VAlta ja Tuho etsivät jäseniä laumaansa ( Vapaa) - Loppu-

Kajo katseli pistävästi Surman lähtöä ja siirsi sitten katseensa pieneen Kelmiin ja hymyili yllättävän kauniisti vaikka vielä äsken oli ollut äärimmäisen jännittynyt.
"Terve pikkuinen, kukas sinä olet? Minulla on niin huono muisti. Olen Kajo."
kajo heilutti häntäänsä Kelmille rohkaisevasti.

Kelmi innostui huomatessaan, että myös Kajon takana seisova Paju vaikutti uteliaalta hänen suhteensa. Pennun pieni häntä viuhtoi hurjaa vauhtia ja pari kertaa susi vingahti silkasta innosta, ja otti jälleen muutaman askeleen lähemmäs. Nartut eivät vaikuttaneet mitenkään vihamielisiltä hänen suhteensa, joten Kelmi uskalsi käyttäytyä innokkaammin ja olla enemmän oma, energinen itsensä.
"Olen Kelmi", hän vastasi pentumaisen ylpeällä äänellä. Hukka istahti maahan ja vilkaisi myös Kajon takana istuvaa Pajua pää kallellaan, korvat uteliaasti hörössä. "Kuka sinä olet?"

Vallan puheet kuulostivat Tähkän mielestä hyviltä. Hän piti uroksesta sekä muista laumalaisista, joten narttu ei nähnyt mitään syytä siihen, miksi he eivät olisi voineet liittyä tähän laumaan. Tähkän ajatus tosin karkasi Turreen ja siihen, kuinka paljon uros oli tehnyt hänen ja Kelmin hyväksi talven aikana; mitä mieltä uros tästä olisi? Narttu tiesi hänen suojelevan laumattomien aluetta, eikä Tähkä halunnut vaarantaa ystävyyttään hänen kanssaan. Valta antoi kuitenkin ymmärtää, että laumattomien alue ei ollut vaarassa, joten ehkä Turre ymmärtäisi.
"Selvä", Tähkä vastasi nöyrästi. "Minä ja Kelmi liittyisimme mielellämme laumaasi."

Pajun häntä heilui hiljakseen puolelta toiselle tämän katsoessa pentuun silmät tuikkien. Jokin Kelmissä sai sen rennommaksi.
"Minä olen Paju." vastasi narttu lyhyesti, mutta tavalliseen, pirteään sävyynsä. Paju olisi voinut sanoa paljon muutakin, mutta antoi kehonkielensä hoitaa sen muunmuassa häntä alituisesti keinuen. Se pysyi hiljaa seuraten samalla etäisesti muita susia.

Valta katsoi Tähkään vilkaisten sitten muit paikalla olijoita. ja käänsi päänsä takaisin Tähkään " Se on mukava kuulla. Kelmille hänen halutessan hän saisi valita hlauaako mennä metsästys ryhmään vai ei. se on hänen valintansa. Metästäjiin tarvitaan reippiata ja vahvoja susia. Täytyy kyllä mainita että Tuho oli nuorenpana Kelmin kaltainen. Tuho kasvoi kumminkin aika nopeasti täysikasvuiseksi. vaikak onkin iältään kaksivuotias. hyvin hän on kuitenkin pärjännyt. " Valta selsoti sitten Tähkälle.

( lyhykäisen on XD )

(en tiedä kenen vuoro enää on joten ängen väliin :'D)

Kajo katsoi äkillinen leikkisä pilke silmässä Kelmiä ja Pajua, nyt kun Surma oli lähtenyt narttu rentoutui kuin taikaiskusta.
"Kivaa saada uusia laumalaisia vai mitä?" se sanoi iloisesti kummallekin.
"Olen ollut niin kauan ilman ketään, lähes puoli vuotta itseasiassa kunnes löysin Pajun ja sitten Vallan. Tunnen itseni niin onnekkaaksi!"
Narttu hillitsi itseään nostamalla tassunsa ylös ja alkoi puhdistaa kielellään sitä kuin kissa, näin se teki joskus saadakseen muuta ajateltavaa. Vielä ei välttämättä ollut ilakoinnin ja leikin aika, sillä uusien jäsneten välille saattoi vielä syntyi jotain erimielisyyksiä ja ilmapiiri ei Surman jäljiltä ollut vieläkään täysin rento.

