Sinisilmäisyys voi muuttua punaiseksi lumeksi (päättynyt)

//Jep, Harine tänne Surman kanssa :3 ! //

Pahaa aavistamatta Orkidea oli saapunut laumojen rajoille, tätä naaras ei tiennytkään, sillä ei ollut kuljeskellut samaisessa paikassa paljoa aijemmin. Rauhallisesti valkoinen narttu nuuski lunta ja antoi pakkasen pistellä poskia. Välillä se havahtui lintujen ääniin ja oksien raksahduksiin, muttei pelännyt. Vieraita hajuja, jotka olisivat olleet pakkaspäivän piriste, ei ollut. Alue tuntui olevan täysin tyhjä, ei ristin sielua.
Narttu oli juuri syönyt, jolloin valkoinen jänis ei herättänyt paljoakaan sen huomiota. Jänis hämmästeli, kuinka susi ei lähtenyt sen perään, ei edes osoittanut pientä mielenkiintoa, varmuudenvuoksi se kuitenkin pysytteli varsin kaukana mahdollisesta saalistajastaan.

//Täältä me tulemme. >:) //

Surma, tapansa mukaan, oli jälleen vahtimassa rajoja ja seurailemassa lauman ulkopuolista elämää. Viime aikoina rajoilla oli ollut tunkua laumattomien osalta. Hyvin todennäköisesti tulevan talven takia, joka tulisi olemaan kaikkea muuta kuin myötämielinen ja hellä. Laumattomien määräkin luultavasti vähenisi, ainakin kaiken järjen ja toiveajattelun mukaan. Näiden tietojen pohjalta Valkoturkki ei ollut yllättynyt, kun se haistoi jälleen vieraan suden hajun. Narttu alkoi jo kyllästymään näihin rajarikkureihin, eikä siltä enään myötätuntoa herunut. Mikäli toinen oli laumaan liittymässä, mitä narttu kovin epäili, valkoturkki tekisi hyvin selväksi, että parempi olisi olla jotakin annettavaa tai muuten hurtta saisi tuta. Surma otti juoksuaskelia, sillä matkaa oli suteen hajun perusteella velä runsaasti.

Hetken juostuaan metsätysryhämän johtaja hiljensi ja ryhdistäytyi, tehden toiselle kohtuu korkean asemansa hyvin selkeäksi. Häntä ja korvat olivat suunnattu ylöspäin, samoten niskavillat. Surma halusi näyttää mahdollisimman isolta ja pelottavata. Hyvällä tuurilla säästyisi aikaa. "Mitä teet täällä? Ruokaa, elävää tai kuollutta, et täältä saa!" Se lähes mylvi.

Orkidean niin rauhallinen ja hieman tylsähkö rajoilla tallustelu loppui kuin seinään sen kuullessa vieraan suden vihaisen äänen. Narttu hätkähti ja sen häntä painui jalkojen väliin päin. Orkidea katseli ympärille ja tärisi.'Seura on aina mukavaa, mutta tuollainen ärjyminen pelottaa. No, jos olen rauhallinen ja ystävällinen niin ehkä..', se mietti hieman hädissään, mutta vakuuttaen itselleen, että kaikki oli hyvin.

Lopulta Orkidea huomasikin toisen valkoturkin. Vieraan suden häntä oli pystyssä kun puu ja koko ruumis vaikutti uhkaavalta ja vaikutusvaltaiselta. Orkidea oli täysin alakynnessä siihen verrattuna. "Mi-minä..Anteeksi.", Narttu yritti aloittaa, se ei toki tiennyt oikein mitä toiselle voisi sanoa. Susi veti keuhkonsa täyteen henkeä ja avasi pian suunsa uudelleen. "Olen Orkidea ja minä vain.. vain kävelen täällä! En ole saalistamassa, söin juuri jänik.. Öh, tuolta kauem..paa.", Orkidea yritti pitää äänensä vahvana mutta rauhallisena, kuitenkin sen lausuessa sanoja ääni värisi ja katkeili. Se tajusi toisen olevan jossain laumassa ja lauman reviiri aivan tässä, hittolainen. "Kuka sinä.. Siis, te olette varmasti laumanjohtaja tai..", Narttu sopersi, se ei meinannut itsekkään saada selvää puheistaan. Eniten sitä ärsytti kun ei osannut kuullostaa vakuuttavalta ja pitää ääntään kylmänrauhallisena.

