Samaa laumaa

// susu siis tänne Pilven kanssa :) //

Korpinkutka tassuteli rauhaksiin kohti solaa. Se oli päättänyt lähteä sille suunnalle alueita tutkimaan, sillä muut alueet reviiriltä se oli jo tutkinut. Yöllä pikimusta kookas uros sulautui loistavasti varjoihin, mutta nyt keskellä keväistä päivää se erottui muusta ympäristöstä vaivattomasti. Vuoristoisella metsä alueella, jolla kasvit jo vihersivät uros haisteli maata. Mustan uroksen vatsa kurisi, se ei ollut löytänyt syötävää vähään aikaan, vaikka keväällä saaliin määrä kasvoikin. Korpinkutka oli haistanut jäniksen aijemmin aamulla, mutta uros oli kookas eikä kovin nopea, joten vikkelä jänis oli päässyt siltä pakoon. Korpinkutka piti enemmän, paljon enemmän karibuista tai peurista. Uros kaatoi peuran yksinkin vaivatta. Korpinkutka oli turhautunut, koska jänis oli päässyt pakoon eikä uros sen koomin ollut saanut uutta vainua saaliista.

Korpinkutka pysähteli välillä ja tarkkaili maastoa jatkuvasti. Uros haisteli ilmaa löytääkseen vainun jostain saaliiksi kelpaavasta, mutta mitään ei löytynyt. Musta uros ei ollut vielä solalla asti, mutta pian olisi jos saalista ei löytyisi ja Korpinkutka jatkaisi samaan suuntaan. Uros tuhahti väsähtäneesti touhuunsa ja pysähtyi lepäämään. Se oli etsinyt saalista aamusta asti tuloksetta ja päivä oli jo pitkällä. Oli uros toki tehnyt saalistus retkiä edellisenä yönäkin, mutta ei silloinkaan mitään ollut löytynyt. Korpinkutka etsi puun ja asettui sen juurelle maahan. Korpinkutka laskeutui makuulle tutkaili vielä maastoa ja laski sitten päänsä tassujen väliin taas tuhahtaen. Uros ei nukkunut, mutta lepuutti silmiään. Korpinkutka mietti minne lähtisi seuraavaksi ja mitä tekisi. Ehkä se etsisi jonkun laumatovereistaan.

//Sori kestosta, mulla tulikin yllättävän kiireinen viikonloppu :) //


Vaalea susi narttu jolkotteli yksinäisenä reviirillä, se oli saanut kaksi jänistä kiinni alempaa vuorilta. Se oli syönyt itse toisen, mutta kiikutti nyt toista reviirille. Jos vaikka joku laumalaisista olisi nälkäinen. Jonkun aikaa se oli kulkenut kunnes haistoi suden, se vaikutti laumalaiselta joten Pilvi kiristi hieman tahtiaan. Kyllä sille aina seura kelpaisi.

Tumma hahmo piirtyi kauemmas ja ulvahdin nopeasti pyytäen toista odottamaan. Sitten jolkotin rauhallisemmin toista kohti, korvat luimussa ja pää alhaalla, kunnioittavasti. Pilvi nöyristeli hieman sen vuoksi, että oli lauman omega ja muuten voisi tulla ikävämpää palautetta.

// Eipä mitään, en itsekkään olisi kerennyt viikonloppuna pelailemaan :) Ja sori jos on vähän töksöä //

Korpinkutkan lepäilemisen pysäytti ulvahdus kauempaa. Hetkessä musta uros oli jaloillaan ja kaikki aistit viritettyinä. Korpinkutkan tunnistaessa saapuvan nartun uros rentoutui ja häntä heilahti sen jäädessä odottamaan toisen saapumista. Lauman uusin jäsen Pilvihän se sieltä tuli. Toisen jolkotellessa lähemmäs uros ravisti turkkiaan, joka oli jäänyt pörhöön maassa lepäämisen jäljiltä. Se myös vetäisi tämän tuoksua kuonoonsa kuin painaakseen sen paremmin mieleensä. Vaalea narttu saapui kunnioitusta osoittaen ja pienoisesti alistuen. Siitä uros piti ja otti toisen vastaan iloisena häntä heilahdellen. Samassa jäniksen viekotteleva tuoksu tunkeutui nälkäisen uroksen kirsuun saaden Korpinkutkan nuolaisemaan tummia huuliaan.

"Hei" Musta uros tervehti Pilveä tämän päästyä lähemmäs. "Mukava nähdä sinuakin" Hetken tauko ennen kuin uros jatkoi "Olet näemmä saanut jo saalistakin" Uros katsahti virnistäen jänistä. Korpinkutkasta oli oikein mukavaa että Pilvi oli sattunut paikalle. Uros olikin jo kyllästynyt yksinäisyyteen ja laumalaisiin tutustuminen oli aina kannattavaa.

