Ulkona jälleen - Loppunut

¤Tuuli hukkanen tänne pelaajineen ainakin¤

Harmaasusi pukkasi kolmesta edellämenevästä pennustaan lähimmäistä eteenpäin, kohti pesäluolan ovea. "Menehän sinäkin.", neitokainen sanoi kuukauden ikäiselle narttu pennulle, Ilolle. Ilo vilkaisi äitiään ja juoksi sitten veljiensä, Nuuskun ja Kaiun perään.

Sammal löntysti perässä ja veti keuhkonsa täyteen raikasta ulkoilmaa. Pentujen tulon jälkeen oli harvinaista päästä pesäluolan tunkkaisesta ilmasta, kun Sammal ei antanut kenenkään muun imettää pentujaan tai vahtiakaan. Sen jääräpäisyys oli joskus liiankin huono asia, mutta Sammal tahtoi nähdä pentujensa kasvavan ja oppivan juuri hänen valvonnassaan. Sammal venytteli ja katsoi peuhaavia pentuja seisoen tarkkaavaisena. Sen olemus oli muuttunut arvokkaaksi ja tavalliseksi neidolle, ylimielisemmäksi, muttei liioitelluksi.

Tuuli käveli pesäluolilla. Se oli juuri tulossa sen mieli tarkkailupaikalta pesäluolien toiselta puolelta. Kun se oli parin metrin pääsä yhden pesäluolan suuaukosta, sisältä tuli pieni pentu kaksi muuta perässä. ' Tosiaan, tämä taisi olla Sammaleen ja pentujen luola.' Se mietti katsellessaan pentuja. Sammal itse tuli lähes heti pentujen jälkeen. Tuuli käveli lähemmäksi. ''Hei, olette näköjään jo ulkona.'' Se tervehti toista iloisesti, kun välimatkaa oli vain noin metri. Tuuli katsahti leikkiviin pentuihin ja niistä takaisin Sammaleeseen. Tuuli heilautti häntäänsä nopeasti pari kertaa. Ja jäi odottamaan mitä toinen vastaisi.

Sammal katsoi paikalle tullutta Tuulta tarkkaavaisesti, muttei huomannut toisen olevan uhka leikkiville pennuille. "Hei vain. Ja kyllä, olen viimein päässyt ulos pentujen kanssa." Sammal vastasi tuolle naaraalle ystävällisesti. Ilo huomasi tulijan ja loikki nuuskimaan Tuulta. Sammal varautui silminnähden toisen reaktioon ja oli valmis vetäisemään pentunsa pois tarpeen vaatiessa.

Sammal katseli Nuuskun ja Kaiun taistelua ja pomppimista. Kaiku oli saanut vaalean karvapeitteen tummalla sekoituksella. Nuusku taas oli kuten äitinsä, tumma kauttaaltaan. Ilolla oli naamaltaan vaalea ja muuten tumma karvainen. Tosin Nuuskun ja Ilon vaaleat kohdat varmasti tummenisivat iän myötä.

Yhden pennun tullessa nuuhkimaan Tuulia, sai Sammaleen varautumaan, mikä ei ollut kovin suuri yllätys. Hänkin luultavasti reagoisi samalla tavalla. Tuuli nuuhkaisi tullutta pentua nopeasti. Se seurasi myös kahden muun peuhausta haikailevasti. Se oli ehkä hiukan kateellinen Sammaleelle. Olihan toinen saavuttanut kaiken, mitä Tuuli halusi.Oman paikan ja pennut.
''Sinulla on varmasti ollut raskas kuukausi.'' Tuuli sanoi. Tuulilla ei ollut kokemusta asiasta, mutta hän oli saanut sellaisen käsityksen.

Sammal nyökkäsi. "Pentujen hoitaminen on raskasta puuhaa ja ulkona käyminen onnistuu nykyään hyvin harvoin. Kunhan pennut varttuvat, elämä helpottuu", neiti puhui suorasukaisesti ja avoimesti Tuulelle, mutta tarkastiharkittuja sanoja.

Tuuli nyökkäsi. Se istahti alas katsoen vieläkin pentujen touhuja susimaisesti hymyillen.
''Mitkä olivatkaan näiden pentujen nimet?'' Se kysäisi.
Pennut näyttivät niin pieniltä ja vielä aika avuttomilta. Voisi luulla, että liian kova kosketus rikkoisi ne.

