Ensivaikutelma ( Päättynyt )

Kauhu hymähti toisen toteamukselle. Kauhu ei niin ollut tunteikas hkka ja kertonut mielipiteitään ilmasta taikka maisemasta juurikaan. Se ntapoihin ei kuulun juurikaan kehuminen. Tuuli sai kiittää onneaan että kuului Kauhun kanssa samaan laumaan.

Kauhu hymisi itsekseen se yritti epätöivoisesti keksiä jotain ´jutun aihetta mutta eipä siinä onnisutnut.

Pitkän hiljaisuuden jälkeen Tuuli ei ollut keksinyt kunnon puheen aihetta.
Tai, olihan hänellä joitakin, mutta Tuuli ei ollut varma kannattaisiko niistä puhua. Se kuitenkin yritti. Eihän siinä mitään menetettävää ollut.
''Mistä olet kotoisin?'' Se kysyi viimein. Se tarkkaili Kauhua, toivottavasti aihe ei ollut arka. Monet eivät pitäneet siitä, että menneisyyttä alettiin utelemaan.

KAuhu kohotti katseensa Tuuleen. " Olen utllut noiden vuorien toiselta puolen. " Kauhu lausahti ja tuhahti tyynenä. Sillä ei ollut menneisyydessään mitään etteikö se voisi siitä puhua, mutta eipä se mielellään menneitä kaivellutkaaan. Kauhu kuitenkin oli vastannut toisen kysymkseen totudeen mukaisesti ja miksi se olisi asiasta valehdellutkaan.

Ilma kylmeni yhä ja Kauhun turkki lämitti sitä mukavasti. Kauhun kuonokin voi jo huomattavasti paremmin, haavat olivat kuin eilis päivää. Herra hymähti jälleen " Entä itse, mistä olet tullut? " Kauhu sitten kysyi.

''Tulen pohjoisesta, vuorten toiselta puolelta myöskin.'' Se vastasi ja vilkaisi vuorille. Ilma kylmeni päivän mittaan enemmän ja enemmän. ''Nyt on ollut rauhallista. Ei ole ollut riitoja Ovelan kanssa vähään aikaan. Olisi mukavaa nähdä minkälaista porukkaa he ovat.'' Se totesi. Tuuli halusi aina tutustua uusiin susiin, mistä on ollut puhetta tai huhuja. Ei hän juoruihin helposti uskonut, joten ne pitäisi varmistaa oikeiksi itse.

Kauhu naurahti "tuskin ovelan laumassa ketään täysjärkistä löytyy." Kauhu totesi tyynenä.

sille oli itsestään selvyys että vihollislauman jäsenet tuli tuhota jos sellaisen näki. tosin kauhu eo ollut vielä kertaakaan näyttänyt todellista luonnettaan muille, siihen ei ole ollut tarvettä.

Kauhun nimi ei tainnut olla pelkkää koristetta. Toinen olisi hyvin pelottava vastustajana. Ja hän varmasti hoitelisi vastustajat, siitä ei olisi epäilystä.
''En tiedä täysjärkisyydestä. Jos he olisivat tyhmiä, Viiman lauma olisi luultavasti voittanut jo nämä kiistat. Mutta ei sillä, että puolustelisin niitä. Suden nimi antaa yleensä melko selkeän kuvan koko henkilöstä. Esimerkiksi nyt vaikka Ovela tai Katala....'' Tuuli vastasi toisen kommenttiin. Kauhun mielipiteet poikkesivat hieman Tuulin omista, mutta se teki puheenaiheesta mielekiintoisemman. Jos ei olisi muuta puhuttavaa, niin ainakin väittelyä voisi syntyä, se ei tietenkään ollut se paras mahdollinen ratkaisu, mutta ei ainakaan tulisi piinaavaa hiljaisuutta uudestaan. Tuuli tarkkaili ympäristöään. Ei näkynyt kuin pari lintua puun paljailla oksilla. Kylmä tuuli puhalsi ja harmaa joutui kietomaan häntänsä ympärilleen tiukemmin. Se siirsi katseensa takaisin Kauhuun odottaen toisen kommenttia omaan mielipiteeseensä.

" Luulen että Viima odottaa vain hyvää hetkeä hyökätäkseen. " Kauhu lausahti vaitonaisena. Totta oli että KAuu ei ollut turhaan saanut nimeää. tosin Kauhulla ei ollut tapana kapinoida lauµalaistensa kanssa keseknään ellei kyse olisi paikan hausta. Vaikka Kauhu havittelikni Betan paikkaa se oli hyväksynyt KAtalan itseään korkeammaksi eikä asiaan jäänyt mitään epäselvyyksiä, ehkä joskus tulisi eteen tilanne jolloin kauhu yrittäisi haastaa KAtalan.

Kauhun kuono oli huomattavasti jo parempi haavat olivat tyrehtyneet eikä vertakaa nenää ollut joka puolella hukan kasvoja. Kauhun mielipide Ovelan laumasta oli helppo arvata.

''Voi olla'' Tuuli sanoi mietteliäästi. Se mietti hetkeä, jos joskus Kauhu haastaisi Katalan. Ajatus ei ollut kiehtova, sillä silloin pitäisi valita kumman puolella olisi. Tuuli ei pitänyt taisteluista, ei varsinkaan kun kyseessä olisi valta taistelu. Asiat pystyttiin ratkaista puhumalla. Tai vaikka juonittelulla, mutta ei taistelemalla. Sellaista hän ei kuitenkaan ääneen sanonut.

Ovelan laumalaiset olivat Tuulille vihollisia, joka oli itsestään selvyys. Hän ei kuitenkaan aliarvioinut ikinä vastustajaa, vaan päinvastoin, joskus jopa yliarvioi. Toisin kuin Kauhu.

KAuhu ei epäröinyt taitojaan, tosin se saattoi usein joka koitua sen tappioksi. Kauhu kuitenkin oli mikä oli eikä siinä auttanut suuta mutsristella. Kauhun aika tulisi kyllä se odottaisi vain oikeaa hetkeä, ensin se halusi tavata uudelleen itse alfan Viiman ennenkuin se tekisi minkään laisia päätöksiä, se halusi tavllaan tietää viiman mielipiteen Katlasta.

Kauhu tiesi jo tullessaan että vastapuolen laumalaisiin törmätessänä se pyrkisi tappamaan vastustajan oitis kuuntelematta lainkaan mitä toisella olisi asiaa. Vaikak kauhu menisi ovelan aluelle ja saisi kylmän vastaan oton saattaisi se hyökätä kimppuun. Kauhulle oli yhden tekevää kenekä aluella se tapaisi vastustajansa mutta vihollinen oli vihollinen.

" On hassua että meidän laumassamme on uusia pienokaisia. Harvinaista kyllä että katala on niiden isä " Kauhu lausahti sitten se puhui katalasta että se oli Sammaleen pentujen isä vaikka ei suoranaisesti ollutkaan, se antoi Sammaleen itse tehdä ratkaisunsa keroitko muille asiasta vai ei.


Kauhun häntä heilahteli vaitonaisena puolelta toiselle hukka oli joksenkin levoton. Se haaveili omista pennuistaan mutta haluaisi ola varma kumppanistaan.

''Niin, en ole kuullut asiasta paljon. Eikös pentuja ole 3 tai 4? Ne ovat varmasti pieniä ja suloisia.'' Tuuli sanoi haaveilevasti. Sekin uneksi omista pennuista, mutta sekin oli erittäin tarkka kumppanistaan lisäksi se ei luultavasti ikinä pääsisi tarpeeksi korkea arvoiseksi, jotta pennut olisivat edes mahdollisia. Huono yhdistelmä. Sen se tajusi. Mutta haaveilla aina saa. ''Katala isänä... Jostakin syystä Sammaleen valinta ei ihmetytä minua yhtään. Jos siis hän sai valita. ''Tuuli sanoi suoraan.'' Ei ole tarkoitus loukata ketään...'' Se lisäsi nopeasti perään.

Kauhu murahti tyytymättömänä kun pueeksi tuli katala. " Pentuja oli neljä joista ensinmäinen syntyi kuolleena, muuta olivat elossa. " Kauhu totesi olihan se itse ollut paikalla kun uudet pennut olivat syntyneet.

Kauhu ei kommentoinut lainkaan muihin toteamuksiin vaan istahti maahan häntä heilahtaen vaimeasti,

Tuuli oli pahoillaan kuolleesta pennusta, mutta tiesi, ettei voinut asialle mitään. Kauhun murahdus Katala aiheesta kuitenkin sai Tuulen ajatukset muualle ja herätti mielenkiinnon. Katala taisi olla Kauhulle jo nyt kilpailija. Olikohan ollut jo jonkin sortin kilpailu pennuista tai vastaavasta. Ei Katalan nimen mainitseminen tehnyt tuollaista reaktiota aijemmin. Asia ei Tuulille kuulunut. Mutta uteliaisuus otti vallan. ''Pystyisivätkö jotkut asiat olemaan sitten toisin?'' Tuuli kysäisi varovasti heilauttaen häntäänsä samalla pari kertaa.

Kauhua käänsi katseensa Tuuleen " Sammal olisi voinut valita toisin. " se totesi hiljaisena. Kauhu mietti hetken ja jatkoi sitten " Jos olisin ollut Sammal en olisi valinnut katlan kaltaista sutta pentuje nisäksi " Kauhu tuhahti lauseensa jälkeen ja heilautti levottomasti häntäänsä.

Se e itosiaan välittänyt katalasta juurikaan, se havitteli betan paikkaa mutta joutui nyt odottamaan jonkin aikaa ennenkuin tekisi asian eteen mitään. Laumassa oli tavoiteltava korkealle pysyäkseen arvokkaana sutena, se oli Kauhun perjaate. Kauhu ei kovin helposti halunnut jäädä omegagsi saati laumalaiseksi.

Tuuli katsoi Kauhua. ''Olisitko sinä voinut olla pentujen isä?'' Se kysyi uteliaana. Lauman sisäiset tapahtumat olivat Tuulin mielestä mielenkiintoisia jos mitkä. Uudet pennut laumassa toivat mukavasti toimintaa. Olivathan pennut sentään lauman tulevaisuus. ''En tiedä Katalan vaikutuksesta pentuihin. Mutta toivottavasti kunnianhimoisuus ei tartu pentuihin.'' Se sanoi, ja viimeisen lauseen se sanoi tavallista hiljempaa, kuin peläten, että Katala kuulisi. Ei hän millään pahalla tarkoittanut sanoa.

Tuuli ei puhunut kenestäkään pahaa perättömästi, mutta ei hän alkanut myöskään peittämään asioita, joista hän ei pitänyt.

Kauhu ei vastannut Tuulen kysymykseen vaan käänsi katseensa pesäluolien suuntaan pysyen hiljaa.
Kauhu ei kyennyt vastaamaan asiaan mitään, seo li ehdottanut tavallaan Sammaleelle että voisi olla pentujen isä hahmo mutta ei halunnut edes ajatella asiaa.

Hetken hiljaisuuden jälkeen KAuhu katsahti Tuuleen " Tiedän että vielä joskus tulen olemaan omien pentujeni isä ja pidän huolken että Katala ei pääse lähellekkään. " Kauhu murahti se ei tiennyt yksinkertaisesti miksi se ei pitänyt KAtalasta mutta asia nyt vain oli niin.