[ Nara, sinun vuorosi se oli. :D Omien tietojeni mukaan vuorot menevät nyt näin: Nara Uusihanni, naadia, Arcticafox, Mex ja harinezumi. Ilmoittakaa toki, jos olen väärässä. ]

"Niin on!" Kelmi haukahti innoissaan. Hän piti Pajusta ja Kajosta ja oli suunniltaan ilosta kuullessaan Tähkän suusta, että he liittyisivät Vallan laumaan. Kelmi oli vielä liian pieni ymmärtämään lauma-asioita kunnolla, mutta hänelle lauma merkitsi turvaa ja seuraa: muuta pentu ei oikeastaan osannutkaan kaivata. Hän viihtyisi siellä, missä Tähkäkin oli.
"Onneksi minulla on aina ollut Tähkä", pentu jatkoi iloisella äänellä. Hän ei kuitenkaan halunnut koko aikaa vain puhua eikä Kelmi myöskään ymmärtänyt, miksei lähes jokaisessa tilanteessa voinut pistää leikiksi, yritti hän sitä nytkin. Pentu heitti eturuuminsa maahan, heilutteli häntäänsä ja haukahti Pajulle ja Kajolle innostavasti ennen kuin säntäsi Vallan luo karkuun haukahdellen.

Tähkä kuunteli Vallan sanoja ennen kuin vastasi: "Uskon, että Kelmi olisi mielellään osa metsästysryhmää." Tähkä saattoi jo kuvitella Kelmin innostuksen kun hänelle sopivan tilaisuuden tullen kerrottaisiin asiasta.
Miltei Vallan mahan alle juossut pentu sai Tähkän hieman tolaltaan ja hän vilkaisi nopeasti uutta alfaansa miettien, mitä Valta mahtoi moisesta asiasta miettiä. Kelmi ei vielä ymmärtänyt varoa, vaan hän leikki aina kun siihen tuli tilaisuus.

Paju vikisi innostuneena, ja sen eturuumis painui väkisinkin hieman alemmas häntä hurjasti edestakaisin viuhuen. Se kuitenkin sai hillittyä itsensä, eikä ryhtynyt leikkimään, vaikka pentumainen luonne huusikin jossain sen pään sisässä antamaan periksi.

Tuho seisoi hiljaa paikallaan sanomatta muille yhtään mitään eihän tuolta herralta mitään edes kysytty juuri tuolloin joten se koki että sen ei tarvinnut kommentoida toisten innortuneisuutta lauma elosta.

Valta sen sijaan piti katseensa Tähkässä kunens Kelmi vilahti sen jalkojen välisätä. Vanhan herran k asvot nousivat susimaiseen hymyyn. ja se haukahti leikkisästi Kelmille. Heilautti häntäänsä kerran jos toisenkin. Valta ei kutienkaan ryhtynyt leikkiin sillä sillä oli nyt muutakin tekemistä. Valta kyllä mielellään telmi pentujen kanssa mutta nyt oli tärkeänpää saada laumalaisia laumaan. Valta ehtisi leikkiä kyllä myöhemmin nuorukaisten kanssa.
" Otan sen asiaksi kun koko lauma on koolla eli saapukaa jokainen sinne niin katsotaan kullekkin sopiva paikka laumassa. onko kenelläkään kysyttävää aisasta ? " Valta lausahti alun lauseestaan tähkälle ja siirsi loppuen lopuksi katseensa muihin laumalaisiin.

