Ab Lupus

Missä voitto tai tappio ei ole vain sinun, se on teidän. --- Muistetaan olla uskollisia realismille.
 
PääsivuPääsivu  HakuHaku  RekisteröidyRekisteröidy  Kirjaudu sisäänKirjaudu sisään  

 

 Puuterilunta

Siirry alas 
KirjoittajaViesti
Silkki
Vakio laumalainen
Vakio laumalainen
Silkki

Nainen Viestien lukumäärä : 1523
Hahmot : Karhunkaataja, Kotkankynsi

Puuterilunta Empty
ViestiAihe: Puuterilunta   Puuterilunta EmptyTi Tammi 10, 2012 7:29 am

// Harine hahmoineen tähän suuntaan :) //

Puuterinen pakkaslumi pöllähti kun nuori susiuros ampaisi liikkeelle ties kuinka moneen kertaan tämän päivän aikana. Kotkankynsi venytti pitkiä koipiaan, saaden loikkiinsa lisää pituutta. Mutkainen reitti puiden runkojen seassa liukkaalla, lumisella pohjalla ei auttanut lainkaan nuorta sutta, mikä kostautuikin tiukassa kaarteessa. Punaturkki menetti tasapainonsa ja tömähdyksen saattelemana teki läheistä tuttavuutta lumihangen kanssa. Jänis loikki kauemmas, kadoten nopeasti näkyvistä.
"Tunari", nuori susi tuhahti vihaisesti noustessaan seisaalleen. Ravisteltuaan lumet ohuesta turkistaan, Kotkankynsi keskittyi uudelleen ympäristöönsä. "Ja missä on lauma, kun sitä eniten tarvittaisiin?" Uros lausui ääneen, sanojen kadotessa kylmään pakkasilmaan. Kotkankynsi oli liittynyt vanhan Ovelan laumaan, tuntien varmemmalta samalla hetkellä, kun oli saanut hyväksyvän vastauksen. Sudella oli taas laumansa, tuki ja turva, joka ei pettäisi, toisin kuin oma perhe oli tehnyt.

Vaan palattuaan pesille uuden alfansa kanssa, ei ollut Kotkankynsi pahemmin muita tavannut. Joskus nähnyt kauempaa laumalaisia, muttei koskaan jutellut yhdenkään kanssa. Nuori susi oli odottanut, että joku astuisi esiin ja ottaisi ohjat käsiinsä, järjestäen Kotkankynnelle ruokaa ja suojaa. Kukaan ei ollut tehnyt sitä, mikä karusti muistutti nuorta urosta siitä, miten helpolla Korppi-emon kanssa olikaan päässyt. Emo oli tuonut ruokaa, sisaruksista oli saanut leikkiseuraa ja isä oli seissyt taustalla varmana ja vakaana, turvaamassa selustaa ja näyttämässä esimerkkiä.
"Minulla on teitä ikävä", susi kuiskasi hiljaa, korvat sivuille taittuneina. Susi kaipasi perhettä, yhteenkuuluvuutta ja seuraa. Yksinäisyys ei sopinut Kotkankynnelle, vaan luovuttaminen ei myöskään kuulunut suden luonteeseen. Uros oli lähtenyt petettynä, eikä palaisi takaisin, vaikka ikävä välillä tuntuikin voimakkaana.

"Liikettä niveliin, kojootti, tai jäät ilman ruokaa tänäänkin", Kotkankynsi murahti itselleen, kasatakseen varmuutensa rippeet uudemman kerran. Laiha susi lähti liikkeelle varmoin askelin, etsien kuono maassa tuoreita saaliseläinten jälkiä.
Takaisin alkuun Siirry alas
harinezumi
Valvoja
Valvoja
harinezumi

Nainen Viestien lukumäärä : 1455
Hahmot : Tuuli, Surma, Hohto, Ronski, Hurme

Puuterilunta Empty
ViestiAihe: Vs: Puuterilunta   Puuterilunta EmptyTi Tammi 10, 2012 7:51 am

