Toivon, että ymmärrät... (Kutsupeli susu ja Ruusu :P) - LOPPU-

//Nyt, viimein =.=, sain tämän pelin tänne :P//

Luumu tallusteli hieman allapäin Aarnimetsän reviirillä. Narttu huokaili astellessaan kohti lauman pesiä. Se oli tehnyt päätöksensä tämän lauman suhteen. Se ei kestäisi enää ikävää, eikä unettomia öitä. Sen oli palattava takaisin sinne missä olisi Hän... Luumu ravisteli päätään, se ajatteli taaskin liikoja. Ensinnäkin sen oli saatava selville, missä herrahenkilö kulloinkin majailisi, toiseksi mitä hän sanoisi tälle ja kolmanneksi, mitä se hyödyttäisi? Ettei se itse enää ikävöisi? Luumu ravisteli toistamiseen päätään, tällä kertaa jo harmissaan, miksi sen piti ajatella niin paljon? Se päätti mahdollisen hetken edessä olla vahva ja sanoa miten asiat todella olivat. Piste.

Luumu oli saapunut ajatuksissaan pesille, ja nyt narttu vasta huomasikin missä se oli. Huokaisten neiti paneutui makuulle onkaloon ja ummisti hetkeksi silmänsä. Se oli väsynyt kaikesta pähkäilystä.
Narttu ei ollut ehtinyt vielä nukahtaa, kun sen kuonoon tulvi vieraan suden tuoksu. Neiti avasi tuskastuneena silmänsä, se ei juuri nyt ollut juttutuulella. Se nosti kuitenkin päänsä tassujensa päältä, ties vaikka itse alfa olisi tulossa...

//voisiko Ruusu jossain vaiheessa peliä vihjaista Luumulle siitä Toivon laumasta? Luumu ei tiedä siitä nimittäin vielä ^.^//

//eipä tuo mitään ja sopisiko niin että Luumu kertoisi olevansa pihkassa erääseen urokseen nimeltä Toivo ja sitten Ruusu sanoisi jotain siitä lauma jutusta. Ja Ruusu on kuullut vaikka Pilveltä Toivon lauma jutuista :) //

Ruusu oli ollut rajoilla ja tavannut Pilvi nimisen oikein mukavan vanhuksen, nyt se oli saapunut pesille aikeinaan nukkua. Ruskea turkki jolkotteli tyynesti, mutta väsyneesti pesille. Pian sen kirsuun tuli tuttu tuoksu "Luumu" Se lausahti itsekseen hiljaisesti. Ruusu oli mielissään seurasta, se kiristi hieman vauhtiaa ja haukahti pienesti tervehdykseksi vanhalle tuttavalleen.

Se hidasti kävelyyn ja askelsi Luumun luokse häntäänsä heilutelleen. Kuitenkin piti ylvään profiilin yllä olihan se korkea-arvoisempi kuin Luumu, vaikkei siitä kiinnostanut tehdä asiasta numeroa. "Hei Luumu, mitäs sinä olet puuhaillut? Entä mitä sinulle kuuluu?" Ruusu kyseli iloisesti ja istahti alas jonkin matkan päähän Luumusta. Sen ruskea silmäpari katseli toista ystävällisen uteliaana.

Luumun häntä alkoi automaattisesti heilua kun se näki Ruusun tulevan. Alfa narttu oli siitä oikein mukava ja narttu oleskelisi mielelllään tämän seurassa. "Hei Ruusu" se vastasi iloisena toisen tervehdykseen, "Kaipasinkin juuri sinua. Ja erästä toistakin" lipashti nartulta. Kauhistuen narttu painoi huulensa tiukasti yhteen. Se katsoi hämillään Ruusua ja toivoi ettei tämä olisi kiinnittänyt sen sanoihin mitään erityistä huomiota. "Olen hieman omissa maailmoissani, mutta mukavaa silti että tulit" Luumu yritti vielä korjata.

