Kauhun aika on huulilla

Kookas herrasemem oli kerännyt voimia päästääkseen suorittamaan tehtävänsä loppuun ilman sammalta. se ei ollut helppoa unohtaa noin vain lauma jonka alku olisi ollut sille perhe. Sen sijaan kookas sekavärinen uros oli saanut mukavasti massaa kesän aikana ja voi erittäin hyvin talvi turkki oli lähtenyt ja sen turkki kiilsi yllättävän komeasti
. yleensä erakkona elävät sudet eivät selviäisi näinkin hyvässä kunnossa toisin kuin kauhu sen päättäväisyys oli sille valtti kortti seoli luvannut katalalle että reviiri kuuluisi niin lle jotka sinen haluaisivat palata.

kirjava herra kiiruhti kohti varvun rajoja ylpeänä ja voimissaan se pysähtyi toistaiseksi laumattomien puolelle hengittäen syvään laskien päänsä maata kohti " tämä on teidän kaikkien puoelesta, Sammal, Viima katala ja kaikki muut teen tämän koska tämä alue kuulu meille jos kuolen toivon että ajattelette edes jotain hyvää minusta ja teostani en ehkä ole viisas tehdessäni tämän päätöksen " Se puhui itsekseen ja nosti katseensa kohti varvun rajoja astuakseen eteen päin se kuitenkin nosti kuononsa koholle ja ulavaiis pari kertaa kuuluvasti ilmoille ulvominen kertoi kuulijoille että kauhu kaipasi rakkaitaan se kertoi myös päättäväisyyden ja sen että se tekisi sen vaikak sen henki menisi. se tekisi kaikkensa voittaakseen reviirin takaisin.

ulvominen kesti yllättävän pitkään.. eikä ketään näkynyt kauhu vain ulvoi..

Kaunisrakenteinen lumiturkki jolkotteli pää alhaalla pitkin Veren rajamaita, jonkin haaskan toivossa. Susi oli hieman laihtunut sitten Veren vastaisen ryhmän hajoamisen ja pitänyt matalaa profiilia. Kissankello oli jo miettinyt toiseen laumaan hakeutumista - se ei voisi elää näin kovinkaan pitkään.
Sen ajatukset harhailivat ruokaa huutavan vatsan ja Tuiskun ympärillä. Minne uros oli mennyt? Ja mikä itseasiassa oli aiheuttanut koko ryhmän hajoamisen? Miten Kauhu ja Sammal voivat? Kissankello päätti ettei vaivaisi päätänsä sen enempää vaikeilla kysymyksillä, vaan etsisi itselleen vihdoin kunnon ruokaa.

Ja pian se kuului. Niin tuttuna ja ylväänä, Kauhun ulvonta. Kissankellon askel piteni ja se sai runsaasti enemmän vauhtia. Olisi ihanaa päästä tutun suden seuraan, vihdoinkin! Pian valkeaturkki saapui uroksen luo. Sen häntä heilahteli hitaasti matalalla ja ystävällisesti, korvat kävivät luimussa nopsaa hieman arasti. '' Tervehdys, Kauhu. '' Ääni oli ystävällinen, kuten aina.

Kauhun ulvonta päättyi uskoon ja toivoon sen olemus hehkui yhä uskollisuutta Viiman maille jonen se oli nyt matkalla. pian se kuuli ääni jotka osoittivat askelikisi tutulel sudelle Kissankello saapui paikalle joksenkin huonokunotisena viime näkemästä se siirsi ylpeän katseensa saapuneesen valkeaturkkiin " Tervehdys " kuulinkin sinun saapuvan " mikä toi sinut tänne ? " kauhu kysyi sitten empimättä siirtäen jälleen katseensa kohti veren maita sen suonissa virtasi veri joka janosi kostoa ehkä kauhu oli yllättävän ylpeä itsestään ja se saattoi näkyä. se oli menettänyt paljon talven ja tuli palon aikana eikä se aikoisi menettää enää mtiään hänelle rakasta. kauhu ei istahtanut sen ilme ei värähtänytkään tuon tuijottaessa koskton himoisesti aluetta jonne se pian suuntaisi matkansa.

Kissankello ihaili kauhusta huokuvaa päättäväisyyttä, tulta joka kieli kostonhimosta. Valkoturkki askelsi lähelle kauhua seisomaan, ei ihan rinnalle asti. Vaikka ryhmä oli hajonnut, Kissankello oli silti uskollinen urokselle - ainakin vielä hetken. Sillä narttu oli ajatellut Ovelan laumaan liittymistä, nyt kun sillä ei ollut enää laumaa jonka puolesta elää, perhettä, ei mitään.
'' Sinä. '' Vastattiin toisen kysymykseen susimaista hymyään hymyillen hetken. '' Mitäs aijot? '' Kysyttiin perään, häntäänsä heilauttaen.