// Täältä tulee Muisto että Hohto :) //

Kaksi jo vakiolaumalaista telmi keskenään lumessa. Kaksikosta oli kasvanut jo kunnon susia parin vuoden aikana ja pentuleikit olivat muuttuneet jo hieman rajummiksi. Muisto oli jälleen alakynnessä raskasrakenteisen siskonsa lähes jyrätessä päälle. Häviöstä tympääntyneenä Muisto antoi Hohdolle hampaiden vilautuksen ja älähdyksen merkiksi siitä että nyt riitti, eikä Hohdolla ollut mitään sitä vastaan. Hetken makuualustaa kavettua paremmaksi kumpikin laittoi makuulle maahan hieman hengähtämään.

Hetken päästä Muisto huomasi uuden hahmon kauempana. "Tuo on se uusi laumalainen!" Pikkuveli äänähti innoissaan ja kampesi itsensä nopeasti ylös. uros oli kuullut uudesta laumalaisesta, muttei ollut saanut vielä mahdollisuutta tutustua toiseen, joten nyt tai ei koskaan! Se ulvahti toiselle pienen merkin ja sitten säntäsi innoissaan toisen luo. Se ei ollut vielä tutustunut toiseen ja nyt samalla se yritti nuuhkia hajuja hahmon suunnalta. Hohdon ei auttanut muu kuin nousta itsekin ja seurata yksinkertaista veljeään. Toisella kun oli paha tapa hankkia itselleen hankaluuksia.

Päästessään vieraan luo Muisto hyöri ja pyöri toisen ympärillä. "Kuka olet? Mistä tulet? Onpas se... pieni!" Muisto kysyi uudelta sudelta ja heti perään totesi, mitä näki silmiensä edessä. Sen mielestä oli outoa nähdä itseään pienempiä susia pitkästä aikaa.

_________________
Harinezumin rakkaat sätkynuket:
¤Tuuli ¤ Surma ¤ Hohto ¤ Ronski ¤ Hurme ¤
Takaisin alkuun Siirry alas
Silkki
Vakio laumalainen
Vakio laumalainen
Silkki

Nainen Viestien lukumäärä : 1523
Hahmot : Karhunkaataja, Kotkankynsi

Puuterilunta Empty
ViestiAihe: Vs: Puuterilunta   Puuterilunta EmptyTi Tammi 10, 2012 9:51 am

Kotkankynsi oli niin keskittynyt uuden saaliin etsimiseen, ettei heti kiinnittänyt huomiota lähistöllä oleilevaan kaksikkoon. Kun Muisto ulvahti, kohotti punaturkki päänsä nopealla liikkeellä korkealle. Epäluuloinen katse kiersi lähiympäristön, kiinnittyen lähestyvään susiurokseen. Kotkankynsi seisoi paikoilleen jähmettyneenä, kaikki lihakset jännitettyinä ja epävarmana siitä, mitä sen pitäisi tehdä. Muisto oli lauman jäsen, mikä tarkoitti, ettei sitä voinut jättää täysin omaan arvoonsa. Olihan toinen osa laumaa.

Tuskin oli Muisto ehtinyt päästä lähelle, kun jo kysymystulva tuli toisen suusta. Kotkankynsi seisoi hiukan kumartuneena, lihakset kireiksi jännittyneinä, kun toinen pyöri punaturkin ympärillä. Uros oli jo aikoja sitten tajunnut, ettei pärjäisi Muistoa vastaan, jos toinen olisi höykyttäjätyyppiä. Parempi siis seistä kumartuneena ja valmiina pakenemaan sillä sekunnilla, kun Muisto osoittaisi pienintäkään vihamielisyyttä punaturkkia kohtaan.