Tuho sen sijaan huokaisi se tiesi että jos metsästäjiä tulis ne tulisivat aluksi hänen joukkoihinsa. Sillä oli jo Kirva jota sen täytyi opettaa. No ei Tuho valittanut se oli hänen työtään. Kun herra polo tiesi että ei koskaan betan sijaa tulisi saamaan. Olihan tämä tehty isän ja pojan väliselvittelyn aikan hyvin selväksi. Jos Tuho halusi pysyä laumassa sen tulisi olla kuin muutkin. Sillä ei ollut minkään laisia perintö oikeuksia alfan titelistä jos Valta kuolisi. tämä johtui siiät että Tuho ei ollut alun alkujaan Vallan oma poika.

Tuho oli syntynyt alfanaaralle jonka Valta oli valinnut aikoinana rinnalleen. Valta kasvatti pojat omanaan kunens pojat kasvoivat ilkikuriseen teini ikään ja alkoivat potkuroida alfaa vastaan tällöin valta hääsi kaksi laumasta kokonaan pois ja tuho tuo sisukas itsepintainen uros otti ja haastoi alfan taisteluun jossa hävisi helposti vanhalle kokeneelle Vallalle. Tämän jälkene Tuho oli anonut lupaa jäädä laumaan ja jos vastaavia tilanteita tulisi Tuho karkoitettaisiin pois. Kun valta oli sapaunut tuhon kanssa laaksoon oli tuho oppinut yhtä sun toista eik äse edes halunnut potkuroisa isäänsä vastaan.

Valta odotti muiden vastuasta kokoontumisesta ennekuin puhuisi sen koommin yhtään mitään. sillä olisi enenn kokoontumista tehtävä jokaiselle hukkaselle.

Kajo kiinnitti katseensa Valtaan ja kuunteli tarkoin mitä susi sanoi. Se astui lähemmäksi, mutta ei sanonut mitään, antoi vain kiinteällä katseellaan ymmärtää että kyllä kuunteli Valtaa ja odotti mitä seuraavaksi tapahtuisi.

Kelmikin malttoi rauhoittua Tähkän tiukan katseen alla ja siirtyi nartun luo häntäänsä pienesti heilutellen. Hän istahti Tähkän viereen ja katsoi ihaillen Valtaa uroksen puhuessa. Kumpa hänestäkin tulisi yhtä iso!
Tähkä sen sijaan kuunteli Vallan sanoja hiljaa ja rauhallinen rentous oli levinnyt narttuun. Laumaan kuuluminen tuntui uskomattoman turvalliselta, ja nyt kaikki laumaan kuuluvat vaikuttiva susilta, joiden kanssa Tähkä tulisi varmasti toimeen. Hän oli iloinen päätöksestään.

Koska Tähkällä ei ollut kysyttävää, narttu pysyi hiljaa ja katseli vain alfaansa uteliaasti. Kelmillä kyllä olisi ollut paljon kysyttävää, mutta yksikään niistä ei tainnut liittyä tähän asiaan, joten utelias pentu piti suunsa kiinni.

( Sori kesti ikuisuus, eikä tuo pituuskaan päätä huimaa.. )

Paju hipsutteli myöskin lähemmäs, kuitenkin aavistuksen verran Kajon takana. Se kohotti korviaan ja katsoi Valtaa pää aavistuksen verran kallellaan.

