Ab Lupus
Would you like to react to this message? Create an account in a few clicks or log in to continue.
Ab Lupus

Missä voitto tai tappio ei ole vain sinun, se on teidän. --- Muistetaan olla uskollisia realismille.
 
PääsivuPääsivu  HakuHaku  RekisteröidyRekisteröidy  Kirjaudu sisäänKirjaudu sisään  

 

 Retki luvattomille maille - loppunut

Siirry alas 
2 posters
Siirry sivulle : 1, 2  Seuraava
KirjoittajaViesti
Silkki
Vakio laumalainen
Vakio laumalainen
Silkki


Nainen Viestien lukumäärä : 1523
Hahmot : Karhunkaataja, Kotkankynsi

Retki luvattomille maille - loppunut Empty
ViestiAihe: Retki luvattomille maille - loppunut   Retki luvattomille maille - loppunut EmptyTi Huhti 07, 2009 1:53 am

// Sovittu peli, ei muita mukaan kuin Blacky kera Liekin. (: //

Kevät. Ensimmäiset muuttolinnut palasivat jo takaisin, ensimmäiset hennot kukat työntyivät esiin. Lumihanget olivat jo sulamassa kovaa vauhtia, mutta kaikkea sitä veden määrää ei maa pystynyt imemään itseensä. Tuloksena oli mutaa, paljon tuota liukasta liejua, joka sotki eläinten turkit, peittäen saaliiden hajun omalla vastenmielisellä lemullaan. Lunta oli yhä edes hiukan maassa, olihan huhtikuu, mutta ei paljoa. Vain kasoja siellä täällä, mutta muuten keväinen vihreys puski esiin. Tai pikemminkin ruskeus, johtuen mudan määrästä.

Hiljaa, huomaamattomasti askelsi nuori Kuurankukka eteenpäin, liitävällä askeleellaan, lentävällä voimallaan. Vaan äänettömänä pysyi askellus, näkymättömänä valko-ruskean nartun kulku. Ja niin sen piti ollakin, sillä tahallaan tai vahingossa oli narttu rikkonut Ovelan reviirin rajat. Liiaksi oli itsevarmuus vallannut ylpeää neitokaista, jotta tuo olisi voinut myöntää olevansa vaarallisella maaperällä. Olihan rajoille kumminkin jo matkaa, sillä nopeasti oli Kuurankukka matkansa taivaltanut. Narttu luotti liikaa omiin vaistoihinsa, omaan nopeuteensa, omiin kokemuksiinsa Ovelan laumasta. Liikaa, jotta olisi luovuttanut, ja kääntynyt pois. Mikä olisi Kuurankukan kannalta ollut järkevin ratkaisu.

Matkaa rajoille oli jo kertynyt huomattavasti, mutta tällä aukealla alueella se ei Kuurankukkaa huolettanut. Neito näkisi lähestyvän rajapartion kaukaa - vai näkisikö? Ylpeä hukka ei tajunnut etsiä yksinäisiä susia, vaan tavoitteli eriparistensa silmien voimalla vain suurta susijoukkoa. Kuka tahansa pääsisi nartun lähelle helposti, varsinkin jos osaisi lähestyä oikeasta suunnasta, varoen tuulen mukanaan kuljettamaa tuoksua. Kuurankukka oli liian ylpeä huomatakseen seisovansa tuulen yläpuolella, keväisen tuulen kuljettaessa nartun tuoksua suoraan sisemmälle lauman alueille. Kuurankukka taivalsi eteenpäin, järven rantaviivan suuntaisesti, joskin nartun kannalta väärällä puolella. Hukka näki kyllä järven - ehkäpä kolmen kilometrin päässä? Kyllä, rajoille oli matkaa, ja paljon. Mutta liikaa ajoi nuoren suden into hukkaa eteenpäin. Kunnes narttu tajusi yhden asian. Näin kaukana rajoilta kukaan, edes tyhmin laumalainen ei uskoisi eksymistä. Kuurankukka kääntyi nopeasti paluusuuntaansa, juosten täydellä nopeudellaan pitkän matkan. Vasta ylitettyään rajat, saavuttuaan turvalliselle maaperälle hukka hidasti. Toimien anteeksiantamattoman typerästi.

Muut, viisaat ja kokeneemmat sudet olisivat jatkaneet juoksuaan pitkään, juosseet kauas pois. Mutta nuori ja sinisilmäinen narttu uskoi olevansa turvassa, ja hidasti vauhtinsa rentoon jolkotteluun. Kuka tahansa saattaisi eksyä - laumalaisista siis - laumattoman suden hajujäljelle, varsin tuoreelle sellaiselle, joka johtaisi laumalaisen suoraan Kuurankukan luo. Ja harva laumalainen antaisi siinä vaiheessa enää periksi, vaikka Kuurankukka olikin jo turvallisella alueella, tai ainakin melko turvallisella. Rajoillahan narttu yhä taiteili. Askel väärään suuntaan, ja narttu olisi jälleen reviirillä. Kumminkin Kuurankukka oli rikkonut rajat, ja vieläpä törkeästi, sitä ei voinut kiistää. Olkoonkin, että laumaton oli palannut takaisin omalle puolelleen rajaa. Rajanhäpäisy, rikkominen, mikälie, oli kumminkin jo tapahtunut. Eikä mikään selitys voisi pelastaa neitokaista, sillä mitä hukka selittäisi kysyjille? Ainoastaan tutkimisen ilo, yksinkertainen vakoilunhalu, oli ajanut Kuurankukan rajan yli. Ja sitä ei kukaan laumalainen antaisi anteeksi. Laumaton vakoilemassa lauman elämää, tutkimassa lauman reviiriä ja saalistusmaita, se nyt oli varmaankin pahinta mitä saattoi tehdä, heti ruuan varastamisen jälkeen.

// Joo-oh, paikoitellen tökkivää tekstiä. Pahoittelen. Ja välistä aivan turhaa jaarittelua täynnä. //


Viimeinen muokkaaja, Silkki pvm Pe Huhti 17, 2009 1:29 am, muokattu 1 kertaa
Takaisin alkuun Siirry alas
Naar
Valvoja
Valvoja
Naar


Nainen Viestien lukumäärä : 2411
Hahmot : Tuisku, Säde, Vinha, Kosto, Usko, Hukka, Kipinä ja Mäkärä

Retki luvattomille maille - loppunut Empty
ViestiAihe: Vs: Retki luvattomille maille - loppunut   Retki luvattomille maille - loppunut EmptyTi Huhti 07, 2009 8:50 am

((Eipä mitään. ;) Miulla sitten kirettä pitää, huomennakin on yökoulua, joten älä sitten odota vastauksia turhan tiheään...Vaikka minähän saata yhtäkkiä pöllähtää paikalle...
Äh, en sitten sanonut mtiään. c(x ))

Jossakin tapauksessa Kuurankukka olisi päässytkin ehkä kuin koira veräjästä, mutta nyt sillä ei tainnut käydä kovinkaan hyvä tuuri. Ei tosiaankaan. Liekki niminen susi oli jo aikaa sitten haistanut laumattoman, ja hiiviskellyt suojavärinsä avullä parin kilometrin päähän. Se oli nähnyt, kuinka laumaton oli ylittänyt rajat, ja senkin se oli nähnyt, kun tuo juoksikin pois.
Mutta sillä hetkellä, kun Liekki alkoi kyyristyneenä kiihdyttää vauhtiaan toista narttua kohti, oli tilanteessa ainekset pahempaankin tapaturmaan: Liekki oli äkäisellä päällä, ja laumaton oli rikkonut sen lauman rajoja.
Narttupa ei sietäisi moista, ja niimpä se päättikin tehdä toisesta nartusta selvää.

Joten, varoittamatta, narttu yritti livahtaa toisen silmien alta -vaikka tuon takana olikin- pois. Se meni ryteikköön, ja nousi ylös täyteen mittaansa. Narttu käveli reippaasti mutta rennon oloisena aivan toisen näköpiiriin.

Kuten aina, tällä kieroilijalla oli taas pahat mielessä, vaikkei sitä päälle päin näkisikään.
Takaisin alkuun Siirry alas
https://www.facebook.com/milla.wickstrom
Silkki
Vakio laumalainen
Vakio laumalainen
Silkki


Nainen Viestien lukumäärä : 1523
Hahmot : Karhunkaataja, Kotkankynsi

Retki luvattomille maille - loppunut Empty
ViestiAihe: Vs: Retki luvattomille maille - loppunut   Retki luvattomille maille - loppunut EmptyTi Huhti 07, 2009 6:47 pm

Kuurankukka seisoi ylpeänä ja itsevarmana rajoilla. Hetkellinen, täysin ajattelemattomasti syntynyt päätös rikkoa rajat oli yhtä ailahtelevainen, kuin toinen päätös palata takaisin. Narttu oli antanut itsensä tehdä mitä lystäsi, ja oletettavasti saisi kärsiä siitä. Sillä vaikka Kuurankukka ei sitä huomannut, Liekki oli tullut lähelle, ja siirtynyt Kuurankukan eteen. Narttu ei huomannut toista, ennen kuin Liekki lähti lähestymään, kiitos tuulen. Tuuli kuljetti suden hajua lähemmäs, ja niin nuori ja kaunis narttu käänsi päätään, katsellen eriparisilla silmillä Liekkiä. Toinen lähestyi rennon näköisesti, kenties toinen laumaton? Liekin huijaus olisi mennyt läpi, ellei tuuli olisi puhaltanut keväisellä innollaan Liekin takaa. Näin ollen Kuurankukan kirsuun saapui selkeä tieto siitä, että tässä oli Ovelan laumalainen. Laumalainen, joka oli varmasti löytänyt nartun hajujäljen. Vaikka saapuikin toisesta suunnasta.
Laumaton narttu kohotti saman tien häntänsä korkealle, pörhistäen silkkistä turkkiaan. Muutoinkin Kuurankukan ryhti parani, tuo seisoi tasapainoisesti kaikilla neljällä jalallaan, piti päätään korkealla ja tuijotti uhkaavasti eriparisilla silmillään. Tai ei uhkaavasti, mutta ylpeästi. Ja sen takia se olisi uhka Liekille - Kuurankukka ei aikonut paeta, vaan jäisi tähän, vaikka tiesi Liekin olevan Ovelan laumalainen, ja oletti toisen saapuneen paikalle rajarikkomuksen takia. Tietenkin Liekki olisi voinut tulla sattumalta paikalle, mutta Kuurankukka ei uskonut omaan tuuriinsa. Neitokainen nyt oli tylsistynyt, kenties jopa liian ylpeä ja itsevarma, jotta olisi huomioinut Liekin asenteen, ja eritoten suuren nartun rakenteen.