"Olen Kotkankynsi", punaturkki lausui voimakkaalla äänellä, koettaen suoristautua, mutta jääden silti hiukan kumaraan. Nuori susiuros oli epävarma, mitä koko kehonkieli tuntuikin huutavan - susi ei tiennyt, miten sen tuli käyttäytyä. Aiemmin niin koppava ja ilkeä pentu oli kasvanut epävarmaksi itsestään. Susi ei ollut koskaan elänyt kunnon laumassa, sillä Rinnemetsässä ei pahemmin muita ollut näkynyt kuin omia sisaruksia. "Tulen... Rinnemetsästä", Kotkankynsi vastasi toiseen kysymykseen, pystymättä peittämään surun häivähdystä äänestään. Koti oli jäänyt taakse, kuten myös rakas perhe.

"Kuka sinä olet?" Susi kysyi varovaisesti, kuin koettaen hapuilla kohteliaisuuden alkeita. Punaturkki kun oli tottunut puhumaan koppavasti ja ilmoittamaan tahtonsa miettimättä seurauksia, ei ystävällisyyden osoittaminen kuulunut laihan nuorukaisen parhaisiin puoliin.
Takaisin alkuun Siirry alas
harinezumi
Valvoja
Valvoja
harinezumi

Nainen Viestien lukumäärä : 1455
Hahmot : Tuuli, Surma, Hohto, Ronski, Hurme

Puuterilunta Empty
ViestiAihe: Vs: Puuterilunta   Puuterilunta EmptyPe Tammi 13, 2012 10:21 am

"Vai Kotkankynsi Rinnemetsästä" Hohto totesi ja lähestyi uutta sutta nyt kunnolla ja haisteli toisen läpikotaisin. "Minä olen Hohto ja tuo hösä on veljeni Muisto" Hohto selitti samalla kun se heilutti häntäänsä ja haukotteli toiselle rauhan merkiksi. Toinen kun näytti hieman hermostuneelta.
"Mitä mieltä olet laumasta? Eikö ole mukavaa, kun ympärillä on näinkin paljon susia! Ennen laumaa meillä ei ollut kuin emo meidän laumassa." Muisto lähes hihkaisi. Se tuli aina iloiseksi uusista susista, eikä tämä ollut poikkeus. Lauman suuri koko ja rauhalliset rajat toivat sille turvaa.
"Oletko jo tutustunut pesäkoloihin ja sen ympäristöön? Juurakossa on vähän vähemmän tilaa, kun on reilusti susia jotka täyttää ne, mutta samalla se on hyvin lämmin näin talvella." Hohto kysyi ja selitti pesäkoloista hiukan uudelle sudelle samalla, kun se käveli lähemmäs pesäkoloja, jotta toinen voisi paremmin tutustua niihin. Olihan se hyvä tietää nämä asiat.
Muisto juoksi jo edelle pienellä luonnon ja susien muokkaamalle nyppylälle. "Tästä näkee hyvin vähän joka puolelle pesiä!" Muisto selitti. "Eikö ole kodikas?" Muisto kysyi pää kallellaan ja häntä heiluen.

_________________
Harinezumin rakkaat sätkynuket:
¤Tuuli ¤ Surma ¤ Hohto ¤ Ronski ¤ Hurme ¤
Takaisin alkuun Siirry alas
Silkki
Vakio laumalainen
Vakio laumalainen
Silkki

Nainen Viestien lukumäärä : 1523
Hahmot : Karhunkaataja, Kotkankynsi

Puuterilunta Empty
ViestiAihe: Vs: Puuterilunta   Puuterilunta EmptyPe Tammi 13, 2012 12:15 pm

Kotkankynsi ei tiennyt, mitä tehdä. Kukaan ei ollut koskaan lähestynyt nuorukaista moisella ystävyydellä, eikä uroksella ollut kokemusta tämän kaltaisista tilanteista. Mitä tehdä, kun toiset tuntuivat olevan täysin rauhallisia ja sujut tilanteen kanssa, joka Kotkankynnestä tuntui äärimmäisen oudolta. Missä oli kaikki uhkailu, dominointi ja pelottelu?