Neiti heilautti päänsä kohti taivasta ja katseli pilviä jotka lipuivat hitaasti taivaalla. Sen pää oli tyhjää täynnä. Narttu ei oikein tiennyt mitä olisi sanonut, mitä olisi tehnyt tai miten olisi reagoinut...

"Kaunis päivä tänään" se tyytyi sanomaan tekopirteästi.

//sovitaan niin ja sori lyhyys =/ //

Ruskeaturkki oli hyvillään siitä mitä Luumu sanoi ja ymmärsi heti että toinen oli hieman omissa fantasioissaan. Kun toinen oli kertonut omat kuulumisensa ruskoturkki istahti alas ja kietaisi hännän viereensä. Neito nuolaisi huuliaan, avasi sitten kitansa ja alkoi puhua "Todellakin, tänään on oikein kaunis ilma" Ruusukin loi katseensa taivaalle ja huokaisi syvään... Luumu ei ollut ainoa joka kaipasi jotakuta.

"Mainitsit kaipaavasi jotakuta, sopiiko udella että ketä?" Ruusu lausahti hetken hiljaisuuden jälkeen ja katsahti Luumuun häntä heilahtaen. Neitonen oli niin onnellinen ja tahtoi tietää mikä Luumua painoi, jos vaikka se voisi auttaa ystäväänsä jotenkin.

//eipä mitään :) //

Luumu säpsähti Ruusun kysymystä. Sen korvat kohottautuivat eteenpäin ja Ruusu varmasti huomasi sen olevan muutenkin hermostunut. Narttu nuolaisi huuliaan ja heilautti häntäänsä vaivautuneena. "Toki, ei tässä mitään... " narttu avasi suunsa, "Tunnetko kenties erästä urosta nimeltään Toivo?" neiti tiedusteli. Luumun katse kiersi Ruusussa, mutta narttu ei jäänyt odottelemaan toisen vastausta sen enempää. "Joka tapauksessa, meillä kahdella saattaa olla jonkinlainen yhteys... Ja kai sitä muutenkin ystäviään ikävöidään..." neiti puhui pilville. Se katsahti Ruusuun ja hymyili iloisena. Narttu toivoi todellakin että Ruusu osaisi auttaa ja ymmärtää sitä. Ja olihan Ruusu sitä maatakin, joista Luumu kovasti piti.

Luumulla olisi ollut lisääkin kerrottavaa, mutta se katselisi ensin miten tilanne etenisi. Missään tapauksessa sillä ei ollut pokkaa tavata itse Valtaa, joten oli suorastaan onnenpotku, että Ruusu oli sattunut paikalle. Sen oli nyt vain koottava itsensä ja kaiken rohkeutensa... Luumulle oli kaikesta melko yksinkertaisestakin tulossa aina jonkinlainen prosessi, jota suunniteltiin aina monta päivää etukäteen. Mutta minkäs sille voisi...

Ruusu kuunteli lempeä ilme kasvoillaan Luumua, se ymmärsi toisen olevan rakastunut ja itsekin rakastunut narttu ymmärsi toisen tilanteen. Ikävä... se oli inhottava tunne jolle ei ollut montaa parannus keinoa. Yksi: Tavata se ketä oli ikävä tai sitten vain yrittää päästä yli.

Kun Luumu mainitsi nimen Toivo, se alkoi muistella oliko nimi tuttu jostain yhteydestä. "Toivo... hmm..." Ruusu mietti ääneen toisen lopetettua, nimi kuulosti kovin tutulta. Sitten se muisti Pilven puhuneen siitä jotain. "Toivo, onko hän se joka on jonkin aikaa sitten perustanut oman lauman Nuormetsästä pohjoiseen?" Ruskea turkki kysyi ystävällisesti Luumuun katsoen. Ruusu piti myös kovasti Luumusta, joka oli silloin rajoilla auttanut häätämään Hiilen pois... Hiili pelkkä nimi sai nartussa inhon nousemaan.