Kyllä, Kuurankukka suorastaan haastoi riitaa, eikä alistunut, kuten suurin osa muista susista olisi tässä tilanteessa tehnyt. Narttu seisoi ylpeänä, häntä korkealla kuin alfalla, ryhti suorana ja turkki pörhössä. Pelkoa ei siro narttu tuntenut, sen sijaan omanlainen, jännitystä enteilevä tunne säntäili pitkin poikin sirossa valko-ruskeassa kehossa. Liekki, tuo suuri ja raskasrakenteinen narttu ei pelottanut Kuurankukkaa - päin vastoin. Ajatuksissaan narttu halveksi Liekkiä, tuollaista kömpelöä kiveä, joka ei voisi edes juosta kunnolla. Kuurankukka voisi koska tahansa paeta, ampaista vain täyteen vauhtiinsa - joka olikin normaalin suden vauhtia nopeampi, johtuen nartun kehon rakenteesta - ja juosta pois. Vaikka ei-kenekään-maille, tai ehkä järvelle. Ylpeät ajatuksen ylhäisessä seurassaan Kuurankukka katseli Liekkiä dominoivasti, vaativasti. Liekki joko alistuisi, tai vastaisi nartun ylpeilyyn, tosin Kuurankukka uskoi tähän viimeiseen vaihtoehtoon. Laumalainen tuskin alistuisi omilla rajoillaan laumattomalle, joten huomaamattomasti Kuurankukka valmistautui juoksuun. Ei narttu taistelua kaivannut, mitä nyt vähän jännitystä elämäänsä. Tietenkin Liekki onnistuisi vielä muuttamaan tilanteen - Kuurankukka oli tunnetusti äkkipikainen, tänään eritoten, tehnyt vaaralliset päätökset ihan tuosta vain. Liekin ei tarvitsisi sanoa kuin kaksi hyvin valittua sanaa, ja katkera narttu hyökkäisi. Tai ainakin jäisi odottamaan Liekin hyökkäystä.
Takaisin alkuun Siirry alas
Naar
Valvoja
Valvoja
Naar


Nainen Viestien lukumäärä : 2411
Hahmot : Tuisku, Säde, Vinha, Kosto, Usko, Hukka, Kipinä ja Mäkärä

Retki luvattomille maille - loppunut Empty
ViestiAihe: Vs: Retki luvattomille maille - loppunut   Retki luvattomille maille - loppunut EmptyTi Huhti 07, 2009 7:20 pm

Liekki tiesi olevansa ehkä tukevan näköinen turkissaan ja kyllähän rakennekin oli hyvin raskas, eikä se juossut normaalia sutta paremmin, ellei todella yrittänyt. Mutta niin raskas se ei ollut, että se olisi voinut päästää tuota toista menemään, ja sitä paitsi, sillä oli vahvat jalat. Se katsoi inhoten kun Kuurankukka alkoi mahtailla kuin mikäkin alfa. Normaalisti narttu olisi käynyt heti päälle, ja nylkenyt tuon mokoman elävältä, mutta nyt se tyytyi vain tuhahtamaan. Rentoudesta huolimatta kuitenkin Liekin nimen mukainen tunne roihusi sen sisällä, ja sillä oli kova työ olla iskemättä kiinni. "No, mikäs sinulle tuli?" se kysyi rauhallisena, mutta tapansa mukaan teki taas äkkikäännöksen aikeissaan. "Sinähän olet kuin pentu, joka on jäänyt kiinni itseteossa!" se sanoi pörhistäen karvansa, ja irvistellen toiselle. "JOTEN PAINUPPAS TÄÄLTÄ VITTUUN ELLET TODELLA HAULUA KUONOOSI!" Se rähisi ja osoitti todella, ettei jäisi mahtailuissa toiseksi. Narttu kohotti häntäänsä vähän, mutta pian lopetti mahtailun eleet, todeten nopeasti: "Eihän minun tarvitse edes mahtailla tuollaiselle sudenkorennolle..." se sanoi hyvin hiljaa, niin, että varmasti koko luomakunnasta vain Kuurankukka kuulisi.
Liekillä oli nyt pinna kireällä, ja vaikkei olisikaan, niin nartun luonteeseen oli pinttynyt kaikenlainen päänaukominen ja verenvuodatus. Tässä tilanteessa oli yksinkertaisesti mahdotonta vältää taistelua, ellei nyt joku Ovela tai Usva osuisi kohdalle. Siinä tapauksessa Liekki muuttuisikin perseennuolijkasi, ja odottaisi ensin lupaa hyökätä.

Kyllä, se oli hyvin ärsyttävä susi, joka taisi provosoinnin, mutta altistui siihen itsekin.
Takaisin alkuun Siirry alas
https://www.facebook.com/milla.wickstrom
Silkki
Vakio laumalainen
Vakio laumalainen
Silkki


Nainen Viestien lukumäärä : 1523
Hahmot : Karhunkaataja, Kotkankynsi

Retki luvattomille maille - loppunut Empty
ViestiAihe: Vs: Retki luvattomille maille - loppunut   Retki luvattomille maille - loppunut EmptyKe Huhti 08, 2009 12:58 am

Kuurankukka tuijotti toista, pörhistellen karvojaan. Narttu oli valmiina, jännittänyt hennot lihaksensa huomaamattomasti, siirtänyt hivenen painoa takajaloille, jotta juoksuun ponkaisu tulisi nopeasti, ja liike lähtisi saman tien käyntiin. Vauhti olisi reipasta heti alusta asti, puhumattakaan siitä, mitä se olisi, kun neitokainen kiihdyttäisi kevyen rakenteensa suomaan täyteen vauhtiinsa. Kuurankukka oli itsevarma, Kuurankukka oli ylpeä, Kuurankukka oli vaikka mitä muutakin. Ja tänään se saattaisi koitua nuoren ja kauniin suden kohtaloksi.
Kyllä, vielä hetki sitten neito oli ollut valmiina juoksemaan, mutta seuraavalla hetkellä, Liekin sanat muuttivat tilanteen. Narttu käänsi siropiirteistä päätään hitaasti kohti Liekkiä, joka aukoi päätään kovalla voimalla. Toisen kysymys, ja heti sitä seuraava tunnekuoho paljasti kaiken sen Kuurankukalle, minkä narttu oli halunnut tietää. Liekki oli laumalainen, Liekki oli vihainen, Liekki tiesi kaiken. Liekki aikoi hyökätä, tai ainakin ajaa Kuurankukan pois.
"Voi, tulin juuri sieltä. Enkä kaipaa takaisin."
Kuurankukka lausahti laulavalla äänellään täysin ystävällisenä. Tai pikemminkin ivallisena, sillä vaikka ääni pysyi ystävällisenä, koko muu keho viesti päin vastaista - häntä oli pystyssä, ruumis jännittyneenä, eriparisten silmien katse oli kiinnittynyt Liekkiin, hakien jatkuvaa katsekontaktia.

"Oi, miten jaloa sinulta. Niin, jätä vain turha mahtailu pois, alistu vaikka, ihan vain vaihtelun vuoksi."
Kuurankukka lausui heleällä äänellään kepeästi, kuin keskustelisi säätilasta. Niin, narttu ei suistunut järjettömän vihan valtaan helpolla, sillä susi vihasi muita yleensä katkeralla, sisäisellä vihallaan. Joka paljastui juuri tälläisinä, liki mitään sanomattomina kommentteina, jotka kumminkin olivat varsin raivostuttavia - ja suututtavia. Provosointia, juuri sitä.
"Tämä 'sudenkorento' pärjää yksin, toisin kuin tuollainen aivoton lihaskimppu, jonka pitää elää laumassa, koska ei pärjää karussa maailmassa ilman apua. Puhumattakaan, että osaisit tehdä mitään muuta kuin nuoleskella ylempiä."
Kuurankukka sanoi, painottaen tarkasti 'laumassa', 'pärjää', 'apua' ja 'nuoleskella ylempiä' sanojaan. Kyllä, narttu halveksi laumalaisia, laumassa eläjiä, ja antoi sen kuulua sanoistaan. Typerämpikin tajuaisi, ettei sanat ollut suunnattu pelkästään laumalaisia vastaan, vaan kyllä niistä löytyi sitä tarkkaa ja viiltävää ivaa myös suoraan Liekkiä kohtaan.

Nuoren suden katkera maailmankuva palasi voimakkaampana kuin koskaan takaisin eriparisten silmien eteen. Kaikki se viha, katkeruus ja pettymys maailmaa kohtaan oli jälleen Kuurankukan edessä, se sama kuvajainen, minkä Myrsky oli leikkinsä avulla onnistunut poistamaan. Ja tuossa maailmassaan narttu oli elänyt kauan, eikä välittänyt mistään. Kenestäkään. Kapinahenki syttyi Kuurankukan sisällä - mikä Liekki oli narttua käskemään? Kuurankukka astui muutaman askeleen suoraan taaksepäin, peruuttaen kauemmas Liekistä. Ei, nuori susi ei väistänyt, vaan... no, täysin tarkoituksellisesti rikkoi rajat uudelleen. Katkeroitunut riemu välähti Kuurankukan eriparisissa silmissä - siitäs sait, Liekki, minä en sinua pelkää, vaan rikon rajat aina vain uudelleen! -, nartun jäädessä seisomaan lauman alueelle, yhäkin eleet yhtä ylpeinä ja koppavina kuin ennenkin.
Takaisin alkuun Siirry alas
Naar
Valvoja
Valvoja
Naar


Nainen Viestien lukumäärä : 2411
Hahmot : Tuisku, Säde, Vinha, Kosto, Usko, Hukka, Kipinä ja Mäkärä

Retki luvattomille maille - loppunut Empty
ViestiAihe: Vs: Retki luvattomille maille - loppunut   Retki luvattomille maille - loppunut EmptyKe Huhti 08, 2009 9:01 pm

((Voiiii pas*a. Voooi pas*a! Nyt se suuttu! o__O Jos oisin susi, en haluis olla nyt Liekin luona, mutta Kuurankukka taitaa ollakin ihan toine juttu...))

