Onnen päivä sus'hukkaselle //kutsupeli//

//Elikkäs Huurre kera Korpinkutkan tänne päin :D //

Toivo oli hetkeä aikaisemmin tavannut Luumu nimisen nartun ja jatkanut siittä matkaansa rajoilla, yö oli vaihtunut päivään ja sekin oli jo iltapäivän puolella. Vaalea alfa jolkotteli rauhallisesti säästääkseen voimiaan ja samalla se etsiskeli rauhallista levähdys paikkaa.

Välillä se käväisi merkitsemässä joitakin puun runkoja tai pensaita, sekä piti ympäristöä silmällä tarkasti. Toivon ruskeaan katseeseen osui kuusi jonka alimpien oksien alla oli mukavasti tilaa lepäämistä varten ja sinne se jolkottelikin. Uros nuuhki kuusen alla olevaa kuivaa ruohoa ja kävi siihen makuulle. Hetken se tarkkaili ympäristöä silmillään, kunnes laski päänsä alas ja sulki ruskeat silmänsä. Vaalea turkki nukkui koiran unta eli puoliksi hereillä ja sen asiti olivat koko ajan terävinä. Korvat kertoivat ympätistön liikkeistä ja mustakirsu sen tuoksuista.

Musta uros oli juuri noussut päivälevoltaan ja jolkotteli nyt leppoisaa tahtia eteenpäin. Se oli täysissä voimissaan levättyään ja syötyään. Korpinkutkan musta kirsu värisi lakkaamatta, siihen osuessa aina vain uusia hajuja. Korpinkutka oli tarkkana hajujen suhteen. Se halusi löytää lähistöllä oleskelevan lauman ja näyttää mahdollisimman edustavalta kohdatessaan alfan, jota oli lähtenyt etsimään.

Pian se jo haistoikin toisten susien hajut. Se oli tyytyväinen löydettyään lauman. Nyt se suuntasikin innokkaasti kohti vahvistuvia hajuja. Suuri musta uros kiristi tahtiaan. Se tykkäsi juosta lumihangessa. Kun sen kuonoon osui tuore merkintä se hidasti tahtiaan, mutta jatkoi matkaansa silti ylväästi häntä korkealla.

Jonkin aikaa Toivo herramme oli kerinnyt torkkumaan, kunnes sen korvat toivat kaukaisia askeleen ääniä ja vaalea turkki oli hetkessä täysin herreillä. Se venytteli ja lähti jolkottamaan tulosuunsaansa rivakkaasti, sen häntä oli korkealla ja korvat höröllään. Uros lähestyessään hidasti vauhtia ja lopulta askelsi rauhallisesti, sen ruskea silmäpari oli havainnut toisen suden ja nyt se lähestyi tätä.

Toivoa kiinnosti millä aikeilla toinen liikkui sen reviirin rajoilla ja se haukahti kumeasti toiselle "Kuka olet ja millä aikeilla?" Vaalea turkkin utelias urosmainen ääni melkein vaati toista kertomaan. Toivon olemus oli ylväs ja rauhallinen.

Kun Korpinkutka näki vastaan tulevan vaalean uroksen, se hidasti vauhtiaan. Vaalean suden puhuessa tajusi Korpinkutka hetkessä, että tässä oli sen etsimä alfa. Vaalean vastaan tulevan suden eleet olivat erittäin selviä. Korpinkutka laski hieman häntäänsä ja lähelle päästyään hidasti vauhtinsa kävelyksi. Se ei halunnut vaikuttaa töykeältä eikä myöskään kaikkea pelkäävältä. Se ei tuojottanut urosta suoraan silmiin, mutta tutki tätä katseellaan.

"Olen Korpinkutka ja olen kuullut täällä oleskelevasti laumasta." Kookas uros esitti asiansa suoraan ja rohkeasti, turhia kiertelemättä. "Sinä lienet alfauros?" Korpinkutka kysyi kääntäen korvansa hieman taaemmas. Korpinkutkan mustat silmät pyyhkivät uroksen yli monesti ja arvioivasti.

Toivon ruskea silmäpari katsahti arvioivasti toista ja vastasi tämän kysymykseen "Kyllä, olen Toivo". Se heilautti häntäänsä hieman ja astui hieman lähemmäs toista nuuskien ilmaa, saadakseen toisen ominais hajun kirsuunsa. Toivo kysyi rauhallisesti Korpinkutkalta "Mikäs saa sinut tänne vuorille?" Vuorilla oli se hyvä puoli ettei sinne yleensä eksynyt vieraita susia tunkeilemaan ruokaa etsien, sillä sitä ei ollut liiaksi. Ruuan vähäisyys olikin syy miksi Toivo aikoi siirtää reviiriä alemmas vuorilta mahdollisimman pian, myöskin lumivyöry uhka sai uroksen huolestuneeksi talvisin kun taas keväisin oli kivi- ja mutaryöry uhka.

