Miellyttävä törmääminen

(Eli siis Karman Lumos tapaamaan tuorretta isää)

Katala jätti Sammalen lepäämään synnytyksen jälkeen lauman pääpesään. Muitakin susia oli tullut seuraamaan synnytyksen edistystä ja Katala heilautti näille häntäänsä kertoakseen, että kaikki oli hyvin. Lauma vaikutti tyytyväiseltä ja osa laumalaisista juhlisti uusia pentuja ulvomalla kohti tummaa taivasta.

Katala itse halusi etsiä käsiinsä Viiman, sillä hänen tulisi kertoa Viimalle halustaan ryhtyä Sammalen pentujen sijaisisäksi. Mitä enemmän Katala tilannetta ajatteli, sitä tyytyväisempi se oli. Se tiesi pentujen vahvistavan sen asemaa lauman betana. Kauhun se hoitelisi hyvin pian, jahka sille vain tarjoutuisi moiseen tilaisuus. Katala ei vaatinut ketään pitämään itsestään mutta se ei myöskään aikonut sietää mustamaalausta. Kauhu ei selkeästikään pitänyt betastaan, vaikkeivät sudet olleet koskaan vaihtaneet kovinkaan montaa sanaa. Tämä kieli siitä, että Kauhu piti Katalaa esteenä oman kehityksensä tiellä. Moinen taas haisi Katalasta haasteelta ja uhkalta ja jokaisen suden tapaan se halusi hävittää kaikki uhat. Katala piti Kauhua ongelmana myös pentujensa kannalta. Uros voisi aiheuttaa ongelmia niillekin typerillä suunnitelmillaan.

Katalalla oli siis aina vain suurempi syy päästä Kauhusta eroon lopullisesti.

Uros ei nähnyt Viimaa muiden susien joukossa, joten se päätteli Viiman olevan kenties rajapartiossa. Niinpä uros lähti askeltamaan alaspäin pesäluolien kivikkoista rinnettä, aikomuksenaan etsiä Viiman jälkiä sieltä, missä tuo yleensä kulki reviirireissuillaan.

Lumos katseli tummaa taivasta ja sinne ilmestynyttä, muutamaa tähteä. Se oli hetki sitten palannut pieneltä kävelyltä ja istuutunut rauhalliseen paikkaan, josta oli pesäluolille vain kivenheiton matka. Pari siitä ohitse kulkenutta oli kertonut, että joku Sammal-niminen naaras oli vihdoin synnyttänyt ja laumassa oli nyt kolme jäsentä lisää. Ajatus pennuista oli saanut pienen sudenhymyn kohoamaan ruskeaturkkisen naaraan kasvoille. Väistämättä sen mieleen oli eksynyt ajatus omista pennuista, joita sille varmasti joskus siunaantuisi. Yleensä Lumos ei vaivannut päätään pentuasioilla, koska ei koskaan nähnyt murheitaan ajankohtaisiksi. Eivät ne olleet niitä nytkään, mutta silti muutama asia painoi nuoren nartun mieltä. Eniten sen sai mietteliääksi ajatus siitä, olisiko naaras mahdollisesti edes hyvä emo pennuilleen. Oli melko varmaa, että kun hän synnyttäisi, äidinvaistot tulisivat nopeasti pintaan, mutta silti häntä vähän epäilytti ja puistatti kaikki. Lumos uskoi oloaan helpottaakseen, että tällainen ajatusmaailma oli varmasti hyvin normaalia. Eihän hän ollut ennen penikoinut tai ollut lähiaikoina edes penikoimassa.

Naaras istui hangella, parin pienen kuusen ja lumeen peittyneen kiven luona ja lipaisi suupieltään mietteliäänä. Hetken päästä se hymähti huvittuneena ajatuksilleen ja heilautti häntäänsä. Lumos tunsi itsensä hiukan typeräksi, kun vaivasi pientä päätään moisella.

Oli kenties silkkaa sattumaa, että Katala havaitsi Lumoksen tarkkailemassa tähtiä ollessaan itse matkalla kohti lumisia aroja. Uros seisahtui hetkeksi ja heilutti häntäänsä. Se voisikin kertoa saman tien Lumokselle, että siitä oli juuri tullut sijaisisä. Juuri sillä hetkellä Katala taisi olla enemmän mielissään oman asemansa vahvistumisesta kuin siitä, että kolme nuorta sutta tulisi pian kutsumaan sitä isäksi, mutta eikä sillä ollut mitään sitäkään vastaan. Oikeastaan se tavallaan ajatteli penikoita jo ominaan. Tylisihan niistä pian virallisestikin sen poikasia. Moinen aiheutti uroksessa sellaisen reaktion, että se suhtautui penikoihin jo nyt hiukan suopeammin, kuin mitä se suhtautui mahdollisesti muihin pentuihin.

Kenties ajan myötä se todella kiintyisi niihin penikoihin, kuin omiinsa. Vielä se oli vähän pyörällä päästään koko ajatuksesta. Ehkäpä juuri siksi olisi hyvä kertoa asiasta myös Lumokselle. Olihan Lumos yksi niistä susista, joita Katala saattoi todella kutsua ystävikseen.