Liekin rypyt silmien välissä syvenivät, ja se tahtoi todella ottaa tuon paskan kiinni, se tekisi siitä raajarikon, ja kiduttaisi hengiltä. Niin se tekisi. Liekillä oli sairas tapa suunnitella usein tarkastikin miten se niittäisi kusipäitä- mutta aina kaikki ei vain mennyt ihan nappiin.
"Taidat olla puutteessa- ainiin, mutta sinähän pärjäät yksinkin!" sanoi sekin muka ystävällisenä, matkien Kuurankukkaa. Typerä pahainen pentu, joka näköjään oli olevinaan jotakin!
Narttu kuunteli ehkä liiankin tarkasti Kuurankukan sanat...

Silmät tulivat punaisiksi. Se oli 'hieman' raivoissaan. Siis, ei tietenkään kokonaan, vaan valkuainen punersi suonia myöten. Narttu oli jo silloin hyökkäämässä, ja kun toinen vielä alkoi leikitellä, niin narttu syöksähti eteen päin. Se aikoi todella toteuttaa aikeensa, muttei pistäisi pahakseen, jos Kuurankukka pääsisi puolivälissä pakoon: Siinä vaiheessa kun nahkoja revitään päältä, niin ei ole mikään kaikkein paras hetki kuittauksille.
Narttu yrittäisi ottaa toista narttua lujasti kiinni niskasta, ja leuat menisivät lukkoon. Se myös paiskaisisi toisen maahan pari kertaa, ennen kuin alkaisi toteuttaa sairaita suunnitelmiaan...

Muussa tapauksessa, jos Liekki ei osuisi, kuulisi kova-ääninen leukojen louskahdus kun hampaat palaisivat yhteen. Ääni kertoisi voimallisesta iskusta, ja osuessaan Liekki saattaisi ruveta puristamaan hampaitaan lähemmäs toisiaan...

Kun minä paiskon mokomaan luuläjää, niin siinä menee raajoja rikki ihan kummasti! Sitten lähtee karvat! oli nartun viimeinen ajatus, sen syöksyessä kohti.
Osuma olisi melko todennäköinen, sillä eihän Kuurankukka ollut kovinkaan kaukana, ja vaikka se olikin varmasti valmistautunut johonkin vastaavaan niin Liekki oli lähellä eikä sen hampaista ollut vielä koskaan kukaan päässyt ehjin nahoin,
eivätkä pienemmät sudet eivät koskaan elävänä.
Takaisin alkuun Siirry alas
https://www.facebook.com/milla.wickstrom
Silkki
Vakio laumalainen
Vakio laumalainen
Silkki


Nainen Viestien lukumäärä : 1523
Hahmot : Karhunkaataja, Kotkankynsi

Retki luvattomille maille - loppunut Empty
ViestiAihe: Vs: Retki luvattomille maille - loppunut   Retki luvattomille maille - loppunut EmptyTo Huhti 09, 2009 7:21 am

Kuurankukka oli huomannut sanojensa vaikutuksen, ja valmistautunut entistä selvemmin, nyt jo hyvinkin näkyvästi. Paino siirtyi taaksepäin, jalat ottivat tukevan asennon, koko keho jännittyi, valmiina toimintaan. Nartun peruutettua takaisin rajojen sisäpuolelle, Kuurankukka huomasi vielä selvemmän vihjeen Liekissä - toinen hyökkäisi, ja pian. Kuurankukka oli valmis, susi katsoi hampaat irvessä, kuin jollakin kierolla tavalla virnistäen Liekkiä, eriparisten silmien katse täynnä katkeraa riemua. Narttua ei kiinnostanut toisen solvaukset, sen sijaan kaikki, mitä Liekin keho kertoi, kiinnosti hukkaa enemmän. Kuurankukka oli kasvanut epävakaassa ympäristössä, jossa yksi pieni tulkintavirhe muiden elekielestä saattoi olla kuolemaan johtava virhe. Narttu oli kasvanut siellä, varttunut siinä ympäristössä - luonnollisesti Kuurankukka osasi tulkita eritoten taisteluun lähtevien susien elekieltä. Jota Liekki parhaillaan esitti.

Niin valmistautunut, kuin Kuurankukka olikin, Liekin äkkinäinen syöksy ehti silti yllättää neidon. Tiukoille väistäminen meni, mutta erityisen notkeutensa ansiosta - taidon, jonka hentorakenteinen narttu oli hionut huippuunsa, pystyäkseen edes hieman vastaamaan suurempien lajitovereiden iskuihin - narttu ehti hipoen väistää kohti syöksyvän Liekin. Siinä missä normaalisti susi olisi peruuttanut, loikannut kaemmas, Kuurankukka ei tehnyt niin. Heti väistettyään sivulle, liki tanssinomaisella liikkeellä, Kuurankukka oli Liekin kyljessä samoinpäin toisen kanssa. Edes Kuurankukka hennon rakenteensa kanssa ei onnistuisi pysähtymään sillä nanosekunnilla, kun sitä yrittäisi, puhumattakaan yhtään lihaksikkaammasta sudesta. Kuurankukka uskoi Liekin joutuvan ottamaan ne muutamat jarruttavat askeleet - minkä aikana Kuurankukka yritti tarttua narttua kyljestä. Niskaan ei Kuurankukka täältä yltäisi, joten suden hyökkäys kohdistui Liekin kylkeen ja takajalkoihin. Neito yrittäisi näykätä Liekkiä kyljestä, mutta se oli vain hämäystä - varsinainen hyökkäys oli suunnattu takajalkaan, johon Kuurankukka yrittäisi heti perään tarttua. Ja koko mutkikkaan hyökkäyksensä narttu toteutti siinä hetkessä, kun väisti Liekin hampaita. Vain yksi askel sivummalle, väistö ja takaisin suden kylkeen, vain sekunnissa, tai sen osissa. Narttu yritti tarttua hampaillaan Liekkiä jalkaan, johon purisi koko voimallaan - joka oli tosin monia muita susia heikompi -, tarkoituksenaan joko katkaista jänne tai aiheuttaa syvä ja kipeä haava. Jälkimmäiseen Kuurankukka uskoi, tuskin nartulla olisi niin hyvä tuuri, että tuo onnistuisi jännettä katkaisemaan.
Heti hyökättyään, mahdollisesti jalkaan tartuttuaan ja lujaa purtuaan Kuurankukka loikkaisi sivummalle, kiepauttaen päätään ilkeästi. Jalka tuskin pitäisi yllättävästä käännöksestä, ja haava suurenisi. Loikkansa aikana, heti suurennettuaan haavaa, Kuurankukka irrottaisi ja perääntyisi kauemmas. Narttu tiesi, ettei voittaisi Liekkiä, ainakaan helpolla - toinen oli vahvempi. Kuurankukka voisi aikansa väistellä, aiheuttaa pieniä haavoja, mutta ei narttu onnistuisi kovin vakavia vammoja tuottamaan, ainakaan ilman kenties kohtalokkaita haavoja omassa ruumiissaan.
Takaisin alkuun Siirry alas
Naar
Valvoja
Valvoja
Naar


Nainen Viestien lukumäärä : 2411
Hahmot : Tuisku, Säde, Vinha, Kosto, Usko, Hukka, Kipinä ja Mäkärä

Retki luvattomille maille - loppunut Empty
ViestiAihe: Vs: Retki luvattomille maille - loppunut   Retki luvattomille maille - loppunut EmptyTo Huhti 09, 2009 8:23 pm

((Matrixmeininkiä. ;D ))

Liekki turhautui kun ei päässytkään veren makuun, mutta hämmentyi toisen nopeudesta. Se ei ehtinyt edes ajatella mtiään, kun tunsi jonkin kylmän noruvan kylkeään pitkin, ja sitten vihlaisevan kivun takajalassaan. Nartun jalalle ei käynyt sen kummemmin, paitsi siihen tuli hyvin ilkeä haava.

Tälläisiä susia narttu inhosi yli kaiken: Kauheita vittuilijoita, joita ei saanut kiinni, ja useimmiten pienempiä. Hemmmetin heinäsirkkoja. Liekin kaltaiselle sudelle se oli todella raivostuttavaa.
Narttu katsoi inhoten Kuurankukkaa. Mokomalla oli sirot piirteet, ja oikeastaan tuo laumaton oli hyvinkin nätti. Oli Liekkikin toki sitä kirjavassa turkissaan, ja sen kasvot olivat hyvin kauniit, etenkin silmät, mutta Kuurankukka oli todella valioluokkaa.
Liekki irvisti toiselle hyvin äkäisenä, ja tietämättään puristi kynsillään maata. "Mikä sinä luulet olevasi, kun tulet tänne pomppimaan? Taidat hyvin itsekin tietää, ettei sinusta ole kuin ärsyttämään, toisin sanoen sinusta ei ole taisteluissa mihinkään, joten tyydy jahtaamaan jäniksiä" narttu astui lähemmäs, ja nyt kun kylmää nestettä- verta, valui sen jalasta, narttu alkoi himoita toisenkin verta.
Liekillähän oli kova kipukynnys. Vaikka sitä sattuikin, niin ei narttu välittänyt, jos ei nyt todella vakavista haavoista ollut kyse. Kipu on vain tunne. narttu ajatteli, ja käveli pari askelta toista lähemmäs, ja louskautti leukojaan tuon naamalla, kuin olisi ollut puremassa. Kuitenkin Liekki käännähtikin oikealle puolelle, ihmeen nopeastikin, niin massiiviseksi sudeksi. Se yrittäisi nyt ottaa etujalan takaa kiinni, missä ohut iho repeäisi, eikä muuten ihan heti päästäisi irti.
Narttu myös tiesi, että jos se kutsuisi apua, olisi sillä koko lauma tukenaan ja varmasti myös nopeita susia. Vaikka kyllähän Liekki nyt tuon toisen hoitaisi aivan yksinkin, tai niin se ainakin kuvitteli.
Vielä.
Takaisin alkuun Siirry alas
https://www.facebook.com/milla.wickstrom
Silkki
Vakio laumalainen
Vakio laumalainen
Silkki


