Hetki Kuun valossa ((Kutsupeli -Mex- ja Hetki))

((Noniin eli -Mex- ja Hetki tänne päin))

Ilta oli jo hyvässä vaiheessa kääntymässä yöksi. Kesän valoisa yö oli kaunis ja lämmin. Kuu näkyi taivaalla himmeästi punertavaa taivasta vasten. Oli satanut ja ympärillä oli paljon tuoksuja, sieraimet värähdellen Kuu haisteli raikasta ilmaa. Narttu tassutteli ympäriinsä tietämättä varmasti missä oikein oli, mutta se ei sitä haitannut. Se jolkotti ja ihaili luontoäidin upeaa työtä. Särkymätön hiljaisuus vallitsi ympäristössä ja kaikki oli utuisen kaunista. Auringon viimeiset säteet loistivat vasten nartun turkkia ja saivat sen keltaiset silmät näyttämään pieniltä liekeiltä.

Valkoturkki venytteli autuaana. Sen silmissä oli surumielinen katse, eikä se muutenkaan näyttänyt onnelliselta. Masentavat ajatulset olivat vallanneet sen mielen ja tehneet nartun epätoivoiseksi. Eihän sillä ollut tulevaisuutta, tai siltä siitä ainakin tuntui. "Vain aika voi näyttää mikä on minun kohtaloni, mutta joskus kohtaloakin pitää vähän auttaa..." Se mutisi itsekseen. Narttu istahti maahan ja mietti elämäänsä. Oliko sillä ketään josta se todella välitti? Joka välittäisi siitä? Se syventyi mielensä syvimpiin syövereihin ja pohti kaikkea mahdollista elämäänsä liittyen. Pian se ei enään kuullut tai nähnyt mitään ymparillään.

utuisten tuoksujen saattelemana Hetki oli saapunut rajamaille sade oli tuonut uusia tuoksuja mukanaan ja narttu oli liikkunut rajoilla ja ylittänyt omat rajansa jopa puoli vahingossa. se oli tulipalonj älkeen elänyt hitusen erakkomaista elämää miettien asioita silti huolehtinyt tehtävistään Pian Hetken huomio kuitnekin nkiintyi johonkin paikallaan olevaan se näki Kuun suden jota se ei tuntenut yllättävän lähellä rajoja joten se siirtyi lähemmäksi sutta ja ikään kuin ajattelematta se töksäytti " Mitä teet näin lähellä rajoajmme " sen olemus oli jokseenkin jopa ehkä uhkaava vaikak sen mieli oli rento.

Kuu säpsähti omista ajatuksistaan kun kuuli puhetta. Se kääntyi katsomaan hukkaa. "Lähellä saan olla, mutta enhän minä vielä ole tunkeutunut tedän reviirillenne?" Narttu töksäytti retorisen kysymyksen. Sen silmissä oli lempeä katse ja sen huulilla oli pieni susimainen hymy. "Kuka sinä oikeastaan olet?" Narttu kysyi rauhallisena. "Ja mihin laumaan kuulut?" Se jatkoi. Valkoturkki tassutteli lähemmäs Hetkeä ja istahti maahan rauhallisena. Se killitti narttua lempeästi keltaisilla silmillään. Kuu oli näkevinään Hetken silmissä haikean katseen, mutta oli varma että oli vain kuvitellut. Narttu hengitti syvään ja sulki silmänsä, se kasasi itsensä ja ajatuksensa joita se oli miettinyt ennen nartun tuloa.