Näiden sijaan Hohto tarjosi rauhoittavia eleitä ja Muisto höselsi minkä kerkesi. Vähemmästäkin joutui ymmälleen, kun oli kasvanut Veren ja Korpin lähipiirissä.
"Tervehdys, Hohto ja Muisto", Kotkankynsi tervehti epävarmuus katkonaisista sanoista kuuluen. Susi suoristi hiukan ryhtiään Hohdon rauhoittelun vakuuttamana, ja koetti jopa heilauttaa häntäänsä vastaukseksi, kun kurkotti haistelemaan toisten hajuja paremmin.
"Minä... eh, pidän laumasta", Kotkankynsi sanoi, mutta joutui pitämään taukoa vastauksensa välissä. "En kyllä tunne montaakaan täältä", nuori susiuros jatkoi hiukan epävarmempana. Mitä jos Muisto ja Hohto nyt toteaisivat, että olipa tylsää, eihän punaturkista ollut mihinkään ja häipyisivät? Nämä kaksi kun olivat ainoita, jotka olivat lähestyneet Kotkankynttä millään tavoin sitten laumaan liittymisen, eikä punaturkki halunnut toisten lähtevän. Seura oli tervetullutta.
"Minun laumassani elin isäni Veren kanssa", punaturkki sanoi itsevarmempana. Perheestä puhuminen oli helpompaa kuin täysin tuntemattomista laumalaisista. "Tai siis, entisessä laumassani", susi korjasi itseään hiljaa. Suru näkyi ja kuului kauas, sillä koko entinen varmuus karisi surun tieltä.

Onneksi Hohto kyseli pesäkoloista, mikä tarjosikin Kotkankynnelle sopivan mahdollisuuden unohtaa koko vanha elämä. "En oikeastaan. En tunne reviiriäkään kunnolla, tuskin murto-osan olen siitä nähnyt", punaturkki sanoi siniharmaiden silmien katse maahan kiinnittyneenä. Muiston rynnätessä pienen kukkulan päälle, Kotkankynsi heilautti häntäänsä paljon luontevammin kuin aiemmin, ja hetken huumassa ryntäsi toisen perään. Tajutessaan, miten lähelle Muistoa punaturkki oli pysähtynyt, susi painui uudelleen kasaan peruuttaessaan kauemmas.
"Kyllä", punaturkki liki uikahti epävarmasti, odottaen raivokohtausta. Olihan Kotkankynsi käytännöllisesti katsoen asettunut Muiston rinnalle, samanvertaisena ja tuttuna, kuten punaturkki oli oppinut tekemään veljiensä kanssa. Vaan Muisto ei ollut Kotkankynnen veli, minkä takia nuori susi odottikin pahempaa löylytystä kuin mihin oli Ärhämän kanssa painiessaan tottunut. Punaturkki ei halunnut näyttää epävarmuuttaan, mutta kehonkieltä ei pystynyt muokkaamaan tahdon mukaan. Onneksi isä ei näe, Kotkankynsi ajatteli hiljaa, odottaessaan kyyryssä Muiston reaktiota.
Takaisin alkuun Siirry alas
harinezumi
Valvoja
Valvoja
harinezumi

Nainen Viestien lukumäärä : 1455
Hahmot : Tuuli, Surma, Hohto, Ronski, Hurme

Puuterilunta Empty
ViestiAihe: Vs: Puuterilunta   Puuterilunta EmptyLa Tammi 14, 2012 9:31 am

Kummaltakaan sudelta ei jäänyt toisen alakulo huomaamatta, mutta ne eivät alkaneet kyselemään lisää, sillä se vain pahentaisi tilannetta ja toisen oloa. Loppujen lopuksi, tämä oli tulokkaan uusi lauma ja oli parasta, että se tuntuisi mukavalta paikalta, jossa oli hyvä olla.
"Sitä on turha murehtia! Kohta osaat reviirin ja laumalaiset paremmin kuin omat tassusi, usko pois!" Muisto vastasi tavallisen pirteään tapaansa.