Nainen Viestien lukumäärä : 1523
Hahmot : Karhunkaataja, Kotkankynsi

Retki luvattomille maille - loppunut Empty
ViestiAihe: Vs: Retki luvattomille maille - loppunut   Retki luvattomille maille - loppunut EmptyPe Huhti 10, 2009 3:03 am

Kuurankukka tunsi veren maun suussaan, näki tuon punaisen elämännesteen valuvan Liekin kylkeä ja takajalkaa pitkin. Katkeroitunut tyytyväisyys uhosi nartusta - Kuurankukka nautti tästä. Päästä näyttämään edes jollekin, että pystyi johonkin. Myrskylle narttu oli joutunut alistumaan, Tuulille susi oli joutunut pakon edessä, liki huomaamattomasti alistumaan. Turrelle Kuurankukka oli joutunut alistumaan, Katastrofille narttu oli joutunut alistumaan... Kaikille, jotka Kuurankukka oli täällä kohdannut, entinen alfanarttu oli joutunut alistumaan. Paitsi Liekille. Ja siitä neitokainen aikoisi pitää kiinni. Olkoot miten oli, Kuurankukka ei alistuisi. Vaikka henki menisi.

Kuurankukka katsoi irvistelevää Ovelan laumalaista eripariset silmät katkeraa riemua täynnä. Sillä katkeruus, tuo kaiken tuhoava voima jylläsi nartun sisällä, tukahdutti muut tunteet. Tai ainakin vääristi niitä, muutti vihan riemuksi, pelon ylpeydeksi. Susi katsoi ylpeästi toista, joka lähestyi, heittäen ilkeän kommenttinsa.
"Minä en luule olevani mitään - minä tiedän olevani, ilman arvoasemaa laumassa. Toisin kuin sinä, minä pärjään yksin, joten voit luottaa siihen, etten ole aloittelija taisteluissa. Ja jänikset ovat varsin mukavia, tosin aivan liian hitaita... kuten sinäkin."
Kuurankukka sanoi kepeästi, laulavalla äänellään. Jos ylpeys, tuo perikatoon ajava tunne ei olisi ollut niin vahvana nartun sisällä, Kuurankukka olisi peruuttanut, väistänyt louskuvia hampaita. Mutta ylpeänä ei Kuurankukka sitä tehnyt, ja sai maksaa kalliisti siitä virheestään. Nopeasti - normaalin suden mittapuulla ainakin - Liekki louskautti hampaitaan, tarttuen Kuurankukkaa jalkaan. Narttu ei ehtinyt kuin ottaa pienen väistävän liikkeen ennen kuin tunsi hampaat jalkansa takana. Siitä Kuurankukka oli kiitollinen, Liekki ei ollut osunut jänteisiin, tuskin luuhunkaan. Purisi vain hentoja lihaksia, aiheuttaen todellakin tuskaa sirolle nartulle. Toisin kuin Liekki, Kuurankukan kivunsietokyky ei ollut yhtä korkea - narttu todellakin tunsi tuskaa tuosta puremasta.

Vaan Kuurankukka ei jättänyt asiaa sikseen, sillä Liekki piti nyt päätään alempana, pystyäkseen puremaan jalkaan. Nopealla liikkeellä Kuurankukka yritti tarttua toista korvasta tai niskasta, tai mistä vain mihin yltäisi. Lapakin kelpaisi ihan hyvin. Itseasiassa mikä tahansa kohta, mihin narttu ylettäisi, kelpaisi. Kuurankukka koettaisi purra mahdollisimman lujaa, repiä ja tehdä haavan, joka olisi mahdollisimman repaleinen. Jos hukka korvasta saisi kiinni, niin luonnollisesti yrittäisi repiä sen kokonaan irti - korva kun ainakin repeäisi mukavan helposti.
Takaisin alkuun Siirry alas
Naar
Valvoja
Valvoja
Naar


Nainen Viestien lukumäärä : 2411
Hahmot : Tuisku, Säde, Vinha, Kosto, Usko, Hukka, Kipinä ja Mäkärä

Retki luvattomille maille - loppunut Empty
ViestiAihe: Vs: Retki luvattomille maille - loppunut   Retki luvattomille maille - loppunut EmptyLa Huhti 11, 2009 7:31 pm

((Sry kun on kestänyt vastata. Tämä ei vaan ole ollut punaisena, mutta sitten huomasinkin että viimeisimmän viestin oletpi lähettänyt sinä...))

Toisin kuin Kuurankukka ilmeisesti toimi, ja kuten tuli huomattua, Liekki halusi että vastustajaa todella sattuu. Oli toki viisaampaa lannistaa toinen heti alkuun puremalla esim. juuri jänteet rikki, mutta narttu halusi että toinen ylpeilisi. Että vastustaja todella kerskuisi ja vähättelisi Liekkiä, ja lopulta kun se tunsisi yksinkertaisesti liikaa kipua, olisi Liekillä ylivalta tehdä mitä se vain keksisikin.
Ja tällä kertaa Liekka antaisi vain opetuksen. Ei se sinänsä halunnut tappaa ketään, vaan kunhan saisi tuskaa aikaan.

Narttu tunsi sekin rajattoman riemun, päästessään viimeinkin puremaan mokomaan kerskujaa. Jos se saisi taistelun aikana edes yhden vähän vakavemman haavan aikaan, olisi se tyytyvä siihen. Kuurankukan tulisi saada muistutus vain, mutta jos se ei ymmärtäisi tuon mahdollisen haavan jälkeen lähteä, niin Liekki tappaisi sen. Se hyökkäilisisi viimeiseen asti, kunnes saisi otteen mistä tahansa, ja raastaisi irti.
Minäkö hidas? Ja pah! Miksi minä sitten tässä roi- Liekki ei ehtinyt ajatella loppuun, koska Kuurankukan valkeat hampaat välähtivät sen silmien yläpuolella ja suhahtavan kiinni Liekin omaan takaraivoonsa. Narttu olisi vingahtanut, mutta se ei halunnut päästää irti.
Sen sijaan narttu siirsi päätään, kiskoen ihoa mukanaan. Nyt se näki puolestaan Kuurankukan niskan....
Liekki päästikin irti. Niin nopeasti kuin se ikinä pystyi, se yritti nousta pystyyn ja juoksahti toista päin, yrittäen rojahtaa koko painollaan päälle. Jos narttu onnistuisi horjauttamaan Kuurankukkaa, se hyökkäisi kimppuun, ottaen kiinni mistä vain. Jalat olisivat todennäköisimmät, koska suden kaatuessa ja toisen hyökätessä päälle, kaatunut yleensä yritti työntää tuota pois jaloillaan.

Mutta jos Liekki epäonnistuisi, ja Kuurankukka ilmeisestikin väistäisi, niin narttu yrittäisi napata tuota hännästä.
((Anteexi kun pelaan vähän autohittaavasti..))
Takaisin alkuun Siirry alas
https://www.facebook.com/milla.wickstrom
Silkki
Vakio laumalainen
Vakio laumalainen
Silkki


Nainen Viestien lukumäärä : 1523
Hahmot : Karhunkaataja, Kotkankynsi

Retki luvattomille maille - loppunut Empty
ViestiAihe: Vs: Retki luvattomille maille - loppunut   Retki luvattomille maille - loppunut EmptyLa Huhti 11, 2009 8:01 pm

// Eipä mitään. (: //

Kuurankukka tunsi kivun jalassaan, mutta välittämättä siitä, hyökkäsi Liekin kimppuun. Koska narttu osui takaraivoon, tuo puri niin lujaa, kuin ikinä pystyi, riuhtoen päällään ja saaden siten aikaan mahdollisimman laajan haavan. Pelkistä hampaan jäljistä ei valuisi verta läheskään yhtä paljon, kuin Kuurankukan mahdollisimman repaleiseksi tekemästä haavasta. Vaan nartun riemua Liekin veren vuodattamisesta vähensi tuntuvasti se kipu, jonka Liekki sai aikaan.
Liekin kääntäessä päätään, Kuurankukan jalassa oleva haava suureni, mutta niin oletettavasti kävi Liekinkin haavalle, sillä yhä Kuurankukka repi auki mahdollisimman paljon ihoa turkin suojista. Äkkiä Liekki ponkaisi ylös, irrottaen otteensa Kuurankukan jalasta. Narttu ei ollut yhtä nopea, vaan piti yhä kiinni Liekin niskasta, aivan takaraivon tuntumasta. Jos Kuurankukka olisi tiennyt, mitä Liekki aikoi, narttu olisi ehtinyt irrottamaan otteensa toisesta, mutta tässä tilanteessa ei nuori susi ehtinyt mukaan tapahtumien kulkuun. Kuurankukan hampaiden ote piti kauan, ennen kuin narttu ymmärsi irroittaa. Hyvä puoli oli se, että haava oli jo varmasti suuri, varsinkin Liekin ylösnousun takia, Liekkihän oli itse kiskaissut itsensä ylös. Vaan huono puoli oli siinä, ettei Kuurankukka todellakaan ehtinyt väistämään Liekkiä.