Toivo katsoi Korpinkutkaa uteliaana ja ylväänä, se oli ylpeä pienstä laumastaan ja suojelisi sitä omalla hengellään. Vaalearukkinen ei ikänä hylkäisi sitä kuka olisi sille uskollinen, uros ei jättäisi ketään laumastaan pulaan.

Korpinkutka piti häntänsä selkänsä jatkeena, koska ei nähnyt syytä laskea sitä alas. Nyt, nyt minun on pakko sanoa se Musta uros ajatteli alfan esitettyä kysymyksensä. "Tuota... Olen ajatellut laumaan littymistä aika lailla" Korpinkutka aloitti varovasti, ja jatkoi pienen hetken jälkeen "Ajattelin, että voisin ehkä liittyä juuri sinun laumaasi." Uros antoi alfalle aikaa miettiä hetken aikaa laskeutuen samalla nöyrästi istumaan ja siitä vielä painuen hieman alemmas.

Odottaessaan alfan reaktiota Korpinkutka käänsi korvansa taaemmas, ja heilutteli häntäänsä varovasti puolelta toiselle. Sen kookas ruumis oli hieman jännittynyt, mutta samalla alistunut. Korpinkutka tunsi viileän tuulen heiluttelevan mustaa tuuheaa turkkiaan rauhallisesti. Korpinkutka ajatteli sitä kuinka loistavaa olisi liittyä Toivon laumaan. Toivo vaikutti rauhalliselta, leppoisalta ja mukavalta urokselta.

Toivo yllättyi positiivisesti kun Korpinkutka osoitti haluavansa liittyä. Vaaleaturkkin katse kiersi vielä kerran toisessa arvioiden ja Toivo huomasi toisen olevan varsin hyvässä kunnossa, mikä oli hyvä. "Kertoisitko hieman lisää itsestäsi esim. Miten laumani hyötyisi sinusta?" Alfa esitti kysymyksen toiselle ja katsoi tätä mielenkiinnolla. Toivo halusi tietää hieman lisää toisesta ennen päätöstään. Toivolla oli hyvä ensi vaikutelma Korpinkutkasta ja lisä jäseniä tarvittiin jos haluttiin päästä vuorilta pois ja vallata uutta aluetta laaksosta tai sen ulkopuolelta.

Tuulen heilutellessa susien turkkia, putosi pienestä koivusta lehti uroksen niskaan. Yllättäen se tajusi syksyn tulleen nopeasti ja talven lähestyvän.

Korpinkutka rentoutui hieman vaalean uroksen kysymyksen myötä. Toivo siis ainakin harkitsi pyyntöä. Korpinkutka odotti kohteliaasti Toivon esitettyä kysymyksensä. Korpinkutka pysyi hetken vaiti miettien vastaustaan. "Hmm...No minua on ainakin kehuttu ja kuvattu vahvaksi, uskolliseksi ja päättäväiseksi." Musta uros hiljeni hetkeksi miettien miten jatkaisi ennen kuin tokaisi "Niin no, olen vahva ja kookas, kuten saatoit huomata"

Korpinkutka mietti voisiko asettua makuulle vai olisiko se epäkohteliasta. Hetken miettimisen jälkeen se totesi että varautuneisuus oli turhaa ja laskeutui makuulle. Pian sen ruumiista katosi kaikki jännittyneisyys ja se rentoutui kokonaan.

Toivo kuunteli toisen kertoessa itsestään ja yritti lukea rivien välistä hieman lisää tietoa Korpinkutkasta. Uros tosiaan vaikutti luotettavalta laumalaiselta. "mitä tavoittelet laumassa vai tavoitteletko mitään? Ja mitä olet valmis tekemään tavoitteidesi eteen?" Vaaleaturkki kysäisi vielä, jotta olisi tietoinen siitä ketä suuret asemat kiinnostaisi ja mitä sen eteen tekisi. Toivo halusi lauman olevan onnellinen ja aikoikin pian pitää tilanteen katsauksen kokouksen tai saalistuksen myötä.

Ruskea silmä pari katsahti maisemaan ja uros heilautti häntäänsä rennosti, sen mielihalajasi jo kokoontumiseen.

//anteeksi kestosta ja lyhyydestä// :(

// Eipä mitään :) //

Jälleen korpinkutka kuunteli leppoisasti vaalean alfan kysymykset, ennen kuin syventyi niihin. "Koko nuoruuteni elin suuressa laumassa, joten en ole oikein tottunut elämään yksin." Musta uros avautui, pian jatkaen "Toki viimeiset kuukaudet, jotka olen laumattomana elänyt ovat kasvattaneet minua, mutta kaipaan silti laumaa." Korpinkutka mietti mitä vielä kertoisi, päättäen jättää liiat jaarittelut sikseen ja siirtyä eteenpäin. Pian se jo vastasikin toiselle "Näin alussa pelkkä paikka laumassa riittää, mutta olen toki halukas pyrkimään korkeammallekkin." Niin sanoessaan uros katsahti ovelasti alfaa. "Olen halukas auttamaan laumaa kaikin mahdollisin tavoin, joten jos minulla olisi mahdollisuus päästä korkeisiin arvoihin tarttuisin varmasti tilaisuuteen, asettaen etusijalle lauman turvallisuuden." Se täsmensi vielä.