//Oho, en muuten äskösessä huomannutkaan että Korpinkutka oli jo paikallaan XD Ja sori tuli vähän lyhyt, kipeenä taas vaihteeks//

Susi askelsi Korpinkutkan luokse ja laski jäniksen maahan sanoen "Terve vain ja juu olen saanut saalista" Vastasi Pilvi toisen puhutteluun ystävällisesti ja istahti alas. Se katsahti sitten jänistä ja kysyi "Oletko itse saanut mitään vähään aikaan?" häntää heilauttaen narttu katsoi urosta kysyvästi kulmien alta.

Päivä oli kaunis, aurinko paistoi ja lämmitti mukavasti keväistä vuoristo ilmaa. Linnut lauloivat ja metsojen huudot kajahtivat kauempaa hiljaisina, mutta selvästi.

// Oi voi..Koeta parantua nopsaan :) //

Korpinkutka kuunteli nartun tervehdyksen sekä vastauksen ja istahti sitten itsekkin alas. Pilven esittämään kysymykseen se vastasi edelleen hiukan tympeänä. "Ääh... En." *Haikaileva silmäys maassa lojuvaa saaliiseen.* "Tuossa aijemmin jänön tapasin, mutta se vekkuli oli meistä nopeampi." Korpinkutka lausahti kevyesti nartulle. Keväinen aurinko paistoi taivaalta ja uroksen olo oli lämmin, lähes kuuma. Sen musta turkki oli vielä aika paksu talven jäljiltä ja musta väri imi auringon kaiken lämmön sisäänsä.

Korpinkutkan ajatukset vaelsivat kilometrien päässä. Se mietti mistä kohtaa vuorilta karibu tai peura laumat keväisin kulkivat, jos edes siellä päin menivät. Uros mietti myös pientä laumaansa, johon kuulumisestaan oli iloinen. Uroksen tumman katseen vaeltaessa takaisin Pilveen Korpinkutka lausahti ääneen ystävällisesti "Oletko muuten tavannut laumamme muita jäseniä kuin minut ja Toivon?" Musta häntä heilahteli hiljaksiin puolelta toiselle. Korpinkutka oli esittänyt kyseisen kysymyksen siksi että halusi tietää keitä laumasta ei ollut vielä itse tavannut.

Auringon porottaessa suoraan uroksen mustaan turkkiin tämä nuosi ylös ja siirtyi hieman vasemmalle, viereisen puun varjoon, jossa tunsi olonsa heti viileämmäksi. Pilvellle se selitti "Tämä musta turkki kuumenee niin kauheasti, vaikka on vasta kevät. Miten selviän tulevasta kesästä?" Viimeisin lause ei oikeastaan ollut kysymys, vaan pikemminkin toteamus. Iloisena uros ravisti turkkiaan ja istuutui sitten uudestaan kuono kohti Pilveä käännettynä.

//Juu enköhän mie ole jo parantunut :D Sori hirveen lyhyt //

Pilvi kuunteli ystävällinen katse silmissään urosta, pieni ylimielinen pilke kuitenkin silmä kulmassaan se tosin kuului nartun luontoon. Uroksen kertoessa ettei ollut syönyt aikoihin nyökkäsi hiljaksiin harmaantuvalla päällään Pilvi kohti jänistä haukahtaen "Syö sitten tuo"
Pilvi siirtyi hieman sivummalle ja nuolaisi muutaman kerran huuliaan, sittemmin istahtaen alas. Ruskea katse siirtyi taivalle, aurinko paisoi ja lämmitti ilmaa hetki hetkeltä kuumemmaksi. Tosin vuorilla ilma tuskin tulisi kovin paahteiseksi ikinä. Pilven kävi hieman sääliksi tummaturkkista urosta, tuolla tulisi olemaan kuume kesä.
"Viime kesänä minä säälin kaikkia tummaturkkisia, se oli kuumin kesä niin kauan kuin minä muistan. Ja sitten tulivat liekit jotka korvensivat lähes kaiken." Pilvi alkoi muistella viime kesää ja sen kauhun hetkiä. Pilvi oli ollut onnekas kun selvisi siittä kaikesta ehjin nahoin.

Pilven tarjotessa saalistaan urokselle tämä heilautti häntäänsä kiittäen ja tarttui sitten maassa olevaan jänikseen. Korpinkutka asettui maahaan käyden kiinni jäniksen lihaan. Repiessään paloja jäniksestä uros kuunteli Pilveä. Suupalojen välistä se sanoi "Toivon todella että seuraava kesä on viileämpi." Samalla uros tunsi viilentävän vuoristotuulen turkissaan. Se oli myös yksi syy miksi uros oli halunnut vuorille. Siellä oli kesäisin viileämpi eikä kylmästä tai vähintäänkin viileästä puhurista millään tahtonut päästä eroon. Korpinkutka teki nopeasti selvää jäniksestä ja kaluttuaan jokaisen luun uros nuoli vielä huuliaan nauttien. Sillä oli ollut jo kova nälkä. Musta uros putsasi myös etutassunsa verestä ja siirsi sitten katseensa takaisin Pilveen.