Valta nyökkäsi pienesti päällään laumalaisilleen kiitokseksi huomisota. " Hienoa, seuraavaksi tapaamme koko lauman sitä ennen toivoisin että jokainen teistä ottaisi omalla tavallaa nselvää paljonko laumattomia tällä alueella ja kertoisitte minulel tiedon kun tapaamem seuraavan kerran. lisäkisi haluaisin mielläni kuulla lisä tietoa tästä Haukan laumasta josta kuulin hiljattain tuloni jälkeen täällä. Hänkin on kuulemma keräämässä laumaa. meidän täytyy olla nopeita että saammem kyllin suuren laumaan kasaan pärjätäksemme mahdollsiissa kisitoissa tulevaisuuden varalta. kysyttävää " Valta lausui lempeällä mutta alfamaisella äänellään. sen päämäärä oli tarkka ja se aikoi pitää siiät kiinni. alfa ei kuitenkaan ollut kärkäs saati liian ankara alamaisilleen. edessä olisi mahdollsiesti pieni kisita tilanne lauman kohtaamisessa jos ristiriitoja syntyisi. Toistaiseksi valta oli ehdottanut kullekkni sudelle paikkoja llaumassa. ja kuka tahansa tulisi olemaan ehdokas paikoilleen.

Tuho tuumi asioita mielessään se tiesi mihin Valta pyrki ja aikoi tehdä sen eteen kaiken että kykenisi olemaan mieliksi isälleen, vaikak ei koksaan beta suden paikkaa saisikaan.

Kajo katsoi Valtaa kiinteästi hieman hermostuneena, pitääkö siis erota joukosta? Kajo ei pitänyt ajatuksesta, olihan hän viettänyt puoli vuotta yksin jouduttuaan lähteä synnyinlaumastaan Laakson ulkopuolelta. Laaksossa hän oli onneksi tavannut Pajun. Kajo suunnitteli seuraavansa Pajua jos mahdollisesti Valta käskisi susien jakaantua, sanoi Valta siihen mitä sanoi. Kajo näki Pajun yhä pääasiallisena johtajanaan.

Kelmi oli saman tien innoissaan tehtävästä. Hän halusi osoittaa olevansa hyödyksi laumalle ja niinpä pentu ponnahti seisomaan Vallan sanojen jälkeen. Innostuneena hän vilkaisi nopeasti Tähkää ja sitten Valtaa, kuin odottaen lupaa juosta kyselemään laumattomilta ja Haukan laumalaisilta tietoa.
Pentu ei jälleen ymmärtänyt tilanteen vakavuutta, vaan olisi mieluusti lyönyt leikiksi saman tien ja moinen asia hieman turhautti Tähkää. Hän murahti matalasti Kelmille, jolloin pentu iski takapuolensa maahan, mutta hännän loputon viuhtominen ei kadonnut minnekään.
"Joko voimme lähteä?" Kelmi vingahti, vaikkakin yritti olla mahdollisimman hillitty. Hänelle jonkin aikaa ilman laumaa vaeltelu ei kuulostanut pelottavalta ajatukselta, kunhan hän vain sai olla jonkun toisen suden kanssa. Tähkän kanssa hän oli pärjännyt hyvin, ja oikeastaan itsevarma pentu olisi saattanut luulla pärjäävänsä yksinkin vallan mainiosti, jos joku vain olisi päästänyt hänet ilman seuraa seikkailemaan.

Paju kallisti varovasti päätään, sitäkään ei miellyttänyt idea yksinjoutumisesta. Se vilkuili hieman levottomana ympärilleen seuraten katseellaan muita susia, erityisesti Valtaa, mutta ainoastaan kiinnostuksesta, ei mistään muusta. Pajua häiritsi lievästi se, että se ei ollut tutustunut muihin susiin kuin Kajoon. Tosin Paju piti Kajoa suuressa arvossa, ei siinä mitään.

* Valta oli pitsänyt merkille Kajon ja pajun välisen suhteen jossa ei voinut olla huomaamatta arvostavaa oelmsuta. Valta puuttuisia asiaan jos moinen ei muuttuisi aikansa kanssa. tok ioli laumattomaslle kova paikak yhtäkkiä alata tottelemaan jotain tutnematonta. siksi Valta antoi aikaa uusille jäsenilleen. Valta katsahti jokaiseen pysäyttäen katseensa Kelmini ja tähkän suuntaan nyökäten. " Jos kenelläkään ole mitään kysyttävää voitte mennä me tapaamme parisen päivän päästä toivon että teitllä on minulel uutisia. silloin. * Valta sanoi ja katsahti vielä kerran muhiin.