Narttu oli jo alkanut saada itsensä taas tasapainoiseksi, kun arvoasteikossa nouseminen saisen sisäisen tasapainon hieman heilahtamaan. Ruusu oli alkuun ollut hieman huolissaan taidoistaan ja siittä miten muut ottaisivat sen vastaan laumassa, vaikka se tietenkin luotti laumaan kuitenkin joku aina saattoi olla erimieltä asioista ja niiden kulusta.

Kuullessaan Ruusun sanovan Toivon laumasta jotain, Luumu ponnahti jaloilleen kuin jousi. "O-onko hänellä lauma?" narttu kysyi kiihkeästi, eikä voinut peittää iloaan. Se jolkotti Ruusun luokse. "En ole kuullut Toivosta pitkään aikaan... Voi, missä välissä hän lauman on saanut kasaan...?" neiti päivitteli osittain itsekseen. "Tahtoisin taas niin mielelläni nähdä hänet! Keneltä kuulit tästä, jos saan tiedustella?" Luumu kysäisi kohteliaasti. Pelkkä uroksen nimen mainitseminen sai neidin mielen kuohumaan, saatika sitten uroksen laumasta kertominen! Narttu ei ollut kuullut uroksesta vähään aikaan, vaikka muistikin selvästi niiden ensimmäisen tapaamisen. Siksi se olikin hieman ulkona asioista.

Luumu kääntyi kohti Ruusua. "Olen ehkä hieman pihkassa häneen, siksi innostuin noin..." narttu sanoi ja painoi katseensa maahan, vaikka arvelikin Ruusun jo tietävän sen. Neiti nosti kuitenkin katseensa kohti taivasta, tämähän lähti hyvin käyntiin. Vaikka rankin osuus olikin vielä käymättä, mutta onneksi Ruusu oli sellainen kuin oli...

//sori vähän sekavaa >.< //

//Ei tuo mitään sekavaa ole ^.^//

Ruusu hieman yllättyi Luumun reaktiosta, mutta pysyi rauhallisesti istumassa. Se kuunteli toisen innostuneet päivittelyt loppuun ja alkoi sitten puhua "Minä en tiedä milloin hän on laumansa perustanut, mutta tiedän sen että se on nuormetsän reviiristä pohjoiseen. Niin ja kuulin tästä eräältä Pilvi nimiseltä mukavalta nartulta." Ruusu hengähti ja mietti hetken mitä muuta tiesi laumasta. "Niin ja olen melko varma, ettei lauma ole kerinnyt kovin suureksi kasvamaan talven aikana." Se lausahti tyynesti.

Ruusu oli kyllä huomannut toisen reaktiosta että tällä oli jotain tunteita kyseistä urosta kohtaan ja se ymmärsi Luumua hyvin, sillä olihan se itsekin rakastunut. "Luumu, minä ymmärrän varsin hyvin miltä tuntuu olla rakastunut johonkin komeaan ja uljaaseen suteen" Narttu selitti haaveilevan näköisenä. Ilma alkoi kirkastua entisestään ja auringon lämpimät säteet tulivat esille pilven hattaran takaa, lämmittäen mukavasti susien turkkia.

Nuori narttu hymyili Ruusulle kiitollisena. Toinen oli osoittanut osaavansa kuunnella, eikä Luumu epäillyt hetkeäkään miksi tämä oli valittu alfanartuksi. Pahin oli kuitenkin vielä edessä...
"Kertomani perusteella varmaankin ymmärrät etten voi ajatella mitään muuta kuin Häntä..." neidin ääni hiipui olemattomiin, mutta se sai pidettyä itsensä kasassa. "Siksi olen harkinnut Toivon laumaan liittymistä. Ja sehän tarkoittaisi Aarnimetsän laumasta eroamista..." Luumu pakotti sanat suustaan, sillä se ei tiennyt miten Ruusu reagoisi tähän. Sen viikset väpättivät hermostuneesti ja nartun koko olemuksesta saattoi päätellä tämän kiusaantuneen mielialan.
Neiti kohtasi kuitenkin Ruusun katseen vakaana kun tämä jälleen alkoi puhua, "En uskaltanut kohdata Valtaa, sillä tiedän miten paljon hänellä on mietittävää tällä hetkellä..." Narttu tunnusti hieman häpeissään, sillä eihän omaa alfaansa kuulunut säikkyä. Se nosti katseensa kohti Ruusua ja toivoi että tämä ymmärtäisi.