Kotkankynnen yhtäkkinen perääntyminen sai Muiston hämilleen. Toinen tuntui käyttäytyvän hyvin oudosti. Nyt Muistokin yritti antaa hieman rauhoittavia eleitä tulokkaalle. "En minä sinua kuitenkaan syö." Muisto sanoi hämmentyneenä ja Hohtokin astui kaksikkoa lähemmäs. "Ei täällä tarvitse pelätä. Täällä on tosi mukavia susia. Mekin olemme saaneet jäädä tänne näinkin pitkäksi aikaa, niin uskon, että voit ottaa aivan rennosti. Tämä lauma ei taatusti poikkea paljoa vanhasta laumastasi. Olet toistaiseksi Omega, mutta ei se niin kamalaa ole täälläkään ja Muisto voi sen hyvin varmistaa." Hohto selitti ja olisi hymyillyt jos olisi osannut ja heilautti jälleen häntäänsä. Kumpikin luonnollisesti oletti, että Kotkankynsi tuntisi, miten laumassa käyttäydytään. "Meiltä voi aina kysyä jos tulee jotakin kysyttävää." Muisto päästi iloisen haukahduksen tapaisen äänähdyksen. Toinen oli kuitenkin varsin nuori, eikä taatusti tiennyt täysin kaikkea kaikesta.

Vaikka Muisto ei ollut pitkään aikaan ollut omegana, se päätti keventää tunnelmaa lisää ja yhtäkkiä lähestyi Hohtoa ja Kotkankynttä juoksujalkaa. Se päästi ulvahduksen kaltaisia ääniä ja pysähteli välillä takapää pystyssä ja kutsui muita pieneen leikkiin. Se häntä heilui kuin viimeistä päivää ennenkuin se lähestyi siskoaan ja alkoi näykkiä toisen korvia. Sitten se äkisti irrotti otteensa ja juoksi Kotkankynttä kohti ja pyöri tämän ympärillä tökkien toista kaulaan ja kylkiin. Se otti nuoremman kanssa hieman varovaisemmin, mitä se oli Hohdon kanssa.

_________________
Harinezumin rakkaat sätkynuket:
¤Tuuli ¤ Surma ¤ Hohto ¤ Ronski ¤ Hurme ¤
Takaisin alkuun Siirry alas
Silkki
Vakio laumalainen
Vakio laumalainen
Silkki

Nainen Viestien lukumäärä : 1523
Hahmot : Karhunkaataja, Kotkankynsi

Puuterilunta Empty
ViestiAihe: Vs: Puuterilunta   Puuterilunta EmptyTi Tammi 17, 2012 5:06 am

Muiston pirteä vakuuttelu sai Kotkankynnenkin paremmalle tuulelle. Niin, uudelle laumalle pitäisi vain antaa aikaa. Kyllä punaturkki oppisi tuntemaan nämä alueet siinä missä oli oppinut Rinnemetsänkin tuntemaan. Ei aikaakaan, kun Kotkankynsi kulkisi näillä alueilla askel keveänä ja suunta selvänä. Uros ainakin halusi uskoa niin, sillä mitä muuta oli enää jäljellä nuoren suden rikkonaisessa elämässä. Perhe oli jäänyt taakse, ja uusi lauma tuntui lähinnä huonolta korvikkeelta. Täällä ei ollut ystäviä eikä veljiä, sen sijaan vain uusia kasvoja ja tuntemattomia hajuja.

"Minä...", Kotkankynsi aloitti, mutta hiljeni kesken kaiken, sillä ei tiennyt, miten vastata Muiston rauhoitteluun. Hohto onneksi paikkasi tilannetta omalla puheellaan, koettaen selkeästi rauhoitella punaturkkia entisestään. Kotkankynsi ei tosiaankaan tiennyt, miten reagoida moiseen. Kukaan ei koskaan ollut osoittanut moista ymmärrystä, pitkäjänteisyyttä ja rauhallisuutta sen seurassa.
"Tämä lauma on kaukana omastani", nuori susi totesi yllättäen, tietämättä itsekään, miksi sanoi niin. "Tai siis... Rinnemetsä on erilainen", punaturkki yritti paikata sanomaansa. Minkäs sille mahtoi, kun oli koko ikänsä puhunut Rinnemetsästä omana laumanaan. "Minun isäni, alfa Veri, on hyvin erilainen kuin arvon Ovela", Kotkankynsi selitti, sillä koki olevansa pienen selityksen velkaa kaksikolle, joka oli vain tarkoittanut hyvää ja yrittänyt ystävystyä uuden jäsenen kanssa. Tähän mennessä he olivatkin ainoat, jotka sen olivat tehneet, minkä takia punaturkki halusi jättää mahdollisimman hyvän vaikutuksen. Etteivät nyt vain puhuisi muille, miten uusi jäsen oli täydellinen katastrofi. "Eh, ... Kiitos", susi sanoi yllättyneenä, kun toiset lupasivat vastata kaikkiin kysymyksiin, mitä punaturkki haluaisi kysellä. "Olette hyvin ystävällisiä."