"Lumos." uros totesi ja lähti jolkottamaan kohti narttua. Päästyään sen luokse uros hypähti nopeasti kohti yrittäen kaataa nartun. Sen häntä heilui hiukan, vaikka se muuten näyttikin eleiltään dominoivalta ja ylpeältä. Ilmeisesti se siis oli aikeissa kaataa Lumoksen ihan vain innostukseensa eikä esimerkiksi repiäkseen tämän kurkkua auki.

Ruskeansävyinen naaras istui selkä kivikkoista rinnettä päin, eikä se huomannut pesäluolita päin tulevaa betaa. Ajatuksissaan oleva Lumos oli sillä hetkellä keskittynyt katselemaan niitä muutamaa kirkasta tähteä, joita taivaankannella tällä hetkellä näkyi. Se piti kovasti tähdistä niiden salaperäisyyden ja kauneuden takia. Tähdet olivat pieniä ja sieviä, suden silmiin yksinkertaisia, mutta silti niin hienoja ja upeita. Näin talvisin tähtiä näkyi harva se yö, joten ehkä se oli yksi niistä harvoista syistä miksi Lumos piti talvesta.

Katalan tullessa lähemmäs naaraan korviin kantautui askeleet ja se käänsi päätään pyyhkien muut ajatukset mielestään huomaten betansa. Sudenhymy kohosi nartun kasvoille ja se nousi seisomaan pudistaen lunta turkistaan. Häntä liehakoiden se odotti Katalan tuloa lähemmäs ja uroksen hypätessä sitä kohti Lumos suorastaan kiljahti riemusta. Beta kaatoi laumalaisensa lumihankeen, johon narttu jäi makaamaan kyljelleen. Muutaman kerran Lumos haukahti iloisena, tervehtien toista, mutta nuo haukahdukset kuulostivat edelleen pelkästään vain kimakoilta ulvahduksilta.
"Iltaa Katala", naaras sanoi katsellen urosta kellertävät silmät tuikkien. Lumoksesta oli mukava nähdä tuttuja ja ystäviään, etenkin Katalaa, jolle naaras tulisi varmasti aina olemaan kiitollisuudenvelassa.

"Iltaa." Katala totesi, nuuhki nopeasti Lumoksen kaulusta tervehdysten merkeissä ja vetäytyi sitten sivuun, jotta naaras pääisi ylös.

"Tulin juuri pesiltä. Sammal on saanut kolme tervettä pentua. Yksi syntyi kuolleena, mutta ne kolme muuta ovat hyvinvoivia ja juuri sellaisia, kuin penikoiden pitääkin." beta totesi. Olisi varmasti ilmiselvää, ettei se ollut näin iloinen pelkästään lauman saatua uusia pentuja, joten se jatkoi samaan hengenvetoon: "Sammal pyysi minua niiden kasvatti-isäksi. Se parantaisi pentujen asemaa laumassa ja varmistaisi sen, että ne saavat parasta mahdollista hoitoa." uros totesi. Vaikka se edelleenkin piti Sammalen siirtoa puhtaana taktikointia, ja sitähän se varmasti olikin, niin se ei silti voinut olla tuntematta ihan pientä kiitollisuutta narttua kohtaan. Kenties tietämättään se oli juuri tehnyt Katalan Kauhu-ongelmasta vähän helpommin lähestyttävän.

"Minä lupasin anoa lupaa Viimalta. Pennut vahvistavat myös minun asemaani betana." uros totesi. Se tunsi, ettei sen tarvinnut kierrellä asioita Lumoksen seurassa. Uros heilutteli häntäänsä edelleen melko tyytyväisenä. Se olisi halunnut puhua Lumokselle enemmänkin, Kauhusta ja kaikesta siitä, kuinka uros oli viime aikoina höirinnyt Katalaa olemassaolollaan. Mutta kenties sen piti antaa Lumoksen sulatella tätä ensin.

Lumoksen tuuhea häntä vispasi villisti, kun Katala nuuski nartun kaulaa ja rinnusta, ennen kuin perääntyi hiukan taakse päin. Naaras nousi seisomaan pudistellen lunta uudelleen turkistaan ja samalla innoissaan suupieliään lipoen.
Betan kertoessa Sammalen pennuista, Lumos nyökkäsi pari kertaa kuonollaan. Se oli kuullut kyllä pennuista jo hetki sitten, mutta silti siitä oli mukavaa kuunnella Katalaa. Naaras oli myös huomannut, että uros vaikutti hyvin tarmokkaalta ja innostuneelta. Lumos oli huono ennakoimaan tai tekemään johtopäätöksiä pienistä asioista, eikä se osannut lainkaan aavistaa sitä mitä uros sille seuraavaksi kertoi.
Se, että Sammal oli pyytänyt betan pentujen kasvatti-isäksi tuli ruskeaturkille aivan yllätyksenä ja puun takaa. Tosin hetken, kun naaras ehti sitä uutista miettimään, hän ymmärsi omalla tavallaan, ettei tarjous varmasti ollut kummankaan osapuolen kannalta huono. Sen tarkemmin narttu ei osannut asiaa pienessä päässään pohtia nyt, tyhmä ja tietämätön kaikenlaisista strategoista ja muista kun oli.

