Rutiini reissu

// Huurre tänne siis :) Ajankohtana syksy? //

Muisto oli kiertelemässä yksikseen Sysimetsän lauman reviiriä. Veli oli vinkunut siskoaan mukaan, mutta toisella oli yllättäen toisten laumalaisten kanssa muita tehtäviä hoidettavana. Hohto oli ilmeisesti alkanut luottamaan veljeensä enemmän, eikä siis kokenut suurta tarvetta vahtia toista lakkaamatta. Tottahan se oli, olihan Muisto jo aikuisen suden mitoissa ja iässä. Näiden ajatusten voimalla hukka oli rohkaistunut sen verran, että päätti tutkiskella ympäristöä itsekseen.
Reissun olisi tarkoitus olla rutiini kierros, niinkuin sille oli opetettu: hiljainen ja rauhallinen lenkki rajojen läheisyydessä. Mikäs siinä, kyllähän Muisto sellaisesta selviäisi ilman siskoakin. Nuori uros nuuhki syksyistä ilmaa ja eri elikoiden jälkiä puista pudonneiden lehtien lomasta, joista mitkään eivät poikenneet normaalista. Muisto uskalsi jo hieman rentoutua ja matkasi rennosti eteenpäin pää ja häntä selän jatkeena.
Juuri kun Muisto ajatteli kaiken olevan kunnossa ja hoidossa, se haistoi uuden hajun, jonka jo vilpoinen tuuli toi mukanaan. Välittömästi pää nousi ja häntä laski. Hukka jännitti kaikki lihaksensa ja tähyili mahdollista vaaraa epävarmana. Olisi pitänyt odottaa, että sisko pääsisi mukaan! Pian Muisto sai paikannettua hajun lähteen myös silmillään. Susi ja onneksi vielä jonkin matkan päässä. Onneksi
Muisto sai aikaa miettiä. Sen teki mieli hiippailla paikalta vähin äänin pois, mutta laumaa piti puolustaa ja rajoja vahtia. Ei hyvä...

Korpinkutka oli tyytyväinen. Se kuljeskeli tällä hetkellä tutkiskelemassa alueita ilman sen suurempia suunnitelmia. Musta kookas uros jolkotteli hitaasti eteenpäin pysähdellen välillä tutkimaan sen kirsuun kantautuvia hajuja. Se ajatteli menneitä ja sitä kuinka oli ylipäänsä päätynyt tähän laaksoon. Ajatuksissaan se ei huomannut ilmassa leijuvan suden tuoretta tuoksua. Se tajusi vieraan suden läheisyyden vasta nähtyään tämän. Korpinkutka seisahtui hetkeksi jännittyen, mutta jatkoi lähes heti matkaansa rivakasti uutta sutta kohti.

Musta uros tallusteli vieraan luo häntä korkealla sojossa, korvat uteliaasti eteenpäin käännettyinä ja pää korkealla ilmassa. Korpinkutka pysähtyi vähän matkan päähän sudesta. Musta silmäpari tutkaili kirjavaa sutta tarkoin.

Muiston läsnäolo ei selvästi häirinnyt epäilyttävää hiipparia. Yleensä sudet automaattisesti häipyivät jo kun näkivät laumalaisia. Tämä oli ilmeisesti poikkeus. Oliko toisella asiaakin vai oliko toinen vain niin röyhkeä? Muisto oli ihmeissään. Kun vieras susi päätti vielä lähestyä, Muisto tunsi pelon tunteen nousevan. Se ei voisi perääntyä vieraille, joten se päätti kiertää hieman kehää ja päätti pysähtyä hieman toisen sivulle. Silmästä silmään ja nokat vastakkain ei ollut Muiston heiniä. "Kuka olet? Mitä teet täällä? Olet hyvin lähellä Sysimetsän rajoja." Muisto sanoi vähemmän varmemmin mitä se oli suunnitellut. Sen häntä ja pää olivat alhaalla ja sen tutki vierasta tarkasti. Se oli valmis väistämään mikäli toinen osottautuisi aggressiiviseksi. Toinen kun tuntui mahtailevalta varmoine eleineen. Oliko toisella kenties syytäkin olla noin itsevarma. Tuskin.
Muisto pähkäili jo avun kutsumista, mutta antoi toiselle mahdollisuuden selittää. Mikäli tilanne äityisi pahaksi se voisi kutsua apua. Tunkeilijakin taatusti tiesi sen. "En ehkä näytä miltään, mutta minulla on laumani puolellani, joten harkitse tarkkaan mitä sanot tai teet." Uros uskalsi hieman varmempana lisätä.

Korpinkutka käänsi mustan päänsä uutta sutta kohti ja odotti rauhallisesti toisen esittäessä kysymyksiään. Korpinkutkan häntä oli yhä korkealla ja korvat innokkaasti edessä. "Olen Korpinkutka, haistoin kyllä laumasi hajut, mutta tarkoitukseni ei ollut tulla näin lähelle." Korpinkutka sanoi rauhallisesti laskien hieman häntäänsä sen heiluessa puolelta toiselle. Korpinkutka hämmästeli toisen...Pelkoa, jännittyneisyyttä ainakin, ja vahvoja sanoja. Oliko korpinkutka ollut liian hyökkäävä? Musta kookas uros laski hieman päätään ja häntäänsä tehden selväksi ettei sen aikomus ollut haastaa riitaa. "Tulin tänne..." Iso uros piti tauon miettien miksi se edes oli täällä. Lopulta se jatkoi hieman epävarmasti "Tutkimaan alueita" Se odotti toisen reaktiota. "Tarkoitukseni ei toiaankaan ollut tunkeutua kenenkään maille, tai häiritä kenenkään yksityisyyttä" Uros jatkoi leppoisasti.

"Voin kyllä poistua mikäli niin haluat" Uros jatkoi nähdessään toisen eleet. "Ei siis syytä huoleen tai äkkipikaisuuteen" Korpinkutka jatkoi kohteliaasti.