Niin valta huikaksi tuholle ja lähti kulkemaan pois päin.
se kuulisi kyllä jos jollain olisi asiaa muutoin se jatkaisi maktaansa ja posituisi paikalta poikansa kera.

Kajo katsoi hieman ihmeissään Vallan lähtöä ja katsoi sitten muihin susiin vuorotellen ikäänkuin olisi halunnut kysyä jotain mutta ei saanut sanaa suusta.
"No kaipa meidän pitäisi hajaantua laumattomien alueelle tiedustelemaan kuten Valta sanoi. Olisiko järkevämpää olla kahdessa eri ryhmässä, minä ja Paju ensimmäisessä ja Tähkä ja Kelmi toisessa vai kulkea kaikki yhdessä?" Kajolle itselle olisi ollut mieluisinta kulkea kaikki neljä yhdessä, se oli alkanut pitämään erityisesti Kelmistä ja pennun avoimuudesta, Tähkän kanssa se ei ollut vielä saanut jutella mutta aisti että Tähkä olisi mukava seuralainen.
"Minusta ei olisi järkevää kulkea ainakaan yksin, se voi olla vaarallista jos kohtaa vieraiden laumojen susia." Kajo sanoi ja lisäsi sitten pikaisesti "Ei sillä että pelkään tai mitään, se olisi vain järkevintä."

Tähkä kuunteli kohteliaasti Kajon puheet ja vastasi sudelle saman tien lempeästi: "Minusta voisimme hajaantua kahtia. Valta kuitenkin haluaa, että saisimme mahdollisimman paljon selville, ja siten se onnistuisi helpoiten." Kelmille oli aivan sama, keiden kaikkien kanssa hän kulkisi. Toisaalta pentu olisi halunnut tutustua paremmin kahteen muuhun suteen, mutta toisaalta hän halusi nopeasti liikkeelle ja Tähkän kanssa kulkeminen oli tuttua ja turvallista.
Vallan sanojen myötä Kelmi oli jo syöksähtänyt toiseen suuntaan kuin alfa. Hän pyrähti jonkin matkaa ennen kuin kääntyi katsomaan Tähkää ja vingahti innoissaan. Pennulla oli kiire täyttämään tehtävänsä.
"Pärjäättehän te?" Tähkä kysyi lähes äidillisellä äänellä. Narttu ei ollut varma, miksi hän teki niin, mutta toki omista laumalaisista tuli pitää huolta. Nyt hän välitti Pajusta ja Kajosta lähes yhtä paljon kuin Kelmistäkin.

Oikeastaan vastausta sen kummemmin odottamatta, sillä Kelmi oli jo ehtinyt melko kauas, narttu kääntyi ympäri ja katsahti vielä kaksikkoon hyvästelläkseen. Sen jälkeen hän juoksi pennun nopeasti kiinni ja rinnakkain he kulkivat ripeästi kohti pennun lähes mielivaltaisesti valitsemaa suuntaa.

Paju katsoi Kelmin ja Tähkän perään hetken. Se piti ajatuksesta olla kahden ryhmissä. Paju vilkaisi ensin Vallan perään ja sitten innokkaana Kajoon, hieman jalkojaan polkien. Se hypähti hieman sivulle, toiseen suuntaan kuin Tähkä ja Kelmi sekä Valta ja Tuho. Siitä oli oikeastaan mukavaa saada jotain tekemistä.

Kajo hymyili Pajun innostukselle ja lähti jolkottamaan sen perään. Tulevaisuus näytti olevan täynnä mahdollisuuksia nyt ja Kajo siirsi kaikki pahat aavistukset ja ajatukset sivuun.
(okei tämä taisi olla tämän pelin loppu, jos Arctica lähetellään yksityisviestejä toisillemme kun etitään tietoja laumattomien alueelta)