Muiston aloittaessa riehakkaan leikin Hohdon kanssa, Kotkankynsi katsoi vierestä hiukan surullisenakin. Kaksikolla oli toisensa, kuten punaturkilla oli aikoinaan ollut veljensä. Nuori uros oli yksin ja ulkopuolinen tässä laumassa, kuten kaksikon leikki hyvin osoitti. He kyllä leikkivät keskenään, jättäen nuoren uroksen ulkopuolelle, kuten koko uusi lauma oli tehnyt. Vaan yllättäen Muisto kääntyi ja lähestyi Kotkankynttä, haastaen uuden laumalaisen leikkiin, siinä missä oli aiemmin haastanut Hohtoa. Hetken verran punaturkki oli kuin paikoilleen lamaantunut, eikä tiennyt miten reagoida. Lopulta vaistot voittivat, ja Kotkankynsi loikkasi sivummalle, vain vastatakseen hellillä näykkäisyillä toisen tökkimiseen. Uroksen häntä heilui kuin viimeistä päivää, kun Kotkankynsi kääntyi ja loikki muutaman loikan kauemmas, ennen kuin kiepahti ympäri, iski etupäänsä maahan ja haukahti terävästi. Susi loikkasi uudemman kerran vauhtiin, koettaen näykkäistä ohikulkiessaan Muiston kylkeä haastaakseen toisen ottamaan punaturkin kiinni. Kotkankynsi tiesi, ettei pärjäisi Muistoa ja Hohtoa vastaan missään leikissä, mutta eipä se punaturkkia haitannut. Olihan uros tottunut painimaan veljiensä kanssa, joista jokainen oli suurempi ja voimakkaampi, kuin punaturkki itse.
Takaisin alkuun Siirry alas
harinezumi
Valvoja
Valvoja
harinezumi

Nainen Viestien lukumäärä : 1455
Hahmot : Tuuli, Surma, Hohto, Ronski, Hurme

Puuterilunta Empty
ViestiAihe: Vs: Puuterilunta   Puuterilunta EmptyTi Tammi 17, 2012 6:10 am

Muisto riemastui, kun Kotkankynsi lähti leikkiin mukaan. Hontelohko hukka oli nyt vain sen harmiksi saanut Hohdonkin leikkiin mukaan ja sisko yritti päästä veljeensä kiinni ja nyt Muisto oli kahden suden välissä. Susi päästi mouruamisen ja murinan sekaista ääntä kun se yritti tarttua kumpaankin suteen yhtäaikaa. Lopulta se ampaisi liikkeelle ja yritti päästä Kotkankynnen puolelle, käyttäen toista kilpenä, mikä tehosi, sillä nyt Hohto päätti ottaa uhrikseen uuden laumalaisen, jonka kanssa se ei ollut vielä päässyt leikkimään. Muisto tiesi jo siskon leikinkulun paremmin kuin hyvin, joten veljelle ei ollut vaikea arvata, että Hohto pyrki aina pönkittämään omaa korkeampaa asemaa leikkiessään. Nytkin Hohto yritti kaataa Kotkankynttä parhaansa mukaan, kun taas toisaalla Muisto haukahti innoissaan ja juoksi kaksikon ympärillä, napaten kiinni sieltä mistä sai, tarkottaen käytännössä häntää tai korvia.
Tämä oli sitä laumaelämää parhaimmillaan, kun ei tarvinut murehtia mistään ja sai antaa vain mennä muiden mukana.