// :O Anteeksi viivästys! //

Surma katsoi toista pitkään ja tarkasti. Toinen ei ollut lainkaan uskottava. "Luuletko minua hyvinkin tyhmäksi? Luuletko että todella uskon tuollaista sepitystä? Turha luulo!" Toinen oli oikean säälittävyyden multihuipentuma. "Lauma tarvitsee ruokaa, joka on meidän alueillamme. Se ei kuulu teille laumattomille pätkän vertaa! Siksi meillä on rajat, joita myös laumattomat kunnioittavat!"
Surma kuunteli toisen esittäytymistä. "Minä olen Surma ja olen varma ettet halua kokea mistä nimeni tulee. Parempi olla nyt oikein kilttiä laumatonta ja kuunnella: se että sinä kuljet täällä vain sen takia, että sinua sattuu huvittamaan, ei ole oikeutus rajojen rikkomiselle. Nälkäkään ei ole selitys!" Surma ei voinut ymmärtää mitä toisen päässä oikein liikkui. Lauma tarvitsi ruokaa enemmän. Jos toinen tahtoi osiolle, tuli tämän olla osa laumaa ja työskennellä myös muiden hyväksi.

// Eipä hätiä mitiä ^^ //

Orkidea säpsähti aina Surman puhuessa. Ärsyyntynyt susi lateli vain suustaan vihaisia lauseita ja syyttelyitä, eikä narttu osannut avata suutaan ollenkaan. Se ei millään voinut pitää jalkoväliin menevää häntäänsä kurissa, eikä luimistuvia korviaankaan. "Ei, en to-tosiaankaan pidä teitä tyhmänä, en ollenkaan.", Orkidea sanoi painaessa päätään alas päin, mutta pitäen varmuuden vuoksi katseensa edelleen vieraassa sudessa. Se käytti teitittelevää sanamuotoa lepytelläkseen, vaikkei rauhallinen puhe varmasti tilanteeseen paljoa auttanutkaan.
Orkideasta tuntui kuin sen jalat pettäisi alta, kun sai kuulla Surman nimen. "En tosiaan tahdo kokea..", Valkoturkki sanoi vahingossa ja tunsi itsensä hieman typeräksi. "Mi-minä en tosiaan kulje täällä siksi että minua huvittaa!", Narttu huudahti. Sitä alkoi pikkuhiljaa ärsyttää toisen syyttely, vaikkei pelostaan voinut sille mitään. "Minä ihan oikeasti vain kävelen tästä! Kävelin tästä ja en tosiaan tiennyt, että tämä on reviiriänne! Voin tottakai lähteä. Nyt.", Orkidea sanoi, ja toivoi ettei toinen ollut keksinyt rangaistusta jokaikiselle rajan ylittävälle susiraukalle.

Valkoturkki katsoi laumalaista pitkään ennenkuin se avasi kitansa "Vai niin..." Se töksäytti vastauksen toisen selittelyihin, joka kertoi, että narttu oli kuullut täysin samat selitykset miljoonaan kertaan. Miten tämä kerta poikkeaisi muka muista kerroista? "Tehdään näin: olet todella mukavaa pikku hukkaa ja et enään IKINÄ ajattele kulkevasi täällä reviirillä muuten vain, sillä muuten minä tulen taas paikalle ja sitten pelkät puheet ei enään riitä." Surma uhosi. Vallan lauma oli koko ajan kasvava ja voimistuva lauma, joka todella tarvitsi kaiken sen alueen ja ruoan pitääkseen itsensä hengissä. Vain selviytymisellä on merkitystä. Voimalla on merkitystä. "Suosittelen, että liityt johonkin laumaan, jotta pääset meidän rajoilta pois ja saat itse tarvitsemasi ruoan. Kaikki voittavat, vai mitä?" Surma ehdotti lähes vilpittömästi. Mikseivät laumattomat ymmärtäneet liittyä laumaan? Kaikki voittavat. Lisäksi laaksossa oli jos jonkin moista laumaa mihin liittyä ja jos mikään niistä ei kelpaa niin kuolkoon turhake laumattomat pois. Laumaan liittymisen jälkeen Surma ymmärsi, että laumattomana ei ollut hääviä elämä ja siinä hävisi itse laumatonkin. Varsinkin nyt, kun laumattomia vilisee yhtä paljon kuin sopuleita, elämä on vaikeaa laumattomilla että laakson laumoilla.