"Neiti tässä on Ilo" Sammal esitteli Ilon, joka nimensä kuulemana hyppi emoaan ärsyttämään. Sammal nuolaisi sitä kuonolle ja pukkasi liikkeelle. "Kaiku on tuo vaalempi pentu ja tummempi on Nuusku. Nimet olin jo aiemmin päättänyt, mutta pitihän valita niistä nyt pennuille sopivat." Sammal sanoi istahtaen rentoutuneempana.

Tuuli ei tuntunut olevan uhka sen pennuille, joten miksei viimein istuisi? "Et ole kertonut nimeäsi? Itse olen Sammal, varmaan tiedätkin", Sammal totesi ykskantaa hetken hiljaisuuden jälkeen katsoen kysyvästi Tuuleen.

Sammal ei ollut kadottanut oman arvon tuntemustaa ulkoisesti, vaikka istuutuikin. Siitä huomasi selkeästi sen tietävän paikkansa ja toinen oli sen alapuolella. Silti neitokainen ei mahtaillut tällä ominaisuudella.

Tuuli kuunteli kun toinen esitteli pennut. Nimet sopivat hyvin. Toisen esittäytessä ja kysyessä Tuulin omaa nimeä se käänsi katseensa Sammaleeseen. '' Anteeksi en huomannut esittäytyä, nimeni on Tuuli.'' Se sanoi hieman nolona. ''Tiedän kyllä sinut. Olen kuullut sinusta.'' Se vielä lisäsi hetken päästä. Sekin päätti istua alas. ''Olet antanut oikein sopivat nimet pennuillesi.''Se sanoi hymyillen.

Tuuli tiesi olevansa Sammaleen alapuolella hierarkiassa, mutta hän ei ollut näyttänyt mnkäänlaisia alistumisen merkkejä. Hän antaisi asian olla, ellei Sammal vaatisi toisin.

Sammal ei tehnytkään numeroa. Ehkä betana tai alfana se olisi vaatinut toista alistumaan, muttei nyt. Sammal halusi ansaita kunnioituksensa muullatavoin, ei alistamalla.

"Olen kuullut itsekin sinusta ohimennen nimeltä. Mitä sinä olet kuullut minusta?" Neitokainen kysäisi nopeasti juuri, kun Nuusku ja Kaiku tulivat sen luo. Ne sepittivät jotain riidasta, jossa Nuusku ei osannut pysyä paikoillaan ja Kaiku taas ei osannut leikkiä.

Sammal pyöräytti silmiään ja nousi seisomaan laskien kuononsa pentujen tasalle. "Jos te veijarit ette osaa leikkiä nätisti, pääsette sisälle jälleen jäähylle. Onko selvä?" Sammal sanoi ankarasti, mutta selvästi ystävällisesti, äitimäiseen tapaan. Kaiku nurisi jotain, mutta äidin katse sai sen pinkomaan jo edelle menneen Nuuskun perään. Sammal istahti takaisin ja säikähti Ilon juostessa sen takamuksen ali juuri ennen istahtamista.

Ilolle ei käynyt mitään sen juostessa veljiensä perään ja hups. Mukkelis makkelis koko kolmikko. "Pennut." Sammal sanoi hymyillen, odottaen Tuulen vastaavan sen esittämään kysymykseen.

''Toivottavasti minusta ei ole mitään negatiivistä liikkeellä'' Se sanoi. Miksi olisikaan? Ei hän ollut tehnyt mitään väärin. Ainakaan hänen tietääkseen. Hän oli tällainen tavallinen tallaaja, joka ei erottunut paljon edukseen kuin haitakseenkaan.

Toisen kysymys pisti Tuulin miettimään. Mitäköhän hän sanoisi? Onneksi pennut antoivat hieman lisäaikaa. Se hymyili Sammaleelle takaisin ennen kuin vastasi. ''Olen kuullut, että olisitte kilpailija betallemme. Ja te, ja pennut olette olleet muutenkin puheenaiheena viime aikoina, joten teistä kuulee aika usein. Ja nekin ovat enimmäkseen vain kysymyksiä.'' Tuuli vastasi.

Sammal hymähti. Se oli tyytyväinen saamaansa vastaukseen vastaten siihen hetken päästä: "En aio betaksi. Inhoan niin korkeaa asemaa. Tiedän etten sovi siihen hommaan, eli turha toivo minusta sellaista tehdä." Ilo pongahti kuperkeikan kera äitinsä lähelle haeskellen tuon huomiota. Kun se huomasi saaneensa sen kitisi: "Nälkä!" "Vastahan me söimme, höntti." Sammal vastasi lempeästi ja katsoi sitten Tuulta kysyvästi. Ei se aikonut lähteä, vain katsoa toisen mielipiteena asiasta.

