Järkäle

Nimi: Järkäle
Sukupuoli: Uros
Ikä: 2,5-vuotias
Säkä: 83 cm
Lauma: Laumaton
Asema: -

Ulkonäkö: Järkäle on ruumiinrakenteeltaan vankkarakenteinen ja suuri susi. Uros on korkeuttaan hieman pidempi ja suhteellisen moitteettomassa kunnossa fyysisesti. Suden turkin hallitseva pääväri on tummanharmaa mustilla merkeillä. Sen keskipitkä peitinkarva mustilla kärjillä on karheaa ja tiivistä. Aluskarva on ilmavaa ja tiheää, mutta päällyskarvaa huomattavasti pehmeämpää. Uroksen harmaan eri vivahteinen, tuuhea turkki muodostaa kaulan ja niskan ympärille "kauluksen". Karva on pisintä kaulan ja niskan lisäksi myös sen takareisissä, sekä hännän alapinnassa. Muutoin Järkäleen karvapeite on rungonmyötäistä ja suoraa. Karvapeite on lyhintä naamassa, korvissa ja raajoissa. Järkäleen silmät ovat väriltään hunajankeltaiset. Muodoltaan sen silmät ovat hieman viistot ja mantelinmuotoiset, kuten susilla yleensäkin. Uroksen korvat ovat hieman pyöreäkärkiset, kolmionmalliset ja keskivertoa vähän suuremmat. Tarkan hajuaistin omaava kirsu on väriltään perinteisen musta. Rotevan ulkomuotonsa ja raskaanpuoleisen luuston vuoksi uros ei ole nopeimmasta päästä, mutta kestävyyttä ja voimaa löytyy senkin edestä. Järkäleen jäntevät sekä voimakkaat raajat soveltuvat suurriistan metsästämiseen lumisessa maastossa, mikäli metsästyskavereina on joitain nopeampijalkaisia lajitovereita. Uroksen liikkeet ovat tasapainoiset, maatavoittavat ja vaivattomat. Kokoonsa nähden susi on suhteellisen ketterä, eikä motoriikan hallinnassa ole pahempia puutteita.

Luonne: Tämä uros on luonteeltaan pidättyväinen ja varautunut vieraita susia kohtaan. Se ei helposti luota vieraisiin, vaan sen luottamus on voitettava puolelleen. Järkäle on tottunut elämään pienten yhteisöjen jäsenenä, eikä näin ollen viihdy suurissa susilaumoissa. Urossudella ei ole suurempaa taipumusta aggressiivisuuteen, vaikka se saattaakin joskus olla hieman dominoiva muita susia kohtaan. Vieraita susia se ei kuitenkaan yritä dominoida, vaan jättää ne useimmiten rauhaan. Järkäle on lojaali vain ystävilleen. Huonona puolena on Järkäleen epäsosiaalisuus, minkä vuoksi sen on vaikea muodostaa ystävyyssuhteita toisten susien kanssa.

Historiikki: Järkäle syntyi 5-henkisen susiyhteisön täysivaltaiseksi jäseneksi. Sen emo oli yksi ryhmän jäsenistä, mutta isästä ei ollut tietoa. Ehkä Järkäleen isä oli joku ryhmästä aiemmin lähtenyt uros, tai sitten yksinään vaeltanut susi. Yhteisöä piti kasassa susien primitiivinen selviytymisvietti ankarissa olosuhteissa. Järkäleen lisäksi pentueeseen kuului kaksi muuta pentua, joista toinen syntyi kuolleena. Pienellä yhteisöllä ei ollut rahkeita oman reviirin valtaamiseen ravinteikkailta alueilta, joten ryhmä pysyi jatkuvasti liikkeessä seuratessaan saaliseläimiä pitkin erämaata. Järkäleen elossa syntynyt sisko menehtyi myöhemmin myös, koska ei kestänyt jatkuvaa vaeltamista alueelta toiselle. Uros jäi yhteisön ainoaksi pennuksi, ja vartuttuaan nuoreksi, se opetteli emonsa ja muiden jäsenten opastamana metsästämistä. 2-vuotiaana Järkäle osallistui kokeneiden konkareiden rinnalla karibujen saalistamiseen. Sudet vaelsivat Järkäleen synnyinmailta kauas ravinnon perässä. Fyysisesti raskas elämäntyyli verotti laumaa ja pitkien vaellusmatkojen aikana kaksi täysikasvuisista jäsenistä kuolivat nälkään ja matkan rasituksiin. Susikolmikko jatkoi matkaa menetyksistä huolimatta ja joutuivat tyytymään pienriistan saalistamiseen, koska olisi ollut riskaabelia koettaa karibujen kaatamista kolmestaan. Lopulta Järkäle, sen emo ja kolmas susi saapuivat Lupukseen. Järkäleen emo ja toinen hengissä selvinnyt katsoivat parhaaksi yrittää hakeutua jonkun suurlauman suojiin. Järkäle sen sijaan ei halunnut koettaa onneaan laumojen suhteen, vaan karttoi suurlaumojen reviirejä. Nuorella urossudella oli mahdollisuus selviytyä luonnossa, jos haaskoja sekä pienriistaa riittäisi vuoden ympäri. Karibuja se ei yksin yrittäisi edes saalistaa. Varautuneena, mutta uteliaana Järkäle lähti tutkimaan Lupuksen ei-kenenkään-maita.