Mustikkaniska

Nimi: Mustikkaniska
Sukupuoli: Naaras
Ikä: 2-vuotias
Säkä: 76 cm
Lauma: Laumaton
Asema: -

Ulkonäkö: Neiti on väritykseltään valkoharmaa. Sen turkin hallitsevana värinä on harmaa valkoisin merkein. Karvapeite on kaksikerroksista, päällä oleva peitinkarva on karkeampaa kuin pehmeä ja lämpöä eristävä alusvilla. Suden alaleuka, kaula, raajojen sisäpinnat ja vatsanseutu ovat valkoiset, mutta selkäpuoli on harmaa. Mustikkaniskan nimi tulee siitä, että sen niskaan on jäänyt mustikasta väriä
neidin piehtaroitua mustikoiden seassa. Se ei myöskään ole yltänyt puhdistamaan niskaansa, joten siksi väri on jäänyt niskakarvoihin.
Mustikkaläikkä kuitenkin sateiden ja pesujen jälkeen lähti pois.
Ruumiinrakenteeltaan Mustikkaniska on siroluinen ja solakka. Mustikkaniskan jalat ovat pitkät ja korostavat suden hintelää olemusta. Neidin silmät ovat eri väriset. Vasen silmä on ruskea ja oikea kirkkaansininen. Sirosta ulkokuorestaan huolimatta neiti on hyvä saalistamaan nopeutensa ansiosta.

Luonne: Mustikkaniska on iästään huolimatta leikkisä susi, joka jaksaa aina innostua tutkimaan uusia asioita, alueita ja paikkoja. Neidin vahvin ja näkyvin luonteenpiirre on pirteys sekä uteliaisuus. Joskus Mustikkaniska ei aina tule harkinneeksi tekojaan tai sanojaan etukäteen, ja joutuu ajattelemattomuutensa takia toisinaan erilaisiin ongelmiin. Leikkisyydestään huolimatta neiti osaa olla myös aikuismaisempi, jos tilanne vaatii sitä.

Historiikki: Mustikkaniska syntyi suurlauman alfanaaraan ainoaksi pennuksi. Ajat olivat tuolloin kovat. Suurlauma eleli alati kutistuvalla reviirillään, josta ruoka alkoi huveta erilaisten tautien myllertäessä pienen paikallisen karibupopulaation keskuudessa. Sudet eivät kelpuuttaneet sairaan eläimen lihaa, joten lauma alkoi pyydystää alueen pieniä riistaeläimiä. Ruoka oli niukoilla. Alfauros piti huolen
siitä, että sen kumppani ja jälkeläinen saivat tarpeeksi ravintoa. Mustikkaniskasta varttui terve yksilö, eikä se kärsinyt nälkiintymisestä kuten lauman omega. Neiti opetteli saalistusta ja osallistui nuorena lauman saalistusretkille. Tilanteen kääntyessä huonompaan suuntaan, lauma jakaantui kahtia ja puolet sen yksilöistä lähtivät harhailemaan omille teilleen. Jäljelle jäänyt määrä pystyi ravitsemaan itsensä reviirin pienriistalla ja säilymään hengissä. Vartuttuaan itsenäiseksi, neiti päätti lähteä omille teilleen, sillä ei halunnut olla yksi suu lisää ruokittavaksi. Mustikkaniska lähti elämään yksinäisen suden elämää, harhautuen ravinnon perässä Lupuksen laaksoon.