Kuurankukka näki Liekin lähestymisen, mutta ehti vain jännittää lihaksensa loikkaa varten, kun toinen jo tömähti päälle. Kuurankukka kaatui maahan, kyljelleen, kykenemättä nousemaan ylös. Ensin Liekin tuleminen voimalla - ja lihaksien suomalla massalla - hentoa narttua päin, ja sitten vielä kaatuminen maahan ja sen aiheuttama tömähdys oli heittänyt ilmat pihalle neitokaisesta. Hetken joutui susi tasaamaan hengitystään, ja se riitti. Liekki oli nartun kimpussa. Kuurankukka potki toista poispäin, vain todetakseen Liekin tarttuneen samaan etujalkaan, mitä oli jo aiemmin runnonut. Kipu säteili jo valmiiksi jalasta, puhumattakaan siitä, mitä Liekki sille tekisi. Kuurankukka osasi jo olla kiitollinen siitä, ettei toinen ollut päässyt kiinni kurkkuun tai niskaan - Liekki oli jo todistanut voimansa. Narttu tiesi, että Liekki voisi koska tahansa "heittää" Kuurankukan maata päin, jos saisi tilaisuuden. Ja se varmasti katkaisisi kylkiluita oikein roppakaupalla, eikä narttu halunnut sitä.
Koska Kuurankukka oli nyt alakynnessä, kirjaimellisesti, ei tuo ehtinyt miettimään mitään, hyökkäsi vain kimppuun. Narttu potki takajaloillaan Liekkiä päätä kohden, koettaen saada etujalkansa irti potkimalla Ovelan laumalaista leukaan, tai mihin tahansa mihin yltäisi. Heti jos Liekin ote irtoaisi, Kuurankukka kiepahtaisi ylös, koettaen samalla tarttua Liekkiä etujalasta. Mutta sekin olisi vain puraisu, narttu irrottaisi heti, jottei antaisi Liekille mahdollisuutta tarttua niskaan. Jos Liekin ote ei irtoaisi, narttu kääntäisi päätään sivuttain, ja koettaisi tarttua hampaillaan Liekkiä etutassuista tai rintakehästä, minne vain yltäisi. Jos Kuurankukka saisi otteen, tuo purisi niin lujaa, kuin pystyisi, repien ja riuhtoen samalla, saadakseen aikaan mahdollisimman huonosti parantuvan ja erityisen kipeän haavan.

// Loppu meni hiukan sekavaksi... //
Takaisin alkuun Siirry alas
Naar
Valvoja
Valvoja
Naar


Nainen Viestien lukumäärä : 2411
Hahmot : Tuisku, Säde, Vinha, Kosto, Usko, Hukka, Kipinä ja Mäkärä

Retki luvattomille maille - loppunut Empty
ViestiAihe: Vs: Retki luvattomille maille - loppunut   Retki luvattomille maille - loppunut EmptyLa Huhti 11, 2009 9:25 pm

((Tjaa, oli se minusta ihan kelpo luettavaa. ;) ))

Liekki ulvaisi kuuluvasti kun haava sen niskassa suureni, mutta oli onnellinen saadessaan tilanteen omaan hallintaansa, ja kaikki etenikin niin nopeasti vaistojen mukaan, että Liekki vain löysi itsensä puremassa toisen jalkaa. Liekin silmistä tuli vettä, koska ei senkään kipukynnys taivaissa ollut, mutta se virnisteli tahallaan hampaittensa välistä Kuurankukalle. Kuitenkin voitonriemun aiheuttaman epäkeskittymisen takia narttu sai kipeän iskun rintaansa, onneksi ei sekään kurkkuun. Kuitenkin Liekki tiesi toisen ranteen olevan tiukasti sen hampaiden välissä, ja ja- Sehän on loistavaa!!! Liekki ajatteli, ja olisi voinut räjähtää mielihyästä. Se sai naarmuja kasvoihinsa kun toinen huitoi tassuillaan, mutta siitä viis. Narttu ei ensinkään ollut päästämässä irti, vaan se puristi hampaitaan lähemms, niin kuin oli aina tehnyt. Niinkuin se oli monta sutta tappanut, repimällä kappaleiksi, pilkkomalla, ja mieluisin tapahan oli kiduttaa hengiltä.

Mutta narttu ei tehnyt muuta, kuin ruhjoisi jalan juoksukelvottomaksi, niin, ettei tuo 'heinäsirkka' enää hyppisi.
Minä olen Liekki! Se Piruparka, jonka emon talvi vei, se piruparka, jonka siskopuolen karhu vei, juuri se, joka Ovelan riveihin uskoutui. Liekki ajatteli innoissaan itseään, se ei ollut pitkiin aikoihin miettinyt mennisyyttään. Se...se Liekki, josta ei ollut mihinkään...Silloin. syyllisyyden tunne seivästi Liekin, ja mutta sen perusilme, pahansuova ja ilkikurinen virne, kipusi kasvoille takaisin. Loisto, äiti, minusta on johonkin! Minä vielä vuodatan lisää verta, ja Loisto, minä...Minä tuon sen karhun pään sinulle! se vannoitti, ja puristi silmänsä kiinni tuskasta.
Sitten, kovassa suoriutumispaineessa, Narttu yritti nostaa kevyttä Kuurankukkaa, ja heittää sen laumattomien puolelle.

((Nyt se sit sekos ekaa kertaa. o__O Vai olisiko vika ruudun tällä puolen?))
Takaisin alkuun Siirry alas
https://www.facebook.com/milla.wickstrom
Silkki
Vakio laumalainen
Vakio laumalainen
Silkki


Nainen Viestien lukumäärä : 1523
Hahmot : Karhunkaataja, Kotkankynsi

Retki luvattomille maille - loppunut Empty
ViestiAihe: Vs: Retki luvattomille maille - loppunut   Retki luvattomille maille - loppunut EmptySu Huhti 12, 2009 1:06 am

Kuurankukka lopetti silmittömän potkimisen, ja suuntasi takajalkojensa potkuihin enemmän harkintaa. Narttu potki kohti toisen silmiä, koettaen osua tuohon erityisen herkkään pisteeseen. Samalla susi koetti tarttua hampaillaan Liekkiä etutassusta, tai itseasiassa mistä vain minne yltäisi. Hukka makasi kyllä maassa, mutta ei se aikonut vain sen takia luovuttaa. Kuurankukka taistelisi loppuun asti, milloin loppu sitten tulisikaan. Viisaampi susi olisi saattanut alistua ja luikkia pakoon, mutta ei ylpeä narttu.
Nuori susi tunsi riemua osuessaan hampaillaan Liekkiä rintaan, mutta pian riemu vaihtui tuskaksi. Liekki puri koko voimallaan hennon hukan vasenta etutassua, ja hiljaisen raks-äänen saattelemana Kuurankukan etutassu antoi periksi hampaille. Jalka murtui, ja kipu suorastaan räjähti nartun sisällä. Hiljainen uikutus, tuo tuskan ääni kohosi Kuurankukan sisältä, kun todellinen kipu nosti päätään. Ranne oli suoraan sanottuna paskana, Kuurankukka ei juoksisi pitkään aikaan. Jos edes selviäisi hengissä Liekin käsittelystä.

Narttu päätti ottaa riskin - jalka oli jo paskana, ei se huonompaan kuntoon menisi, vaikka Kuurankukka tekisikin, mitä oli jo ehtinyt miettiä. Niinpä nuori susi kiepahti ympäri, kääntäen siis koko kehonsa samoin päin Liekin kanssa. Tosin hukka piti nyt päätään aivan Liekin edessä, mikä oli varsin vaarallista. Kuurankukan kurkku oli hetken verran paljaana, mutta narttu kohotti nopeasti päätään, koettaen tarttua Liekkiä kurkkuun. Tai vaikka vain etujalkojen väliin, ihan sama, minne tahansa hukka yritti osua. Kurkku nyt se tärkein kohde oli, ja siihen Kuurankukka yritti, mutta muutkin paikat kelpaisivat. Mikäli narttu saisi kiinni, tuo puraisisi hampaansa niin syvälle kuin mahdollista, ennen kuin riuhtaisisi voimalla erisuuntaan. Liekki voisi rauhassa yrittää heittää Kuurankukkaa - narttu pitäisi kiinni, jos siis olisi saanut otteen mistä tahansa kehon osasta Liekissä. Jos Kuurankukka osuisi harhaan, eikä saisi kiinni Liekistä, tuo oletettavasti nousisi ilmaan ja paiskautuisi kauemmas, sillä mitä hentoinen susi mahtaisi Liekin heitolle, jos ei olisi mitään mistä pitää kiinni.
Takaisin alkuun Siirry alas
Naar
Valvoja
Valvoja
Naar


Nainen Viestien lukumäärä : 2411
Hahmot : Tuisku, Säde, Vinha, Kosto, Usko, Hukka, Kipinä ja Mäkärä

Retki luvattomille maille - loppunut Empty
ViestiAihe: Vs: Retki luvattomille maille - loppunut   Retki luvattomille maille - loppunut EmptySu Huhti 12, 2009 2:24 am

Nartun silmät olivat onneksi Kuurankukan potkuja nopeampia. Refleksit saivat silmät kiinni aina juuri ennen iskuja.
Liekki oli niin innoissaan viskaamassa narttua hornan tuuttiin, että se ei edes huomannut tuon hampaita. Melkeimpä lamauttava kipu kasvoi kasvamistaan Kuurankukan hampaiden iskeytyessä sen hartian etuosaan. Hetken narttu oli luullut toisen tekevän hudin, mutta tuska kertoi hyvinkin selvästi sen olleen väärässä.
Kuitenkaan hukka ei enää ehtinyt muttamaan suunnitelmiaan, koska kyseinen ele sisälsi voimakkaat ja jännitetyt lihakset. Narttu onnistui nostamaan toisen ilmaan ja heiton voimasta ehkä lentäisi itsekin mukana, ellei toinen päästäisi irti.

Minähän en luovuta! Varsinkaan, kun tuo paskiainen on alakynnessä! Sen jalka ei varmasti kestä maahan osumista...Mutta tämä näytää pahalta itsenikin kohdalla

((Nyt tuli kyllä lyhyt. -_-' ))
Takaisin alkuun Siirry alas
https://www.facebook.com/milla.wickstrom
Silkki
Vakio laumalainen
Vakio laumalainen
Silkki


Nainen Viestien lukumäärä : 1523
Hahmot : Karhunkaataja, Kotkankynsi

Retki luvattomille maille - loppunut Empty
ViestiAihe: Vs: Retki luvattomille maille - loppunut   Retki luvattomille maille - loppunut EmptySu Huhti 12, 2009 2:33 am

Kerrankin Kuurankukka löysi jotain hyvää fysiikastaan, sillä heti saatuaan kiinni Liekin hartiasta, leuat lukittuivat, eikä Kuurankukka näin ollen irroittanut otettaan. Liekki yritti heittää narttua, mutta suden leuat olivat lukossa, lukittautuneet vihollisnartun hartian lihaksistoon, joten Kuurankukan ote piti. Tosin lähellä oli, etteikö narttu olisi lentänyt, niin voimakas oli Liekin heittoyritys. Lopulta Kuurankukka ei kestänyt painetta, vaan leukojen lukitus petti, ja nartun ote irtosi hitaasti mutta varmasti. Hampaat tosin repivät Ovelan laumalaisen hartiaa varmasti erittäin pahasti, Liekin oma voima kun kääntyi nyt tuota vastaan. Kuurankukka ei olisi pystynyt vastaavanlaiseen, voimaa vaativaan liikkeeseen, mikä Liekiltä kyllä sujui. Mutta narttu osasi purra, ja nyt onnistui vielä kääntämään Liekin voiman käyttäjäänsä vastaan.