Ruusun huiskiva häntä oli pysähtynyt ja narttun ilme muuttunut vakavaksi, kun se kuunteli Luumua. Hetken se oli hiljaa ja mietti miten muotoilisi sanansa.

Kun se avasi kitansa puhuakseen sillä oli vakava, mutta ystävällinen ilme naamallaan. "Luumu, en ole iloinen uutisesta, sillä en todellakaan toivo kenenkään lähtevän." Narttu aloitti hiljaisesti ja jatkoi sitten kovempaa "En kuitenkaan voi kieltää sinua lähtemästä." Ruusu käänsi katseensa aurinkoiseen metsään ja sen kukkasissa lentäviin perhosiin.

Pitkän hiljaisuuden jälkeen Ruusu puhui taas "Mutta minä kuitenkin ymmärrän sinua Luumu. Ja toivon että sinä ymmärrät etten voi olla kovin iloinen tästä, sillä sinä olet mukava susi ja osa tätä laumaa" Ruusu jotkoi hieman haikeana ja käänsi jälleen katseensa Luumuun "Minä tulen kaipaamaan sinua Luumu" Ruusu vielä sanoi toiselle. Sen enempää Ruusu ei osannut nyt sanoa. Ruskea turkki tulisi suuresti kaipaamaan Luumua joka oli puollustanut sitä Hiilen hyökkäyksiltä ja oli hyväksynyt sen uudessa asemassaan, vaikka Ruusu itse oli alkuun ollut hieman epävarma. Metsässä linnut lauloivat kun Ruusu loi Luumulle suden hymyn ja hännän heilautuksen.

Nartun tunteet nousivat pintaan kun se kuuli Ruusun sanat. Se ravisti tarmokkaasti päätään, mutta ei saanut haikeuden tunnetta pois sisältään. Luumu ei pystynyt katsomaan Ruusua silmiin, ei vielä. Se piti niin kovasti Ruususta.

Lopulta narttu nosti katseensa silmissään surumielinen katse. "Minullekin tulee sinua kova ikävä" neiti vastasi ja nielaisi, "..Ja koko tätä laumaa. Täällä on niin turvallista. Mutta tiedän etten saa ikinä rauhaa siitä kaipuusta, jos jään tänne." se jatkoi ääni väristen ja heilautti hermostuneena korviaan. Se katsahti Ruusua silmiin ja heilautti häntäänsä. "Mutta jos Hiili ahdistelee laumaasi vielä, olen aina valmiina!" Luumu virnisti. Sen oli vaikeaa jättää tämä lauma, mutta vielä vaikeampaa sen olisi jäädä. "Olen pahoillani Ruusu.." se vielä lausahti haikeana. Enempää se ei pystynyt sanomaan, sillä pala sen kurkussa melkein tukehdutti sen.

Nartun kurkusta kumpusi surunsekaista ulinaa ja tämä painoi kasvonsa kohti maata.

Ruusu kuunteli Luumua tyyneä, vaikka sen sisällä oli ristiriitaisia tunteita narttu pysyi ulkoa tyynenä. Ruskea turkkista oli mukava kuulla että laumassa oli hyvä olla, sillä sitä kaikki sudet halusivat. Luumun sanoessaan auttavansa Hiilen kanssa narttu nyökkäsi ja kiitti Luumua ystävällisesti "Kiitos, Luumu"

Mutta toisen kertoessaan olevansa pahoillaan, narttu vain pudisti päätään ja sanoi "turhaan, Luumu, turhaan." ruskea silmäinen narttu aloitti ja laski katseensa alas hetkeksi, mutta nosti sen kun aloitti puhumisen taas "Muista kuunnella sydäntäsi jos se tuntuu oikealta ja älä jätä raikkaitasi" Ruusu antoi toiselle neuvon elämään, jotta se ei tekisi samaa virhettä kuin itse oli tehnyt.