"No mikäs sinut tänne päin tuo?" Korpinkutka kysäisi nousten ja turkkiaan pudistaen. "Vaiko vain reviiriä tutkimassa." Uros oli nyt tyytyväinen. Nälkä ei enää korventanut vatsaa ja uros oli saanut seuraa, vieläpä samasta laumasta. Korpinkutka tutkasi mielenkiintoisena lauman uutta narttua. Tämä oli varmasti ehtinyt kokea kaikenlaista elämänsä aikana. Uros ei voinut vastustaa kiusausta kysyä "Synnyitkö sinä tässä laaksossa?" Uroksen ääni oli ystävällinen ja leppoisa.

Vanha rouva kuunteli kohteliaasti uroksen puhuessa ja kommentoi välillä kesään liittyen "Niin minäkin" Katsellen tumman uroksen syömistä, narttu alkoi mietiskellä. Hetken päästä se avasi kitansa uudelleen ja sanoi "Tiedätkös, Toivolla taitaa olla suunnitelma sinun varallesi ja sen uskoisin olevan hieno suunnitelma. Oletko huomannut kuinka alfamme on testannut sinun päätös kysyäsi? Ei mitenkään erityisesti, mutta kuitenkin?" Pilvi sanoi silmät loistaen intoa ja viisautta. "Tiedän tästä siis vain sen vuoksi että olen keskustellut Toivon kanssa ja hän on puhunut paljon sinusta" Selvensi vanhus tilannetta nuoremmalle urokselle.
Pilvi oli päässyt yllättävän pian arvostettuun asemaan alfan silmissä, mutta se johtui suurimmaksi osaksi vain nartun iästä ja kokemuksesta jota tuore alfa halusi hyödyntää. Siltikin Pilvi piti asemansa alhaalla, se ei halunnut enään tässä iässä suuria vastuita se halusi vain nauttia olostaan laumalaisena.
Lonkkia kivisti ja pakotti nartun makuulle, olo ei kuitenkaan helpottanut helpolla ja se vaihteli asentoaan jatkuvasti. Vanhan nartun näkökin oli hieman huonontunut, mutta muisti oli hyvin tallella.

// Ai hupsans.. tämä jäikin minun vuorooni :) //

Pilven mainitessa Toivon ja jonkun tämän suunnitelman uroksen kiinnostus heräsi, mistä narttu puhui? Korpinkutka kuunteli innokkaana valkeaa narttua ja pohti asiaa innoissaan. Suunnitteliko alfa jotain erityistä Korpinkutkalle? Musta uros heilautti häntäänsä ajatuksen villitsemänä ja vastasi Pilvelle "Nyt kun asiasta mainitsit niin olen saattanutkin huomata" Uros suorastaan puhkui intoa ja sen silmät loistivat tyytyväisyydestä. Korpinkutka ei ehkä ollutkaan aivan mitätön alfan silmissä. "Tosiianko? Mitä hän on sanonut?" Uros uteli varovaisen kiinnostuneena vanhemmalta ja kokeneemmalta nartulta.

Oliko alfalla tosiaankin suunnitelma Korpinkutkalle? Uros ottaisi minkä tahansa tehtävän tai vastuun ilomielin vastaan. Korpinkutka halusi miellyttää alfaa ja olla tälle sekä laumalle mahdollisimman hyvällä tapaa avuksi, joten joku suunnitelma Korpinkutkan varalle kuulosti uroksesta mahtavalta. Tämä oli innostunut muttei odottanut liikoja. Mitähän Toivo suunnitteli?

Katselin nuoremman uroksen innostumista tyynenä, viisas pilke silmissäni. Toisen kysyessä mitä alfa oli sanonut puristi harmaa narttu lempeästi päätään sanoen "Se jääköön alfan ja minun väliseksi, eiköhän sinun tehtäväsi tule pian julki kaikille" Vanha narttu katsahti maisemaan ja muisteli omia alfan aikojaan, ne olivat olleet kultaisia. Kuitenkin kaikki kyvä loppuu aikanaan ja niin kävi myös vanhukselle.

Pilvi hymyili Korpinkutkalle, kun oli huomannut pienen pilkkeen toisen silmäkulmassa. Toinen näytti olevan yhtä innostunut kuin pentu ensimmäisellä saalistus retkellään. "Mutta se mikä sinun edessäsi on, tuo valtavasti vastuuta. Joten muistakkin kantaa se huolella ja muista huolehtia myös omasta jaksamisestasi." Pilven emollinen ääni neuvoi toista, voi että miten paljon tuolla oli vielä nähtävää ja koettavaa. Kääntäen katseensa jälleen pois päin narttu jatkoi "Niin suuri vastuu ei ole helppo kannettava ja siinä tarvitaan paljon viisautta." hetken tauon se taas piti ja jatkoi sitten ystävälliseen sävyyn "Toivokin on vielä niin nuori ja kokematon, toivon todella ettei hän rupea tekemään hätiköityjä päätöksiä tai ettei harkinta kyky katoa. Ei sillä ettei alfamme osaisi, mutta jokainen tekee virheitä." korjasi se vielä ettei toinen ymmärtäisi väärin Pilven ajatuksia.