"Se kuulostaa oikein hienolta ja näytät olevan innoissasi moisesta", Lumos kommentoi lyhyesti ja hymyili toiselle susimaisesti, samalla heiluttaen häntäänsä. Naaras oli vilpittömästi iloinen ystävänsä puolesta, koska betan asema vankistuisi, kuten uros pian mainitsikin. Lisäksi pentujen mahdollisuudet selvitä olivat paremmat, kun ne esiteltäisiin Katalan omina.
Toisaalta taas naaras ei ollut varma oliko se täysin iloinen kaikesta. Jokin sai sen miettimään asiaa tarkemmin ja syvällisemmin. Lumos ei ollut nähnyt tätä Sammalta kuin ehkä pari kertaa vilaukselta, eikä hän tiennyt lainkaan millainen tuo naaras oli. Harvemmin naaras jäi kuuntelemaan juoruja tai muita keskusteluja, yksikseen kun paljon viihtyi ja muutenkin. Tavallaan sitä harmittikin koko asia ja sen oma, outo suhtautuminen asiaan. Pentujen syntyminen laumaan oli aina hieno asia, eikä silloin pitäisi tällaisia miettiä. Täytyisi vain iloita toisten onnen ja lauman hyödyn puolesta.

"Minun pitäisi varmaan sitten onnitella sinua?" naaras totesi lipaisten suupieltään.

"En usko, että Viimalla on mitään tätä vastaan. Hän varmasti ymmärtää, että pentujen kannalta tämä on hyvä." uros totesi. Se istui alas ja katseli Lumosta taas läpitunkevasti, aivan kuten se aina katseli kaikkia. Suurin osa taisi pitää katsetta uhkaavana. Varsinkin moni uusista laumalaisista tuntui suhtautuvan Katalaan pelokkaasti ja osa jopa negatiivisesti. Ne olettivat, että uros repisi niiden naaman heti, kun moiselle vain tulisi tilaisuus. Katala ei jaksanut huolehtia moisesta; kenties aika näyttäisi niille, että beta oli hyvä siinä, mitä se teki. Se ei tosiaankaan kaivannut sydänystäviä. Sille riitti, että sitä ja sen auktoriteettia kuunneltiin. Näin se kykeni ylläpitämään laumassa rauhaa.

Ja sitten oli sellaisia susia kuin Kauhu ja Taisto, jotka tuntuivat alusta asti olevan sitä vastaan. Ja niillä ei tosiaan ollut muuta syytä, kuin niiden oma himo kohota lauman arvoasteikossa. Taistolle Katala oli jo näyttänyt paikkansa, ja etenkin Taiston paikan, ja nykyisellään se suhtautui suteen tyynesti, mutta tarkkailevasti. Sillä oli keinonsa pitää muita silmällä. Sitä kautta se oli saanut lopulta tietää Kauhunkin suunnitelmista. Kauhu ei ollut vielä avoimesti osoittanut olevansa Katalaa vastaan, mutta Katala tiesi sen odottavat tilaisuutta. Aikaa, jolloin Katala olisi heikoilla. Niin Katala itse olisi tehnyt. Niin luultavasti jokainen hiukankin älykäs susi olisi tehnyt.

"Ja voithan sinä minua onnitella. Minä kiitän. Eiväthän ne ole minun vertani, mutta minä yritän olla niille hyvä isä. Niistä tulee hienoja susia laumaan." Katala totesi. Se ei uskonut, että isäily olisi kovinkaan vaikeaa. Olihan se vahtinut ja osallistunut Kiteenkin pentujen kasvatukseen. Ja ihan hyviä niistä oli tullut. Nyt sitä tietenkin kiinnosti osallistua pentujen elämään enemmän, olihan se niiden perhettä.

"Kauhukin kävi luolalla. Hän ei näyttänyt tyytyväiseltä Sammalen valinnasta. Ei liene mikään yllätys sinullekaan, että se uros havittelee minun paikkaani betana. Vaan niin kauan kuin Viima on minulle myötämielinen ja lauma on puolellani, minulla ei ole mitään hätää. Ei minulla tosin olisi hätää ilmankaan. Kauhu on vain pyrkyri, jonka minä palautan ruotuun jos se sitä vaatii." uros totesi. Vaikka se vaikutti itsevarmalta ja rauhalliselta puhuessaan, jokin sen eleissä kieli pienestä epävarmuudesta ja huolesta. Kenties se, että uros lipoi omaa kirsuaan tavallista enemmän. Ikään kuin se olisi yrittänyt rauhoittaa itseään.

Ajatus mahdollisesta, pian tulevasta ottelusta Kauhun kanssa todellakin mietitytti betaa. Se ei pelännyt menettävänsä betan paikkaa, sillä Viima oli sen puolella. Viimaan Katala luotti koko sydämestään. Mutta mikäli se vammautuisi taistelussa tai Kauhu päihittäisi sen, sen auktoriteetti laskisi. Lopulta Viiman olisi pakko hyväksyä vallanvaihdos.