Takku

Nimi: Takku
Skp: Uros
Ikä: 4½
Rotu: Sekarotuinen

Lauma: Ei laumaa
Asema: -

Ulkonäkö:
Takku on hyvin pienirotuisista susista polveutuva, 47cm korkea susi uros. Sen väritys on punertavasta valkean sävyihin. Turkki on kiehkuraista, hieman pidempää kuin yleisesti ja siinä on takkuja hännässä, korvan takana ja mahan alla. Silmät uroksella ovat vaaleat ja lähes sokeat. Ne näkevät epämääräisiä hahmoja ja tarkasti vain auringon ja kuun. Takun silmät ovat aina olleet sokeat, joten sen muut aistit ovat yleistä paremmat. Kuulo on kaikkein tarkin tällä herralla ja siltä ei jää pienikään liike havaitsematta. Taisteleminen on näkökyvyttömälle urokselle helppompaa kuin luulisi, ei se silti terveiden susien mitoissa.

Luonne:
Takku on luonteeltaan erakko ja viihtyy parhaiten yksikseen. Seura ei tee pahaa, jos ymmärtää Takun herkkää ajatusmaailmaa. Mitenkään mukavaksi monikaan ei kykene Takkua luokittelemaan sen sosiaalisten taitojen puuttumisesta. Takku on omalaatuinen, karhealla äänellä puhuva uros jonka ajatuksia on vaikea selvittää silmistä. Tuon silmät ovat luonnottoman vaaleat ja tyhjät, eikä sen ajatuksia kykene edes kunnollisesta elekielestä lukemaan helposti. Kehittynyt elekieli kuitenkin on hienon ja vakaan sipauksen kere. Eli ei siis varoittamisen puutteesti voi johtua, jos saa äkkipikaisen uroksen terävät hampaat nilkkaansa tai mahan alle.
Silti tämän uroksen hyväksyessä jonkun ystäväkseen on ihme tapahtunut. Se ei mielellään pidä ystäviä vaan on yksikseen.

Historiikki:
Takku syntyi aavikolle emonsa hellään hoivaan. Normaalisti se ei nähnyt mitään kahteen viikkoon, mutta sen alkaessa avaamaan silmiään ne olivat kaikkein vaaleimmat. Nopeasti pentu oppi kuitenkin liikkumaan lähes sokeana äitinsä rinnalla, joka auttoi sitä kehittämään aisteja. Emo piti kuuloa tärkeimpänä ja sitä kehittäessään Takku oppi tunnistamaan elekieleen viittaavia ääniä, kuten murinan, rauhoittelevan kielen lipauksen ja askeleiden tarkoitukset. Aavikolla ruokaa oli niukalti, joten emo päätti lähteä viemään pentujaan paremmille seuduille. Viisi henkinen perhe lähti liikkeelle (isä, sisko, veli, äiti ja Takku itse) kohti pohjoista. Nestehukka tappoi Takun veljen ja isän, mutta emo ja sisko selvisivät nipin napin sen kanssa sademetsään ja juomapaikalle. Tästä Takku peri kestävyytensä ja syö ja juo nykyään kerralla paljon. Kahden vuoden iässä Takku jäi yksin sen erotessa jäljellä olevasta perheestään. Uros kaipasi seikkailuja ja läksi siksi matkaan. Lopulta se päätyi laaksoon hieman yli neljän vanhana. Se ei ole asettautunut laaksoon, vaan kuvittelee yhä olevansa läpikulku matkalla, kuten muulloinkin.