Korpinkutka ei tuntenut pettymystä Pilven kieltäytyessä kertomasta tarkemmin, sitä uros oli odottanutkin. Nyt mustan uroksen ajatukset laukkasivat vauhdikkaasti miettien mitä tehtävä koski. Korpinkutkalta ei kuitenkaan jäänyt yksikään sana, ei yksikään tavu kuulematta nartun selityksestä. Korpinkutka tuumi hetken viisaan nartun sanoja, niissä oli varmasti perää ja niitä olisi syytä kuunnella. Vastuullinen tehtävä..Mikähän? Uros ajatteli ja käänsi taas huomionsa narttuun. "Tietenkin muistan." Korpinkutka vastasi leikkisästi kuin tottelemanton pentu emälleen, uros tosin tarkoitti jokaista sanaansa. Korpinkutka varmasti hoitaisi tehtävänsä parhaan kykynsä mukaan. Uros oli valmis tekemään lähes mitä tahansa uuden laumansa eteen. Se ottaisi tehtävän innon tuomalla ahkeruudella vastaan. Nyt se vain halusi kuulla mikä tehtävä oli, mutta uros tarvitsi kärsivällisyyttä, kyllä alfa kertoisi, niinhän Pilvi oli sanonut. Uros hillitsi taas itseään kuunnellaakseen Pilveä. Narttu puhui viisaudesta. Uros ajatteli että sen kannattaisi tietää omat hyvät puolensa, jotta voisi hyödyntää niitä uudessa tehtävässään, jota ei vielä tiennyt. Ainakaan Korpinkutka ei ollut äkkipikainen, uros ajatteli Pilven mainitessa Toivon. "Totta, jokainen tekee virheitä, mutta Toivo korjaa kyllä omansa. Toki hän on nuori, mutta onhan laumassamme yksi viisas ja kokenut joka voi jakaa omia mielipiteitään." Uros hymyili nartulle häntäänsä heilauttaen.

Korpinkutkaa kiinnosti kovin tuo tehtävä, mutta nyt sille ominainen luonteenpiirre otti valtaa toisesta. Oli täysin uroksen tapaista innostua helposti ja iloita pienistä. Uros oli myös kärsivällinen, josta oli nyt apua sillä käsimättömänä uros olisi varmaan pomppinut tasajalkaa kiljuen `mikä tehtävä on`. Mutta sitähän uros ei tehnyt vaan sen sijaan sen häntä heilahteli tiuhaan tahtiin ja silmät tuikkivat.

Harmaantunut susi heilautti häntäänsä uroksen vitsailulle huvittuneesti ja pieni hymykin käväisi sen suupielillä. Toinen sopisi kyllä hyvin tehtäväänsä innokas tekemään, mutta silti maltillinen ja harkinta kykyinen. Korpinkutkan puhuessa Toivosta ja Pilvestä itsetään, narttu kuunteli ja vastasi sitten imarreltuna "Kiitos, mutta minäkään en tiedä kaikkea. Mutta Toivo on kyllä viisas ja harkinta kykyinen ikäänsä nähden, se taas on todella tärkeää alfalle." Narttu vaipui taas hetkeksi muistoihinsa ja sitten mietti tulevaa. "Mutta minun aikani ei taida olla enään kovin pitkä ja toivon voivani auttaa laumaa, niin hyvin ennen sitä että teille jää jotain hyödyllistä. Olen itse ollut useasti laumassa, mutta missään en ole tuntenut olevani kotona. En sen jälkeen kun lähdin minun ja erään uroksen laumasta. Sen jälkeen olen vain kulkenut yksin ja paikkaani etsien" Pilvi höpötteli kuin mikäkin vanhus, sitten se heräsi muistelmistaan ja luimisti korviaan hieman nolona "Anteeksi jos tylsistytän sinut tälläisilla vanhusten puheilla." Hymähti huvittuneesti yrittäen vapauttaa tilannetta.
Hieman haikeana narttu ajatteli sitä miten sen aika saattoi olla loppumassa tämän ennen seuraavaa kesää, se ei ollut enään varma kestäisikö se seuraavaa talvea. Nyt kun kuulo ja näkökin olivat hiipumassa, myös lonkkia särki ei Pilvi pystyisi saalistamaan samalla tavalla kuin ennen. Eikä se halunnut olla laumalle vaivaksi talvella.

Korpinkutka nyökkäsi myöntävästi Pilven sanomalle siitä että Toivo oli harkintakykyinen ja viisas. Niin se osoitti pienillä eleillä olevansa samaa mieltä. Nartun jatkaessa omalla tarinallaan uros kuunteli kaikessa rauhassa ja nartun lopettaessa uros tosesi iloisesti. "Et suinkaan. Ja toki sinusta on apua laumalle." Korpinkutka heilautti taas häntääsä ja jatkoi sitten mietteissään "Sinun ja erään uroksen laumasta? Onko sinulla ollut oma lauma?" Uros kysäisi kiinnostuneena ja väräytti sitten korviaan hieman pahoittelevasti, oliko sopivaa kysyä tuollaista?