Tuuli nyökkäsi toisen vastaukselle. Eli juorut eivät pitänet näköjään paikkaansa.
Pentujen asiathan eivät Tuulille kuuluneet, joten hänen oli vaikea sanoa mitään pennun nälän valitteluille. Se tyytyi vain hymyilemään ja katsomaan ensin penta ja sitten Sammalta. Se ei pistäisi pahakseen jos sen täytyi lähteä, mutta ymmärtäisi myös vaikka toinen jäisi.

Ilo murisi kimakkaa pentumurinaansa ja loikki suoraan Nuuskun kimppuun. "Pennut söivät ennen ulos tuloa, joten en aio mennä taas sisälle." Sammal selitti Tuulelle antaen pentujensa leikkiä leikkejään. Sammal itse rentoutui jälleen nousten seisomaan. Se karisteli lumet yltään samalla virutellen. Rouva kuuli muun lauman ääniä, muttei kiinnittänyt huomiota niihin sen enempää kuin aiemminkaan. Sammal hymähti ja istahti takaisin lumiseen maahan ja vahti Tuulta huomaamattomasti.

Tuuli nyökkäsi toisen sanoille hieman hymyillen. Pennut osasivat kyllä tuoda paljon vaivaa, mutta oli niissä tietenkin myös paljon hyvääkin. Se katseli ympärilleen ja leikkiviin pentuihin. Se ei oikein tiennyt, miten sen pitäisi toimia. Sammal kuitenkin oli korkeammalla arvossa kuin hän. Se myös varmasti piti Tuulia silmällä.

Oli tietenkin totta, että pennut toivat paljon vaivaa. Mutta ne toivat myös uusia puolia esiin susista ja saivat nämä näyttämään sydämmensä salat. Sammal oli oppinut hillitsemään hieman paremmin kuononsa, mutta ei tarpeeksi hyvin. Osasi neitokainen vielä laukoa mielipiteensä kirpeästi ilmaan välittämättä muiden mielipiteistä.

Sanaharkintaa on tullut, sillä pentujen sanavarastoa ei kannattanut kartuttaa rumilla sanoilla. Sammal haukahti terävästi Ilolle. Juuri ajoissa oli rouva kääntänyt päänsä nähdäkseen, että Ilon kiinnostus vieraasta sudesta oli kärsinyt ja tuo oli lähtenyt tutkimaan hieman liian kauas muista puunrungon hajuja. Ilo pyörähti ympäri Kaiun ja Nuuskun nauraessa hiljaa siskolleen ilkeästi. "Mihin neiti kuvitteli menevänsä?" Sammal kysyi ystävälliseen, pyytävään ja samalla käskevään äänen sävyyn Ilolta. "En minnekään äiti", pentu rauhoitteli äitiään nuolaisten huuliaan.

Sammal ei muuttanut ankaraa olemustaan hetkeen, joten Ilo tassutteli sen lähelle ja alistui. "Noin sitä pitää, nyt saat mennä." Sammal sanoi nuolaisten pentunsa kuonoa. Tällöin pentu loikkasi pystyyn, nuolaisi äitinsä kuonoa ja juoksi rivakkaa vauhtia kostamaan veljilleen.

"Pennut" Sammal totesi.

(( Juoksee nurkan taakse piiloon...))

Tuuli seuraili pentujen tempauksia ajatuksissaan. Pieni hymy nousi sen kasvoille. 'Pennut...'

Tuuli havahtui. Hän muisti pari tehtävää, mitä hänen vielä piti hoitaa. Lisäksi Sammaleellakin oli taatusti muutakin tehtävää kuin rupatella hänen kanssaan. Se nousi seisomaan ja venytteli nopeasti.
"Olen tuhlannut aikaanne täällä aivan tarpeeksi. Teillä taatusti on paljon kiireitä ja minä vain hidastelen teitä.." Se lausahti hieman pahoittelevasti. "Oli oikein hauska tutustua teihin ja pentuihinne paremmin" Se vielä lisäsi nopeasti. Tuuli odotti vielä hetken vastausta ja kääntyi pois päin kohti pesäluolien laitamia.

((Kiitos mukavasta peliseurasta. Anteeksi viivytys.. -.-' ))