Kauhun pysy ikään kuin jähmettyneenä toljottaen veren rajoja himoitsevasti " Minä aijon vallata takaisin sen mikä Viiman laumalle kuuluu " Kauhu sanoi terhakkaasti ja itsevarmasti " tuo maa tuolal ei kuulu sille kirppusäkille ja sen olemattomille laumalaisille, tällä hetkellä tuo lauma elää niin heikkoa hetkeä että nyt on paras hyökätä en ole nähnyt varpua rajoilla aikoihin ainoastaan musta narttu on kipitellyt siellä täällä silloin tällöin
, " Kauhu jatkoi ja siirsi sitten päänsä toiseen mietteliäänä.

Kissankello laski myötätuntoisena päätään, Viima, ja koko muu draamanäytelmä, oli tehnyt syviä viiltoja urokseen.
'' Et kai aijo yksin tuonne juosta itseäsi surmaamaan? '' Kissankello kysyi siirtäessään katseensa Kauhun silmiin. Sitten jatkettiin. '' Kuulemani mukaan Kuolema-niminen narttu on liittynyt laumaan, ja se hukka ei ole mikään tavallinen narttu. Harakansilmä kertoi tavanneensa sen kerran. Kuolemaa voisi verrata urokseen. ''
Huokaus tulvi nartun suusta hiljaa kun se hitaasti liukui makuulteen.

Kauhunk atse oli järkkymätön se tuijotti veren aluetta kuin murhattua laumalaista sen katse kiiri jonnekkin syvälle ja tuotti murinaa suupielistä se kuunteli toista korva tarkkana " Annan noille maille henkeni jos se on niin tarkoitettu en lähde sinne taistelemaan yksin omaan ketään vastaan vaan tapan sen iljettävän veren ja valtaan alueen takaisin niilel joille se kuuluukin. Jos olet halukas lähtemänä mukaan en estä sinua mutta toivon sinuan ymmärtävän että et ole pakotettu siihen en ole alfas. Minulle on yhden tekevää kuolenko taistelussa koska kuolen reviirini puolesta. Aikeeni on saada alfa mahdollisimman l'ähelle rajoja jolloin se on helppo saalis tappaa kun sillä ei ole lauman tuomaa turvaa. Ja mitä tähän mainitsemaasi kuolemaan tulee en anna sen vaikuttaa päätökseen minä menen ja teen minkä voin " päättäväisyys kyti kauhun sisällä eikä se epäröinyt hetkeäkään antaa henkeään entisille reviirirajoilleen jonne sen katse oli yhä naulittu.

'' Ihailen päättäväisyyttäsi, Kauhu. '' Valkeaturkki laski päätänsä hieman.
'' En osaa sanoa olenko valmis saattamaan henkeni vaaraan vielä, minulla on koko elämäni edessä. Mutta minulla ei ole silti mitään minkä takia elää. Olen laumaton ja yksinäinen. '' Pidettiin tauko, mietittiin kuumeisesti jotain ja siirrettiin katse tiiviisti reviirille. '' Ilmoita minulle kun aijot tehdä sen, tulen mukaasi. Vaikka et ole alfani, niin haluan silti olla tukenasi. '' Siirrettiin katseensa hymyillen pienoisesti toiseen.

Kauhun katse oli edelleen päättäväinen ja pysyikin siinä toisen puhuessa. " kiitos Kissankello arvostan sinua suuresti ja mukaani en sinua pakota, ja se tulee tapahtumaan hyvinkin pian " Kauhu lausui järkymättä asennostaan lainkaan se halusi pitää päänsä viileänä ja silti asiansa tyystin rauhallisena se ei halunnut antaa merkkejä itsetänä että sekni saattoi pelätä hivenen. Peloistaan huoliamtta herra käänsi vihdoin koko ruumi9insa kohti kissankelloa jopa virnistäen tuolle susimaiseen hymyyn " Joka tapauskessa emme voi mennä sinen noin vain tarvitsemme suunnitelman. ainoa tieto mitä minulla on on se ettei tuon lauman jäseniä ole kovin monia enkä itse asiassa oel havainnut veren hajuja aikoihin. toisin kuin tämän nartun joka tuntuu loikkivan rajoilla aktiivisestikkin " kauhu puheli mustatrukkisesta nartusta epäilevästi. Korppi joka oli vastuussa tällä hetkellä lähestulkoon yksin koko laumasta olisi helppo vastus kauhulle ja nyt kissankellollekkin. Tosin kauhu ei tiennyt mikä sillä oli todellisuudessa vastassa.