Korpinkutka mietti nartun kertomaa. Olisi kovin ikivää menettää Pilvi, mutta kaikkien aika tuli joskus, se oli raskas tosi asia. Mutta ehkei ihan vielä, kyllä narttu lauman suojissa vielä selviäisi. Uros halusi oppia tuntemaan uuden laumalaisensa ja toivoi saavansa siihen tilaisuuden. Eikä narttu selvästi kyvytön ollut, olihan se saanut kiinni jäniksen, jota monta vuotta nuorempi Korpinkutka ei ollut saanut.

Hento vuoristotuuli pörrötti uroksen turkkia ja muistutti ilman viileydestä, joka vuorilla oli auringon säteistä huolimatta. Taivaalle oli jo sitä paitsi kerääntynyt pilviä, jotka peittivät auringon. Uros katsahti metsään ja pisti merkille pidentyneet varjot. Pian olisi jo ilta.

//Anteeks kestosta ja lyhyydestä, aikaisempi viesti katosi juuri enne lähetystä kun painoin "kumia" -.-

Pilven katse jumiutui kaukaisuuteen, sen mieli matkusti ajassa taaksepäin samalla kun se kuunteli mitä Korpinkutka sanoi. Ensimmäiseen se ei vastannut kuin hännän heilautuksella, mutta kysymykseen laumasta narttu vastasi ystävällisesti "On toki, mutta siittä on jo kauan" hymyillen se katsahti hetkeksi Korpinkutkaa. Toinen oli vielä niin nuori ja komea, elämä edessä. Kun taas Pilvi itse oli kuin vanha ja siipirikkoinen lintu, joka ei kyennyt huolehtimaan itsestään yksin, ainakaan sata prosenttisesti.

Ilta alkoi hämärtää ja pimeys sulki hitaasti kaksi hukkasta syliinsä. Tuulen viima sai vanhan nartun hieman värähtämään kylmästä, vaikkei se varsinaisesti palellut. Äkillinen lämpötilan vaihdos vain sai aikaan kylmyyden tunteen.

// Voihan, itellenikin käynyt joskus samoin ja se kyllä vähän ärsytti, joten ymmärrän //

Korpinkutkaa kiinnosti kuulla lisää Pilven laumasta, joten se kysyi tältä iloisesti "Oliko se isokin? Ja olitko johdossa kauan?" Ääni oli ystävällinen uroksen puhuessa. Korpinkutka katsahti Pilveen ja kohtasi tämän viisaan rauhallisen katseen. Pian uros kuitenkin siirsi silmäparinsa laskevan auringon suuntaan, joskin aurinkoa ei näkynyt koska pilvipeite taivalla oli niin leveä. Taas kerran uros mietti tehtävää, josta narttu oli puhunut. Se kiinnosti niin vietävästi ja häiritsi ajatusten kulkua. Kaikki aikanaan Uros toisteli mielessään.

"Pitäisiköhän meidän kohta puoliin alkaa suunnata syvemmällä reviirin keskustaan?" Uros kysäisi tajutessaan että yö tosiaan tulisi aika pian, ja olihan täältä jonkin verran matkaa, he olivat lähellä rajoja. Sekä jäsenten verryttely tuntui mukavalta ajatukselta ja liikkeessä ei tulisi kylmäkään. Korpinkutka katsahti Pilveä kuin aikeissa sanoa vielä jotakin, mutta uros ei sitten sanonutkaan mitään. Korpinkutka nousi ylös ja venytteli pitkään etukoipiaan. Sitten se ravisti turkkiaan ja kääntyi sen jälkeen takaisin nartun puoleen. Uros ei halunnut lähteä vielä omille reiteilleen, sitä kiinnosti kuulla Pilven laumasta ja vähän kaikesta muustakin. Samalla he voisivat edetä lauman reviirillä.

//Onko meillä tälläinenkin peli :O :D Anteeksi taas kestosta ://

Pilveä huvitti nuoremman uroksen uteliaisuus, mutta silti se tiesi sen olevan hyväksi sopivassa määrin. "Olihan laumani suuri ja sen johtaminen oli työlästä, mutta palkitsevaa. Rakastin sitä laumaa ja se oli minun kotini kahden kesän ajan. Silloin kun tulin johtajaksi olin varsin kokematon, mutta opin sen perusteet nopeasti myös vanhenpani olivat tukenani, kunnes he kuolivat ja minun ja alfan välit kiristyivät ja lähdin laumasta." Pilvi kertoi hieman hinostellusti, jättäen tappamis yritykset kertomatta.
Narttu oli lähtenyt Korpinkutkan mukana kohti reviirin keskustaa jatkaen samalla "johtaessa pitää vain muistaa kuunnella lauman ääntä ja toimia rauhallisesti, sekä ajatella kaikkien parasta, sitten uskoisin kaiken sujuvan hyvin." Narttu totesi ja heilautti häntäänsä ystävällisesti urokselle. Kuinka nuori ja kokematon uros oli nartun silmissä mutta silti se tiesi toisen olevan viisas nuorisusi. "Toivon tuovani laumalle jotain muutakin kuin nälkäisen mummon, joka ei huonojen lonkkien takia voi saalistaa kunnolla." Narttu hymähti itsekseen ja kysäisi sitten Korpinkutkalta jotain "Mites uskoisitko kykeneväsi esim. Betan tehtävien hoidossa?" Narttu hymyili silmillään urokselle ja katsoi samalla pohtivasti urosta.

//Näköjään on, ja eippäti mittään :) //

Korpinkutka kuunteli Pilveä lähtiessään askeltamaan syvemmälle reviirille. Hänestä oli mukava kuunnella toisen laumasta sekä menneisyyttä koskevia asioita, hänellä itsellään kun ei olisi ollut paljon mitään kerrottavaa. Niin hän oli elämänsä aikana kuulunut tasan kahteen laumaan, synnyinlaumaansa jonka oli itse jättänyt ja tähän laumaan jota nyt rakasti ja palveli.

Uroksen häntä heilahti ja korvat värähtivät hänen kuunnellessaan Pilven ohjeita johtamisesta, ties vaikka niistä olisi hyötyä tulevaisuudessa. Osasihan uros jo ottaa kaikki huomioon ja toimia laumassa, mutta mitä haittakaan neivoista voisi olla.
"Tuothan sinä" Uros vastasi nartulle. Hän ei halunnut Pilven pitävän itseään hyödyttömänä sillä eihän tuo sitä ollut vaikka jotain sellaista höpöttikin. "Tuot laumaan viisauden ja kokemuksen äänen" Korpinkutka jatkoi hymyillen susimaisesti. Ehkei narttu ollut parhaassa terässä metsästämisen suhteen, mutta pää tuolla toimi loistavasti.

Nartun kysymys sai uroksen vilkaisemaan tuota. Mitä hän tarkoitti puhuessaan betan asemasta? Uros kallisti päätään kävellessään ennenkuin vastasi "Miksikäs en, ainakin tekisin kaikkeni lauman vuoksi, sen tiedän" Korpinkutkasta olisi oikeasti aivan mahtavaa jos Toivo luottaisi siihen niin pajon että antaisin jonkin korkeamman aseman hänelle hoidettavaksi. Uros tiesi tekevänsä mitä vain lauman hyväksi ja hänen pitkistä hermoista olisi varmasti hyötyä sellaisessa asemassa kuin beta, mutta eihän uros voinut vain ruveta hihkumaan että olisi loistava hommaan. Kuinka ärsyttävän itsetietoiselta se vaikuttaisi eikä uros halunnut Pilven saavan hänestä typerää kuvaa. Kai uroksesta huomasi tuon halukkuuden kohota asrvoasteikolla ilman sanojakin.
Korpinkutka hymyili Pilvelle jatkaessaan "Olisihan se mukavaa" Uroshan oli lähtenyt synnyinlaumastaan koska tuntui että häntä ei tarvittu siellä eikä hänestä ollut hyötyä kenellekkään. Tai olihan hänestä, mutta niin oli kaikista muistakin. "Mistä sinä muuten tunne Toivon?" Hän kysäisi muistaessaan että kaksikko oli tainnut tuntea toisensa jo aijemmin.

Pilvi katsoi huvittuneesti urosta tämän sanoessa että narttu toisi jotain laumalle, ehkä niin olikin mutta Pilven itsensä oli sitä vaikea uskoa. "Mutta sitähän on kaikilla muillakin tässä laumassa, jokaisella teistä on omat kokemuksenne ja sen myötä teillä kaikilla on viisautta." Narttu sanoi ystävällisesti, vaikka se ei suoranaisesti kiittänyt se antoi kiitollisuuden näkyä sen äänessä ja silmissä. Pilvi tiesi että hänen aikansa saattoi olla lähellä, se tiesi kuoleman kulkevan hänen vieressään ja odottavan tilaisuutta ottaa vanhan nartun elämä pois. Pilvi itse toivoi voivansa lähteä rauhassa tai taisteltuaan lauman tai muun hyvän edestä. Se halusi antaa viimeisen kerran kaikkensa lauman eteen enen lähtöään.

"Mitä sinä olet kokenut nuoruudessasi?" Pilvi kysäisi hymyillen haluten siirtää keskustelun pois itsestään välillä. Narttu höristi korviaan ja katsoi urosta uteliaana, sekä pää hitusen kallellaan. Pilven harmailla kasvoilla oli ystävällinen suden hymy ja katse, joka oli täynnä onnea, viisautta, mutta samaan aikaan suurta kaipuuta. Narttun sydän kaipasi jotain vaikka narttu tiesi ettei voisi sitä koskaan toteuttaa, sen unelman Pilvi kuitenkin säilytti sisällään. Salamyhkäinen narttu oli onnellinen kaikesta huolimatta.