Kuurankukka tömähti maahan, mutta nousi saman tien ylös. Tällä kertaa tömähdyksen voima - joka oli nartun onneksi heikennyt, kun Kuurankukka oli roikkunut Liekin hartiassa - ei ollut heittänyt ilmoja pihalle, joten narttu oli saman tien mukana taistossa. Susi nousi seisomaan, varoen tarkasti vasenta etujalkaansa. Nopea vilkaisu jalkaan vahvisti Kuurankukan tuntemukset - ranne oli tuhoutunut Liekin käsittelyssä, luut olivat poikki. Painoa jalalle ei voisi laskea lainkaan, sen neito näki yhdellä silmäyksellä. Veri valui jalasta, mutta tyytyväisenä Kuurankukka pani merkille Liekinkin haavat. Narttu jäi seisomaan paikalleen, odotellen Liekin reaktiota. Kuurankukka ei kykenisi enää hyökkäämään huonon etujalkansa takia vauhdikkaasti, mitä nyt kompuroiden väistelemään Liekin iskuja. Ehkä muutaman kerran nappaamaan toista narttua jostakin kiinni. Kuurankukka ajatteli ensimmäistä kertaa pakomahdollisuutta, mutta hylkäsi sen hetkessä - Liekki pystyisi jopa vahingoittuneen hartiansakin kanssa juoksemaan lujempaa vain kolmea jalkaa käyttävää Kuurankukkaa. Ei, pako ei onnistuisi. Olisi siis taisteltava.
Takaisin alkuun Siirry alas
Naar
Valvoja
Valvoja
Naar


Nainen Viestien lukumäärä : 2411
Hahmot : Tuisku, Säde, Vinha, Kosto, Usko, Hukka, Kipinä ja Mäkärä

Retki luvattomille maille - loppunut Empty
ViestiAihe: Vs: Retki luvattomille maille - loppunut   Retki luvattomille maille - loppunut EmptySu Huhti 12, 2009 7:27 am

Jälleen tuskanhuuto, joka kaikui rinteillä ja kallioilla. Tällä kertaa se ei ollut ulvaisu, vaan puhdas karjaisu. Liekki se siellä valitti.
Se oli saanut jo yhden raajan pois pelistä, ja ei hupi siihen loppuisi. Viimeistään, kun vaisto ja kipu pakottaisi susinartun lopettamaan, se tekisi oman etunsa mukaisen lähdön.

Mutta nyt narttu seisoi läähättäen ja katsoi Kuurankukan veristä tassua. Sen omat haavat olivat melkein tyrehtymässä, mutta aina uudelleen ja uudelleen veri nuorui taas alas sen harmaanruskeaa turkkia pitkin, mennen karvojen alle ja osuen kuumaan ihoon. Hartisasta meni pitkä verivana, ja lopulta sitä valui nartun rintaan, alemmas, ja alemmas, ja siitä maahan. Liekin omien jalkojen juuressa oli sen omaa verta. Se antoi hetken aikaa punaisen nesteen värjätä turkkiaan, kunnes lopetti läähätyksen, ja nosti päänsä ylemmäs. Se jopa ummisti silmänsä, ja hengitti syvään. "Vertako sinä rakastat?" Liekin silmät rävähtivät auki, se ei ollut sanonut tuota. Ääni kuului sen päästä. Ei... minä... Liekki sopersi ajatuksissaan, mutta nopeasti kapusi takaisin maanpinnalle ja antoi katseensa levätä verilätäköissä.
Sitten se alkoi kävellä Kuurankukkaa kohti, lujentaen vauhtiaan, ja häntä että pää oli vaakatasossa. Vain jalat kiihdyttivät hiljalleen vauhtiaan, mutta selkään ei syntynyt mitään korkeueroja, kunnes ravaus yltyi juoksuksi ja narttu juoksi täydellä vauhdilla Kuurankukkaa päin. Mutta ollessaan kolmen metrin pääsä, se antoi takaruumiinsa lennähtää sivulle ja louskautteli leukojaan, häntä liehuen. "No, jos jäniksetkin ovat sinulle kerta hitaita, niin mikset jo hyökkää tälläisen köntyksen kimppuun?" se kysyi muka ihmetellen, ja kipukynnyksensä ansiosta pystyi tekemään pieniä syöksähtelyjä toista kohti, odottaen sen reaktiota. "Mitä? Tuliko jalkaan pipi?" narttu härnäsi ja tanssahteli paikoillaan.
Se oli saanut jo omaa lääkettään, ja nyt tahtoi Kuurankukalle samaa. Eikös tunnukkin paskamaiselta, kun joku itsestään suuria luuleva lellipentu pomppi edessä, eikä sitä saa kiinni? Häh? se ajatteli, ja katsoi keltaisilla, vihantäyteisillä silmillään inhoten.
Nyt se testaisi, ymmärsikö tuo opetusta, vain pitäisikö Liekin todella jatkaa verenvuodatusta, tai ehkä jopa päästää toinen päiviltä. Älä ole tyhmä, jos mokaat kokeen, tiedät mitä teen sinulle. Sinä kuolett, ja mikä typerintä, omaan ylpeyteesi. narttu ajatteli, mutta se ei toivonut toiselle mitään hyvää, ei tosiaankaan. Liekki vain piti oppituntia...Liekin tyyliin.

((Mitäköhän Kuurankukka saa kokeesta? O.o))
Takaisin alkuun Siirry alas
https://www.facebook.com/milla.wickstrom
Silkki
Vakio laumalainen
Vakio laumalainen
Silkki


Nainen Viestien lukumäärä : 1523
Hahmot : Karhunkaataja, Kotkankynsi

Retki luvattomille maille - loppunut Empty
ViestiAihe: Vs: Retki luvattomille maille - loppunut   Retki luvattomille maille - loppunut EmptySu Huhti 12, 2009 7:22 pm

Kuurankukka seisoi tasapainoisesti kolmella jalallaan, sillä Liekin tuhoamalle jalalle ei astuttaisi. Liekin pitäessä taukoa, Kuurankukka mietti, mietti ja paljon. Liekin kysymys siitä, rakastiko narttu verta, aiheutti kaksi vastakkaista reaktiota - toisaalla äkillinen henkinen tuska ja siitä juontuva viha painoi narttua, johtuen Kuurankukan menneisyydestä, tämä puoli janosi kenen tahansa verta, toisaalla taas Kuurankukan lempeämpi luonne huusi "ei" vastaan.
Liekin lähestyessä Kuurankukka otti tukevan asennon, narttu oli kenties menettänyt osan ketteryydestään, mutta ei susi vielä poissa ollut. Narttu olisi vähintään yhtä ketterä, kuin Liekki, vaikka liikkuikin vain kolmella jalalla. Hento ruumis oli kumminkin ennallaan, se taipuisi ja väistäisi nopeasti, vaikkei toinen etujalka ollutkaan tasapainottamassa liikettä. Kuurankukka ehkä kompuroisi, mutta kyllä se väistelisi. Liekki ei tullutkaan päälle, vaan alkoi loikkimaan ylettymättömissä. Narttu oli ehkä nuori, muttei tyhmä - huonossa kunnossa olevan jalkansa kanssa se ei hyökkäisi päälle. Neitokainen odotteli rauhassa, kunnes Liekki tulisi tarpeaksi lähelle, kävisi jopa niin röyhkeäksi, että juoksisi ohi. Silloin Kuurankukka toimisi, mutta siihen asti narttu odottelisi paikallaan, seisoskelisi kaikessa rauhassa.

Äkillinen oivallus valaisi neitokaista. Niin kauan, kuin Liekki loikkisi tuolla, narttu pääsisi joka hypyllä lähemmäs Liekin tasoa, vaikka olikin nyt jalkansa takia alakynnessä. Nimittäin Liekillä oli enemmän haavoja, varsinaisia verenvuotokohtia, ja... no, kaikki tietävät, ettei voi elää ilman verta. Ja pikkuhiljaa, itseasiassa suhteellisen nopeasti, mitä kauemmin Liekki loikkisi, veri valui hukkaan. Hartian haava oli syvä, se ei ehkä estänyt liikkumista, mutta joka kerta, kun etujalkaa liikutti edes hiukan, veri purskahti ulos haavasta. Tyytyväisenä Kuurankukka katsoi Liekkiä, tosin tyytyväisyytensä narttu oli kätkenyt katkeruuden naamion taakse. Katkeruuden naamio kun peitti tällä hetkellä jokaista liikettä, minkä Kuurankukka teki, katkeroitunut riemu suorastaan pursusi jokaisesta eleestä. Narttu oli jälleen se ylpeä ja katkera olento, joksi karu maailma oli lempeän hukan muovannut.
Takaisin alkuun Siirry alas
Naar
Valvoja
Valvoja
Naar


Nainen Viestien lukumäärä : 2411
Hahmot : Tuisku, Säde, Vinha, Kosto, Usko, Hukka, Kipinä ja Mäkärä

Retki luvattomille maille - loppunut Empty
ViestiAihe: Vs: Retki luvattomille maille - loppunut   Retki luvattomille maille - loppunut EmptySu Huhti 12, 2009 8:51 pm

Narttu alkoi lopulta hidastamaan, sillä oli saanut jo tarpeellisen tyydytyksen itselleen. Se ei yhtään ollut ajatellutkaan, että verta valuisi turhan paljon.
Liekki alkoi kävellä hitaasti mutta varmasti kehää Kuurankukan ympärillä, mutta pitäen tietyn välimatkan. Se kyllä tiesi, että oli toisella hampaat ja kolme jalkaa yhä jäljellä.
Narttu melkein alkoi taas läähättämään, mutta päätti sen olevan heikkouden merkki, viesti siitä, että Liekki todella oli väsymässä, ja sehän ei käynyt.