Kumpikin puolisko kaksikosta oli onnesta soikeana, kun he saivat vihdoin muidenkin kuin sisarusten kesken viettää aikaa ja telmiä. Kyllä muutkin laumalaiset leikkivät, mutta kaksikolla, erityisesti Muistolla oli niin paljon energiaa, että muut kuin Hohto eivät oikein pysyneet perässä, eivätkä halunneetkaan pysyä. Kaksikko nähtiin usein kahdestaan, eikä vain leikin merkeissä, vaan lähes kaikissa muissakin tilanteissa. Jotenkin kaksikko oli lähes jämähtänyt yhteen, eikä niitä saisi kunnolla irti toisistaan vaikka kuinka yrittäisivät.

_________________
Harinezumin rakkaat sätkynuket:
¤Tuuli ¤ Surma ¤ Hohto ¤ Ronski ¤ Hurme ¤
Takaisin alkuun Siirry alas
Silkki
Vakio laumalainen
Vakio laumalainen
Silkki

Nainen Viestien lukumäärä : 1523
Hahmot : Karhunkaataja, Kotkankynsi

Puuterilunta Empty
ViestiAihe: Vs: Puuterilunta   Puuterilunta EmptyTi Tammi 17, 2012 7:57 am

Leikin huuma vei Kotkankynnen mukanaan. Kaikki oli vain yhtä liikettä, loikkia ja näykkäisyjä, tökkimistä ja väistelyä. Susi oli onnellisempi kuin kertaakaan tässä laumassa oli aiemmin ollut, ja se näkyi myös ulospäin. Koko punaturkkinen uros tuntui hohkaavan tyytyväisyyttä ja puhdasta iloa, kun osallistui leikkiin kaikella innokkuudellaan.

Hohto pääsi yllättämään voimakkaalla tönäisyllään, mikä sai nuoren hontelon uroksen kaatumaan maahan haukahduksen saattelemana. Muisto häselsi ympärillä, ja tuntui näykkivän kaikkialta, minne vain ylsi. Kotkankynsi ei ehtinyt keskittymään siihen, mitä muut tekivät, sillä susiuros yritti vain parhaansa mukaan päästä jaloilleen. Hetken maassa sätkittyään ja kaikilla neljällä jalalla potkittuaan, uros onnistui kiepahtamaan jaloilleen. Tuhlaamatta sekuntiakaan, punaturkki loikkasi kohti Muistoa, koettaen tavoitella toisen korvia tai häntää, riippuen siitä, mihin suuntaan Muisto lähtisi. Uros eli täysillä tätä hetkeä, murehtimatta mitään. Muistot vanhasta laumasta, perheestä ja sisaruksista hiipuivat, hukkuen leikin tuomaan hurmaavaan tunteeseen. Kotkankynsi tunsi ensimmäistä kertaa, että elämää oli myös Rinnemetsän ulkopuolella.
Takaisin alkuun Siirry alas
harinezumi
Valvoja
Valvoja
harinezumi

Nainen Viestien lukumäärä : 1455
Hahmot : Tuuli, Surma, Hohto, Ronski, Hurme

Puuterilunta Empty
ViestiAihe: Vs: Puuterilunta   Puuterilunta EmptyTi Tammi 17, 2012 9:26 pm

Hohto oli enemmänkuin tyytyväinen saatuaan toisen kaadettua. Sen jälkeen se asetti etutassunse toisen kyljen päälle pitäen hetken toista paikallaan. Se nosti tassunsa varsin pian toisen päältä ja säntäsi Muiston perään. Toinen oli saanut törkkiä sitä ilman mitään seurauksia vaikka kuinka kauan. Se säntäsi Muiston perään yrittäen tarrata toisesta kiinni siinä kuitenkin epäonnistuen. Narttu jatkoi Muiston perässä juoksemista kieli poskella.

Muisto puolestaan oli jälleen kahden suden välissä. Ensin tuli Hohto ja Muisto yritti väistää siskoaan tajuten juoksevan suoraan Kotkankynnen luo kuin tarjottimella ja joutui jarruttamaan tosissaan väistääkseen toisen hampaat jotka selvästi tavoittelivat sen korvia. Uros älisi ja ulisi ja murisi leikin timmellyksessä eikä sen sisko kovin paljon hiljaisempi ollut.
Hohto seisahtui vetämään henkeä, kun se huomasi Muiston Kotkankynnen keskittyvän hetken verran vain toisiinsa. Raskasta tämä temmellys.

_________________
Harinezumin rakkaat sätkynuket:
¤Tuuli ¤ Surma ¤ Hohto ¤ Ronski ¤ Hurme ¤
Takaisin alkuun Siirry alas
Silkki
Vakio laumalainen
Vakio laumalainen
Silkki

Nainen Viestien lukumäärä : 1523
Hahmot : Karhunkaataja, Kotkankynsi

Puuterilunta Empty
ViestiAihe: Vs: Puuterilunta   Puuterilunta EmptyKe Tammi 18, 2012 4:15 am

Kotkankynsi ei edes yrittänyt estää murahduksia, jotka kohosivat sen kurkusta leikin tiimellyksessä. Tuskin susiuros edes tajusi, kuka milloinkin oli haukahtanut, älähtänyt tai murahtanut, sillä kaikki äänet sekoittuivat yhdeksi suureksi kokonaisuudeksi, joka kertoisi jokaiselle kuulosäteen sisäpuolella olevalle, miten kolmikko oli leikkimässä. Punaturkki tavoitteli hampaillaan kaikkea, mikä vain liikkui, yrittäen samalla väistellä toisten vastaiskuja. Lopputulos varmasti näytti varsin koomiselta, ajatellen, kuinka kolme sutta juoksivat, näykkivät ja painivat, koettaen koko ajan olla askeleen edellä muita.

Nuori uros oli yllättynyt siitä, miten ei jäänyt täysin jalkoihin poljetuksi vanhemman kaksikon kanssa leikkiessään. Ehkä toiset varoivat enemmän, mitä tekivät Kotkankynnelle, tai sitten uroksen apuna oli punaturkin tottumus liki väkivaltaisiksi lueteltaviin leikkeihin Ärhämän kanssa. Yhtä kaikki, punaturkki ei tuntenut oloaan alistetuksi tai höykytetyksi leikkiessään Muiston ja Hohdon kanssa, mikä omalta osaltaan sai suden tuntemaan olonsa varmemmaksi ja sitä kautta iloisemmaksi. Ehkä tästä laumasta tulisi vielä sen perhe.

Punaturkki koetti napata Muistoa hartian seudulta, heittääkseen leikkisästi oikean etutassunsa toisen selän ylitse. Uros oli tottunut juoksemaan kilpaa siinä missä painimaankin, eikä moinen ele tuntunut lainkaan kummalliselta. Paljoa ei Kotkankynsi ehtinyt murehtimaan, ei entistä perhettään tai ulkopuolisuuttaan, sillä leikki pyyhki kaikki muut ajatukset suden mielestä. Leikkiessä välittyvä adrenaliini sai punaturkin liikkumaan nopeammin ja sulavammin, mutta ennen kaikkea onnellisuuden tunne sai suden purkamaan kaiken energiansa tähän yksinkertaiseen leikkiin kahden muun laumalaisen kanssa.
Takaisin alkuun Siirry alas
Sponsored content




Puuterilunta Empty
ViestiAihe: Vs: Puuterilunta   Puuterilunta Empty

Takaisin alkuun Siirry alas
 
Puuterilunta
Takaisin alkuun 
Sivu 1 / 1

Oikeudet tällä foorumilla:Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
Ab Lupus :: Sysimetsän lauman reviiri (in-game) :: Kotimetsä-
Siirry: