Is this the end? //Mex\\ - loppunut

Turre laski päänsä pian Roiskeen päälle, mikäli toinen antoi. Turre heilautti korviaan kun toine nkysyi perheestä. Turre oli tavallaan menettänyt perheensä sillä ei ollut mitään tietoa missä sen pennut ja puoliso oli oliko lie hengissäksään enää.

" On, Oli... ennen tänne tuloani jouduin valta taisteluu vieraan tulokas alfan kanssa lauma alueestani. Jouduin suorastaan häätämään perheeni ja laumani muut nartut pois että säilyisivät hengissä. Minulla olisi yhä puoliso ja neljä suunnileen sinun ikäisisäsi pentuja. Nyt en tiedä missä ovat vai ovatko hengissäkään. " Turre kertoi. Mitä se tietoa salaamaan sehän oli jo menneitä eikä tuskin enää milloinkaan näkisi perhettään.

Turre oli jo usein ehtinyt miettiä uuden perheen perustamista mutta oikeaa narttua ei ole löytynyt yksinkertaisesti. Ei se että Turre olisi millään tapaa nirso. Mutta kun ei niin ei.

Roiske oli turrelle tällä hetkellä tärkein susi koko aluella. Johtuen siitä että nuorukainen musitutti Turre isän roolista. Toki Turre palautuisi maan pinnalle jos niin todettaisiin.

Roiske tunsi pienen paineen ja lämmön päänsä päällä, kun Turre laittoi päänsä siihen. Tätä nuorukainen ei laittanut pahakseen, päinvastoin, siitä oli mukavaa tuntea olevansa hyväksytty ja pidetty. Sellaista se sai hyvin harvoin kokea ennen. Hukka luimisti hieman korviaan, kuullessaan toisen perheestä, katuen että kyseli. Hänen ei ollut tarkoitus avata vanhoja haavoja ja saada toista surulliseksi.

Tätä Roiske yritti pyytää anteeksi toiselta, yrittäen nuolla varovasti toisen suunpieliä. ”Anteeksi, että kysyin. Tarkoitukseni ei ollut udella liikoja. Uskon, että teistä olisi tullut loistava isä pennuillenne.”, hän sanoi toiselle hieman hymyillen. Hän sanoi toiselle totuuden, Turren pennut olisivat varmasti pitäneet isästään hyvin paljon, ainakin hän piti.

Se ei kuitenkaan ollut oikein, että toinen oli menettänyt perheensä. Nuorukainen halusi jotenkin korvata toiselle tämän avun. Hetken hukka oli hiljaa, miettien kunnes kysyi toiselta: ”Jos se sopii, Turre. Voinko kutsua… sinua isäkseni?”

Turren kasvoille nousi hymyn pilkahdus toisen lipoessa sen suupieliä. Turre nautti avuksi olemisesta mutta ei se osannut arvata että kykeni olemaan jollekkin niinkin avuksi kuin Roiskeelle. Turre sulk isilmänsä " Ei se mitään en minä pahalla menneitä muistele on vain harmillista etten tiedä missä perheeni ovatko edes hengissä. " turre lausahti sitten se ei kuullsotanut haikealta vaan toteamukselta.

Roiskeen sanoessa viimeinen lauseens aTurre avasi silmänsä ollen hetken hiljaa. " Tietenkin, jos se tekee sinut onnelliseksi, olen ilo mielin isäsi vaikka pian oletkin jo täysikasvuisen mitoissa, mutta olen ymmärtänyt että entisessä paikassasi et ole saanut lapsuuttasi viettää. Sen lupaan että kanssani saat vietätää niin pitkään kuin haluat. " Turre lausahti sitten isämäiseen tyyliinsa. Mielessään Turre kaipasi puolisoaan siinä samalla se totesi että keväällä voisi käydä tuuri ja löytää itselleen puoliso.

Roiske katsoi suurin onnellisin silmin tuota urosta, viimeinkin hän saisi isän mitä hänellä ei koskaan ollut. ”Kiitos.”, pentu sanoi ja haukotteli pikkuisen, se oli aivan uuvuksissa päivän tapahtumista. Niin paljon hyvää oli ehtinyt tapahtua hänelle, että Roiske melkein luuli kaiken olevaa hyvää unta ja herättyään hän heräisi taas entisessä laumassaan. `Toivottavasti tämä ei ole unta…´, se mietti hymyili pikkuisen, asettaen päänsä etutassujensa väliin. Roiske etsi itselleen hyvän nukkuma-asennon, asettuen sitten kippuralle Turrea vasten ja häntä kiertyen sen jalkojen ympärille.

”Hyvää yötä… Isä.”, se sanoi ennen kuin sulki silmänsä, vaipuen onnelliseen uneen. Tuntui todella hyvältä kutsua jotakuta isäksi, kun ei ollut koskaan saanut kutsu ketään sillä nimityksellä ja on aina saanut vain muiden puhuvan sillä tavalla. Mutta nyt Roiskeella olikin sellainen oma, eikä hän helposti sellaisesta luopuisi.

//Kiitos tästä IHANASTA pelistä ja anteeksi pitkä kesto. -_-’ \\

Turre ravisti turkkiaan ja käänsi katseensa Roiskeeseen. Sille oli tärkeää että toinen voi hyvin, ja toivoi Roiskeen piankin paranevan. Turre asettui roiskeen vierelle makamaan ja kun toinen kiitti Turre laski päänsä tuon vierelle.
Roiskeen toivottaess Turrelle hyvää yötä mainiten isän Turren sisällä tuntui rauhallinen tunne jota se ei osannut kuvailla. Turre ei sanonut enää mitään vaan sulki silmänsä Roiskeen viereen ja nukahti piankin poikansa viereen,

( Kiitos itsellesi :D turrella on nyt poika josta se aikoo pitää huolta xD )