Korpinkutka vain tuhahti Pilven vastaukselle, hän ei viitsinyt jäädä kinaamaan siitä kuka laumassa olisi kokenein, sillä narttu ei näyttänyt hyväksyvän itseään vastaukseksi.
Uros vilkaisi Pilveä tuon kysyessä hänen nuoruudestaan ja uros hymähti pienesti ennen vastaustaan.
"Eipä siinä taida kovasti kerrottavaa olla, mutta synnyin aika suureen laumaan, jossa oikeastaan koko lapsuuteni vietin". Herran mieleen pyrki muistikuvia pentuajan leikkitovereista ja ne saivat hänet hymyilemään.
"Ehkä olin vain outo, mutta päätin itse lähteä ilman sen kummempaa syytä. En uskonut lauman tarvitsevan minua, joten lähdin omille teilleni". Hän kertoi vilkuillen välillä Pilveä kuin yrittäen nähdä mitä tuo ajatteli.
"Ja nyt olen vain iloinen päätöksestäni. Minua tarvitaan täällä enemmän ja minä tahdon itse olla täällä." Uros lopetti lyhyen tarinansa. Vanhemman nartun elämään verrattuna Korpinkutkalla ei ollut oikeastaan melkein mitään kerrottavaa. Hän oli kuulunut vain tähän ja synnyinlaumaansa, ja ollut laumattomanakin vain hetkisen.

Korpinkutka kumartui väistääkseen matalalla roikkuvaa puunoksaa ja suoristautuessaan hän vilkaisi maastoa arvioiden kuinka syvällä reviirillä he jo olivat. Täältä oli vielä jokusen matkaa pesille, mutta rajat olivat jääneet jo kauas taakse.

Pilvi hymyili nuorelle herralle jääden kuuntelemaan mitä toisella oli kerrottavaa. Toinen ei tainnut arvostaa menneisyyttään, eikä ilmeisesti tajunnut että jokainen kokemus oli arvokas ja niistä saattoi oppia. "Harva ikäisesi saa lähteä itse laumastaan, ikävä kyllä usein heidät häädetään pois. Jolloin he jäävät aivan puille paljaille, sillä heillä ei ole mitään asiaa kotiin, sinä sentään olisit voinut vielä yrittää päästä kotiin jos et olisikaan pärjännyt omillasi." Narttu totesi ja hymyili ystävällisesti kertoakseen ettei epäillyt toisen selviytymistä lainkaan.

"Täällä sinua tarvitaan aivan varmasti, olet todella tärkeä osa tätä laumaa." Pilvi puhui ystävällisestii laumatoverilleen ja heilautteli häntäänsä toiselle. He alkoivat hiljaksiin lähestyä lauman pesiä ja samalla reviirin ydintä.

Korpinkutkan katse oli aikalailla tasaisesti eteenpäin suunnattuna Pilven vastaillessa hänelle. Uros tiesi kyllä miten onnekas lapsuus hänellä oli ollut, tai miten onnekas hän oli ollut lätiessään itse, omasta tahdostaan eikä häädettynä. Välillä hänestä kuitenkin tuntui surkealta heidän puolestaan, jotka oli karkotettu, kuinka hän saattoi valita lähdön itse? Tietenkin asiaan oli vaikuttanut moni seikka, mutta eihän se muuttanut kuitenkaan viimeisintä valintaa. Valintaa, josta hän kuitenkin oli iloinen. Monimutkaista.

Uros ravisti heikosti päätään ja vilkaisi Pilveä.
"Ehkä juuri siksi pidänkin täällä olemisesta, tunnen olevani hyödyksi paremmin". Herra ei itsekkään tiennyt miksi tai mistä se tuli, mutta hänellä oli aina ollut tarve olla hyödyksi. Ja se oli aina vain auttanut häntä elämässä, hän oli ahkera ja tahtoi tehdä asioita muiden puolesta. Pentunakin hän oli tarjoutunut monesti auttamaan monessakin asiassa ja nyt miettien häntä jopa huvitti ne pienet hupsut asiat, joita hän oli pentuna kuvitellut. Hymy kohosi herran huulille ja häntä heilahti muutamaan kertaan.
"Yhtenä päivänä kun olin pieni minä sain päähäni että tahdon auttaa muita enkä vain kykkiä pesäkolossa. Karkasin äidin silmien alta ja lähdin metsälle. Olin jo sen ikäinen että minua opetettiin saalistamaan, mutten kai ollut saanut vielä yhtäkään saalista itse. Ajattelin palvelevani laumaa vilistäessäni lumisen metsän poikki. Minä yllättäen sainkin saalista ja palasin suuri kokoinen lintu mukanani. Raahasin sitä toisesta siivestä sillä se oli minun kokoiseni enkä millään saanut sitä kannetuksi. Näytin varmaan hupsulta kompastellessani sen kanssa pesille olemus ylpeyttä huokuen." Korpinkutka naurahti ennekuin jatkoi.
"Äiti oli jo ehtinyt huolestua, muttei voinut pidätellä naurua, jonka näkemiseni aiheutti. Silloin en tajunnut tilanteen koomisuutta ja vein saaliin haavoittuneelle lauman jäsenelle ennenkuin äiti patisti minut takaisin pesään. Mutta nyt kun ajattelen, taisin saada koko lauman nauramaan itselleni, hyväntahtoisesti tietenkin". Hän avasi ajatuksiaan vanhemmalle nartulle huvittuneena omista tempauksistaan.

