Turhautuminen (päättynyt)

Savu mulkaisi vielä kerran epäröiden Surmaa, mutta kun narttu vannotti ettei ollut Haukan kannattajia ja puhui muutenkin niin, että hänen saattoi kuvitella pitävän laumattomien alueita tärkeänä, Savu rauhoittui. Katkeran alun jälkeen hän ei osannut täysin kohdella Surmaa toverina, vaikka mitä ilmeisemmin heillä oli samat tavoitteet ja ajatukset siitä, että laumattomien alueita ei sietänyt kenenkään vallata itserakkaasti vain itselleen. Ne olivat kaikkien täällä liikkuvien susien aluetta.
"Valta ja Tuho?" Savu kysyi nyt jo ystävällisemmällä sävyllä. "Mikä noita kunnianhimoisia susia vetää tänne?" hän jatkoi lähinnä miettien itsekseen asiaa. Talvet täällä olivat kyllä ankaria, mutta kesäisin paikka näytti ainakin Savun silmissä paratiisiltä, joten kai se riitti.

" Sitä ei tiedä..." Surma vastasi lyhyesti Savun mietintöihin.
Savu näytti jo hieman rauhoittuneen. Mikä oli hyvä. Surma ei halunnut enään taistella sen kanssa, mikä sinänsä oli jo ihme. Turre oli todellakin saanut Surman muuttumaan. Se ei enään aina turvautunut voimaan, vaan pystyi myös puhumaan. Lisäksi Surmasta oli tullut mukavampi muille susille.
" Sovimme Tuhon kanssa, että teen heidän kanssaan yhteistyötä, kunhan he eivät valtaa laumattomien alueita. " Surma vielä kertoi. "En usko, että he rikkoisivat sopimuksen."

"Millainen sopimus?" Savu kysyi saman tien. Toisaalta sillä vaikutti olevan hyvä tavoite, mikäli he eivät aikoneet koskea laumattomien alueeseen. Se sopi tummaturkille paremmin kuin hyvin. Hänellä ei ollut mikään laumoja tai niissä eläviä susia vastaan, kunhan he osasivat kunnioittaa laumattomia.
"Toivottavasti olet oikeassa", Savu huokaisi. Samalla hän jäi miettimään, mistä Valta ja Tuho aikoivat vallata reviiriä itselleen, sillä laaksossa kaksi laumaa ja kasa laumattomia oli jo aivan tarpeeksi.

" Autan heitä saavuttamaan tavotteita ja he auttavat minua. Lisäksi sovimme, että he eivät valtaa alueita ei-kenenkään-maalta. Halusin heidän kanssaan hyviin väleihin, sillä laumaan tulee koko ajan lisää susia. Sopimus varmistaa, että näitä alueita ei vallata. Suurelle laumalle on vaikea pistää kampoihin." Se vastasi ja lopuksi hymyili vielä omaa suden hymyään.
"Jos he rikkovat sopimuksen, he saavat vastata siitä minulle henkilökohtaisesti. Siitä olen varma." Surma vastasi tällä kertaa vakavana.

Mitä enemmän Surma puhui, sitä enemmän Savu huomasi pitävänsä toisen mielipiteistä. Ilmeisesti he olivat vain aloittaneet väärällä tavalla tutustumisen, mutta parhaansa mukaan Savu yritti unohtaa ne ja muuttaa mielikuvansa nartusta positiivisemmiksi. Surma ei ollut tyhmä susi ja sekin selvästi arvosti laumattomien oikeuksia, joten enää Savu ei nähnyt syytä, miksi hän olisi kohdellut toista kylmäkiskoisesti.
"Taisin luoda liian hätäisesti sinusta mielikuvan aikaisemmin", Savu totesi yllättäen. Hän silmäili Surmaa ja näytti hetken hymyilevän hieman kierosti, mutta sitäkin lämpimämmin. Ei Surmassa mitään vikaa ollut.
"Vaikutat sittenkin hyvältä sudelta."

Surma yllättyi Savun äkillisistä sanoista, mutta ei antanut sen näkyä ulospäin. "Veit sanat suustani..." Se vastasi hymyillen susihymyään pienen hetken jälkeen. "Olen kertonut kaiken uuden ja oleellisen tiedon mitä tiedän laumattomista ja ei-kenenkään-maasta. Onko sinulla jotakin lisättävää, mitä minun kannattaisi tietää?" Se kysäisi Savulta. Samalla se yritti jälleen puhdistaa taistelun tuoksinnassa saamaansa haavaa. "Et sitten yhtään hankalampaan paikkaan iskenyt.." Se älähti sarkastisesti, tarkoituksena tietenkin vain vitsailla.

"Ei", Savu vastasi suoraan ja ystävällisesti. Hänestä tuntui, että Surma tiesi paljon enemmän kuin mitä hän olisi ikinä uskaltanut kuvitellakaan tapahtuvan laaksossa. Kenties Savu eli jonkinlaisen kuplan sisällä ja uskotteli itselleen, että laakso oli rauhallinen paikka elää, vaikka totuus alkoikin näyttäytyä omana itsenään. Nykyään laakso ei vaikuttanut enää siltä samalta rauhalliselta alueelta, jonne Savu oli saapunut.

"Oletko kunnossa?" Savu kysyi samantien. Hän ei ollut itse saanut kovin pahoja osumia, vaikka kyljessä oleva haava olikin vuotanut verta sotkien tumman turkin tahmaiseksi. Samoin hänellä oli niskassa ja jonkin verran korvien lähettyvillä pieniä haavoja, mutta niitä ei oikeastaan särkenyt. Kyljessä sen sijaan tuntui inhottava pisto, vaikka narttu yrittikin unohtaa sen parhaansa mukaan.