Siispä narttu jatkoi tarmokasta ja vahvan oloista kävelyään, ja vähän liian myöhään alkoi tajuta, että keho alkoi pistämään kapuloita rattaisiin: Sitä alkoi heikottaa. Verta tosiaan oli valunut kuin ylösalaisin käännetystä pullosta. Mutta Liekki vain jatkoi, vaikka vähitellen alkoikin tajuta, kuka tässä kuolisi.
Mutta olihan myös Kuurankukan vuoto paha, olihan sen tassu murtunut, mutta se olikin kipua ja sitä paitsi, tuo ymmärsi olla paikoillaan. Sitten Liekki puri hammasta, ja pysähtyi Kuurankukan eteen. Se oli edelleen tarpeeksi kaukana, mutta kunnon loikalla kuka tahansa olisi voinut hyökätä. Mutta tuskin Kuurankukasta on nyt sellaisiin loikkiin.
Liekki katsoi arvioivasti toisen jalkaa, ja sekin otti ylpeilevän olemuksen käyttöön. Etujalat olivat siististi vierekkäin, takajalat vähän harallaan ja se katsoi toista korkealta. "Eiköhän jo riitä?" se kysyi, "Vai tulitko todella tänne vain tappelemaan, ja onko siinä mitään ylpeilteiltävää?" se laski karvansa välittämättä siitä, mitä toinen vastaisikin. Ei tässä tarvittu nyt mitään alistumisia, narttu ajatteli, ja jatkoi ajatustaan ääneen: "Uskon, että olet kyllin viisas älyämään, miten tässä käy?" Liekki totesi ja ehkä kohotti aavistuksen kulmiaan. Kyllä Kuurankukan oli pakko ymmärtää se: Ne tappaisivat toisensa, ja Liekillä ei ollut varaa siihen, sillä oli oma missionsa elämässä, vaikkei kylläkään Ovelan laumassa.

((Jep jep, Liekki on syntynyt karhuja tappamaan, ei susia, mutta se ei vaan ole vielä älynnyt sitä ;D ))
Takaisin alkuun Siirry alas
https://www.facebook.com/milla.wickstrom
Silkki
Vakio laumalainen
Vakio laumalainen
Silkki


Nainen Viestien lukumäärä : 1523
Hahmot : Karhunkaataja, Kotkankynsi

Retki luvattomille maille - loppunut Empty
ViestiAihe: Vs: Retki luvattomille maille - loppunut   Retki luvattomille maille - loppunut EmptyMa Huhti 13, 2009 7:02 am

Kuurankukka odotteli tyytyväisenä paikallaan, katsellen juuri lumen alta paljastunutta keväistä nurmea. Joka tosin oli punertava siitä suuresta veren määrästä, joka tällä paikalla oli valunut hukkaan, täysin turhaan. Liekillä oli ehkä syy hyökätä Kuurankukan kimppuun, narttuhan oli rikkonut reviirien rajat. Mutta Kuurankukalla ei periaatteessa ollut mitään syytä ensinäkään rikkoa rajoja ja sen jälkeen vielä jäädä provosoimaan Liekkiä. Koko välikohtaus taisi näin ajatellen olla Kuurankukan syytä, voisihan Liekkiä tietenkin syyttää provosoitumisesta... Uskottavaa.
Narttu katseli toista, joka pikkuhiljaa hidasti, alkaen kävelemään ympyrää. Vielä parempi, narttu mietti, katsellen toista arvioivasti. Kuurankukka ei aikonut antaa toisen tulla lähelle, joka kerta kun Liekki oli liian lähellä, susi paljasti purukalustonsa ikeniä myöten. Liekki näytti kävelevän vahvasti, mutta Kuurankukka oli huomaavinaan pientä heikotusta, kuin askeliin olisi äkkiä tullut hiukan enemmän painoa, muuttuneet raskaammiksi. Narttu virnisti päänsä sisällä, paljastamatta tyytyväisyyttään Liekille.

Lopulta Liekki näytti ymmärtävän totuuden - jos tässä alettiin kisaamaan siitä, kumpi vuotaisi ensin kuiviin, Kuurankukka olisi voittaja. Nartun tassu oli äärimmäisen kipeä, täysin tuhottuna, mutta neito seisoi paikallaan, eikä niin ollen rasittanut jalkaansa. Vuoto oli pikkuhiljaa laantumassa, kun veri alkoi hyytymään pienimpien suonien luona, isoimmat valtimot nyt vielä olivat avoimina ja valuivat punertavaa nestettään nurmelle. Jos Kuurankukka liikkuisi, hennot ruvet halkeaisivat, ja vuoto kasvaisi jälleen. Niinpä narttu oli täysin paikallaan, antaen luonnon pikkuhiljaa korjata Liekin pureman.
Liekki pysähtyi äkkiseltään Kuurankukan eteen. Nuori susi katsoi tyytyväisenä, kuinka veri valui Liekin hartiasta. Haava ei itsessään ollut vakava, mitä nyt haitallinen, mutta paikka, johon se oli osunut, oli täydellinen. Etujalkaa ei voisi liikuttaa lainkaan, itseasiassa melkein koko etukroppaa siltä puolelta ei voisi liikuttaa lainkaan ilman veren vuotoa. Ja sehän sopi Kuurankukalle. Liekin puhuessa, Kuurankukka katsoi toista eriparisten silmiensä koko voimalla.
"En tietenkään. Jos et olisi sattunut paikalle, koko tappelua ei olisi syntynyt. Voi, toki ymmärrän. Sinä kuolet."
Kuurankukka sanoi tekokepeällä äänellään. Varsin ärsyttävän pirteä oli nartun ääni tuon puhuessa, sanojen viiltäessä terävästi. Nuori susi osasi ärsyttämisen taidon, Kuurankukka osasi käyttää sanojaan, äänenpainojaan ja eleitään yhdessä varsin viiltävän ivallisesti. Taitohan sekin oli, joskaan ei mikään sellainen kyky, jolla ylpeiltiin.
Takaisin alkuun Siirry alas
Naar
Valvoja
Valvoja
Naar


Nainen Viestien lukumäärä : 2411
Hahmot : Tuisku, Säde, Vinha, Kosto, Usko, Hukka, Kipinä ja Mäkärä

Retki luvattomille maille - loppunut Empty
ViestiAihe: Vs: Retki luvattomille maille - loppunut   Retki luvattomille maille - loppunut EmptyMa Huhti 13, 2009 7:50 am

Liekkiä todella ärsytti Kuurankukan sanat, mutta se ei halunnut olla tuota tyhmempi, ei enää. Nartun kasvoille kipusi hymy, mikä ei tosin ollut kovinkaan lempeä. "Ah, minä kun ehdin jo luulla, että sinä et sittenkään ole hukannut viimeistä aivosoluasi..." se sanoi teennäisesti, "...Mutta taisin olla väärässä, jos kuvittelet, että minä tässä mihinkään kuolen ennen sinua, kakara." se sanoi. Liekki ei enää taistelisi. Ehei, se kutsuisi lauman paikalle repimään tuon kappaleiksi, jos tilanne vaatisi. "Minäkö satuin paikalle? Voi kuule, sinä leuhkasit niin, että minä tulin tieten tahtoen paikalleni, ja tätä pikku välikohtausta ei olisi tarvittu, ellet sinä olisi alkanut sekoilemaan..." se totesi, ja äänellään ilmaisi, että tarkoitti toisen näyttäneen todella typerältä sinkoillessaan rajan yli ja takaisin.

Liekki muutti suunnitelmiaan: sehän tappelisi. Nartun sietokyky oli lähes olematon, ja ikävä kyllä sen huomasi turhan helposti.
Liekki irvisti sekin uhkaavasti, "Voisit ihan hyvin lähteä, tai sitten kuolet. Minä en tuollaista lellipentua sääli, sinulla ei ole elämää, tai ainakaan kovin tarkoituksellista elämää, koska et ymmärrä varjella henkeäsi... Ja jos minä olisin kuolemaisillani- mikä on hyvin epätodennäköistä -niin sinä saisit koko lauman niskaasi."

Liekki nousi ylös, tietäen verensä vähyydestä, ja alkoi taas osoittaa hyökkääviä merkkejä. Tämähän ei jäisi tähän, Kuurankukkahan saisi ansionsa mukaan, tavalla tai toisella. Narttu pakitti pari askelta, odottaen mitä toinen tekisi. Se murisi vihaisena, ja aloitti uuden suunnitelmansa toteutuksen.
Liekki käveli hitaasti ja tärähdyksettä, ettei turhaan menettäisi enempää verta. Se siis käveli sivummalle, katse tiiviisti Kuurankukassa. Se meni maahan makaamaan, vatsalleen. Liekki jännitti takajalkojensa lihakset, muttei sitä voinut nähdä turkin alta. Noniin paskiainen, tiedän, että olet liian ylpeä... se ajatteli, va laittoi korvia aavistuksen luimuun, mutta miltei huomaamattomasti...

((Mitäs se nyt keksi? O__o))
Takaisin alkuun Siirry alas
https://www.facebook.com/milla.wickstrom
Silkki
Vakio laumalainen
Vakio laumalainen
Silkki


Nainen Viestien lukumäärä : 1523
Hahmot : Karhunkaataja, Kotkankynsi

Retki luvattomille maille - loppunut Empty
ViestiAihe: Vs: Retki luvattomille maille - loppunut   Retki luvattomille maille - loppunut EmptyMa Huhti 13, 2009 6:17 pm

Kuurankukka ei välittänyt Liekin sanoista, ei antanut toisten sanojen suututtaa itseänsä. Tyytyväisenä narttu katseli, miten Liekki alkoi taas kiehumaan raivosta - tuo Ovelan laumalainenhan oli varsin mukavaa seuraa. Provosoituikin niin äärettömän helposti. Muutama tarkoin valittu, pilkkaava sana, ja Liekki oli jälleen saanut itsensä vihan vimmoihin. Hah. Mikä heikko narttu. Kuurankukka katsoi toista halveksuen - Liekillähän ei nartun käsityksen mukaan ollut lainkaan omaa tahtoa. Ovelan laumalaista saattoi ohjailla helposti. Ja jossakin tilanteessa niin helposti, että se vielä joku kerta tappaisi Liekin. Vaan niinhän joku toinen kerta tappaisi Kuurankukankin, kukaan kun ei voisi elämästä selvitä hengissä.