Musta uros vilkaisi Pilveä tarinansa päätteeksi.
"En tiedän mistä tuo tuli mieleeni, mutta tulipa kuitenkin" Hän naurahti heikosti ja mietti oliko jo tylsistyttänyt nartun lapsuuden muistoillaan.

Pilvi kuunteli tarkkaavaisesti nuorempaa hukkasta ja sen häntä alkoi heilua laiskasti huvittavan tarinan edetessä. Tarinan lopussa narttu tuhahti huvittuneesti ja virnisti päälle. "Vai olet sinä ollut nauru metsästäjä pienenä." Pilvi totesi ja heilautti häntäänsä toiselle ehkä hieman jopa ylpeyttä silmissään, vaikka ei ymmärtänyt miksi?
Pikku hiljaa maisema oli alkanut muuttua karummaksi ja karummaksi, vaikka edessä olisi vielä pieni metsä läikkä jossa olisi lauman pesä paikkat. Pian vanha narttu tunsi viiltävää kivun lonkassaan ja alkoi lievästi ontumaan vasenta takakoipeaan. Pilvi jatkoi kuitenkin matkaansa, mutta vaiti sillä kipu ei antanut sijaa puhumiselle. Hiljaisuus oli suorastaan kiusallinen, mutta narttu ei myöntäisi kipuaan toiselle... Mitä siitäkin seuraisi kun vanhan nartun lonkat alkaisivat reistata keskellä vuoristoa.

Lopulta Korpinkutkakin vaikeni ja tallusti eteenpäin haistaen ilmassa leijuvan susien hajun. He lähestyivät lauman pesäkoloja joten täällä tuoksut olivat terävimpiä. Uros höristeli korviaan pomppiessaan kivikossa ja mietti keitä kaikkia pesillä olisi. Lauma oli vielä aika pieni, mutta hän oli varma että se kasvaisi.

Pilven lievä ontuminen oli tähän asti jäänyt urokselta huomaamatta, mutta heidän päästessään pesien lähistöön uros kääntyi nartun puoleen lausahtaakseen jotain pesistä, mutta pysähtyi sitten. Nartun olo oli näyttänyt hetken ajan tukalalta tai tuskaiselta.
"Kaikki hyvin?" Hän kysyi Pilveltä varovasti kallistaen päätään. Oliko hän sittenkin kuvitellut omiaan?

//Shorry lyhyys (: //

Pilvi toivoi hiljaa ettei Korpinkutka olisi huomannut mitään, mutta turha vanhan rouvan oli pientä kipuaan peitellä. Vaalean harmaa hukka pakotti naamalleen pienen suden hymyn ja vastasi "Kaikki on ihan hyvin" Pilvi yritti vakuuttaa urosta ja koetti parantaa askeltaan, enään se ei ontunut juuri ollenkaan ja näytti jopa normaalilta. Tosin hieman kankeasti.

Pilvi nuuhki syvään ilmaa ja heitti sitten ilmoille hieman oudon puheen aiheen "mitäs luulet, onko tähän laumaan tulossa pieniä hukkasia ensi kesäksi?" Pilvi tuhahti hieman huvittuneesti ja viesti tällä että mietti vain huvikseen tälläistä aihetta. Ettei toinen pitäisi Pilveä ihan hulluna.
Pilvi haaveili edelleen voivansa saada pennun, mutta tiesi että se alkoi olla myöhäistä. Olihan neito jo kovin vanha eikä hänellä ollut puolisoakaan, sitä paitsi ei laumakaan sitä haluaisi... Niin ainakin Pilvi uskoi, eihän lauma mitään siitä hyötyisi.

//mulla täällä nää lyhyet on :P//

Korpinkutka pyöräytti silmiään ja jatkoi matkaa Pilven vakuuttaessa että oli kunnossa. Vanha narttu oli sinnikäs tapaus ja tuskin tarvitsi hänen apuaan. Mitä uros edes olisi voinut tehdä? Ei oikeastaan mitään.

Tumma uros yllättyi nartun ilmoille heittämästä kysymyksestä niin että kallisti päätään katse Pilvessä.
"Mene ja tiedä" Uros vastasi huvittuneena. Pennut olisivat toki ihan kivoja, mutta lauma oli vielä aika uusi.Ensi alkuun ne olisivat vain tiellä mutta kasvaessaan niistä olisi laumalle paljon apua.
"Toivoisitko sinä niin?" Hän kysyi katsahtaen Pilveä. Samalla herra tallusteli kohti jo näkyvissä olevaa luolastoa, tai oikeammin koloja kalliossa. Eikö pesillä tosiaan ollut ketään? Herra vilkaisi taivaalle ja totesi että menisi luultavasti aika suoraan nukkumaan.