Tuulin mietiskelyjä.

Tuuli heräsi aikaisin sinä aamuna. Sitä ei huvittanut tavata tänään ketään, joten se lähti revirien rajoille kuljeskelemaan.
Se kuunteli ihanaa hiljaisuutta. Ei edes linnut laulaneet eikä pakkastuuli puhaltanut. Aurinko paistoi ja se sai lumen kimaltelemaan kauniisti. Pakkasta oli reilusti, mistä johtui kirkas taivas.

Se tassutteli metsässä ja muisteli sen vanhaa laumaa. " Teinköhän oikean valinnan..." Se mietti ääneen. Niin, sitä se oli miettinyt ankarasti tänä aikana. Ei hän palaisi tai lähtisi enään tästä laumasta, se oli jo kokenut sen, eikä se miellyttänyt sitä. Hän ei enään tekisi samaa ' virhettä ' uudestaan.
Tuuli haistoi toisen suden lähellä. Mitä luultavimmin Viiman laumasta, tuoksu kertoi sen. Se lähti nopeasti juoksemaan pois alueelta. Se ei jaksanut nyt tavata ketään, saati sitten ajatella arvojärjestyksiä sun muita.
Kun se oli hyvän välimatkan päässä, se hidasti vauhtiaan hölkäksi. Tuuli löysi mukavan kuusen, jonka alla oli suojaisaa matalalla olevien oksien ansiosta. Tuuli asettui mukavasti kuusen alle makaamaan, ja pian hän nukahti siihen.

******
Tuuli säpsähti siihen, kun lunta tipahti aivan sen viereen. Aurinko oli jo melkein laskenut. Tuuli päätti lähteä hiljalleen kohti pesiä. Se nautti vielä viimeisiä hetkiä tästä ihanasta hetkestä, kun se hölkkäsi hämärässä metsässä. Tuuli päätti hieman lisätä vauhtia. Se juoksi minkä pitkistä jaloistaan pääsi. Pian kuitenkin sen oli pakko hidastaa, kun väsy tuli.
Se jatkoi loppu matkan kävellen.

Kun Tuuli pääsi takaisin esille, aurinko oli laskenut ja oli jo pimeää. Se katsahti metsään kerran ja sen jälkeen palasi laumansa pariin.

((Nöf.. Teki mieli kirjoittaa jotain rauhallista ja päämäärätöntä.))