Ilo tutkailee pesiä

< Heipsan .:Blacky:, ^^ >

Sammaleen napattua luun aivan Kaiun kuonon alta, tämä ei hidastanut kuitenkaan vauhtiaan, vaan teki laajan u-käännöksen juosten nopeasti takaisin lumi pöllyten. Pentu pysähtyi kuuntelemaan emonsa puhetta ja käskyn saadessaan mateli jotain hiljaa naristen riviin. Kaiku totteli (hieman vastahakoisesti tosin) emoaan ja pysyi vielä ääneti, irroittamatta katsettaan luusta.

Tehtävän saadessaan Kaiku hypähti eteenpäin, kuitenkaan iskemättä vielä hampaitaan luuhun. Se odotti vähän aikaa Ilon reaktiota, maistuisiko luu vielä pahemmalle sisältä vaiko makoisalle emon väitteiden mukaan. Pentu kiersi pari kertaa siskonsa ja luun ympäri, katsahtaen sitten Sammaleeseen. "Mikä se palkinto oikein on?", Kaiku kysyi pää jälleen hieman kallellaan, korvat eteenpäin suuntautuneena.

" Jaa, vai luu se on" Nuusku toisti emonsa sanat ja painoi ne mieleensä. Sitä se ei kuitenkaan kauaksi aikaa jäänyt pohtimaan, vaan hihkaisi innoissaan kun emo antoi pennuilleen tehtävän. Tämähän oli hurjan mielenkiintoista! Se loikkasi suoriltaan kiinni luuhun pienten hampaidensa kanssa, ja päästi sitten irti. " Hui mikä maku!" Nuusku pärskähti ällistyneenä ja jäi tuijottamaan mokomaa. Sitten se ponnisti leikkisästi taaksepäin ja pimpahti etutassut tanassa luun päälle, äristen sille samalla. Moisesta leikistä seurasi pakottava tarve iskeä hampaat uudelleen kiinni, ja nyt kun Nuusku tiesi odottaa makua, se malttoi maistella kaummein. Se maistoi, nuoli, haistoi...aika hitaasti ja rauhallisesti, tutustuen samalla tähän uuteen ihmeeseen ja kummaan, joita maailma olisi pullollaan.

Sammal haukahti antaen pennuilleen lisää haastetta ja vilkaisi Tuiskun perään. Narttu ei jaksanut kommentoida toisen poistumista paljoakaan, vaan katseli lähes samoin tein pentujaan. "Palkintoko? Senhän piti olla yllätys, eli popsi pois," haastoi neitokainen pentujaan.

Seuraavassa hetkessä se itse nappasi luun keskeltä kiinni tukevasti puri erittäin kovaa - ei tarkoituksenaan katkaista luuta - jolloin sen sisuksista valui hieman Sammaleen kertomasta makoisasta mausta suuhun. Silloin narttu lopetti ja siirtyi taaemmaksi. Maku oli erittäin hurmaavaa ja sai varmasti jokaisen haluamaan lisää tuota herkullista ja suussa sulavaa sisäosaa. Ulkokuori voi joskus pettää, niin kuin sanontakin sanoi, ajatteli Sammal itsekseen.

Ilo nyrpisteli nokkaa syödessään luuta. Maku ei juurikaan miellyttänyt sitä joten se nousi ylös ja suorastaan sylki makua pois suustaan. " Hyi, tuo on pahaa en halua syödä sitä. " Ilo sanoi ja lompsi pois luun luota välittämättäkään siitä mitä sen veljet tekivät. Ilo oli pentueen ainut narttu ja se poiti asiaa mielessään hyvikni itsestään selvyytenä että oli muita erillaisenpi. Tosin Ilo ei olut minkään sortin nirppanokka mutta se oli omanlaisensa. Pirteää kuin pentu yleensä.

Ilo lähti jälleen kauemmas muista tutkimaan uusia asioita, se odotti yhä innollaa isänsä tapaamista kuten Sammal oli luvannut että katala palaisi illan tullen pesille. Ilo ei aikonut mennä nukkum aan ennenkuin oli nähnyt isänsä. Isänsä tyttö kun oli vaikak viihtyi oitis emonsakkin seurassa. Veljistään Ilo ei juuri piitannut sillä oli omat huurunsa ja juttunsa joten veljes pari olisi oitis pois Ilon mielestä.

Kaiku katseli pää kallellaan sisarustensa reaktioita. Luu haisi jo voimakkaalle pennun kirsuun, mutta nythän ei annettaisi periksi. Pentu hypähti eteenpäin tavoittaen luun etutassuillaan, ponnahtaen siitä samantien takaisin taaksepäin. Häntä viuhui kovaa tahtia, kunnes laantui hiljalleen. Kaiku kumartui nuuskimaan luun sisuksista tullutta nestettä, ensin hyvin varovaisesti kierrellen, kunnes uskalsi lipaista sitä nopeasti.
Vou.., kuono rypistyi hieman maun voimakkuudesta. Se ei tosiaan ollut vielä kovin hurmaavaa, mutta ehkä kuitenkin.. Kaiku kumartui jälleen lähemmäs, veti syvään henkeä melkein teeskennellyn äänekkäästi ja iski neulan terävät hampaansa luun toiseen päähän. Luu oli kovaa niin pienille hampaille, mutta emon tekemässä jäljessä se oli hieman pehmeämpää. Silmän räpäyksessä Kaiun tummat silmät kirkastuivat, kun se sai upotettua hampaansa luuhun. Maku oli aluksi etova, mutta pureskelun jälkeen se alkoi jopa menetellä.

Pennun vaalea turkki oli sekaisin, kun se lopulta nosti ylpeänä päätään. Katse hakeutui samaten emoon ja kasvoille levisi susimainen veikeä hymy. Katse hakeutui kauempana olevaan Iloon, joka oli jättänyt tehtävän sikseen. Veli ei voinut vastustaa kiusausta ja päätti yrittää käydä näykkäisemässä tätä leikkisästi korvasta. Jos se onnistuisi, tai ei, jokatapauksessa Kaiku pyyhältäisi äkkiä takaisin luun kimppuun. Jos Ilo yrittäisi jollain tavalla kostaa veljelleen, tämä jäisi kyllä painimaan hetkeksi.

ZHIIIHG! En muistanut että olin tämmöisen tempun tehnyt! Hyi minua :(

Jatkan tätä nyt, jos joku haluaa vielä tässä pelata.




Nuuskukaan ei enää pahemmin luun järsimisestä piitannut, vaan sekin syöksyi veljensä perässä leikkiin. Sen kohteena ei ollut siskon korvat vaan velipojan häntäkippura. Nuusku tunsi olevansa hurjan riehakkaalla tuulella, ja se nauttisi, jos Ilo ja Kaiku syttyisivät myös leikkiin mukaan. Pikkainen naskalihampaita täynnä oleva suu ammollaan Nuusku loikkasi kohti Kaikun häntää, toivoen saavansa siihen kunnollisen ja napakan pureman.