Orkidea kuunteli vielä Surman viimeiset uhot ja nyökkäsi sudelle. "Kyllä, kyllä sopii! En enää ikinä kävele tänne, en ikinä!", Valkoturkki lupasi. Narttu kuitenkin hämmentyi heti toisen neuvosta, Orkidea oli luullut että Surma haluaisi vain huutaa ja tehdä selväksi ettei Orkideasta olisi ikinä edes mihinkään laumaan. "Kyllä olen miettinyt sitä tosissani, että liittyisin laumaan.", Narttu sanoi pohtivasti lempeällä äänellään. "Itse asiassa olin todella lähellä liittyä yhteen laumaan, kunnes ainut kontaktini siihen hävisi. Eräs todella mukava susiuros..", Orkidea selitti ja Paarma tuli piankin sen mieleen. Äkkiä valkoturkki kuitenkin lopetti, ettei alkaisi selitellä liikaa taikka varsinkaan tunteilla. "..Mutta voisin aloittaa lauman etsimisen nyt pian. Olen täysin kyllästynyt laumattomana elämiseen, yksinäisyyteen ja niukkaan ruokavalioon."

Orkidea hymyili nopeasti ja katsoi vielä Surmaa äkkiä silmiin. "Taidanpas siis tästä lähteä", Se sanoi '..Ennen kuin muutat mielesi surmaamiseni suhteen..', kävi nopea ajatus vielä päässä jatkamassa lausetta. Orkidea peruutti ensin vähän matkaa, ennen kuin uskaltautui kääntymään kokonaan selin toista.

Hienoa. Tunkeilija siis aikoi liittyä johonkin laumaan. Yksi rajarikkuri siis vähemmän. Surma oli tyytyväinen. "Hienoa. Muista kuitenkin se, että jos näen sinua vielä täällä, se tarkoittaa että olet epäonnistunut tehtävässäsi totaalisesti" Surma vielä yritti buustata toisen motivaatiota lamaan liittymisen suhteen. "Laumaan päästäkseen ei tarvitse tietää suhteita. Ne tietenkin helpottavat, mutta ne eivät ole välttämättömiä" Surma vielä totesi toiselle, sillä kontaktien puute ei ollut mikään syy olla liittymättä mihinkään laumaan.

Toinen näytti vihdoin lähtemisen merkkejä, mutta Surma ei liikahtanutkaan. Toisen täytyi poistua sen luota, eikä toisin päin. Narttu aikoisi seistä siinä ja varmistaa, että susi olisi kadonnut näkyvistä, ennenkuin se itse lähtisi sisemmäksi reviirille.

Orkidea kurkisti vielä selkänsä takaa toista sutta. "Muistan!", Se hihkaisi. "Kyllä, kiitos neuvoistasi..", Orkidea vielä sanoi ja nyökkäsi. Toinen ei vaikuttanut siltä, että se hyökkäisi takaa päin enää kimppuun, joten narttu jolkotteli rauhallisin mielin pois päin, kauas, kauas Surmasta. Mutta jos he vielä jossain kohtaisivat, niin Orkidea saisi toivottavasti sanoa että se oli liittynyt laumaan ja olisi onnellinen. Aivan varmasti voisi sanoa.


// Olisikohan siinä? : 3 Hih kiitos pelistä, taisi motivoida minuakin hankkimaan Orkidea laumaan :D! //

// Jep Surma kiittää ja kuittaa. Kiitos hauskasta pelistä. :D Sain taas kiusata pienempiä xDD //