Toisen surunsekainen ulina sai Ruusun lähemmäs Luumua ja nuolaisemaan toisen niskaa lohduttavasti. Pian Ruusu muisti että se oli luvannut Kaislalle heidän menevän yhdessä harjoittelemaan saalistusta ja nartun pitäisi pian lähteä, nyt se kuitenkin haluaisi olla Luumun kanssa ja varmistaa että toinen pärjäisi.

Ruusun nuolaistessa ruskeaturkkisen nartun niskaa, tämä vastasi eleeseen lipaisemalla alfanartun korvaa. Luumu katsoi Ruusua ruskeilla silmillään; "Kiitos Ruusu, olet niin viisas. En tule koskaan unohtamaan sinua..." se sanoi kunnioittavaan sävyyn, mutta hieman haikeana tietenkin... "En yhtään ihmettele miksi Valta valitsi sinut alfanartuksi" narttu tokaisi ja katui heti sanojaan. "Tarkoitan siis, ei älykkyyden vuoksi, tai siis varmasti myös siksi, mutta hänhän rakasti sinua...tai siis rakastaa!" ruskeasilmä takelteli ja heilautti korviaan nolostuneena. "Olen tällainen selittäjä, en voi sille mitään" neiti huokasi, "toivottavasti Toivo ei pidä minua ihan kahjona" se vielä lisäsi koiramaisesti virnistäen.

"Hyvästi Ruusu" se lopulta lausahti, "Pidä huoli itsestäsi. Ja laumasta. Ja välitäthän terveiseni Vallalle..?" narttu nuolaisi vielä kerran Ruusun korvaa välittämisen merkiksi.

Ruusu nyökkäsi toiselle rohkaisevasti ja sittemmin kuunteli toisen sanat, joita halusi jokainen kuulla. Luumun takelteluun oli alfanarttu tottunut ja hennosti hymyillen ruskea silmä sanoi "Ei hätää Luumu ymmärsin mitä ajoit takaa ja kiitos, sanasi ovat mukava kuulla" lempeään sävyyn pian jatkaen "Jos kyseinen herra pitää sinua kahelina niin hän on itse kaheli, kun ei näe minkälainen oikeasti olet."

Ruskea turkki olisi halunnut käskeä Luumua jäämään, mutta nyt se ajatteli sydämmellään toisen parasta. "Totta kai pidän huolen laumasta" Narttu tokaisi rauhallisesti häntä heilahdellen. "Lupaa minulle yksi asia... pitää huolta itsestäsi ja muista jos sinulle tapahtuu jotain, olet aina tervettullut takaisin tänne" Narttu lausahti äidillisesti Luumulle.

Toisen hyvästelle se sanoi päätään pudistaen "Älä sano hyvästi, ystäväiseni." Ruusu hengähti ja jatkoi "Se tuo suotta surua elämään, jos olettaa ettei näe toista enään" Ruusu olisi halunnut Luumun jäävän laumaan, mutta se ei kyennyt kieltämään toisen lähtöä, vaikka se ei siitä pitänytkään.

//tämä tässä? Ja aloita sinä vain se seuraava peli//

Luumu hymyili Ruusulle. "Selvä. Sanotaan sitten vaikka nähdään" se vastasi ja kääntyi.
"Nähdään ja kiitos kaikesta!" se vielä huusi ennen kuin katosi syvemmälle metsään.

//Juu tämä oli tässä kiitos :3 teen seuraavan pelin//

Ruusu katsoi vielä hetken Luumun perään ja toivoi syvällä itsessään toisen palaavan vielä joskus, sitten Ruusukin lähti etsimään Kaislaa ja katosi metsiin.

//kiitos pelistä ja selvä :) //