Korpinkutkan jalat alkoivat jo puutua, se halusi toimintaa. Se oli maannut jo jonkin aikaa kylmässä maassa ja tunsi tarvetta verrytellä jalkojaan. Niimpä se kohottui varovasti ylös, pitäen liikkeensä alistuvina, ja venytteli ensin etu- ja sitten takajalkojaan. Saatuaan hetken aikaa suoristella jalkojaan se asettui takaisin istumaan kuunnellen luontoa, ja tutkaillen samalla varovasti Toivoa.

Toivo kuunteli kiinnostuneena Korpinkutkan kertoessa entisestä laumastaan ja tavoitteistaan, vaalea alfa piti kuulemastaan ja nyökkäsi kevyesti päätään. Toivonkin raajoja alkoi särkeä, niinpä se venytteli myös raajansa ja haukotteli raukeasti. "Minusta sinusta olisi minun laumaani ja toivotankin sinut tervetulleeksi tänne" Uros lausahti hetken hiljaisuuden jälkeen ja heilautti häntäänsä ystävällisesti. Se tunsi itsensä maailman onnellisimmaksi alfaksi juuri sillä hetkellä ja siltä se varmaan näyttikin. Uros seisoi ylväänä siinä ja katseli toista.

//anteeksi kauheasti lyhyys. Tämä alkaa varmaan olemaan tässä vai haluatko vielä jatkaa? :) //

// Eipä mitään. Eiköhän se peli tässä suunnilleen ole. //

Korpinkutka tutki jännittäen mitä alfa vastaisi. Kun Toivo nyökkäsi ja toivotti Korpinkutkan tervetulleeksi laumaan, oli uros ratketa sijoiltaan. Se oli päässyt laumaan jonne halusi. Se pursusi iloa ja elinvoimaa. Korpinkutka tunsi itsensä onnellisemmaksi ja iloisemmaksi, kuin pitkään aikaan. Mustan uroksen katsahtaessa kiitollisesti Toivoa, se näki samojen tunteiden vallanneen myös vaalean alfan. Korpinkutka kohottautui ylös häntä heiluen puolelta toiselle. Pian muistaen myös käytöstavat uros laski päätään ja lausahti leppoisasti "Kiitos."

Sen jälkeen uros kohotti katseensa taas ylös ja kysäisi alfaltaan "Voisin jolketella pesille päin. Tuletko mukaan, vai onko sinulla vielä rajojen vartionti kesken?" Uros halusi heti tutustua uusiin laumalaisiinsa ja uskoi löytävänsä ne parhaiten käymällä ensin pesillä. Se kuitenkin odotteli malttamattomana paikoillaan Toivon vastausta. Pian se tajusi ettei tiennyt laumasta paljoa. Se ei tiennyt edes paljonko laumalaisia tässä laumassa oli. Se meinasi jo kysyä sitäkin alfalta, mutta päättikin kysäistä sitä joltakulta muulta laumalaiselta, joten piti itsensä hiljaa. Sen häntä heilui edelleen innokkaasti puolelta toiselle.

Toivo huomaisi myös toisen iloisuuden ja sai varmuutta tehneensä oikean päätöksen tämän suden kohdalla. Vaaleaturkkinen uros katsahti ylpeänä pesille päin ja vastasi toisen kysymykseen leppoisasti "Minä taidan jäädä tänne, mutta tulen pian perässä ja kasaan koko lauman yhteen. Haluan saada varmuutta lauman asioihin."

Uros odotti vielä hetken jos toisella olisi kysyttävää, jos ei olisi se lähtisi jatkamaan rajoilla vielä hetkisen. Se aikoi myös levähtää hieman ennen kuin kasaisi lauman yhteen pesillä.

//kiitos suuresti pelistä :) //

// Suuri kiitos myös sinulle pelistä :) //

Korpinkutka kuunteli kiinnostuneena Toivon vastauksen ennen kuin nyökkäsi toiselle, ja lähti jolkottelemaan pesille päin. Ennen kuin se kerkesi ulos Toivon näkökentästä se vielä pysähtyi, kääntyi ja sanoi Toivolle "Tulen antamaan kaikkeni tämän lauman puolesta." Sen sanottuaan musta uros käntyi ja suuntasi iloisena pesien suuntaan. Tämä oli sen paras päivä moneen kuukauteen. Täynnä toivoa ja uutta iloa uros eteni varmasti kauemmas.