"Selvä." Savu ei tiennyt siis enempääkään kuin Surma itse. Oli helpottavaa kuulla, että se ei ollut jäänyt mistään tiedosta paitsi.

"Kyllä tämä tästä. Mitä itse kompuroin..." Se vastasi ehkä jopa hieman nolona. "Täällä laaksossa en ole joutunut taistelemaan ja sen kyllä huomaa.." Se naurahti.
Laakso oli muuttunut Surman tulon jälkeen. Enään se ei ollut rauhallinen ja kotoisa, vaan täynnä ahneita susia ja niiden tavotteita.

Savu vaikutti hivenen huvittuneelta Surman sanojen takia. Hän oli selkeästi alkua rennompi ja heilautti jopa häntäänsä rohkaisevasti toiselle tämän sanojen päätteeksi.
"En minä turhaan sinua sanonut hyväksi vastukseksi", narttu muistutti. Kaikkien vastaantulevien susien kehuminen hyväksi taistelijaksi ei tosiaan kuulunut Savun piirteisiin, vaan hän kehui muita vain kun siihen oli aihetta. Ja nyt siihen oli ollut, vaikka tummaturkki melko vähillä haavoilla olikin selvinnyt. Kenties kauempi kahinointi olisi kuitenkin muuttaneet tilanteen enemmän Surman eduksi.

"Onko sinulla mitään paikkaa minne mennä?" Savu kysyi sen jälkeen. Hän voisi kyllä jakaa pienehkön pesäkolonsa Surman kanssa jonkin aikaa, mikäli toisella ei olisi muuta paikkaa. Surma ei vaikuttanut pahasti haavoittuneelta, mutta haavoittunut susi oli aina heikko vastus muille eikä Savu toivonut, että Surmalle kävisi huonosti hänen takiaan.

((Anteeksi kesto! Olen paininut inspiraatio puutteen kanssa. Onneksi nyt alkaa helpottamaan.. :P ))

Surma naurahti hieman yllättyneenä. "Sinä myös. En odottanut ollenkaan noin kovaa vastusta..." Se sanoi. Surmalla kun oli tapana aliarvioida vastustajiaan.

" Asun Turren luona. Olen asunut jo viime talvesta." Se vastasi toisen kysymykseen hieman varautuneena, mutta ei näyttänyt sitä ulospäin. Surma ei odottanut mitään vastaavaa kysyttäväksi. Sitä oli aina pitänyt selvitä omillaan. Se jäikin nyt mielenkiinnolla odottamaan miten toinen vastaisi.

Savu vaikutti tyytyväiseltä Surman vastaukseen. Vaikka hän olisi ollut valmis ottamaan toisen vaatimattomalle pesäkololleen muutamaksi yöksi, oli hän kuitenkin huojentunut siitä tiedosta, että Surmalla oli jo sopiva pesäpaikka tiedossa. Se tiesi Savulle tietyllä tavalla helpompaa elämää, kun mitään ei tarvinnut jakaa toisten kanssa. Hänestä oli todellakin tullut melkoinen erakko näiden vuosien aikana.
"Vai että Turren luona", Savu totesi hymähtäen itsekseen. Uroksella oli tosiaan suuri sydän. "Onko se kovin kaukana?" hän uteli vielä varmistaakseen, ettei matka ollut liian pitkä vahingoittuneelle sudelle. Pidemmällä matkalla oli suurempi todennäköisyys törmätä epämukaviin vieraisiin, kuten Savu oli tainnut hetki sitten todistaa. Vastaantuleviin, vieraisiin susiin ei kannattanut noin vain luottaa.

Kuin varmistaakseen välimatkan Turren pesälle, Surma katseli ympärilleen."Matka ei ole kovin pitkä. Pesä on tässä aika lähellä." Se vastasi. Toisin kuin Savu, Surmasta oli tullut sosiaallisempi tämän vähäisen ajan aikana, minkä se oli viettänyt laaksossa. Silti oli yhä raskasta yrittää ymmärtää joitakin susia.
Savulla ja Surmalla oli aika samanlainen ajatusmaailma, joten toisen kanssa oli helppo olla, eikä tarvinnut esittää ymmärtäväistä tai purra hampaita yhteen pelkästä ärtymyksestä tai turhautumisesta, kun ei ymmärtänyt mitä toinen ajoi takaa tai halusi.

Surma nousi ylös ja venytteli hartaasti. Se oli valmis lähtemään kohti kotoisaa koloa. "Minun on parasta alkaa lähtemään.." Se sanoi hetken päästä ja katsahti Savuun. "Oli mukava tavata, Savu, vaikka alku ei ollutkaa mikään paras mahdollinen." Se sanoi pieni susimainen hymyn kaarre kuonollaan. Hetken aikaa odotettuaan se lähti kävelemään vähin äänin kohti Turren pesiä.

"Sinäpä sen sanoit", Savu hymähti kohteliaasti. Hän nousi seisomaan ja heilautti häntäänsä Surmalle hyvästeiksi. Kenties hän kykeni laskemaan Surman jo sellaiseksi sudeksi, jonka tapaaminen myöhemmin olisi iloinen yllätys - olivathan he kuitenkin paljastautuneet melko samanlaisiksi yksilöiksi.
"Ole tarkkana", narttu vielä varoitti epämiellyttävistä yllätyksistä - kuten muista ärtyneistä susista - ja kääntyi lähteäkseen. Hän vilkaisi muutaman askeleen jälkeen, että Surma varmasti pystyi liikkumaan kunnolla, ja varmistettuaan asian susi pyrähti nopeaan juoksuun vastakkaiseen suuntaan. Hän ei vielä suunnannut pesäkololleen.

[ Kiitokset pelistä. :) ]