Liekki aloitti jälleen kävelemisen, mistä narttu oli tyytyväinen. Yksi, Liekki rasitti nyt lihaksistoaan mitä Kuurankukka ei tehnyt, kaksi, Liekki rasitti koko elimistöään ja valutti arvokasta vertaan nurmelle, kolme, Kuurankukka saattoi rauhassa katsella toisen heikentymistä, ja kenties hyökätä kimpuun sitten, kun Liekki olisi tarpeaksi heikko. Kyllä, hyviä puolia Liekin teoista kyllä löytyi - olkoonkin, että nartun tassu oli murtunut, äärettömän kipeä ja heikko.
Liekin asettuessa maahan makaamaan, Kuurankukka jännittyi. Jos Liekki olisi tehnyt makaamisensa aiemmin, ennen kuin Kuurankukka uudelleen provosoi tuota, narttu ei olisi jännittynyt. Vaan nyt jokin oli pielessä, ei Liekki vihoissaan missään tilanteessa kävisi maahan. Alkukantaiset vaistot heräilivät Kuurankukassa, jokin oli pielessä ja pahasti. Ja narttu osasi epäillä, että jos ei olisi valppaana, nuori susi olisi se, joka kärsisi.
Takaisin alkuun Siirry alas
Naar
Valvoja
Valvoja
Naar


Nainen Viestien lukumäärä : 2411
Hahmot : Tuisku, Säde, Vinha, Kosto, Usko, Hukka, Kipinä ja Mäkärä

Retki luvattomille maille - loppunut Empty
ViestiAihe: Vs: Retki luvattomille maille - loppunut   Retki luvattomille maille - loppunut EmptyTi Huhti 14, 2009 1:08 am

((Nyt saattaa tulla lyhyt...))

Narttu katsoi tyytyväisenä Kuurankukan olemusta, mutta kasvoista paistoi vain vilpittömyys. Oli päivän selvää, että toinen vielä epäilisi, mutta Liekillä oli aikaa. Narttu väräytteli uudestaan ja uudestaan korviaan taaksepäin, ja oli alistuvinaan.
Ihmeen hyvin ruskeaturkki näytteli, kun otti huomioon, ettei se alistunut miltei koskaan. Mitään Liekki ei sanonut, Kuurankukka saisi aivan itse yrittää tulkita tätä elettä, mikä oli Liekistä yksinkertainen.

Se tosiaan oli kuin talutushihnassa, mutta sitä ei kannattanut taluttaa, ellei pärjännyt nartulle. Liekin keltaisten silmien katsetta ei voinut tulkita, mutta jos niiden taakse olisi nähnyt, narttu olisi virnuillut ja jopa nauranut Kuurankukalle päin kasvoja.
Mutta, sitäpä ei päältä päin nähnyt. Kuten se toinen äidin piruparka tapasi sanoa;
'Aina kuole ei tappamallakaan'
Liekki ajatteli, vaikka olisikin voinut sanoa sen Kuurankukalle ääneenkin.

((Arvasimpas oikein.))
Takaisin alkuun Siirry alas
https://www.facebook.com/milla.wickstrom
Silkki
Vakio laumalainen
Vakio laumalainen
Silkki


Nainen Viestien lukumäärä : 1523
Hahmot : Karhunkaataja, Kotkankynsi

Retki luvattomille maille - loppunut Empty
ViestiAihe: Vs: Retki luvattomille maille - loppunut   Retki luvattomille maille - loppunut EmptyTi Huhti 14, 2009 5:35 am

Kuurankukka tuijotti Liekkiä, tuijotti suoraan keltaisiin silmiin, koettaen löytää vihjettä siitä, mitä Liekki aikoi. Vaan mitään ei näkynyt, sen sijaan Ovelan laumalaisen kasvoille kohosi vilpitön ilme, joka sai nuoren nartun entistä epäluuloisemmaksi. Liekin heilautellessa korviaan taaksepäin, Kuurankukka sai todellakin pidätellä itseään, ettei olisi tuhahtanut. Noinko tyhmänä Liekki piti narttua? Nuori susi päätti hetken mielijohteesta lähteä mukaan Liekin leikkiin. Saisipahan narttu tietää, mitä Liekki aikoi.
Päätöksensä mukaisesti narttu pörhisti turkkiaan, kohotti siron päänsä korkeammalle, nosti häntänsä korkealle, pöyhistellen kuin mikäkin alfa. Kuurankukka katsoi toista haastavasti, vihaisesti, mutta silti koko elekieli puhui puolestaan. Ylpeyttä Kuurankukka osasi näytellä, sillä narttuhan oli ylpeä. Eipä siihen kovempaa näyttelemisen taitoa tarvittu, että sai luonnollisen puolen nousemaan esiin.

Vaikka Kuurankukka pöyhistelikin, oli eritoten turkin pörhistämisellä suuri merkitys. Ilmavaksi muuttunut turkki ei paljastanut allaan olevia jännittyneitä lihaksia, vaan kätki ne valkoisen silkkiturkin suojaan. Mikä oli hyvä, Liekillä ei olisi mitään syytä epäillä narttua, sillä Kuurankukka seisoi varsin ylpeänä, näyttäen varsin epävalmiilta - vaikka totuus oli täysin toinen. Hento narttu oli valmis mihin tahansa, valmis hyökkäämään, valmis väistämään, valmis pakenemaan. Valmis mihin tahansa. Tai niin Kuurankukka ainakin uskoi.
Takaisin alkuun Siirry alas
Naar
Valvoja
Valvoja
Naar


Nainen Viestien lukumäärä : 2411
Hahmot : Tuisku, Säde, Vinha, Kosto, Usko, Hukka, Kipinä ja Mäkärä

Retki luvattomille maille - loppunut Empty
ViestiAihe: Vs: Retki luvattomille maille - loppunut   Retki luvattomille maille - loppunut EmptyTi Huhti 14, 2009 6:36 am

Liekki tuijotti hetken toisen erivärisiin silmiin, kunnes se kierähti kyljelleen ja katsoi melekeimpä leikkisästi Kuurankukkaa. Se huiskautti häntäänsä, mutta menikin takaisin vatsalleen, läntäten korvansa ja huiskauttaen taas häntäänsä.
Ei kumpikaan varmastikaan luottanut toisiinsa, saati sitten ollut tuhlaamassa energiaa leikkimiseen. Mutta siinäpä oli toisella mietittävää. Liekki makoili siinä, ja pääsi lepäämään, samalla kun märkä maa viilensi sen haavoja. Kuurankukan pörhistellessä se puolestaan olisi halunnut tuhahtaa, mutta se ei tosiaankaan tehnyt sitä.

((O.o))
Takaisin alkuun Siirry alas
https://www.facebook.com/milla.wickstrom
Silkki
Vakio laumalainen
Vakio laumalainen
Silkki


Nainen Viestien lukumäärä : 1523
Hahmot : Karhunkaataja, Kotkankynsi

Retki luvattomille maille - loppunut Empty
ViestiAihe: Vs: Retki luvattomille maille - loppunut   Retki luvattomille maille - loppunut EmptyTi Huhti 14, 2009 6:47 am

Kuurankukka katseli toista mahdollisimman ylpeänä, kuin olisi oikeasti täysin varomaton, täysin ylpeyden riivaama. Narttu astui eteenpäin yhden askeleen, varoen kipeää jalkaansa, konkaten, mutta ylpeästi silti. Lähemmäs Liekkiä. Lähemmäs toista, kuin narttu aikoisi antaa armon iskun, vapauttaa Liekin kahleistaan, lihallisista kahleistaan. Kuin narttu aikoisi tappaa Liekin suunnattomassa ylpeydessään. Esitti Liekki miten alistuvaa tahansa.
Ovelan laumalainen kieri tyhmän näköisesti maassa - jos Kuurankukka todella olisi halunnut tappaa Liekin, se olisi onnistunut helposti. Jalkansa takia narttu oli ehkä hidas, mutta Liekki ei voisi kyljellään maatessaan nousta ylös nopeasti. Kuurankukka olisi voinut hyökätä koska tahansa, tappaa Liekin yhdellä taitavalla ja tarkalla puraisulla suoraan kurkkuun. Yhdellä nopealla liikkeellä olisi laumaton voinut sen tehdä, poistaa tuon maanvaivan tästä elämästä. Sillä jos Kuurankukka olisi osunut, mikä olisi ollut erittäin todennäköistä - Liekkihän makasi maassa -, puraisu olisi osunut henkitorveen, puhkaissut suuret valtimot henkitorven luona. Liekki olisi tukehtunut omaan vereensä.

Vaan tätä ei Kuurankukka tehnyt, salli Liekin leikkiä omaa varsin typerää leikkiään maassa. Ihan kuin Kuurankukka olisi siihen mukaan lähtenyt. Varsin typerää, ajattelematonta, kun Liekin toiminta oli. Hengellään leikkimistä, suorastaan.
Takaisin alkuun Siirry alas
Sponsored content





Retki luvattomille maille - loppunut Empty
ViestiAihe: Vs: Retki luvattomille maille - loppunut   Retki luvattomille maille - loppunut Empty

Takaisin alkuun Siirry alas
 
Retki luvattomille maille - loppunut
Takaisin alkuun 
Sivu 1 / 2Siirry sivulle : 1, 2  Seuraava
 Similar topics
-
» Is this the end? //Mex\\ - loppunut
» Avaruus - loppunut

Oikeudet tällä foorumilla:Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
Ab Lupus :: Joutomaat (in-game) :: Rajamaat-
Siirry: