Toivoa härnäävä Mäkärä //End//

//Eli Blacky kera Mäkärän :) //

Tuore alfa Toivo oli lähtenyt hieman kauemmaksi reviiriltään, luottaen muitten laumalaisten huolehtivan lauman alueesta. Vaalea uros oli lähtenyt etsimään tietoa muista laakson susista ja mahdollisia liittyjiä, uroksesta oli myös hyvä tietää miten muilla laumoilla meni ja minkä lauman reviiriltä voisi saada lisää tilaa laumalle.
Toivolla oli suunitelmia laumalle, mutta ensin sen pitäisi kasvaa hieman. Ruskea silmä piti tarkasti silmällä ympäristöä ja nuuski vähän väliä maata ja ilmaa, se halusi hieman tietoja muista laumoista ja susista. Sen pitäisi silti palata mahdollisimman pian takaisin lauman luokse.
Hetken kun uros oli jolkotellut se sai tuoreen hajun, se haju oli peräisin sudesta ja vaalea turkki lähti seuraamaan sitä. Pää ja häntä hieman koholla, vaikkei ollutkaan omilla maillaan uros halusi osoittaa omistavansa jotain suurta tai mikä nyt oli suurta. Toivon lauma oli pieni, mutta todellä tärkeä sille.

((Mäksy and Blacky on your service! :D))

Mäkärä oli tulossa Rinnemetsän reviiriltä. Se lipoi tyytyväisenä huuliaan ravatessaan Solalle: Tutkimusmatka oli onnistunut. Nyt sen pitäisi vain löytää Harakansilmä tai Toivo ja koittaa suostutella jompi kumpi mukaansa.
Mäkärä haistoi Toivon kauan ennen kuin näki sitä. Narttu porhalsi tyytyväisenä eteenpäin, ei se tiennyt miten tärkeä juuri tuo ominaishaju olisikaan sille.

Sitten, hups vain, alkoi sataa. "On se nyt perkele!" susi kirosi. Mäkärä pysähtyi ja katseli taivasta, jolla aurinko kurotteli säteitään pilven takaa ja kohti tihkusadetta. Ainekset sateenkaareen jos toiseenkin olivat valmiina, ja pian niitä alkoi ilmestyä pilvien väistyessä auringon tieltä.
Mäkärältä putosi leuka.* Sen harmaisiin silmiin heijastui taivaan värimyrskyn ihmeelliset sävyt raikkaan tihkun kastellessa sen mustaa turkkia. "Voi sun pas..." Kipinältä pääsi. Se ei ollut koskaan nähnyt moista.
Kuullessaan oman äänensä mustaturkki havahtui ja muisti nenänsä. Vieras susi oli varmasti jossain ihan lähellä.
* "Pudota leuka", sis. Hämmästyä, ällistyä.

((Maalailen taas tekstillä, taisi lähteä vähän lapasesta. :'D Anteeksi.))

//Hah, ei se mitään tuota tekstiä on hauska lukea :D //

Toivo kulki rauhallisesti jolkottaen kohti vierasta sutta, sen häntä heilahteli askelluksen tahdissa ja ruskeat silmät tarkkailivat horisonttia etsien sutta. Vaalea turkki saikin pian näkö piiriinsä vieraan, eikä arvannutkaan heidän etsineen toisiaan. Nuori alfa hiippaili lähemmäs vierasta ja tarkkaili tätä hetken arvioiden kannattaisiko mennä lähemmäs.

Hetkessä taivas avasi hanansa ja kasteli myös Toivon turkin, uros vain katsahti taivaalle ja huokaisi hiljaa 'olisi tuo sade nyt voinut edes vähän odottaa'. Hetkessä taivaalle ilmestyikin sateenkaaria ja sai myös ruskea silmän katselemaan sitä kauneutta hetkeksi. Vähän Mäkärän jälkeen myös Toivo hätkähti ja etsi jälleen katseellaan toista, pian ruskea silmä huomasikin taas Mäkärän. Uros haukahti tervehdyksensä kuuluvalla uros maisella, mutta lempeällä äänellään "Hei, kuka olet?" Toivo askelsi esiin piilostaan itsevarmana ja tarkkaavaisesti toista katsellessaan, se heilautti hieman koholla olevaa häntäänsä osoittaakseen ettei aijo hyökätä.

Toivo ei tosiaan ollut kaukana. Mäkärän karvat pörhistyivät ennen kuin se edes itse sitä tajusi ja toljotti toista epäluuloisena.
"Minä? Mäkäräksi sanovat. Puolueettomaksikin. Olen laumaton", susi selitti ja rentoutui uroksen elekielestä jonkin verran. Kaunis taivas hävisi sen tajunnasta, sellaiset ilot kuin pinnallisuus eivät olleet susia varten. Se ei muistaisi koko asiaa ennen kuin seuraavan kerran sateenkaaren näkisi.
Mäkärän harmaat silmät olivat kylmät ja elottomat verrattuna Toivon iiristen ruskeisiin sävyihin. Uroksella oli upeat silmät - harmi vain etteivät sudet siitä piitanneet, eikä Toivo sitä itse tiennyt.
Narttu yritti katsella jonnekin toisen pään ohi. "Mikäs sinä olet susiasi?"

Toivo kuunteli Mäkärää rauhallisesti, sateen hieman rauhoittuessa. Uros arvioi toist päästä varpaisiin ja sieltä hännän päähän. Se ei piitannut toisen pörhistelyistä, sillä uskoi sen johtuvan lähinnä pienestä säikähdyksestä.
Kun toinen kyseli Toivosta se heilautti häntäänsä ja vastasi rauhallisesti "Minä olen Toivo, erään lauman alfa tuolla vuorilla" Uros nyökkäsi kuonollaan vuorille missä sen koti oli. Vaalea turkki ravisteli turkistaan isoimpia vesiä ja katsahti taas Mäkärään lempeästi ruskeilla silmillään. Toinen oli kyllä kaunis narttu, uros mietti itsekseen katse naulittuna Mäkärään ja se vaipui ajatuksiinsa. Toivo alkoi miettimään saisiko se koskaan rakastua?


//äh nyt tuli kamaalan lyhyt :/ //

((Ei se mitään, tämäkin jäi tyngäksi. :D))

Mäkärä oli monen mielestä lähinnä katkeransuloisen kaunis: Sen muuten nätin ulkomuodon vastapainoksi narttu oli saanut naamaansa kunnon arvet. Molemmat olivat tulleet sen kamppailessa nuorena elämästä pohjoisen aroilla.
Narttu hämmästyi. "Mitä? Ai, sinua minä etsinkin. Minulla olisi sinulle ehdotus", se sanoi. Nartun todella tulisi miettiä miten asian muotoilisi.
"Minä haluan Rinnemetsän reviirin. Nakerran sen pala palalta Vereltä. Mutta tarvitsen siihen hieman taustatukea - mitäs sanot, lähdetkö leikkiin?" Susi virnisti. Sitä kiinnosti ensisijaisesti Harakansilmän lauma, mutta oli hyvä varmistaa oliko Toivolla jotain tarjottavaa - jos tuota nyt edes kiinnostaisi.
Ajatus oli vallankumouksellinen, kirjaimellisesti, mutta niin oli kaikki Mäkärässäkin.

//ei mitään :) //

Toivo hämmästyi toisen kertoessaan etsineensä urosta ja se nosti päätään hieman hämmentyneenä, kun Mäkärä lopetti uros kysyi uteliaana "Kuulostaa mielen kiintoiselta, mutta eikös niitä maita havittele useammatkin? Miksi muuten haluat juuri minun apuani?" Nuori uros oli utelias, mutta hillitty se heilutteli rauhallisesti häntäänsä ja nuolaisi huuliaan rauhoittavana eleenä. Mäkärä ei ollut ensimmäinen kuka oli etsinyt urosta, mutta silti se oli aina hieman yllättävää kun joku vieras susi etsi urosta, tosin olihan Toivo nykyään tuore alfa.

Toivoa kiinnosti toisen ehdotus, mutta uros halusi ensin miettiä asiaa, sillä se ei välttämättä olisi laumalle hyväksi ja lauma oli urokselle kaikki kaikessa. Uros olisi kuitenkin valmis miettimään asiaa, se ei halunnut tehdä äkillisiä päätöksiä, varsinkaan jos ne koskivat laumaa.

Musta susi hymähti. Toinen oli selvästi nuori alfa, sanan molemmissa merkityksissä. Uros ei ollut tottunut siihen, että vieraat sudet tiesivät kuka se oli. Mäkärä ei voinut olla ajattelematta, että Toivon laumasta ei ehkä olisi radikaaleihin hankkeisiin.
"No, tämä logiikkahan on ollut susien selviytymisen avain kautta aikojen", narttu vastasi. Sille tuli taas emon opit mieleen. "Jos kolme hukkaa jahtaa samaa karibua itsenäisesti, ne vain nääntyvät. Mutta jos hukat yhdistävät voimansa, ne saavat kaikki ruokaa. Meillä päin tätä sanotaan siis kompromissiksi." Mäkärä hymyili aavistuksen verran. Kiitos sille, joka hoksasi yhteistyön ja lauman voiman.
"Jos ihan totta puhutaan, en ole kiinnostunut vain ja ainoastaan sinun laumastasi. Minulla on vaihtoehtoni, mutta halusin tavata sinutkin." Mäkärä tiesi jo ennalta, ettei Toivolla ollut puolisoa. Se teki uroksesta kiinnostavan, eikä vain aseman pönkittämisen kannalta. Susi tunsi dominanssin heräilevän jossain mielessään, mutta piti sen kurissa. Toivo oli vain rauhallinen. Kenties miten vahva alfa se oikeasti oli.

Vaalea turkkia olisi laumattomana varmasti halukas olemaan mukana Veren maitten valtaamisessa, mutta se oli lauman alfa. Toivo olisi mielellään antanut myönteisen vastauksen toiselle, mutta sen täytyi harkita asiaa, sillä veren maat olivat jokseenkin kaukana ja Toivo ei tekisi niillä mailla mitään. Ruskea silmä höristi korviaan toisen kertoessa olevansa kiinnostunut muistakin laumoista, se arvasi heti että kyseessä voisi olla Harakansilmän lauma joka oli myös valtaamassa Veren maita. Uros jätti Mäkärän logiikka puheet väliin sillä sitä alkoi kiinnostaa toisen suunnitelmat, se uskoi kuitenkin ettei toinen kertoisi niitä.
Uros heilautti häntäänsä ja höristi korviaan uteliaana avaten suunsa "miten sinä ajattelit saada ne maat itsellesi, kun monet muutkin tekevät mitä vain saadakseen ne maat ja kun kaikki haluaa samaa siitä tulisi riita kuka sen omistaa?" uros piti pienen tauon ja jatkoi ennen toisen vastausta "Joudut vain taistelemaan, mutta olet varmaasti varautunut siihen ja valmis taistelemaan" Toivon ääni oli lempeä ja rauhallinen, se heilauteli häntäänsä rauhallisesti puolelta toiselle.

//äh tönkköä, olen herännyt vasta ja väsynyt -.-' //

((Ei se mitään. :D))

Mäkärä nuolaisi huuliaan. Ei Toivo päästänyt suustaan mitä sattui, se valitsi hyviä kysymyksiä.
"Yksittäiset sudet on helppo pyyhkiä pois tieltä. Sitä paitsi se vain auttaa, jos joku pitää Veren kiireisenä", narttu sanoi. "Minä en ainakaan ole kuullut sen vakavemmista kilpailijoista."
Mäkärän olisi pitänyt tietää paremmin. Monet vakavasti otettavat sudet, kuten Toivo sanoi, olisivat sen tiellä. Mutta ei se itsekään mikään luovuttaja ollut.
"Niin. Minä suolestan jokaisen, joka on tarpeksi typerä sotkemaan suunnitelmiani. Mutta ainahan olisi parempi, jos saisin käännytettyä kilpailijat puolelleni", susi vastasi. Se ei arvannutkaan, miten potentiaalinen tapaus olisi Harakan laumassa sen puolella. Yksi niistä, jotka toisissa olosuhteissa olisivat saaneet Mäkärän hampaista - oli tietämättään suostunut Mäkärän rakastamaan taktiikkaan, kompromissiin.

Vaalea turkki kuunteli toisen puhetta ja huomasi toisen todellakin tietävän mistä puhuu ja mihin on ryhtymässä. Toisen kerrottua suolestavansa vastustajat, Toivo hymyili ja lausahti "tuolla asenteella pääsee pitkälle vaikka itse en olekkaan niitä taisteluita ja tappamisen kannattavia susia. Minä uskon, että pääset vielä pitkälle. Varsinkin jos saat muut puolellesi" Uros käänsi katseensa hetkeksi mäkärästä ja lisäsi hiljaa "minä voin harkita ehdotustasi, mutta pyytäisin siihen aikaa. Kun seuraavan kerran saan sinut tassuihini, niin kerron ratkaisuni. Jos se sopii sinulle?" Toivo sanoi ja alkoi olemaan valmis jatkamaan reviirin tarkastustaan.

//anteeksi lyhyt :( //

Mäkärä oli imarreltu kehuista. Toivo oli varmaan ensimmäinen susi, joka tuntui olevan samalla aaltopituudella. Tyytyväisenä mustaturkki heilautti häntäänsä.
"Totta kai, harkitse vaan ihan rauhassa", narttu sanoi ja sen arpisilla kasvoilla kävi hymyntapainen. Sitä itseään stressasi päätöksen tekeminen, koska se ei tuntenut susia joiden kanssa yritti liittoutua ja pelkäsi mokaavansa. Minä valitsen oikein. Ihan varmasti. Vielä saan sen reviirin ja laumatovereita ympärilleni, mustaturkki ajatteli.

Mäkärä liikahteli varovasti pois päin. "Kiitos, kiitos paljon ajastasi. Me tapaamme varmaankin kuunkierron sisällä?" susi jutteli. Se aikoisi rentoutua loppupäiväksi, miettimättä sen enempää Verta, Harakkaa tai Toivoa.

((Itse kullakin pukkaa lyhyttä... End? :D))

//lopetetaan vaan :) Kiitos pelistä//

Toivo hymyili pienesti vastaukseksi toiselle ja häntä heilahtaen se kääntyi ympäri. Uros katsoi vielä mäkärää olkansa yli ja sanoi tuolle "ainahan aikaa pitää olla sen verran, että jutteleen ehtii ja toivon mukaan tapaamme" Uros katsoi vielä hetken toista ja jolkotti sitten reviirille päin jatkaen rajoille.

//niin ja nyt tuli ihanan pitkä lopetus//