Ensisijaisesti KAuhu halusi tavata Viiman ja tustua alfaansa jonka jälkeen muihin laumalaisiin yhä paremmin olihan se ohi mennen nähnyt muita pesillä mutta ei niin kovin vaihdellut kuulumisia.

Ilta viileni yhä ja pakkanen ei näyttänyt laimenevan lainkaan KAuhua kylmyys ei vielä häirinnyt mutta jatkossa se saattaisi käydä voimille. Kauhu hamusi korkeaa asemaa ja odotti KAtalan heikkoa hetkeä jolloin haastaisi tuon. Toisaalta KAuhlla oli muitakin suunnitelmia. Yksin omkaan vallan halua hukka ei halunnut oli sillä muutakin mielessä.

Tuuli katsoi Kauhua koko hiljaisuuden ajan. Se siis olisi voinut olla pentujen isä, mutta Sammal olikin valinnut Katalan. Se ei ihmettänyt vieläkään Tuulia.
''Mmm...'' Tuuli vastasi toisen toteamukseen Katalan päästämisestä omien pentujen lähelle. Ei Tuulikaan pitänyt Katalaa ylimpänä ystävänään, mutta hän sattui olemaan lauman beta, eikä Tuuli voinut sille yhtään mitään.

Tuuli huomasi, ettei hänen tarvinnut miettiä arvoasteikolla olemista Kauhun kanssa. Itseasiassa hän ei ollut kovin varma asemastaan, luultavasti hän oli korkeammalla kuin Kauhu, mutta ei varmaan kauaa. Tuulia ei häirinnut vaikka toinen ei ollut esittänyt mitään ylempi- tai alempiarvoisen merkkejä. Ei hän itsekkään pitänyt siitä, että jokaiselle hiemankaan ylempiarvoiselle täytyi näyttää olevansa alemmalla asteikolla. Katalallekkaan se ei ollut alistumisen merkkejä paljon näyttänyt. Joka hieman yllätti. Olisi luullut, että Katala vaatisi kunnon alistumista. Mutta Tuuli alistui kunnolla vain sellaisille, joita Tuuli kunnioitti ja arvosti. Kuten Viima. Hän tahtoikin tutustua paremmin alfaan. Sekin tapahtuisi joskus. Ja Sammaleeseenkin se tahtoi tutustua. Oli paljon hekilöitä, joihin Tuuli mielellään tutustuisi.

Ilma oli kylmentynyt, mitä myöhemmäksi päivä meni. Pakkanen ei vielä kauheasti haitannut, ainoastaan tassut olivat hieman kylmettyneet. Ja se saikin Tuulin hieman nostelemaan niitä. Näin talvella tuli myöskin nopeasti pimeää.

tuuli tosiaan oli korkeammalla kuin Kauhu arvo asteikolla, mutta KAuhu ei tajunnut asiaa heti mutta osoitti kyllä Tuulelle että kunnioitti tuota. Mutta omalla tavallaan.

Kauhun luonne oli erikoinen se hamusi paljon mutta tyytyi vähään. sille riittäisi oma paikka ja puoliso. Mutta sitä se ei helposti tulisi saamaan ilman betan sijaa. Katla ja Kauhu hyvin toden näköisesti ottaisivat joskus yhteen mutta asia oli eri että milloin.

Kauhu toden näköisesti odottaisi talvaen yli ennenkuin tekisi mitään. Kauhu tosiaan tiesi että KAtlaa oli aistinut Kauhusta tuon piirteen. Sillä ei KAuhu niitä peitellytkään.

" En osaa selittää mitä tarkoitan, mutta Katala on jotenkin vasten mielinen. En väitä etteikö hän olisi hyvä Beta mutta jokin hänessä on mitstä minä en pidä. " Oli harvoja susia joista Kauhu puhui tähän tapaan se ei tuntenut AKtalaa eikä oikeastaan halunnutkaan mutta se kykeni helposti sanomaan ettei pitänyt siitä.

Tuuli tyytyi myöskin varsin vähään. Sillekkin olisi riittänyt kumppani ja oma paikka. Toisen se oli jo omasta mielestään saavuttanut. Ja toista hän tuskin tulisi ikinä saavuttamaan. Hänen täytyisi olla korkeassa asemassa, tai jonkun täytyisi olla tärähtänyt, jotta se olisi mahdollista. Hän ajatteli ehkä hieman negatiivisesti, mutta kyllä hän aina yritti edes jotakin hyviä asioista löytää.

Tuuli ei ollut varma, oliko Kauhu aina niin ystävällinen tai mukava, mutta vaikka ei olisi, niin hän pystyi kuitenkin kutsumaan Kauhua jonkin tason ystäväksi. Nyt kun Tuuli ajatteli tarkemmin, niin ensimmäinen ystävä tässä laumassa. Tuuli oli hyvillään asiasta. Hän ei tienyt pitikö Kauhu häntä ystävänä, vai vain normaalina laumalaisena. Eikä Kauhun mielipide luultavast tulisi muuttamaan Tuulin omaa.

''Ei Katala mikään sydänystävä ole, mutta ei myöskään vihamies. En voi sanoa, että pitäisin hänestä erityisesti. Eikä hänkään luultavasti pidä minusta.'' Se vastasi.

" On vaikea ajatella että Katala pitäisi kenestäkään. Voihan hän olla kyllä sisältään hyvin hauskakin susi. " Kauhu totesi osittain vastenmieliseen tapaan. Tuuli oli KAuhulle ystävän kaltainen vaikka Kauhu olikin vaikea luottaa kehenkään, ehkä lauma elo muutttaisi jotain.

Kauhu ravisti turkkiaan ja katsahti sysi mustaan metsään. " Taitaa tulla lauhkeanpi yö kuin edellinen " KAuhu lausahti kuin yritten vaihtaa puheen aihetta Katlasasta

''Voi olla.'' Tuuli vastasi. Häntä ei huvittanut enään puhua Katalasta ja Tuulin onneksi Kauhu vaihtoikin aihetta. ''Toivottavasti, viime yö oli kieltämättä kylmä...'' sekin katsahti pimeään metsään. Vaikka ilma oli kylmentynyt, se ei ollut (vielä ainkaan) kovin kylmä.

''Taidan lähteä tästä jo pesäluolille. Lähdetkö samaa matkaa, vai tuletko myöhemmin? Siellä varmaan ihmetellään jo missä ollaan oikein oltu näin kauan.'' Se kysäisi ja nousi ylös rikkoen samalla hiljaisuuden.

Kauhu katsahti taivaalle joka pimeni hiljalleen silmissä. Kauhu kuunteli toista ja nyökkäsi pian toisen ehdottaessa että aikoisi lähteä pesille. " Voisin tulla samaa matkaa kanssasi " Kauhu sanoi ja nousi ylös ravistaen lumia turkista pois.

Kauhu venytteli hieman itseään ja ähti kulkemaan kohti pesiä. " Oli hauska oppia tuntemaan kaltaisesi neitokainen " Kauhu lausahti sitten olettaen tietnekin että Tuuli oli lähtenyt pesiä kohti.

Tuuli oli jo lähtenyt kävelemään pesäluolille. Nyt se katsoi oliko toinen tulossa. Kun toinen näytti tulevan myös, se jatkoi matkaansa.
''Minustakin oli mukava tavata kaltaisesi ... pitäisikö sanoa herrasmies?'' Se vastasi toiselle hieman naurahtaen. ''Toivottavasti tapaamme pian uudestaan.'' Se sanoi vielä hymyillen susihymyään. Se käveli rauhallisesti kohti pesäluolia ja muisteli päivän tapahtumia hyvillä mielin.

((Minä lopetan vuoroni nyt sitten tähän. Kiitos oikein mukavasta pelistä ^^ ))