään nimessä niin tekisi? Uros oli lojaali susi, eikä pettäisi laumaansa, niin kauan kuin lauma ei pettäisi Kuoloa.

//ei taas! Minäkin onnistuin poistamaan pitkän viestin! tässä lyhyt versio :( //

Toivon katse harhaili Kuolossa, kunnes pysähtyi tuon silmiin. Uros oli päätöksensä tehnyt ja hyväksyisi Kuolon laumaansa.
Vaalea turkki lausahti rauhallisesti "Minusta on hienoa, että kerrot asiat niin kuin ne ovat." uros katsoi edelleen tiukasti toista silmiin ja jatkoi "Minä pidän myös siitä, että olet selvinnyt paljosta ja olet valmis puollustamaan omiasi." Toivo nyökkäsi ja sanoi sitten varmana päätöksestään "Olet tervetullut laumaani. Minä uskon, että sinusta tulee vielä jotakin suurta." Uros heilautti tuuheaa häntäänsä ja käänsi katseensa pesille päin "ole kuin kotonasi, Kuolo. Minun täytyy nyt jatkaa matkaani" Toivo lausahti rennosti ja otti muutaman askeleen pois päin Kuolosta, mutta odotti jos tuolla olisi vielä jotakin sanottavaa.

Toivon arvostus oli Kuolon mieleen. Toinen oli viisas alfa, ja tuntui arvostavan suorapuheisuutta. Kuolo piti siitä, sillä uros vihasi kaikenlaista vihjailua ja epäselvää kiertelyä. Asiat voisi hyvin sanoa suoraan, niin kauan kuin totta puhuttiin. Susiuros tunsi riemun läikähtävän sisällään, kun Toivo hyväksyi suuren uroksen laumansa jäseneksi. Kuolo heilautti häntäänsä iloisesti - erittäin omituinen ele Kuololta, uros harvemmin häntäänsä heilutteli, mutta nyt koko suuren suden elekieli kuvasti iloa ja kiitollisuutta. Lauma oli lauma, oli se sitten pieni tai suuri.
"Kiitos, alfani", Kuolo sanoi. Hetken susi joutui epäröimään sanoessaan viimeisen sanan, mutta nopeasti epäröinti oli ohitse. Toivo oli hyvä alfa. Kuolo ei täysin luottanut toiseen, mutta susi olikin aina ollut epäluuloista sorttia. Kuolo kuitenkin luotti niin paljon, että suostui alistumaan toiselle, joten voisi sanoa Toivon olevan luotetuin susi Kuololle tässä laaksossa. Ja niinhän sen pitääkin olla. Alfa on kaiken muun yläpuolella. Alfa on tärkein.

"Minä tutkin reviiriä ja kiertelen samalla rajoja", Kuolo totesi vakaalla äänellä. Uros arvosti sitä, ettei Toivo käskenyt sutta tekemään jotakin turhaa vaan antoi aikaa sopeutua uuden lauman reviiriin. Kuolo mielellään kiertäisi rajoja, tutkisi reviiriä ja etsisi parhaat saalistuspaikat, samalla rajarikkureita hätyytellen. Susi nautti vapaudesta, mutta vaihteeksi oli mukavaa, kun oli joku ylempänä sanomassa mitä tehdä.

// Kiitokset pelistä! :) //

Toivo katsoi vielä taakseen ja näki kuinka toinen oli iloinen, uroksen suupieliin kohosi pieni suden hymy. Kun Kuolo lopetti uros nyökkäsi hyväksyvästi ja jatkoi ripeästi jolkottaen matkaansa. Toivosta oli mukavaa kulla kun sitä kutsuttiin alfaksi, se sai uroksen hyvälle tuulelle. Toivo katosi pian Kuolon näkyvistä, se oli hyvin iloinen ensimmäisestä laumalaisestaan.

//kiitos vain itsellesi hyvästä pelistä :) //